***NELIAPILAT*** vkot 40-41

Kuume on kova! Tänään lähden laitokselle katsomaan pientä vastasyntynyttä tyttöä. Voih. Mulla itsellä on ihan selkeitä menkkatuntemuksia, eli ei mee kauan kun täti tulee kylään.



Muuten tajusin yht'äkkiä olevani aika yksinäinen. Olen ollut kotona 6v., ja tuntuu että ystävä toisensa perään ei tunnukaan enää läheisiltä. On tullut fiilis, että olen monelle ollut seuraa äitiyslomalla paremman puutteessa, koska yhteydenotot ovat painuneet nollaan kun työt ovat alkaneet =( Ymmärrän ilman muuta, että ei sitä voida nähdä, eikä tarvitsekaan, niin paljoa kuin työt vievät aikaa, mutta kyllä toispuoleinen yhteydenpito on tosi tylsää. Mulla on aina ollut joku ystävä jolle kertoa ihan alkuraskaudesta jo ilouutinen, mutta nyt ei. Yksi hyvä ystävä mulla on, jolle olen aina kertonut raskauksistani tosi aikaisin, mutta hän taas puolestaan kertoi koko kaupungille omasta ensimmäisestä raskaudestaan ennen mua =( Ja nyt hän kyselee, että onko meille tulossa se neljäs... En aio kyllä hänelle enää kertoa kuin samaan aikaan kuin muillekin. (Tasapuolista...?)Hei oikeesti, tiedän kuulostavani turhamaiselta, ja taatusti sitä olenkin, mutta helpotti kirjoitella!



Kalenteri piti ottaa käteen, eli nyt yk2 kp23/26-29



T:Anttuli

Anttusanttu: Et ole turhamainen! Tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen! Me olemme asuneet tässä talossa kohta 9v ja sitä ennen Lahdessa yhteensä jo 12v...alussa meille (noin vuoden asumisen jälkeen ku keskustasta muutettiin pois) me löydettiin mukavia ystäviä joiden kanssa vietimme aika paljon aikaa...tähän muutimme niin yhteydenotot vähenivät pikku hiljaa (siis emme muuttaneet mitenkään kauas, samassa kaupungissa edelleen ollaan)...nyt jos näitten kans haluaa olla jossain tekemisissä niin ite on otettava joka kerta yhteyttä ja silloinki se "näkeminen" saattaa mennä kuukaudenki päähän ja sitte voi tulla kaikenlaisia peruuntumisia yms. Nyt näemme ystäviämme (näitä ed mainittuja) ehkä noin kerran vuodessa....

Uusista, tämän talon aikana tapaamistamme ystävistä (ovat lähinnä naapureita) kaikki katosivat yhtäkkiä! Siinä vaiheessa ku aloin oottamaan kolmosta niin meidät jätettiin kaikkien "pippaloiden" ulkopuolelle...pippaloilla tarkoitan yhteisiä illan yms. viettoja grillaamista jne..Me ollaan tällä aluella ihan yksin...

Ystävistä joiden kanssa pidän yhteyttä niin etttei se ole vain ykspuolista yks on sellanen jonka kanssa tulee puhuttua esim. puhelimessa joskus ja hänen kanssaan ois varmaan aktiivisempaa jos en ois yrittäjä ku tää vie niin paljo mun aikaa...toinen ystävä tuli tutuksi ootusaikana reilu vuos sitte...Nää tytöt on ne jotka viittii pitää mitään yhteyttä muhun tai meihin....kaikki muu yhteydenpito on vain ja ainoastaan meidän suunnalta ja mulle on tullu siitä mitta täyteen! En enää viitti pyytää esim. meille ja olla aina se joka passaa...ku koskaan ei vastavierailua tapahdu..

Meillä ku kaikki sukulaisetki asuu noin 400km päässä meistä, niin aika lailla me vietämme kaiken ajan omissa oloissamme...

Tästä kaikesta johtuen olemme ihan tosissamme lähdössä täältä pois esim Ouluun...sillä tuskimpa vaan olemme siellä mitenkään yksinäisempiä ku täällä...

Ja kerrottakoon että meillä oli vielä silloin ku naimisiin mentiin niin todella paljon "hyviä ystäviä ja kavereita" mutta samalla tavalla kaikki yhtäkkiä katos...monet eivät viittineet edes pitää tätä meidän ykspuolista yhteydenpitoa...ja ei tuo naimisiinmeno mitenkään muuttanu esim kaveriporukkaa (että oisivat sen vuoksi paenneet) ku samasta kaveriporukasta aika lailla mieheni kanssa ollaan...

Eli anttusantulle: kuulosti niin tutulta, ite olen aika lailla vielä miehen työn vuoksi joka toinen viikko vaan lasten kanssa, niin toivos jonkilaista ystävää mutta sitä on niin yksinäinen välillä...paras ystäväni on muuten rakas mieheni! ainut jolle voin kertoa ihan kaiken...

Sulla muuten alkaa olemaan jännät paikat...mulla tuossa edellisessä raskaudessa ainoat oireet olivat just menkkaoireet (siis alussa) eli ei niin minkäänlaisia niitä raskausoireita joita kuvitteli aina vaikkei raskaana ollutkaan...eli jospa se vaikka sullaki ois sitä bdbdbd jännää!!



Tulipas taas omaa napaa...sori



Mutta hei, tännehän on tullu taas uusia mukaan, kivaa, tervetuloa vaan! täälä todellakin kuume on tarttuvaa ja hyvin "ärhäkkää" eli turha kuvitellakkaan että se täällä jotekin lähtis pois! Päinvastoin!



