Pankaa lapsi yökylään!!!

Laita vaan lehteen ilmoitus, että kuka haluu mun lapsen yökylään, niin kyllähän niitä vapaaehtoisia taatusti löytyy ja lapsi eikun vahvistuu. (provo)

yökyläilyyn. tarvis saada ensin kokemusta päiväkyläilystä ilman äitiä...

Meidän omat lapset kyllä on olleet, koska mummila nyt on tuossa ihan naapurissa ja lapset tykkää siellä yöpyilläkin välillä (minä ja mieheni nukumme silloin mieluummin kotona kahdestaan...). En kyllä silti ole sitä mieltä, että yökyläily olisi jotenkin must! Ennemminkin välillä koen huonoa omaatuntoa, kun nuo ovat mummolassa " jatkuvasti" (lue: noin kerran kuussa yön yli ja ikää lapsilla nyt 2v ja 5v).

mihin ne lapset muuten vain pannaan yökylään? Mihin ap itse laittaisit, jos sulla ei sattuisi olemaan noin helppo tilanne.

Eiköhän se ole ihan lapsen luonteesta kiinni. Ei ketään voi väkisin karaista.

kenet valitsen?

enpä ole huomannut, että olisi jotenkin arka tai ujo, vaikkei noita sukulaisia olekaan, joille voisi lapsen laittaa kun huvittaa.

Oma lapseni ei juuri siksi ole ollut alle parivuotiaana yökylässä että hän on ujo ja arka. Kaikkein tärkeintä on antaa lapsen tehdä asiat omassa tahdissaan! Jos ujoa lasta työntää liian aikaisin yökyläilemään, hän menettää luottamuksensa myös vanhempiinsa. Kun lapsi on mennyt yökylään vasta sitten kun on itse halunnut, on kokemus ollut hänelle todella hyvä ja vahvistanut lapsen itsetuntoa.

mielipidettä asiasta. Hänen mielestään alle 3 v. ei jää mistään paitsi, ellei pääse yökylään ja lapsen edun mukaista on, että hän kokee olonsa turvalliseksi, ja tämä hänen mielestään tapahtuu parhaiten omien vanhempien seurassa. Yleensä syyt yökyläilyyn ovat aikuiskeskeisiä, eli se hyödyttää aikuisia eikä ole lapsen toiveen mukaista.



Joten ainakaan lapsen emotionaalisen ja kehityksellisen kasvun perusteella ei kannata kuvitella, että lalle 3 v. lapsi pitäisi laittaa yökylään - hän pärjää mainiosti ilman sitä.

itse aina ihmettelen, pyytävätkö lapset tosiaan kylään yöksi? miksi ihmeessä, yöllähän nukutaan, ei kylässä kai mitään kivaa silloin tapahdu. Olisikohan niin, että kyseessä on kuitenkin yöhoito eli aikuisten tarpeet.

Ei vaan ole paikkaa mihin viedä.



Ainoa yökyläpaikka on anopin ja apen luona, mutta asuvat 300 km päässä, joten ei järkeä viedä sinne. He ovat hyvin kiireisiä, joten ei sinne olisi edes hirveästi mahdollisuuksia viedä.

Ap tarkoitti varmaankin näitä mammoja jotka ovat itse ns. riippuvaisia lapsistaan... Ei näitä joilla ei ole mahdollisuutta..

Et siis usko luonne-eroihin? Kaikki riippuu siitä, onko ollut 1-vuotiaan yökylässä vai?

Vierailija:

itse aina ihmettelen, pyytävätkö lapset tosiaan kylään yöksi? miksi ihmeessä, yöllähän nukutaan, ei kylässä kai mitään kivaa silloin tapahdu. Olisikohan niin, että kyseessä on kuitenkin yöhoito eli aikuisten tarpeet.

Lasta harmitti kun piti lähteä illalla kotiin, joten halusi jäädä vielä mummon luo. Ei hän vielä varmastikaan ymmärtänyt täysin mitä yökyläily tarkoittaa, mutta yritin selittää että menet pian mummon kanssa nukkumaan ja aamulla äiti tulee hakemaan. Sen jälkeen on saanut olla sen verran pidempään että on haettu vasta illemmalla ja on saanut leikkiä mummon tai mummupuolen kanssa koko päivän. Useammaksi yöksi ei ole vielä halunnut jäädä, ikää nyt 3,5v.

Että milloin teidän mielestänne lapsi sitten on " valmis" yökyläilyyn?



Minä en nimittäin ymmärrä, että miksi asiasta tehdään niin kauhean iso asia? Eihän lapsi oikeesti näe yökyläilyssä mitään pelottavaa tai ihmeellistä jos äiti ihan reippaasti jättää lapsensa hoitoon, eikä epäröi. Tottakai lapsi ikävöi ja sehän on ihan normaalia, mutta ei ikävän tunne ole mitenkään väärä tai paha. Sitten kun äiti tai isi aamulla hakee lapsen pois, niin lapsen luottamus vanhempiaan kohtaan kasvaa. Lapsi alkaa luottamaan siihen, että vaikka äiti ja isä häviää näkyvistä ja vaikka nukkuisi ilman äitiä ja isää, niin äiti ja isä tulevat aina takaisin. Silloin luottamus ja side äidin ja lapsen välillä on täydellinen.

