***NELIAPILAT*** vkot 40-41
Laitoin uuden kaksiviikkoisen pinon kun tuo edellinen tuppas olee jo aika iso =)
Linkki edelliseen ketjuun: http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Kommentit (73)
jänskättää, pelkästään se, että mulla on aina ollu aika kivuliaat ja runsaat kuukautiset, ja nyt tän kierukan kanssa oon saanu olla tosi iisisti. (Oon pärjänny pelkillä pikkuhousunsuojilla!) Mun tuurilla saan ekojen aikaan kulkea sanko jalkovälissä...en haluu.
-jänskäilevä maalaisomppu-
Mulla on kans aina ollut tosi runsaat ja kivuliaat menkat, mutta nyt ton 10 kk. mitä kierukka ehti olemaan, niin tilanne oli hiukan parempi---paitsi, kiertoi lyhentyi 20pv. ja vuoto kesti n.10pv.. Ei ollut kivaa ei.
No nyt tosiaan saan kulkea"ämpäri jaloissa". vuoto on ihan tajutonta. nyt jo kolmatta päivää saan olla vaihtamassa tampaxeja tunnin välein ja perään tulee kunnon hyytymiä, yäk! TOIVON että tämä helpottaisi pian..
äiix3
Nimittäin, itse ostin viime tammikuussa kuukautiskupin, suomalaisen Luneten. Kertaakaan en ole katunut! Nyt ei ole moloa otsassa, vaikka mulla on aika runsaat menkat, koska niitä ei juuri edes huomaa kupin kanssa. Uimassa voi käydä koska vaan ja yöllä ei tarvitse miettiä ohivuotoa...
Mä en käsitä, kuinka ennen pidin jotenkin yököttävänä sitä kuppia silloin kuin ekoja kertoja kuulin kapistuksesta. Nimittäin nyt mua yököttäisi kauheasti ajatus, että joutuisin palaamaan takaisin siteisiin ja tamponeihin!!
Kupin plussat:
*Rahansäästö
*Mukavuus -aina oikeasti suihkunraikas olo
*ei tarvitse miettiä eri siteitä/tamponeja vuodon määrän mukaan
*Kupin voi laittaa valmiiksi odottamaan, toisin kuin tamponin
*Tiputtelupäivinä riittää tyhjentäminen aamulla ja illalla
Kupin miinukset:
*Reissussa ei ole aina helppo löytää hyvää tyhjennyspaikkaa, mutta on silti reissussakin kyllä mukavampi kun on niin VARMA
*Voi mennä aikaa tekniikan opettelemiseen. Mulla meni kolme/neljä kiertoa ennenkuin olin sinut kupin kanssa. Nyt en sit antaisi mistään hinnasta pois!
Anteeksi propaganda, mutta mä vaan voisin puhua tästä aina kun tulee tilaisuus -ja näköjään puhunkin ;o)
Terkuin (kohta taas kupitteleva) Anttuli kera kolmikon yk2 kp26/26-29
Tervehdys pitkästä aikaa! Mulla on ollut taas viime aikoina enemmän tämä "eipäs"-fiilis enkä ole sen takia käynyt kirjoittelemassa mutta nyt taas pari päivää olen täällä roikkunut ja olen lukenut teidän kirjoituksia. On kyllä niin LOHDUTTAVAA kun muutkin tuntuvat painiskelevan niin samanlaisten asioiden parissa niin lasten kuin muunkin yksityiselämän suhteen että se auttaa ymmärtämään etten EHKÄ ole yksin näiden ristiriitaisten tunteiden/ajatuksien kanssa.