Kiva oli lukea teidän muiden kokemuksia miehen "kuumeilusta" tai sen puuttumisesta...aika lailla summasummarum näyttää olevan että aika auttaa ja se että mies "saa päättää" :DD



Maalaisomppu: ite olin jo melko alamaissa ennen tän kolmannen ootusaikaa...sillä 3,5v meni ennen ku raskauduin ja se alko olemaan todella rankkaa...mää vaan itkin koko ajan tmv. ja ku raskaaksi tulin niin kyllä se teki mielelle todella kutaa! Koskaan en apua tuohon hakenut, ainoastaan gynelleni siitä puhuin ku aattelin hormoonieni tekevän mulle kepposia (ja eikä suinkaan myös teroluiteilla ollut siihen mitään tekemistä...) Mutta muuta en osaa sulle sanoa ku tuon miten mulla meni...sullahan voi olla toisin mutta en kyllä suo mitenkään tuomitse, päinvastoin, täähän voi olla sulle just se mitä tarvitset! Jaksuja sulle!



Pitää mennä aamupalalle...yks roikkuu lahkeessa tuossa...eli taitaa olla nälkä...(heräs tosiaa vasta äsken)



Jokos sitä aletaan loppukierron porukkaa jännäilemään?! Plussauutisia ois kyllä ihana saada keltä vaan! Eli onnea kaikille yritykseen!



nani ja pikku Jooel (muut töissä tai koulussa) kp7 (viimestä menkkapäivää viedään!!)

Jeps, eli alkaa tuo lokakuu olla jo käsillä, hurjaa miten aika kuluu.

Pitääpä minunkin myöntää että kun perheeni perustin niin tasan 1 ystävä jäi. osaltaan tietysti vaikutti se että olen saanut lapseni nuorena, joten muilla oli/on bailuvaihe menossa. Nyt äitiyden ja lasten kerhojen ym. myötä on tullut uusia tuttavuuksia muista äidieistä ja yksi ystävyyssuhde muodotunut aika läheiseksikin.

Mutta kyllä sitä' tosiaan on huomannu kotona ollessaan olevansa suhteellisen yksinäinen.



Suuren muutoksen koin vuosi sitten kun alpitin työt pitkän tauon jälkeen ja sieltä muodostui kokonaan uusi ystäväpiiri ja tälläkin hetkellä' yksityökaveri raskaana ja toinen suunnittelee lasta, joten puhumista ja kohtalotoveireita riittää.



Ja sitten päivän uutisiin =D

varasin älle päivälle ajan gynekologille kun kierukkani on alkanut temppuilla kipuiluna ja vuotoina, no menin aamulla sitten tutkittavaksi ja kierukka onkin tulehtunut. Sain antibiootti kuurin ja lääkäri otti papan ja siinä selviää sitten onko tarpeellista poistaa kierukka.

Samalla lääkäri myös ultrasi ja totesi että olen kuulemma erittäin hedelmällinen ja aktiivista toimintaa näkyy munasarjoissa. Olin helpottunut kun vuodoille ym. löytyi syy ja ilmoitin miehellenikin asiasta....



Ja nyt päästään päivän jättiyllätykseen: Eli miehenihän oli ensin juyrkkä ei neljännelle ja sitten sanoi että ok, vuoden päästä. Tänään sitten tuumasi että sellainen syysvauva olisikin ihan kiva ja nytten minulla onkin aika kierukan poistoon 16.10 ja marrasjoulukuun vaiheessa aloitamme yrityksen nyytin saamiseksi!



Anteeksi että tuli näin paljon omaa napaa, mutta riemu on rajaton =))



hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivoopi mimmuli katraineen

Mimmuli: Ihanaa lukea sun hienoista fiiliksistä!! Onnea!!



Kävin joku aika sitten tuolla edellisessä pinossa kuohuksissani kirjoittelemassa... En huomannut ollenkaan, että uusi pino on aloitettu.



Eli lyhyesti tähän: Mulla kp 22/24-25 nyt. Rinnat kipeät, vatsaa nippailee, ajoittaista vihlontaa vatsassa ja selässä, ei vielä menkkaoireita. Tänään muutamaan otteeseen pyyhkiessä ruskehtavaa tuhrua. Lieneekö kroppa vähän sekaisin tuon kierukanpoiston takia? Ihmettelen vaan kun mulla ei ole ennen ollut tuollaista tuhruttelua. (Miettii kovasti mistä johtuu...)



Tervetuloa kaikki uudet neliapilat!



Syysterveisin Karamelli

...kommentoimaan tuota Mimmulin uutista!!!



Siis VAUTSI VAU!! Sulla on kyllä kieltämättä aika nopeakäänteinen mies :D ei ikinä-vaihtui vuoteen-joka taas vaihtui jo kuukauteen...makeita uutisia todellakin! oikein paljon onnea teillekin vauvautumiseen!



pitää mennä taas..



nani

Kp 25 menossa, Kp 23 tuli kirkasta veristävuotoa ja sen jälkeen ei mitään. Kp 12 loppui ns. jälkivuoto. Huuli pyöreänä ihmettelen tätä härdelliä?!! Ihan pallo hukassa ja jälkitarkastuskin on vasta 20.10.... ei millään jaksaisi odottaa, kun haluaisi niitä vastauksia ja ennenkaikkea tiedon siitä, että kroppa on kunnossa.



Miten muuten työtoverinne ovat suhtautuneet keskenmenoon, jos ovat tienneet raskaudestanne? Ihan sivuutettava juttu tuntuu yl ottaen olevan, vai onkohan vaan niin vaikea kohdata? Palailin töihin ja vaisua on väki.... Vaikka en halua että asiaa isosti töissä puitaisiin jonkinlainen myötätunto olisi paikallaan, kylmä tapahtuneen ohitus tuntuu pahalta... sori kun taas purkaudun....



