Lue keskustelun säännöt.
Minkä itsessänne veikkaatte ärsyttävän muita?
22.05.2026 |
Jos täytyy keksiä jotain?
Minä tekstailen aika paljon. Ehkä liikaa.
Entä te?
Kommentit (69)
Olen melko hiljainen, en jaksa työpaikka juoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian hiljainen ja vetäytyvä enkä ikinä halua johtaa / määräillä muita.
Varmaan minua ärsyttää avuttomuuteni,lähinnä nykyajan suhteen.En tästä maailmasta enää mitään tajua!Ei voi enempää vaatia jos ei riitä älykkyys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaisuuteni. Puhun myös päälle ja keskeytän tahtomattani. Sitten pyytelen anteeksi, mutta sama jatkuu enkä voi sille mitään.
Aivan varmasti voit, et vain halua. Kuvittelepa, jos saisit audienssin presidentin tai arkkipiispan (tai jonkun muun, jota kunnioitat) luo: puhuisitko päälle ja keskeyttäisitkö?
(Itse reagoin päälle puhujiin niin, etten puhu enää mitään. Sekin varmaan jotakuta ärsyttää.)
Miksi tahdot olla ilkeä? En voi. Olen tipahtanut tutkimuksen rattaista, mutta saan lähes täydet asperger-testeistä. Myös vanhempani puhuvat, jopa itsekseen, koko ajan. Tämä puheliaisuus on suurin syy siihen että työpaikkahaastattelutkin menevät pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärkevät huomautukset. Tulee vaan sanottua, kun osuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaisuuteni. Puhun myös päälle ja keskeytän tahtomattani. Sitten pyytelen anteeksi, mutta sama jatkuu enkä voi sille mitään.
Aivan varmasti voit, et vain halua. Kuvittelepa, jos saisit audienssin presidentin tai arkkipiispan (tai jonkun muun, jota kunnioitat) luo: puhuisitko päälle ja keskeyttäisitkö?
(Itse reagoin päälle puhujiin niin, etten puhu enää mitään. Sekin varmaan jotakuta ärsyttää.)
Miksi tahdot olla ilkeä? En voi. Olen tipahtanut tutkimuksen rattaista, mutta saan lähes täydet asperger-testeistä. Myös vanhempani puhuvat, jopa itsekseen, koko ajan. Tämä puheliaisuus on suurin syy siihen että työpaikkahaastattelutkin menevät pieleen.
Onko niin, että ajattelet ääneen?
Myös minulla on taipumusta ajatella ääneen, ja se aiheuttaa usein väärinkäsityksiä. Hankalia tilanteita. Ihmissuhteiden päättymisiä.
t. aikuisena diagnosoitu asperger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaikki. En ole sosiaalisesti hirveän hyvä ja siksi pysyttelen enemmän omissa oloissani etten päästä suustani typeryyksiä. Ilmekin on usein vakava ja vääränlainen ja olen kova jännittäjä. Nämä tuntuu aina ärsyttävän ja usein kuulen että pitäisi vaan olla enemmän muiden kanssa, pitäisi hymyillä vaan enemmän että olisin helpommin lähestyttävä ja olla vaan jännittämättä.
V*ttu kun saisi olla vaan rauhassa outo itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni sporttisuuteni, kun käyn aamuisin 7-7.45 juoksemassa ja olen kauhean hyvävoimainen klo8 15. Muut samassa pakaverihuoneessa on kovin nuutuneita - kaikin puolin. Ja jutut sen mukaisia.
Sinun juoksemisesi ei varmaan ärsytä ketään. Vaan se, että kerrot sen koko palaverihuoneelle. Vai mistä he muuten tietäisivät että olet käynyt juoksemassa?
No, kun tulee suihkunraikkaana reippain askelin eikä yhdy muiden yhteiskunnan moittimisiin ja haluaa saada ratkaisuja aikaan kun on energiaa ja hyvä fiilis jne.
Sellaisena minäkin tulen töihin, vaikka en ole koskaan lenkkeillyt. Eli oikeampi syy, miksi ärsytät on omahyväisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että näytän normaalilta ja olen älykäs, mutta "en suostu" käyttäytymään kuin normaali ihminen. Nämä närkästyjät eivät kuitenkaan suostu kertomaan, mikä olisi se "normaali", mitä he minulta odottavat. Jotain, mikä on heille itsestäänselvyys, mutta minä en vaan tajua sitä?
Suhtaudun kaikkiin asioihin tosissani. Jos joku kertoo hassun jutun, jossa on asiavirheitä, korjaan ne. Tiedän että tämä ärsyttää ainakin paria työkaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaisuuteni. Puhun myös päälle ja keskeytän tahtomattani. Sitten pyytelen anteeksi, mutta sama jatkuu enkä voi sille mitään.
Aivan varmasti voit, et vain halua. Kuvittelepa, jos saisit audienssin presidentin tai arkkipiispan (tai jonkun muun, jota kunnioitat) luo: puhuisitko päälle ja keskeyttäisitkö?
(Itse reagoin päälle puhujiin niin, etten puhu enää mitään. Sekin varmaan jotakuta ärsyttää.)
Miksi tahdot olla ilkeä? En voi. Olen tipahtanut tutkimuksen rattaista, mutta saan lähes täydet asperger-testeistä. Myös vanhempani puhuvat, jopa itsekseen, koko ajan. Tämä puheliaisuus on suurin syy siihen että työpaikkahaastattelutkin menevät pieleen.