Ystävistä oli joku päivää sitten puhetta ja mulle on myös käynyt niin, että jotkut ystävät ovat jääneet ja onneksi uusia on tullut tilalle. Eli en koe itseäni tällä hetkellä yksinäiseksi mutta toisaalta harmittaa kun jotkut mukavat ystävyyssuhteet ovat jääneet. Olen myös huomannut että osa vanhoista ystävistä on sellaisia joilta rahaa löytyy ja sitä törsätään ja oma perhe kun on tosi tiukoilla (rahan suhteen) niin oma arvomaailma on muuttunut ja oppinut näkemään se TODELLISEN puolen ystävyydestä. Eli elämä ei pyöri maallisten asioiden ympärillä vaan elämme tunteella ja ajalla tällä hetkellä perheen parissa. Emme matkustele ulkomailla emmekä hoidatuta lapsiamme mll:n hoitajilla vaan olemme koko perhe koolla ja puuhastelemme yhdessä. Myöhään illalla ja yöllä vietämme parisuhdeaikaa :p En tuomitse niitä, jotka tekevät toisin muuta ne ystävät ,jotka suunnittelevat mun kaa puhelimessa 30min, että lähteekö syksyllä Thaimaaseen vai Brasiliaan tai palkkaako siivoojan joka viikko vai joka toinen viikko tai mistä saisi mll:n hoitajan lyhyellä varoitusajalla että pääsisi viikonloppulomalle miehensä kanssa, elää vähän erilaista elämää kuin mä tällä hetkellä. Nämä ystävät eivät ymmärrä jos mä sanon, että mä "kärsin" vauvakuumeesta ja mietin olisiko meillä vielä rakkautta neljännelle lapselle... Heidän mielestä mä olen kummallinen ja mun pitäisi alkaa jo elämään itselleni???Mitä lie tällä tarkoittaakin???No vähän on jutun aiheet näiden kanssa vähentyneet ja taitavat jäädä kokonaan...
No joo, meitä on moneen junaan ja junia tulee ja menee...
Onkos tänä viikonloppuna ketään joka testailee? Anteeksi kun en muista vieläkään teidän nikkejänne ja kieropäiviänne!!
Plussatuulia puhallellen, jalkkis
Tervetuloa jalkkis vaan tänne takaisin, ja vaikka onkin juupas-eipäsfiilikset, voi musta sanoa siitäkin, koska se on tosi iso päätös kuitenkin uutta elämää lähteä luomaan. Eikä sen tunteen mun mielestä tarvii olla sellainen ylitsevuotavan huumaava YES, vaan parempi varmasti onkin pitää jalat suht tukevasti maan pinnalla. Mulla on nyt tosi vahva olotila tästä, mutta melkein päivittäin asiaa tulee puntaroitua. Varmaan useimmilla ne on ne omaan jaksamiseen ja pärjäämiseen iittyvät asiat mitkä mielessä pyörii. Mulla on turhamaisesti myös se, että kun kuopus on jo kohta neljä, tää elo on alkanu jo hieman seestyä, vaikka ei noista kukaan ole kovin yöllä heräilly tai muuta vastaavaa...
Kai mä nyt viimein uskon kanssa ton kuukupin erinomaisuuteen, oon niin paljon positiivista siitä kuullut! Kävin tuolla katselemassa tietoja ja taidan sen itsellenikin tilata, koska arvattavasti vuoto lisääntyy, jahka tämä henkari pois otetaan. Mulla on kans ollu kakkosen syntymän jälkeen tosi vaikeeta käyttää tamponia, ja kyllä niiiiiin ärsyttää kulkea ne rievut jalkovälissä.
Pakko hehkuttaa, ku jo melkein ratkean! Tänään soittivat, että mulle onkin nyt aika kierukan poistoon 14.10, eikä 20.10. Tosi merkityksellistä, mutta kattelin tossa kalenteria, että on ajallisesti paremmassa saumassa. Viimeks kierukka kerkes olla vaan vajaan vuoden, odotin yhdet kuukautiset väliin ja sit jo tärppäs. Nyt on vierähtäny jo yli kolme vuotta, saa nähdä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Esikoinen tuli aikanaan clomien avulla, joten kokemusta kyllä siitä odottamisen odottamisestakin on. Miten nää ajatukset aina harhautuu?