Tänään tuli ovistikut ja elektroninen clear blue, onko jälkimmäisen käytöstä kokemuksia. Odottavat kaapissa, josko tästä vielä joskus menkat saataisiin... Ihme, yleensä en niitä kaipaa, mutta kerta se lienee ensimmäinenkin ;)



Mammariini pohdintoineen

mammariinille: mulla ei kokemusta tuosta et miten ois työkaverit suhtautunu, mutta mietin et jos vaikka oma työkaverinin saisi keskenmenon niin kyllä hänelle ilmaisisin pahoitteluni, mutta tosian kysymys saattaa paljolti olla siitä etteä ihmiset eivät tiedä mitä sanoisivat ja jollain tavalla ehkä "pelkäävät" keskenmenon kokeneen reaktiota.



nanille: Joo nopea on miekkonen käänteissään, mutta tässäkin kysymys taisi olla enempi siitä että HÄN saa ikäänkuin päättää että syysvauva on hyvä ym. ja toinen on toki tuo ehkäisyjuttu kun on mahdollista että tuo kierukan aiheuttama tulehdus uusii niin miksipä sitten sen kanssa taistelemaan.





Miten muuten muilla sukulaiset ja ystävät ovat suhtauneet lastentekoonne ja olette nyt avoimestio kertoneet että neljättä toivotaan?

Meillä luultavasti sukulaiset saavat sätkyn ja olenkin ajatellut että julkistan tulevan raskauden sitten kun viikkoja on 13-14. Aikaisemmilla kerroilla olöemme asiasta kertoneet melkein heti mutta nyt haluamme vaalia omaa pientä salaisuuttamme.



Mutta nyt tiskien laittoon jälleen kerran =)



Mimmuli

Meillä, kun tuota neljättä alettiin odottamaan kommentteja tuli laidasta laitaan.

Pahimmat olivat näitä:

Ei teidän tarvitse koko maailmaa täyttää.

Oletteko ihan tosissanne, miksi vielä?



Osa vaisusti vain onnitteli, eikä kommentoinut. Ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.



Paras oli:

Ihanaa, kun tekin usakallatte =) (serkultani, joka pian saa neljännen).



Päätin, että parempi, kun ei sukulaisia tai muita paljon kuuntele vaan tekee niin kuin oma sydän sanoo miehen kanssa =)

Nani76: Jotenkin tosi lohduttavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia "ystäviä" kuin minullakin. Mä olen vaan yrittänyt katsoa peiliin tosi tarkkaan, mutta ei kai se vastaus sieltä joka kerta löydy... Mullakin on mies ehdottomasti paras ystäväni, eli kaikesta jutellaan ja pystyn juttelemaan kyllä ihan kaikesta =)



Mammariini: Ei tuollainen kylmä asian ohittaminen taatusti tunnu kivalta! Kuitenkin pieni myötätunnon häivä olisi kiva huomata, vaikka nopea toivotus, tyyliin "toivottavasti voit nyt hyvin" tai ym. taitaa olla liikaa vaadittu jäyhiltä suomalaisilta... Hirmuisesti tsemppiä töihin! Ja hyviä vointeja ja jaksuja =)



Karamelli: Ettet vain olisi jo raskaana...? Mistäs sitä tietää... ;o)



Pitiköhän mun muutakin kommentoida, mutta nyt en enää muistakaan...



Omaa napaa tähän lopuksi: Tunnen oman kroppani ja tiedän, että en ole raskaana. Kuitenkin tässä kohtaa kierrossa tulee kyllä ihan vähän sellaisia ajatuksia, että mitäs jos =) No, eilen näin todella suloisen tyttövauvan, ja mikä fiilis mulle tulikaan. Mä lähinnä mietin, että olenko hullu kun lähtisin tuohon uudelleen :-/ Eli fiilikset menee laidasta laitaan. Nyt on ihme kyllä tullut vähän sellainen tunne, että ihan kuin olisin laittanut jarrun päälle koko vauvakuumeelle. En tiedä, onko tämä suojautumista siihen pieneen pettymykseen kun menkat alkaa kuitenkin...? No, onneksi tässä pinossa on sitä soutamista ja huopaamista muillakin.



Täällä on kyllä niin tylsä sadepäivä että. Meinaan leipoa ja annoin lasten katsoa dvd:tä. Vanhemmat lapset kyllä matsasivat taas aamulla niin että huh huh.



T:erotuomari Anttuli yk2 kp24/26-29

Eilen illalla alkoi vuoto ja tulee hiljakseen, kipuja ei isosti ole, rinnat normaalia aremmat... kp en tiedä laskenko jo sunnuntaista vai vasta eilisestä, kun maanantai oli jonkin sortin taukopäivä...



Mammariini huojentuneena kp 1/3?/24-32

Tulin pikaisesti kirjoittamaan, täytyy kohta sännätä töihin. Ulkona näyttää kyllä niiiiin lokakuulta :(



Mielenkiintoisia keskusteluita ollut miesten taivutteluista ja omasta kuumeilusta. Itse olen kyllä kanssa siinä "kaikki minulle nyt heti"-vaiheessa, ehkä näillä keskenmenoilla onkin jokin opetustarkoitus minulle, ainakin on pakko olla kärsivällinen, vaikken yhtään haluaisi. Jotenkin sitä silti on on edelleen yhtä sinisilmäinen ja "tyhmä", että kuvittelen, että seuraavalla kerralla täytyy olla onnellisempi lopputulos, ei voi osua niin huono tuuri kolmatta kertaa. Tosin erehdyin kyllä lukemaan Kaks´plussan... Meillä sen vauvan aika olisi juuri nyt (tai siis ensi keväänä/kesällä/tai kai sitä on tyydyttävä syksyyn), saisin olla kotona lasten kanssa, niin mies saisi rakennella taloa rauhassa. Ja toivoisin niin kovasti mahdollisimman pientä ikäeroa, kun itselläni on liian paljon omiin sisaruksiin ja olisin aina kaivannut omaa samanikäistä sisarusta (nyt aikuisena se ero on tietysti merkityksetön), mutta nyt näyttäisi, että kaksi vuotta vähintään tulee näille viimeisille.



