4-6kk:n irtiotto lasten kanssa, Intiaan vai minne??

Allekirjoitan osan negatiivisista väitteistä, joita tässä keskustelussa on ollut. Intia ei missään nimessä ole helppo maa - ja monet asiat toimivat miehen kautta (naista ei paljon noteerata, joka ainakin itseäni raivostuttaa äärettömästi.) Jos sinnepäin menette, suosittelen ehdottomasti rennompaa ja letkeämpää etelää (Kerala jne), en missään tapauksessa pohjoista (josta oma miehani sattuu olemaan kotoisin ;)

entä jos menettä Lappiin tai Kainuun korpeen elämään askeettisesti?

ja tahdomme siksi vaikka sitten sinne Intiaan :)

T. Ap

Jotenkin uskon että lapselle on kaikkein tärkeintä se että on aikuinen läsnä. Ja milloin sitä enemmän voisi olla läsnä kuin yhteisellä (pitkällä) lomamatkalla.



Monet ehkä salaa ovat kateellisia että teillä on resursseja lähteä, ottaa vapaata ja ennenkaikkea onnistua säästämään rahaa matkaan. Tosiasiahan on että monet laittavat materian etusijalle. Ja että teillä on uskallusta lähteä :)



Terkuin eräs joka haaveilee samasta. Ja säästää pikkuhiljaa pikkusummia joista se iso summakin sitten joskus kasaantuu. Ja Intiassahan elää helposti alle 500€ kuukauden nelihenkinenkin perhe.

epäröisin lasten kanssa. En tosin ole siellä koskaan käynyt, mutta esim. hygeniataso epäilyttää. Mutta Malesia ja Thaimaa ovat kumpikin hyviä kohteita lasten kanssa ja Thaimaassa on paljon muutakin kuin turistirysiä. Tapasimme hiljattain siellä yhden suomalaisen perheen, jotka olivat olleet juuri pitkällä kiertomatkalla eri puolilla Aasia ja hyvin oli mennyt.



Itse varmaan lepäilisin ainakin jokusen viikon Koh Sametin saarella, joka oli mun makuuni juuri sopivan rauhallinen mesta. Turismia on kyllä saari tulvillaan, mutta silti sitä ei ole pilattu liialla rakentamisella tms.

kaikki kivoja pieniä saaria joissa on perusturistipalvelut ilman sellaista turistirysä-meininkiä. Isot hotelliketjut puuttuvat ja raha menee paikallisille.

...eipä ihme jos lapsellekin kaikki "uusi" on liian rankkaa käsiteltäväksi!

Ap, rohkeasti reissuun vaan! Toivottavasti löydätte mieluisan paikan!

niin kuin se on aikuisille. En väitä, että se on (välttämättä) vahingollistakaan. Mutta lapsi ei kaipaa irtiottoja ja uusia kulttuureja, vaan, mikäli olette lapsianne seuranneet, ihania ovat juuri ne tutut asiat. Ja lapsi huomaa siinä samalla polulla, jota joka ikinen arkipäivä kävellään aina jotain uutta ja ihmeellistä.

En moralisoi. Olemme muuten itse juuri suunnittelemassa rankkaa kaukomatkaa pienen lapsen kanssa, mutta syy ei ole mikään irtiotto, vaan perhesuhteet, joista osa on todella kaukana. Olen varma, että meillä lapsi nauttii rakkaan mummon tapaamisesta ja saa myös uusia kokemuksia, mutta silti pienelle suurempi nautinto on se oma tuttu ympäristö, jossa saa rauhassa peilata asioita ja kehittyä. Te projisoitte aikuisten toiveitanne pieniin lapsiinne, jos kuvittelette, että lapsella olisi joku kaipuu kaukaisiin, eksoottisiin paikkoihin. Mielikuvitusleikit tietenkin asia erikseen, lapsi voi siinä tutussa ympäristössä kuvitella olevansa vaikka avaruudessa. Mutta hän ei halua mennä oikeasti astronautiksi kolmen vuoden iässä.

Aikuistuva nuori taas kaipaa reppumatkailua ja tekee sen sitten aikanaan yksin ja ilman vanhempia. Silloin teillä on miehenne kanssa uusi mahdollisuus vaikka minkälaisiin irtiottoihin!

Laosissa lasten kanssa, tykkäsi kovin.

Kaikki nuo mainitsemasi paikat ovat täysin turistirysiä, Lantalla asuu talvisin pelkästään ruotsalaisia useita tuhansia ja siellä on jo ruotsalaisille oma koulukin.

mutta turismi on silti niillä varsin pienimuotoista johonkin Phukettiin verrattuna eikä ole rakennettu mitään valtavia hotelleja, vaan hotellit ovat sellaisia bungalow-kyliä. Ja en ole ap, mutta kyllä olisin lasten kanssa mieluiten paikassa, jossa on kohtuulliset palvelut ja sellaiset yleensä on, jos on turismiakin. Joten mulle kelpaisi kaikki noista 28 luettelemista paikoista. Ja olenpa ollut Phuketissakin sellaisella kulmalla saarta, joka ei tuntunut ollenkaan massaturismilta...

mutta jos irtiottoa ja askeettisuutta halajaisin, niin sen pitäisi ehdottomasti olla jossain palmun alla, ei kylmässä Pohjolassa:)

entä jos menettä Lappiin tai Kainuun korpeen elämään askeettisesti?

mutta en kyllä Intiaankaan. Lähtisin kuitenkin johonkin "sivistyneempään" paikkaan.

Edistysaskelista huolimatta myös aliravitsemus on edelleen yksi Intian polttavimpia ongelmia. Lähes puolet alle viisivuotiaista jää vaille riittävää ravintoa. Kolmannes vauvoista syntyy alipainoisina.



Intiassakin kehitys on ollut varsin epätasaista. Toisaalta kaupunkien vauras keskiluokka on kasvanut huomattavasti, toisaalta tietyt alueet ja syrjäytyneet ryhmät - esimerkiksi kastittomat - ovat jääneet kehityksestä tyystin osattomiksi. Intian 28 osavaltiota eroavat suuresti toisistaan luonnonvarojensa, hallintonsa ja taloutensa osalta. Ongelmat keskittyvät Intian suurimpiin ja köyhimpiin osavaltioihin.

kun käyttää paikallisten palveluja niin majoituksen, retkien ja ruokailun suhteen. Jättää ne hotelliketjut, Mc Donald'sit ja Burger Kingit väliin.



Pätee niin Thaimaahan kuin Intiaankin. Oikeasti sitä voi vaikuttaa paikallisten oloihin miettimällä minne rahansa syytää.

Ihana idea ja jos vaan varallisuus soisi, tekisin itse saman. Fakta vaan on, että niin kauan kun olen naimisissa asuntolainan kanssa, ei usean kuukauden irtiottoon ole varaa, vaikka itse matkaan ja siellä elämiseen olisikin varaa. Mutta ehdottomasti lähtisin jos varaa olisi.



Lapsille tuo on ikimuistoinen kokemus.



Itse varmaan lähtisin vaikka jonkun järjestön mukana, siten että tekisin jotain avustustyötä vaikka 3pv viikossa rahoittaakseni maassa asumista.

tv. itse myös kiinnostunut kuulemaan kokemuksia moisesta