Täytynee lopetella, mulla on kaksi lasta omien lisäksi hoidossa ja melkoinen mekkala kuuluu... Tällaista siis olisi olla viiden kanssa :-)
Olen asiaa aikaisemminkin ajatellut, mutta en ole saanut aikaiseksi. Eikä ole kyllä ollut viimeiseen 9 vuoteen kovin monia menkkojakaan raskauksien, imetyksen ja kierukan vuoksi, mutta kai se aika vielä koittaa, että niitäkin pitää potea, toivottavasti vasta vuoden-puolentoista päästä. Mistä pääsenkin toiseen asiaan: hyviä ehkäisyvinkkejä otetaan vastaan tulevaisuutta ajatellen! Pillerit ja hormoonikierukka vievät minulta halut (ehkäisevät siis todella hyvin), lisäksi kierukan kanssa oli järkkyjä mahakramppeja ensimmäisen vuoden ajan silloin tällöin + iho oli surkeassa kunnossa. Ja jos meidän ehkäisy perustuu kondomeihin, meillä on kohta todellinen suurperhe. Taitavat olla vaihtoehdot aika vähissä, mutta kokemuksia otetaan vastaan kaikesta, kiitos!
Ihan pakko on pyytää anteeksi edellisen viestin miljoonaa kirjoitusvirhettä, kirjoitin niin vauhdilla enkä ehtinyt tarkistaa, että tulos on hädin tuskin luettava ;) !
Vielä noihin ystäväjuttuhin... Minulla kanssa oma mies on paras ystävä, mikä on kyllä loistava juttu. Mutta. Se on silti mies. Eli olisihan se hienoa jos olisi oikein hyviä naisystäviä paljon! Minä olen ystävyyssuhteissa hitaasti lämpiavä ja minulla on tosi iso kynnys sanoa jotain kaveria ystäväksi. Vanhemmiten olen tosin alkanut lepsuilemaan, ei ne "ystävät" voi muillakaan olla niin täydellisiä, kuin mitä itse aiemmin olen ystävyyssuhteilta odottanut, luulisin. Mutta minulla on tosi iso kynnys olla täysin "alaston" jonkun toisen ihmisen kanssa (tarkoitan siis tietysti henkisellä tasolla, en minä mitään nudistileikkejä harrasta), ettei minua vain loukata tai puhuta pahaa selän takana. Luulisin, että minua pidetään yleisesti tosi vahvana, sitkeänä, kestävänä jne. ihmisenä, eivätpä tiedä että olen rapu horoskoopissa... Mutta älkää nyt kuvitelko, että olen jotenkin hiljainen hissukka, puhun luultavasti usein liikaa ja kaikille, omistan yliaktiivisen sosiaalisen omantunnon, jonka mukaan kaikki täytyy saada tuntemaan olonsa mukavaksi! Osaan kyllä olla osuva ja piikikäskin sanoissani, jos tilanne vaatii.
Mitäs te muut olette horoskoopeissa? Minä uskon niihin melko paljon, kohtuus tietysti kaikessa, fiksu ihminen kun olen x-)
Meillä sukulaiset ovat uudesta vauvasta varmaan pääasiallisesti onnessaan. Miehen suvussa on aika nihkeää tuo vauvojen haluaminen, niin koko suku on onnellinen meidän lapsista, mitä enemmän sitä parempi! Oma sukuni on taas täynnä aika isoja perheitä, joten sitä pidetään ihan tavallisena. Isovanhempani tosin toivoisivat, että saisin opintoni loppuun, että pääsisivät ylpeilemään saavutuksillani, mutta tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa, on vähän elämänarvot toiset... Olen tässä lapsien aikaan pyöritellyt työkseni vaatteita kauppojen puolella puolikkaana, joten lapsien ei tarvitse olla hoidossa, kun mieskin tekee vuorotyötä.