Joku mietti tuhruttelua kierukan jälkeen. Muistaakseni jotain ei-tavallista vuotoa minullakin oli kierukan poiston jälkeen, kun kolmosta alettiin tekemään, vaikkei ikinä ennen ollut ollut minkäänlaista poikkeamaa säännöllisestä kierrosta. Kuukaudessa kroppa oli kuitenkin raiteillaan ja seuraavasta kierrosta tulin raskaaksi. Mutta voihan se olla että tuhruttelu onkin merkki jostain hauskemmasta :-)



Anttusanntu ja Nani, minäkin omistan katoilevia ystäviä. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että elämä kuljettaa aina niin eritavalla, että tiet vain eroavat ilman sen kummempaa syytä, ainahan se yhteydenpito loppuu yleensä jonkin muutoksen jälkeen. Sukulaisystävät ja mahdollisesti lapsuudenystävät tuntuvat olevan ne jotka matkassa pysyvät. Itse olen päättänyt olla potematta huonoa omaa tuntoa, siitä etten jaksa pitää yhteyttä ja olen joidenkin kavereiden kanssa, joiden kanssa nähdään tosi harvoin, puhunutkin asiasta ja kaikki ovat yleensä sitä mieltä, että asiasta on turha tuntea syyllisyyttä, jos kaveruus/ystävyys on todellista, yhteyttä voi kyllä ottaa jopa vuosienkin päästä ja kaikki on hyvin. Kotona ollessa siellä toisella puolella Suomea, minulla oli vain muutama enempi ja vähempi ystävä, silloin kyllä tunsin itseni yksinäiseksi, toisaalta välillä en kaivannut ketään, mutta sitten kun olisin kaivannut, ei ollut aina ketään. Nyt kun muutettiin tänne kotiseudulle, vanhoista ystävistä muuta ovat hiipuneet, yhden kanssa (joka on täysin samalla reikäpäisellä aallonpituudella) pidetään säännöllisen harvakseltaan yhteyttä, samoin entisten naapureiden kanssa, joilla on samanikäiset lapset kuin meillä. Toisaalta täällä on niin paljon sukua, serkkuja, sisaruksia, että samanlaista orpuden tunnetta ei tule ja pikkuhiljaa on tutustuttu muihinkin ja jo tuleviin naapureihinkin. Ja käynhän minä vähän töissäkin. Sosiaalisen elämän vilkastumisen kannalta muutto oli kyllä oikea ratkaisu.



Piti varmaan kirjoittaa vielä muutakin, mutta nyt on pakko jättää kesken, toivottavasti tästä sai jotain tolkkua!



Mammariinille vielä onnittelut menkoista, tiedän että niitä voi jopa odottaa positiivessa mielessä!



T. Miksuliinu kp10/? (vuotokin loppui eilen, jee)

Nyt todellakin näyttä siltä, että syksy on saapunut. Jostain syystä tuo syksyinen ilma ei ollenkaan ahdista. Päinvastoin se tuntuu ihanan raikkaalta ja virkistävältä...



Tosta soutamisesta ja huopaamisesta. Mulla oli ei juu-vaihe päällä silloin kun kierukanpoisto oli varattu, mutta kierukka oli vielä paikallaan. Nyt kun kierukka on pois, olen niiiin malttamaton. Haluan raskautua nyt, mieluummin kuitenkin heti. Miehenkin selvä kuumeilu vielä "pahentaa" tilannetta.



Sama juttu mulla noiden kavereiden suhteen. Joskus harvoin tavataan sattumalta jossain ja nolona sovitaan, että pitäis nähdä useammin. Ja höpöhöpö. Saamattomuus vaivaa ja nolottaa kuulemma kavereitakin, eli aika yleinen tauti tuntuu olevan. Sitten on niitä ystäviä, joita näkee vain pari kertaa vuodessa, ja tuntuu, että just eilen nähtiin. Joku kosminen yhteys? Heh.



Ja lopuksi vielä. Tänään kurvasi täti vauhdilla paikalle! Toisaalta helpottavaa, että nyt ei sitten ole enää hormonikierukan vaikutuksia kropassani tämän alkavan yrityskierron aikana ja kohtu tyhjenee kunnolla. Toi tuhruttelu oli mullekin niin vierasta, kun kuukautiset on mulla ollu niin säännölliset, eikä mitään tuhrutteluja ennen ole ollut. Kiertokin saattaa olla jatkossa pidempi. Ennen kierukkaa aika tasan 28 päivää.



Vielä mulla oli jotain asiaa, mutta täytyy rientää töihin...



Plussatuulia toivottelee toiveikas Karamelli yk2 kp 1/?

Hullua, että sitä tuntee kuuluvansa jo niin totaalisesti tähän ihanaan "salaseuraan", vaikka vasta muutaman kerran olen kirjoitellut, mutta sitäkin enemmän tietty lueskellut näitä juttuja. Täällä on niin paljon! samanlaisia kohtaloita ja ajatuksia, että antaa hurjasti positiivista oloa huomata, että ei ole ainoa, joka esim. on menettänyt liki kaikki ystävänsä syystä tai toisesta tässä vuosien myötä. Viimeisin niitti tuli ihan reilut kuukausi sitten kun ihan ehdottomasti parhain ystäväni kehitti jonkun uskomattoman "salaliittoteorian" minusta ja kerta kaikkiaan katkaisi kaiken yhteydenpidon. Minulla on kamala ikävä häntä ja lapsia, mutta kai se on sit se ylpeys, mikä estää "ruikuttamasta". Kyseessä kun on tosi pitkävihainen tyyppi, ja tiedän hänen toimineen samoin erään entisen ystävänsä suhteen...