Ei meidän poika ainakaan ole koskaan ollut mitenkään traumatisoitunut kun se on hoidosta haettu. Toki joskus itkee kun lähdetään, mutta sehän on normaalia. Sitten kun haetaan hoidosta, niin on tosi onnellinen ja ihan mukavaa on hoidossa sitten kuitenkin aina ollut :)



Ei asioista tarvi tehdä niin kauheen monimutkaisia. rakastava vanhempi osaa olla niin luotettava, että lapsi ei koe hylätyksi tulemisen tunnetta kun jää yökylään. Jos yökyläily on lapselle suuri ongelma, niin silloin äiti ja isä on sen omalla hössötykselllään ja panikoimisellaan aiheuttanut.

Olen itse ollut pienenä, jo muutaman kuukauden vanhana, isovanhempien luona yötä ja vanhempana - noin kolmevuotiaana - jo viikonkin kerrallaan mökillä heidän mukanaan. En koskaan pelännyt olla pois kotoa, en koskaan vanhempanakaan kaivannut äitiä tai isää.



Vasta aikuisena tajusin, että ei ollut vanhempia joita kaivata. Muut huolehtivat minusta, kun omat vanhemmat eivät kyenneet.

Meillä on lapsilla läheiset välit isovanhempiin, kummeihin, setiin ja täteihin, vaikka eivät olekaan koskaan olleet yökylässä.

Hoidossa ovat kyllä joskus päiväsaikaan olleet, uskaltavat jäädä hoitoon ja tietävät kyllä, että äiti tai isä tulee hakemaan. Ei ole ollut mitään ongelmaa sen suhteen, kun hoitopaikka on aina ollut tuttu.

Miksi ihmeessä niitä sukulaissuhteita ja erossa olemista pitää yöllä harjoittaa? Meillä se on onnistunut ihan hyvin päivälläkin.

Vierailija:

Että milloin teidän mielestänne lapsi sitten on " valmis" yökyläilyyn?

Minä en nimittäin ymmärrä, että miksi asiasta tehdään niin kauhean iso asia? Eihän lapsi oikeesti näe yökyläilyssä mitään pelottavaa tai ihmeellistä jos äiti ihan reippaasti jättää lapsensa hoitoon, eikä epäröi. Tottakai lapsi ikävöi ja sehän on ihan normaalia, mutta ei ikävän tunne ole mitenkään väärä tai paha. Sitten kun äiti tai isi aamulla hakee lapsen pois, niin lapsen luottamus vanhempiaan kohtaan kasvaa. Lapsi alkaa luottamaan siihen, että vaikka äiti ja isä häviää näkyvistä ja vaikka nukkuisi ilman äitiä ja isää, niin äiti ja isä tulevat aina takaisin. Silloin luottamus ja side äidin ja lapsen välillä on täydellinen.

Ei meidän poika ainakaan ole koskaan ollut mitenkään traumatisoitunut kun se on hoidosta haettu. Toki joskus itkee kun lähdetään, mutta sehän on normaalia. Sitten kun haetaan hoidosta, niin on tosi onnellinen ja ihan mukavaa on hoidossa sitten kuitenkin aina ollut :)

Ei asioista tarvi tehdä niin kauheen monimutkaisia. rakastava vanhempi osaa olla niin luotettava, että lapsi ei koe hylätyksi tulemisen tunnetta kun jää yökylään. Jos yökyläily on lapselle suuri ongelma, niin silloin äiti ja isä on sen omalla hössötykselllään ja panikoimisellaan aiheuttanut.

Minusta tuo on aikalaista soopaa, anteeksi nyt vaan. Lapsen perusluonne on yksi asia. Toinen on hänen kannustamisensa ja tukemisensa rohkeuteen ja toimintaan - ja se ei vaadi yökyläilyä.



Ujoudesta on tehty nykyään ihme kirosana, ja sitä pitää torjua kaikin tavoin. Oikeasti lapsi ei siitä karaistu ja rohkaistu, että häntä väkisin patistetaan itsenäiseen tai vanhemmista erilliseen toimintaan. Tietysti kannattaa miettiä, kannattaako sellaista rajoittaakaan, JOS lapsi itse haluaa kokeilla - ei varmastikaan. Mutta ei se kotoa poissaolo nyt mikään itseisarvokaan ole.

t. Itse lapsena harvoin yökyläillyt ja aikuisena siitä kärsinyt!!!!!

Tosiaan jos isovanhemmat ovat lapselle läheisiä, voi yökylässä olo olla turvallinen seikkailu. Oma kaksivuotiaani ainakin haluaa jäädä isovanhemmille yöksi ja on yötä varmaan pari kertaa kuussa. Jos ei näe isovanhempia, on kovasti ikävissään. Hänen perheeseensä kuuluu selvästikin vanhempien lisäksi myös molempien meidän vanhemmat. Minusta on hienoa, että lapsellani on näin vahva turvaverkko!



Olen minäkin kysynyt tästä yökyläilystä asiantuntijoilta, kun niin moni etenkin tällä palstalla kokee yökyläilyn niin pahana. Olen siis puhunut tutun erikoisopettajan, psykoterapeutin ja psykiatrin kanssa asiasta. Yksikään ei pitänyt yökyläilyä pahana, jos lapsi on tutun aikuisen kanssa, eikä joka kerta eri paikassa.



Ja vielä: Tottakai me vanhemmat lähdemme mielellään yhdessä ulos kun lapsi on yökylässä, miksi emme saisi nauttia tällaisesta tilaisuudesta (hoidamme viikot poikaa kotona puoliksi)? Mielestäni olisi ihan älytöntä kykkiä kotona jos oma lapsi ei ole siellä. Eli nautimme kaikki tästä järjestelystä! Turha potea huonoa omaatuntoa siitä, että on omakin elämä.