Meillä siskoni on ainoa joka sukulaisista tietää, että toivotaan vielä yhtä, pari kaukaista ystävää tietää kanssa. Ensimmäisestä km:stakin kerroin siskolle, toisesta en viitsinyt, kun ottaa kaiken nyt niin tunteella, mahan pitäisi poksahtaa kuukauden sisällä, mikä on ihanaa, kun ei omaa ole tulossa :D
Uudesta vauvasta ei varmaan kerrota kellekään ennen kuin on pakko. Kolmosesta oli aikanaan pakko ilmoittaa, kun olimme tulossa sukuloimaan tänne nykyiseen asuinkuntaan ja olisi jo näkynytkin selvästi, oisko ollut joskus 13-15 viikon paikkeilla. Nyt ekasta keskenmenosta mies ei olisi malttanut olla hiljaa, mutta nyt on kyllä tullut jäitä hattuun.
Nani, onpa sulla ollut kivoja tuttavamiehiä! Mulle olis kyllä käynyt samalla tavalla tuon yhteydenpidon kanssa, vaikka olisinkin ehkä lopulta saanut sanottua jotain syyllisellekin...
Mimmulille onnittelut yritysluvasta, jos en ole vielä muistanut onnitella !!! Ihmeelliset ovat miesten aivoitukset. Meillä on kaikki vauvatavarat vielä tallella ja niitä on PALJON. Olisi kiva tietää seuraavan eli viimeisen sukupuoli, niin saisi edes vääränmerkkiset vaatteet ja tavarat pois nurkista (meillähän siis 1poika ja 2tyttöä)! Olen niin vihreä ja kierrätysihminen, että siksikin kaikki mahdollinen on tallella, ettei tarvise ostaa uutta, niin mukavaa kuin se olisikin, mutta kun omatunto alkaa soimaamaan...
Anttusantulle plussatuulia vaikka tyynessä kuvittelet olevasikin :D bd bd!!! Minulla se ainoa selvä oire normaalikierrosta poiketen on raskauksissa olleet repäisykivut yskiessä, noustessa jne., ovat oalkaneet joskus silloin kun menkkojen olisi pitänyt alkaa tai vähän ennen. Muuten on ollut se tavallinen ollako vai eikö olla-olo.
Tsemppiä ämpäriläisille tulvan kanssa! Itsekin pääsin vähän makuun nyt km:n kanssa, tavallisesti menkat on melko niukat.
**"Viestin sisältö liian pikä..." Jatkan siis toiseen viestiin, kerta se onsimmäinenkin...**
Olen kirjoittanut tätä nyt varmaan pari tuntia lasten ruokkimisen ja nukkumaanlaiton välillä, pitäisi varmaan kirjoittaa joka päivä, ettei olisi niin montaa aihetta johon haluaa sanansa sanoa... Jalkiskin ehti kirjoittaa tuossa välissä ja tuo on aivan totta, että erilainen taloudellinen tilanne karsii kyllä kavereita, siis ystäviä, kummasti. Kai se johtuu siitä, että silloin koko muukin ajatus- ja arvomaailma on niin erilainen, ettei enää ole paljoakaan yhteistä, kun ikävää se on olla kaikesta erimieltä. Mekin ollaan aina oltu tiukilla: asuntolaina on ikuinen (aina on siirrytty isompaan asuntoon ja saatu siihen taas koko oma ja pankin omaisuus kiinni, kun olisi vähän helpottanut), minä olen ollut pitkään kotona, eikä kumpikaan ole syntynyt lusikka suussa tai tienaa suuria summia. Toisaalta olen tyytyväinen, että aikanaan uskalsimme ostaa ensimmäisen oman asunnon, minulla on ystävä, joka silloin päätti miehensä kanssa odottaa, että asuntojen hinnat laskee, mutta kuinkas kävikään, perhe kasvoi ja hinnat nousi, nyt sopivat asunnot ovat jo niin kalliita, että epäilevät pystyvätkö omaan enää ollenkaan.
Ompulle onnea kierukan poistoon! Mulla oli aikanaan Mirena 4 vuotta ja kuukaudessa kierto oli taas kohdallaan, vaikkei ollut menkkoja ollut kolmeen vuoteen ollenkaan.