On tosi hurja huomata, miten vähän niitä tosi ystäviä on. Olen aina ollut yltiösosiaalinen ihminen ja liikkunut paljon. Nyt oon aika paljon yksin, kaksi kaveria on, joiden kanssa soitellaan muutamia kertoja viikossa, mutta valitettavasti kummatkin olen käräyttänyt rankasta p...puhumisesta selän takana, joten luottamus valitettavasti on mennyt. Oma mies on sitten se, jolle sydäntä tulee purettua, mutta ei se tietenkään ole sama kuin sellainen kunnon "tyttöporukalla märsyäminen".



Alkoi ihan naurattaa, kun puhuitte tuosta läheisten reaktiosta lasten odotuksiin. Meillä mieheni on ainokainen, joten sinne ei muita lapsenlapsia ole tulossa. Minä taas olen ainoa omassa sisarusparvessani, jolla on lapsia. Jo edellisen kohdalla veli vitsaili, että eiköhän ne jo riittäis ja tässä kerran ku tokaisin, että jos he eivät älyä aloittaa, niin minun pitänee jatkaa, kommentit olivat kauhistuneita "unohda"- tyyppisiä huudahduksia. Äitini on pitänyt ystävällisen "et usko kuinka rankkaa oli neljän lapsen kanssa"- tyyppisen puheensa, mutta hän ei ehkä muista, että oli ensinnäkin yksin ja hengissähän tässä on aikuiseksi selvitty, ja todella hyvissä lihoissa vieläpä...Eli todella en odota kovinkaan monia onnenkiljahduksia omilta sukulaisilta ja ystäviltä, jos projektimme päättyy toivottuun tulokseen.



Aasinsiltaa sit jälleen omaan napaan... Eilinen päivä meni juostessa kaiken maailman asioilla, ja kotona odotti sitten kirje sairaalasta. Olin tyystin unohtanut, että epikriisi edellisestä käynnistä oli vielä saapumatta. Tulokset ilmoittivat, että papa oli ollut puhdas ja mitään solumuutoksia ei löytynyt!!! Näin ollen vielä kontrolli puolen vuoden päästä, mutta minä tietysti toivon, että silloin siellä voisi olla jotain muutakin tiirailtavaa... On kyllä tosi huojentunut olo, koska todella se papa 3 säikäytti! Soitin aamulla ja sovin soittoajan hoitajalle, koska halusin nyt vielä tarkentaa ne "siansaksat" siitä kirjeestä. Soitin ja sepustin kaikki juurta jaksain. Meinasin loikkia kattoon, kun hän katsottuaan koneelta tietoni sanoi, ettei näe mitään estettä raskauden yrittämiselle !!! Jos tärppi käy, viimeinen kontrolli tehdään sitten synnytyksen jälkeen... Oikein värisyttää puhuakin asiasta, olen niin täynnä odotusta, tai tässä tapauksessa siis odotuksen odotusta:-D



Mimmuli: siis mahtava uutinen! Kyllä nuo ukkokullat sitten joskus osaavatkin yllättää iloisesti. Nyt ei muuta ku häkkyrä roskiin ja menoks! Ja eihän sitä tiedä, jos meiltä lähtis ne vänkyrät samoihin aikoihin, jos minäkin sen ajan saisin... :D



Mammariini ja Karamelli: Tuntuu tosiaan hullulta onnitella kuukautisista, mutta huojentavaa todella, että nyt todellinen yritys pääsee vauhtiin ja kroppa näyttäis palanneen ruotuun.



anttusanttu: Kyllä ne tunteet tosiaan heiluvat laidasta laitaan ja niiden pitää antaa niin tehdäkin. Kyllä kieltämättä eilen illalla kävi mielessä, että hullu akka olen, jos tähän hullunmyllyyn lisää tulokkaita haahuilen... Tulin kotiin ja kämppä näytti yllätys yllätys joltain slummialueen ja kaatopaikan välimuodolta. Esikoinen räyhäsi pienemmille ja kysyi sitten isältään ja minulta, että miksei häneltä kysytty noita tehdessä mitään? Olisi kuulemma sanonut ei kiitos koko pikkuveli/-sisko- höpötyksille. No tästä innostuneena mies sitten alkoi illalla jutella, että pitäisikö meidän vielä miettiä... ARGH! Todella joo soutamista ja huopaamista. Toivotaan nyt sitten vaan niitä plussia, sit vaan soudetaan;-]



Rakkauvella:maalaisomppu

REPS :-D



Tää oli tämän päivän paras!!! Ihan oikeesti, meidänkin kämppä on välillä just tota...



Ihanan paljon taas kirjoittelua meiltä neliapiloilta =)



Meikäläinen on menossa jumppaan, joten kirjoittelu on taas niin tässä ;o)

Tuo oli kyllä kieltämättä hyvä vertaus...meillä tosin näyttää enempi tuolta kaatopaikalta... :DD

Meitä alkaa kyllä olemaan mahtava porukka täällä...kesällä tuntui moneen otteeseen että näinkö tää porukka hiipuu kokonaan ku tuntu että yksikseni jutustelin taikka parin muun kanssa...mutta tosi hieno homma!



No kylläpäs meillä onkin "ystäviä" :DD noh ei kyllä ole monestikkaan naurattanut ku yksin olen ollut...tuntuu että ainut "ystävä" silloin on nää sivut ku mies on reissussa ja lapset jo nukkuu...ei kyllä hyvin mene...

Mulla on ollu vielä sellasiaki ystäviä, joiden miehet ovat alkaneet vikitellä mua...tosi mukavaa...ja hyi HITTO! Ja ihan tosissaan vielä, ei sellaista mitään leikkimielistä flirttiä....

Mää olen (ennen näitä tapahtumia) ollu kans tosi sosiaalinen ja ulospäin suuntautunu ihminen, ystävällinen olen pyrkiny olemaan kaikille myös niille joita inhoan, monesti mulle onkin sanottu (siis ennen) että hymyiletkö sää aina?...