En ollut ollenkaan ilkeä, vaan halusin että mietit itse käytöstäsi ja sitä, onko sinun todella mahdotonta antaa toisen ihmisen puhua keskeyttämättä häntä. Et vastannut kysymykseeni - jos pääsisit puhumaan presidentin kanssa, keskeyttäisitkö hänetkin?
Tuntemani aspergerit loukkaantuvat täysin järjettömästi asioista, joita kukaan muu ei ottaisi loukkauksena. Yksikin oli lähes katatonisessa tilassa pari päivää, kun hänelle sanottiin "Muistathan sitten pestä itse oman kahvimukisi, kiitos". Tällaisen ihmisen kanssa on aika mahdotonta kommunikoida, kun he ottavat kaiken ilkeytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano aina mielipiteitäni suoraan vaan kiertelen ja kaartelen kun haluan miellyttää liikaa :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni sporttisuuteni, kun käyn aamuisin 7-7.45 juoksemassa ja olen kauhean hyvävoimainen klo8 15. Muut samassa pakaverihuoneessa on kovin nuutuneita - kaikin puolin. Ja jutut sen mukaisia.
Sinun juoksemisesi ei varmaan ärsytä ketään. Vaan se, että kerrot sen koko palaverihuoneelle. Vai mistä he muuten tietäisivät että olet käynyt juoksemassa?
No, kun tulee suihkunraikkaana reippain askelin eikä yhdy muiden yhteiskunnan moittimisiin ja haluaa saada ratkaisuja aikaan kun on energiaa ja hyvä fiilis jne.
Sellaisena minäkin tulen töihin, vaikka en ole koskaan lenkkeillyt. Eli oikeampi syy, miksi ärsytät on omahyväisyys.
Minä mietin samaa... itsekin käyn aamuisin juoksemassa, eikä se kyllä töissä ärsytä ketään. Enemmänkin me kannustetaan muita. Kirjoittajalta tekisi mieli kysyä, että näetkö useinkin kateutta siellä missä sitä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaisuuteni. Puhun myös päälle ja keskeytän tahtomattani. Sitten pyytelen anteeksi, mutta sama jatkuu enkä voi sille mitään.
Aivan varmasti voit, et vain halua. Kuvittelepa, jos saisit audienssin presidentin tai arkkipiispan (tai jonkun muun, jota kunnioitat) luo: puhuisitko päälle ja keskeyttäisitkö?
(Itse reagoin päälle puhujiin niin, etten puhu enää mitään. Sekin varmaan jotakuta ärsyttää.)
Miksi tahdot olla ilkeä? En voi. Olen tipahtanut tutkimuksen rattaista, mutta saan lähes täydet asperger-testeistä. Myös vanhempani puhuvat, jopa itsekseen, koko ajan. Tämä puheliaisuus on suurin syy siihen että työpaikkahaastattelutkin menevät pieleen.
En ollut ollenkaan ilkeä, vaan halusin että mietit itse käytöstäsi ja sitä, onko sinun todella mahdotonta antaa toisen ihmisen puhua keskeyttämättä häntä. Et vastannut kysymykseeni - jos pääsisit puhumaan presidentin kanssa, keskeyttäisitkö hänetkin?
Tuntemani aspergerit loukkaantuvat täysin järjettömästi asioista, joita kukaan muu ei ottaisi loukkauksena. Yksikin oli lähes katatonisessa tilassa pari päivää, kun hänelle sanottiin "Muistathan sitten pestä itse oman kahvimukisi, kiitos". Tällaisen ihmisen kanssa on aika mahdotonta kommunikoida, kun he ottavat kaiken ilkeytenä.
Etenkin diagnosoimaton asperger voi olla koko ajan valppaana, jotta osaisi olla mahdollisimman normaali. Toistuvasti kuulee kommentteja siitä, kuinka ei osaa olla normaali, ja hetken kuluttua on taas liiankin normaali, ja ... Se asiallinenkin huomautus voi mennä ihon alle.
Ja tietenkin se, mitä sanot ja miten sanot sen. Yllättäen joillekin aspergereille äänensävyllä on enemmän merkitystä kuin sanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Se, että henkinen ikäni ja sosiaalinen ikäni ovat hyvin kaukana toisistaan. Tämän lisäksi myöskään ulkonäköni ei vastaa kumpaakaan, eikä ääni. Ja kuinka monta vuotta vanha minä sitten olen oikeasti?
Ihmiset, joille on hyvin tärkeää se, minkä ikäisten ihmisten kanssa ovat tekemisissä, sekoavat täysin.
Missä olet tavannut ihmisiä, joille on tärkeää, minkä ikäisten ihmisten kanssa ovat tekemisissä? Miten se ilmenee?
Ei minussa mitään vikaa ole, enkä tee mitään väärää tai sellaista, mikä muita ärsyttäisi. Minut vaan koetaan jotenkin selittämättömällä tavalla pelottavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni sporttisuuteni, kun käyn aamuisin 7-7.45 juoksemassa ja olen kauhean hyvävoimainen klo8 15. Muut samassa pakaverihuoneessa on kovin nuutuneita - kaikin puolin. Ja jutut sen mukaisia.
Niin ärsytät minuakin. Juuri nyt. Eli oikeassa olet.
Mutta ei sporttisuuden takia, oletan.
Utelen ja avudun ihan liikaa. Oon porukassa se ujo ja hiljainen, mutta kahden kesken onnistun jotenkin 5 minuutissa saamaan kaikkien diagnoosit ja lääkitykset tietoon.
On hermostuttu usein, kaikkia ei ilmeisesti huvita puhua masennuksestaan ja traumoistaan.