Ajattelin nyt jättää tilaa vähän muillekin kirjoittaa, parhaani kyllä tein ;-) En muista nimimerkkejä enkä kaikkea tietoa niiden takana, mutta selvästi teistä on tullut minullekin paras ystävä tällä hetkellä! Netissä kun voi puhua ääneen nekin asiat, joista puolet jättäisi oikeasti sanomatta... Melkein valmiiksi jo harmittaa, että tämäkin ystävyys päättyy aikanaan, kun itse kullekin tulee aika siirtyä toiselle palstalle, on täällä vain nyt niin hyvä porukka!
Vielä tuli yksi asia mieleen, sori! Oletteko tulleet ajatelleeksi, jos joku tunnistaa teidät täältä? Itselleni ainakin netissä juuri anonyymiys on hyvin tärkeä asia, uskallan olla paljon avoimempi henkilökohtaisten asioiden kanssa, vaikka toisaalta olenkin mahdollisimman varovainen, etten laita kovin tarkkoja minua määritteleviä tietoja (asuinpaikka, tarkat tiedot perheestä, ammateista jne.) ainakaan yhtä aikaa. Rehellisyys on silti mielestäni kantava voima täälläkin, enkä itse ainakaan valheita tunge joukkoon, toisaalta tämäntyyppisessä netinkäytössä se ei ongelma lienekään. No joka tapauksessa, itse olen yhden sukulaiseni kerran tunnistanut nimimerkin tapaa ja sain selville hyvin paljon heidän henkilökohtaisia asioitaan, se vähän laittoi miettimään. En ole kertonut asioita eteenpäin, en edes hänelle että tunnistin, joten vahinkoa ei asiassa tullut (kirjoitti minustakin, mutta ei sammakoita :), mutta ajatuksia kyllä herätti paljon!
Nyt lopetan.
T. Paras ystävänne Miksuliinu kp 12/? yk1 komannen kerran...
Ja vielä omaa napaa: pitäisi tehdä lähipäivinä varmistustesti, että kaikki raskaushormoonit ovat hävinneet, ehkä jo huomenna jos jaksan aamulla. Vielä ei tunnu oviskipuja (minulla viikon ennen ovista), joten ei tule kyllä ovista vielä kahden viikon kohdalla vuodon alusta, saa nähdä kauanko kestää. Jokos Nani on tunnistanut mitään merkkejä tärppipäivistä :)?
Nyt lopetan oikeasti.
jalkkis:
vähän sama juttu meillä
***Nämä ystävät eivät ymmärrä jos mä sanon, että mä "kärsin" vauvakuumeesta ja mietin olisiko meillä vielä rakkautta neljännelle lapselle... Heidän mielestä mä olen kummallinen ja mun pitäisi alkaa jo elämään itselleni???Mitä lie tällä tarkoittaakin???No vähän on jutun aiheet näiden kanssa vähentyneet ja taitavat jäädä kokonaan...
Munkin oikein hyvä ystävä EI OLLENKAAN VOI käsittää, miten mä vieläkin haluan lisää lapsia/lapsen. Hän kyllä sanoi olevansa tosi iloinen siitä, että mä sain miehen suostumaan, mutta ei silti ymmärrä. Hänellä on yksi lapsi, ja hän meni töihin vauvan ollessa 4-kuinen; isä jäi hoitovapaalle myös neljäksi kuukaudeksi, ja 8-kuisena lapsi meni jo hoitoon.. Tuo on taas jotain, mitä mä en voi ymmärtää! Eikä olisi edes taloudellisista syistä ollut pakko tehdä noin. Jos kerran niin kauheasti haluaa lapsen, eikö voi odottaa edes sitä 9 kuukautta, ja tutustuisi vauvaan, ja ENNEN KAIKKEA oppisi PYSÄHTYMÄÄN ja NAUTTIMAAN vauva-ajasta!! No jokainen taaplaa tyylillään... :/
KOvin monelle en ole edes kertonut, että meillä alkoi yritys; kolmelle oikein läheiselle ystävälleni vaan, ja nettikamuille tietty;). Sitten joskus, jos plussa saadaan ja raskaus onnistuu, voi olla, että suurin osa sukulaisista putoaa persiilleen;) Ne ei yhtään osanneet odottaa tätä kuopustakaan, kun hajurakoa edellisiinkin tuli melkein 8 vuotta. Eihän ne voineet kuvitellakaan, että me alettais taas kaikki alusta, hih:) Kiva päästä yllättämään ne taas kerran -siis jos Luoja suo.