Näiden kahen ukon kanssa olen kyllä hermoni menettäny ku tuollaista alkoivat tekemään...Siis ite olen 15v ollu onnellisesti tämän rakkaan mieheni kanssa yhdessä. Ja millään lailla en ole koskaan edes flirttaillu kenenkään kans tai muuta vastaavaa...ja mitää aietta mulla ei ole ukkoa vaihtaa sillä parempaa ei ole! niin oli kauheeta todeta että tuollaista tapahtuu ja vieläpä mulle!

Pahinta kait noissa oli vielä se että nää naiset olivat mulle niitä läheisempiä...ja arvatkaa haluanko olla kovin helposti niitten kanssa tekemisissä ku tulevat aina porukalla? Nää vikittelythän tapahtu niin ettei nää naiset sitä ole tienneet mitään, mutta mun mieheni on ollut kuitenkin (onneksi!) läsnä, turvanani...ja näille naisille on ole halaistua sanaa näistä puhunut (koska en tiedä miten asiasta puhuisin)...pikku hiljaa vaan olen ite sitten tehnyt niin etten ole pitänyt yhteyttä ku en vaan halua nähdä näitä ukkoja, en sitte koskaan!!

Nyt sitten olen olen muutanut tapojani...Mieheni,joka liikkuu tosi paljon maailmalla kertoi etten mää voi enää käyttäytyä noin siis olla noin ystävällinen, kohtelias ja hymyilevä NAINEN, sillä nykyään kaikki tällainen helposti luokitellaan flirtiksi tmv. siis yöks...

Nykyään mää olen siis hiljainen hissukka, vastaan kyllä jos kysytään mutta muuten en hirveesti ole äänessä. Silmiin en enää uskalla miehiä kattoa muutako omaani silloinkaan ku puhun heille. Lämmin ystävällisyys on vaihtunut viileäksi.. Tää on ollu mulle tosi vaikeeta, muuttaa omaa itteään...ku mitään tuollaista en todellakaan tahdo, mää rakastan yli kaiken miestäni ja tätä perhettä ja olen ikionnellinen ettei mun tartte olla "vapailla markkinoilla" joten mielummin muutuin näin ku jatkoin tuota mikä näköjään muuttui toisten silmissä ihmepeliksi...kaikkea sitä!! Ootteko muut törmänny tällaseen? Tuntuu (olen yhden toisen naisen kanssa puhunut tästä ja hänelle on käynyt kans noin) siltä että mikään ei ole enää "pyhää" nykyään... ;(



Anteeksi kauheeta tilitystä mutta jotenki noista ystäväaiheesta vain sitte rönsys noin...en vaan tiiä ymmärsittekö mitä yritin kirjoittaa ku tuli noin paljo tuota tekstiä ja ihan miten sattuu...



Läheisten sanomisista: tästä edellisestä kerrottiin sukulaisille vasta joskus viikolla 22, mies oli sitä mieltä ku niin kaukana asutaan että jos eivät viitti meillä käydä niin eipä tartte uutisia puhelimessa kertoakaan...(silloin meillä ei siis käyny kukaan puoleen vuoteen, edes näistä ystävistä)...tuossa vaiheessa laitoin äitille sitte sähköpostissa kuvan 4d-ultrasta...ja oli kyllä tosi onnellinen!

Nyt jos alkaisin oottamaan tiedän että suurin osa onnittelisivat ihan vilpittömästi, sillä olen kyllä kaikille kertonut että tahon suurperheen! toisaalta naapurit yms. eivät yllättyis ollenkaan että meille tulis vielä ku niitten mielestä se tyttö meiltä edelleen puuttuu... :DD Noh empäs mää taida välittää mitä kukin sanoo, ite ainaki olen kyllä sika onnellinen aina kaikkien puolesta jotka raskaudesta ilmoittavat...yhdet ystävämme saivat juuri yhdeksännen...



Maalaisomppuhan sai hyviä uutisia, onnea!! kyllä nuo aina osaavat säikäyttää...mulla on vielä itellä papa käymättä edellisen synnytyksen jälkeen ku nuo ekat menkathan vasta loppuivat..



Vai että Mammariinilla ja karamellillaki menkat alkoivat...hieno juttu ku kroppa näyttää että se toimii...meitä onki tässä muutama joilla kierto menee melkein samaa tahtia...

Kukas meistä neliapiloista seuraavaksi siirtyy tuonne toiselle osastolle eli odotuspuolelle...hui ku jännää!! Ja kuka meistä seuraavaksi piinaileekaan? Siivotkaahan ahkerasti tuota makuukammaria, peitot varsinki tarttee hyvin perusteellista pöllyytystä...me jo kerettiin eilen menkkojen jälkeen siivousta alotella..ihanaa että elämä on taas jollaisessa rytmissä...toivottavasti vaan tuo kierto ois suurinpiirtein tarkka ettei mennä taas 22-100pv häränpyllyrytmiä...ennen minipillereitä kierto oli sen 30pv...tuo sekasin menny juttu oli niiden jälkeen...



Pitänee tehä varmaan jotaki muutaki :D Tännehän jää helposti kiinni...



nani kp8 yk?

Eli minä täällä TAAS... Olen kirjoittanu pinoihin vissiin sen 5-6 kertaa ja olen jo aivan koukussa.

On niin ihana lukea täältä muiden kuulumisia ja kuumeilua kun itsekin täysin malttamton ja kellekkään ei voi tätä iloa hehkuttaa että kohta alkaapi yritys.

Sinänsä jännä että voi vain kuvitella miehen puolen suvun kauhistuneet ilmeet, mutta toisaalta on hyvittavaa että hänen sisaruksensa jotka molemmat ovat 5 lapsen vanhempia niin näyttävät sitten niin tyrmistyneiltä.