Kukahan sanoi sitä, että nyt kun on mieheltä saatu lupa neloseen, pitää kestää kaikki lasten metkut ja muu kaaos valittamatta, kun kerta lisääkin halutaan? Meillä on kans just noin:) Ei siis mies ole mitään sanonut, mutta mä en uskalla valittaa mistään, ettei vaan käännä kelkkaansa...Hassut ajatukset!
oma napuli: kp6 eli eka yrityskierto pääsi siis vihdoin käyntiin!! Edellinen kierto venyi lopulta 42 päivään, mutta nyt popsin taas Vitamore Totalia, niin katsotaan toimiiko se taas niin hyvin, kuin aikaisemmin:)
Olikos se ainakin maalaisomppu(sori jos muistan väärin nikin), joka tuskaili jo etukäteen runsaiden menkkojen kanssa? Mulla taas kävi päin vastoin vuodon kanssa eli ihan inhimilliset menkat oli nyt, kun kierukka otettiin veks. Aikaisemmin kaks ekaa päivää vuosin, kuin pistetty sika..yöks. Kipuja ei kyllä ollut onneks. Nyt oli vaan eka päivä suht runsas, muut on olleet tosi siedettäviä ja nyt vuoto siis loppumassa.
KUUKUPISTA: tuli kyllä sellainen ylistyspuhe(sori, kuka olitkaan), että pitää varmaankin hankkia! :) Niitähän on ilmeisesti eri kokoisia? Miten se koko valitaan- senkö perusteella, kuinka monta synnytystä on takana vai, heh? ;) Kestositeitä jossain vaiheessa mietin, kun neitikin kestoili(nyt ollaankin hunsvotteja ja kertistellään hoidossa), mutta jotenkin ei tullut niitä lähdettyä kokeilemaan. Mistäs se kuppi kannattais ostaa??
Nyt isäntä purnaa, kun täällä vaan näpyttelen, että pitää mennä sen viekkuun sohvalle -täytyy pitää se tyytyväisenä:)
Huomenna meidän ihana kuopus muuten täyttää kaksi vuotta!!! Me juhlitaan vasta sunnuntaina, mutta pari pakettia saa typy aamulla, ja valokuva tietty pitää ottaa meidän söpöliinistä;)
Plussatuulia puhaltelen kaikille ja ahkeraa peittojen pöllytystä, keillä on otolliset ajat käsillä!! ;)
Eltemia yk1, kp6/30-42
ps. minäkin pyytelen taas anteeksi, kun en vielä nickejänne muista, mutta enkähän pikkuhiljaa! :)
ihan kun mulla ei olis muuta elämää kun tää palsta.. :)
Mutta tosiaan ystäväpiiri on muutunut kovasti lapsien jälkeen. Mulla on vain yksi todellinen ystävä lapsuudesta jäljellä. kouluvuosilta muutama "joulukortti" kaveri ja opiskelu ajoilta ei ketään. Johtuu varmasti siitä kun mies on ollut kuvioissa jo silloin, vaikkakin ihan eri "piireistä", ja kaverit etsivät vieläkin baareissa sitä oikeaa.