No mutta tosiaan kyse tässä on meidän perheestä ja elämme puhtaasti omaa elämäämme ja olenkin tällä hetkelle jotnkin todella onnellinen ja olo on erittäin seesteinen.



Eilen sitten rohkenin kysyä mieheltäni että eihän hän vin tee vauvaa min un mielikseni? Olen pelännyt kysyä kun vastaus on pelottanut niin järkysti, mutta mies totesi vain" että kyllä hänkin sen lapsen haluaa siinä missä minäkin" Huh, huojentavaa kuulla =)



Oliko jossain puhetta että kuinka moni meistä töissä vai muistanko väärin?

Itse siis olen kokopäivätöiossä hoitoalalla ja lapset aloittivat elokuussa päiväkodin.



Oletteko muuten huomanneet että jos olette miehen saaneet taivuteltua siihen neljänteen lapseen, niin sen jälkeen ikäänkuin olisi pakko sitten olla erittäin jaksava ja aktiivinen äiti?

Itse huomasin tuollaisen reaktion itsessäni, tuntuu että jos nyt pala pinna lasten kanssa tms. niin miehen olisi helppo sanoa että kannattaako lisää tehdä...No hulluja ovat tämän kuumeilijan ajatukset.



Niin ja maalaisompulle onnea hyvistä uutisista, todella ihanaa.



ja menkoista piti kahta eri henkilöa onnitella, mutta unohdin nikit.Anteeksi, mutta onnea kuitenkin. Luen paljon palstaa mutta tuntuu silti että nimimerkit eivät vielä pysy mielessä, koitan siis kunnostautua siinä =D



No nyt tämä naikkonen menee käyttämään vapaapäivänsä tämän kaatopaikan siivoukseen ja koittaa saada vaatteitakin pestyä.





Pirtipä muuten kysyä että onko teillä kaikilla vauvalle tavarat säästössä edellisiltä lapsilta?

Itse myin kuopuksen jälkeen kaiken, kun ajattelin etten enempää tee(hän siis todella vaikeia vauva) Nyt siis joudun kaikki ostamaan uudelleen, mutta toisaalta onkin kiva päästä lastentarvike ostoksille.



Mutta tulipahan taas kirjoitettua. Kaikille plussa onnea tähän kiertoon :))





Mimmuli :p

Ja hui kauhistus kun tää pino on jo piiitkä..



Nyt tulee alkuun vuodatusta :



kävin siis maanantaina poistattamassa sen kierukan (mirena), ja nyt on aivan JÄRKYTTÄVÄ vuoto. Vuoto alkoi eilen ja nyt saan tunnin välein olla vaihtamassa niitä isoinpia tampaxeja. yök! Niin että onko tämä nyt sitä tyhjennys vuotoa? vai menkat? kierron mukaan mulla olis kyllä nyt menkat kans. Ärsyttävää!



Mutta, mutta... nyt mulla lyö ihan tyhjää mitä muille kuuluu...

muutamilla menkat alkoikin jo... hyvä sinänsä että pääsee yritys käyntiin.



Ja sitten palstan vaikutuksesta vauvakuumeeseen. Lisääntyy ja lisääntyy... jaiks..



Mä kun itsekin olin hieman epäileväinen nelosen suhteen aluksi ja välillä tulee vieläkin mielen että olenkähan mä ihan terve kun vielä sen nelosen haluaisin. Mutta tänään nämä muut kullanmurut ovat niin suloisia ja en malta olla ajattelematta kuin ka kiva olisi jos heillä olisi vielä se yksi sisarus kotona.



No palaillaan taas saiaan kunhan ehdin kirjoittelemaan... lukemassa käyn kyllä

päivittäin.



äitix3

Mä en kanssa millään muista kaikkien nimimerkkejä. Luen kyllä koko ajan, mutta kun pitäisi kirjoittaa ja vastailla, niin en muista -en sitten millään...



Tämä on kyllä kiva salaseura, missä voi kuumeilla. Just naapuri kysyi, että joko on neljäs haaveissa (luuli kai heittävänsä hyvän vitsin), niin sujuvasti sanoin, että ei ainakaan vielä ;o) Täällä sitä voi rauhassa höyrytä ovispäivistä ja kiertopäivien alkamisesta... Ja oli kertakaikkisen huojentavaa huomata, että en ole ainoa, jolta ystävät ovat "hävinneet"!! Mä olen tästä kaksi iltaa miehen kanssa jutellut...



Mulla nyt kp25. Ei ole enää menkkatuntemuksia, mutta ei sellaista oloa, että olis raskaana... Jos hakemalla haetaan raskausoireita, niin hieman ellottaa ja kahvi ällöttää ja on kylmä koko ajan. Mielihuvitusta taitaa olla jo tässä vaiheessa kiertoa ;-D



Mä kyllä odotan jo uutta kiertoa, ja karamelli meni mun edelle :o)



Kirjoittelemisiin... Anttuli yk2 kp25(26-29)

noista oireista ym.

taitaa kyllä mulla johtua enemmänkin nyt tästä järkyttävästä vuodosta; että mua palelee koko ajan, päätä särkee ja väsyttää ihan mahottomasti.



Olishan se kiva joo jos oliskin raskaana mutta ei tällä vuodolla... pahempi on kuin kolmosen synnytyksen jälkeen.. jos nyt aletaan vertailemaan.



Mutta taidamme vielä katsella tämän kierron ja seuraavat menkat enne kunnon yritystä.. tai mies yrittää.. minä kuumeilen ihan täysillä ja lasken päiviä :) :)



nyt ruokaa laittamaan ja lapset harrastuksiin,



äitix3

Nyt vihdoin aika istahtaa tähän "toimistolle" :-]



Mustakin on hirmu huvittavaa, ku vasta tässä muutama viikko takaperin olin yksillä kutsuilla ja siellä tuli jotain keskustelua lapsista ja siinä sit yks äskettäin lapsen saanut nainen pohdiskeli, että he aikovat pitää pari vuotta taukoa ja sit sisarusta jne jne... Yks toinen kolmen lapsen äiti siinä sit nappas mua olkapäistä kiinni, että on se hyvä ettei meidän tarvitse enää tuollaisia pohdiskella ku lapset on tehty ja vehkeet laitettu narikkaan... hehehehe, siinä sit naurettiin, ja minä mielessäni mietin, että voi kun tietäisit mitä mielessä liikkuu!



Mun on pakko Nani vastata sun kirjoitukseen, ku olin vähän tuohtunut sen lukiessani. Kukaan, siis ei kukaan, tule ainakaan minulle sanomaan millainen saan olla! Kertomasi ilmiö on, voi niin valitettavan, tuttu. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun jossain yhteydessä joku kaverin mies tai oman miehen kaveri on tullut heittämään sen tyylistä juttua, ettei epäselvää asian luonteesta todellakaan ole. Onpa joskus yritetty jotain tosi härskiäkin. Olen itse todella sosiaalinen, verbaalisesti jopa lahjakkaaksikin joskus sanottu. Osaan pitää pilkettä silmässä ja luulen, että seurassa kun seurassa pärjään hyvin. Oma mieheni on selkeästi rauhallisempi, eikä porukassa mitenkään ole esillä. Hän on jo aikoinaan oppinut, että olen pätevä suustani ja osaan puoleni pitää. Olen sanonut hänelle, että kyllä minä sitten apua pyydän, jos sitä tarvitsen, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut pyytää. Näille vikittelijöille ja vihjailijoille ei ole kuin yksi lääke ja se on luu kurkkuun (siis kuvainnollisesti). Muutaman kerran olen onnistunutkin näpäyttämään niin hyvin, ettei sen koommin ole ehdotuksia tullut, mutta sitten on näitä kroonisia, ja usko pois niitä riittää, jotka aina erityisesti pikku humalassa alkaa sönköttää jotain p.... Se ei totta vie ole sinun vikasi jos ne tyypit on, no yksinkertaisesti sanottuna mulkkuja, mutta älä anna niiden lannistaa sinua. Ja sekin on hyvä tietää, että usein näiden lierojen vaimotkin tietävät miestensä taipumuksista. Onhan se tosi kurjaa ystävien kannalta ja varsinkin, jos kyseessä on oma tai miehen hyvä kaveri, mutta me ollaan miehen kanssa niin monta kertaa näistä asioista puhuttu ihan avoimesti keskenämme. Ja kyllä osaa naisetkin! Mies näytti puhelimestaan tekstiviestejä, joita minun ns. ystäväni oli hänelle laittanut. Ei tuntunut kivalta, ja kyllä se varmasti käyttäytymiseen vaikuttaa, kun sen tietää. Meillä vaan ton ukon kanssa kaikki perustuu luottamukseen. Se tietää, että mä en ole mikään hissukka, enkä sellaiseksi tule, ja minä puolestani kunnioitan hänen rauhallisuuttaan. Se, kehen sitten lopulta voi todella luottaa, senkin kyllä tietää.



Usein on tullut tietysti törmättyä siihen, että joku ystävällismielinen sielu on ihan ystävänä kertonut miehelle, että kyllä mulla nyt varmaan on jotain peliä sen tai sen kanssa kun sitä ja tätä. Lähinnä naurattaa. Se mitä minusta ajatellaan, ei lopulta kiinnosta minua sen enempää kuin miestänikään pätkääkään. Tää on meidän yhtiö tää perhe, eikä sitä totta vie tollasilla ihme väännöillä saa hajotettua, edes horjutettua. Hui kamala ku tuntuu, että tällä paahauksella pääsis jo politiikkaan, mutta ku tää on niin tuttu aihe, ku varsinkin tällasilla tuppukylillä tähän törmää jatkuvasti! Mä nani toivotan sulle hurjasti rohkeutta ja perinaisellista sisua. Älä anna periksi, äläkä ainakaan sorru teeskentelemään muuta kuin olet. Mä henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että nimenomaan siellä maailmalla on aivan normaalia tämä miesten ja naisten välinen ystävyys, tai sanotaan, että ymmärretään, että hymy ja juttelu ei tarkoita mitään muuta kuin hymyä ja juttelua. Harvoissa paikoissa törmää tällaiseen umpimielisyyteen ku täällä Suomessa! Oikein keskusteltiin myös miehen kanssa tästäkin, kun hän myös kierrellyt aikasta lailla pitkin ja poikin. No ehkä tämä tästä tällä kertaa, mutta oikein mielenkiintoisen aiheen avasit, ja lisää vaan tällasta! Sitä vartenhan täällä ollaan, että voidaan purkaa mieltä ja jakaa ajatuksia ja kokemuksia eikös vaan?!



Haa, ja sit pyörittelyä omassa napasessa... Soitin tänään nyt sit yksityiselle gynelle ja tähän tietoon "henkari lähtee narikkaan" maanantaina 20.10....!!! Jippii, jippii, jippii! Tähän tietoon tarkoittaa sitä, että minä malttamaton annoin yhteystietoni, jos tulee peruutuksia, koska periaatteessa pääsen sinne milloin vaan, ku en ole töissä. Hui, ku jänskättää, pelkästään se, että mulla on aina ollu aika kivuliaat ja runsaat kuukautiset, ja nyt tän kierukan kanssa oon saanu olla tosi iisisti. (Oon pärjänny pelkillä pikkuhousunsuojilla!) Mun tuurilla saan ekojen aikaan kulkea sanko jalkovälissä...en haluu.



-jänskäilevä maalaisomppu-