Mutta nyt olen saanut paljon uusia kaverieita ja tuttuja jo lasten kautta ja leikkipuistoista. Ihanaa kun on niin samanhenkistä porukkaa.
ja siten toi tunnistamis puoli. Mä olen hyvin tarkka muutenkin mitä tietoja annan itsestäni ja perheestäni muille, joten suonette anteeksi kun pinossa tietoni ovat hiukan vaillinnaiset, mutta anonyyminä on parempi olla täällä.
intiimit asiat musta tiedätte, mutta ne yleiset ovat piilossa...
No, täällä odottelemm vuodon loppumista. ja peiton pöllyttämistä. siihenkin hommaan on tullut ihan uusi ote kun sai tuon kierukan pois, vaikkakin vuoto alkoi vain vrk. poiston jälkeen.
Ai juu. ja sitä vielä, että lasketaanko nyt tämä vuoto menkoiksi että nyt olisi kp.3 vai miten? vai pitäiskö odotella seuraavaa kiertoa?
Öitä kaikille
äitix3
Mäkin olen tosi tyytyväinen, että aikoinaan uskallettiin ottaa asuntolaina kun mä olin 24 ja mies tais olla 25. Pankin täti päivitteli kun maksettiin asunnosta peräti 240 000mk, ja sanoi, että kyllä ne hinnat siitä seuraavaksi tippuu. Hieman rempattiin kaksiota ja myytiin se reilun kahden vuoden päästä 400 000mk:lla. Sitten löydettiin tuolla välirahalla tontti ja loppuraha oli rahoitusta omakotitaloon. Ja omakotitalo myytiin sitten kanssa parin vuoden päästä ja voittoa tehtiin jo
100 000€. Me voitais olla nyt pienemmässä velattomassa talossa, mutta meillä on ISO rempattu vanha tunnelmallinen talo aivan ihanalla paikalla upeilla järvinäköäloilla ja uimarantaan on kävelymatka =) Lainaa on talosta nyt alle vanha miljoona markkaa, eli sen kun laittaa pekkaa päälle niin eipä tuo ole juuri mitään nykyään... Onneksi oltiin aikanaan rohkeita ja vaan pidettiin päämme. Me ei saatu takaajia mistään, joten ensimmäisen kaksion käsiraha oli joustoluotto. Kyllä me oltiin aika rohkeita, huoh. Mutta olen kaikille sanonut, rohkea rokan syö. Ilman lapsia sitä uskaltaa ottaa ihan eritavalla riskejä! Nyt on tyytyväinen kun on tilaa, ei olla tarkistusmitattu, mutta sellaiset 350 neliötä.
Mä pelkään, että joku tunnistaa mut täältä! Ihan sikana. Olen varovainen, että mitä kerron, mutta rehellinen koitan olla. Kerran lipsahti oma etunimi, toisen kerran miehen. Ja kuopuksen. Kääks. Ja nimettömyys on tosiaan tärkeää, että voi kaiken kirjoittaa mikä on sydämellään. En kyl tosissani usko, että kukaan mua täältä tunnistaa, mutta PELKÄÄN että niin voi käydä.
Mä olen tilannut kuukupin kanto-shopista: www.kestovaippa.fi. Mutta niitä saa muualta edullisemmin, muistelin kun sitten vasta tilauksen jälkeen surffailin netissä. Jos laittaan googleen hakusanaksi lunette, niin niitä kauppoja varmaan tupsahtaa iso rivi. Toisessa hintaan kuuluu postitus ja toisissa ei, siinä kohdin kannattaa olla tarkkana. Ja ekaksi ei tarvitse ostaa kattilaa missä kupin voi desinfioida, mä käytin ihan neo-amiseptia (apteekista) siihen tarkoitukseen, kunnes huomasin että nyt tarviin jo kattilan (kokonaiset 6€ oli sijoitus alennuksesta), en voi elää ilman mun kuppia. Ja kupin pesunesteen (joka käy pieniin kätösiin myös hyvin, pesen sillä kuopuksen kädet) ostin kanssa apteekista, se on nimeltään Lactasyd. Luneten mukana tuli kyllä hyvät käyttö- ja hoito-ohjeet =)
Tuohon ehkäisyasiaan haluan kanssa jotain vinkkiä minäkin. Harkinnassa on sterilisaatio, varsinkin jos seuraavassakin raskaudessa tulee
raskausmyrkytys =( Ja tietty mies ainakin harkitsee vasektomiaa, ainakin nämä kaksi olisi tosi hyviä vaihtoehtoja sen takia, että halut pysyisivät ennallaan =) =) Mä olen kanssa niin haluton kun mennään hormonaalisen ehkäisyn puolelle! Ehkäisy sanan varsinaisessa merkityksessään!
Omaa ).(
Jos en olisi tätä neliapilat pinoa löytänyt, niin mentäisiin taatusti tjot meiningillä. Kyllä tämä kirjoittelu hiukan lisää innostusta. Mutta vasta joulun jälkeen tilaan ovulaatiotestejä, ja aion pysyä siinä päätöksessä. Samoin raskaustestejä ostan VAIN jos menkat ovat pari päivää myöhässä... Kumma kyllä, on ihan sellainen odottava mieli, ja kyllä tässä jengissä ihan mieluusti sinne kevääseen asti kirjoittelee. Sen jälkeen olen kyllä jo hermona =)
Jäi taas vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta nyt täytyy mennä vielä hetkeksi katsomaan töllöä "aivot narikkaan" -tyylillä =)
Mahtava tämä meidän neliapilat pino! Harkitsen ottavani jonnekin neliapila tatuoinnin jos vielä saan neljännen lapsen =) Olen AINA tykännyt neliapiloista...
T:Anttuli yk2 kp26/26-29
että on meillä mahtavan oloinen porukka täällä!!! Te olette oikeasti ainoita, jotka tästä "hankkeesta" tietää, ja sellaisina tulette pysymäänkin. Mulla ei oikeasti ole ainuttakaan ihmistä kelle voisin kertoo, ku en vaan haluu kuulla mitään negaa tai nähdä mitään silmien pyörittelyä. Sen verran taikauskoa löytyy, että en haluu kenenkään ilkeiden ajatusten vaikuttavan tähän mitenkään. Se yksi ja ainoa ystävä, joka minulla oli, jätti minut, joten te saatte nyt sit vaan kestää mun vuodatuksia :-)
Olen melkein sitä mieltä, että jos tätä tekstiä tulee tähän malliin, meidän kannattaa varmaan pinoutua likipitäen viikottain, ettei venähdä ihan mahdottomiksi nämä rimpsut. Olen käynyt lueskelemassa noita muita pinoja, ja musta tuntuu, että meillä on täällä jotenkin ihan uskomattoman hyvä aaltopituus, on vaan helppo puhua. Ollaanko me sitten jotenkin "iäkkäämpiä", kun ollaan jo kolmen lapsen äitejä (enkä nyt millään tavalla väheksy ketään äitiä tai äidiksi haluavaa, kaikille iso hatunnosto!)?
Mä olen kanssa tosi epäluuloinen ihmisten suhteen nykyään. Aivan niinku Miksuliinukin kirjoitti, puhun paljon, enkä pelkää puhua aroista asioista, jos voin luottaa, mutta viime vuosina tolla osastolla on tullut turpaan ja usein! Mä olen sen luonteinen, että mun on vaan pakko purkaa itseäni ja itku, se on mulle se luonnollisin tapa puhaltaa ulos, jos lastia on liikaa. Mä olen skorpioni, ja vieläpä melko tyypillinen sellainen. Pistävä ja piikikäs, mutta myös arka ja piilossa oleva. Kaikki yliluonnollinen kiehtoo ja olen monesti törmännyt ennusmerkkeihin elämässäni, jotka jollain lailla ovat viitanneet tulevaan... Olen käynyt ennustajalla kolmesti, ja todella hyvällä sellaisella, ja minulle on tehty ihan henkilökohtainen horoskooppikin.
Mä tiedän, että miehen puolella meidän mahdollinen perheen lisäys olisi vaan positiivinen juttu. Suku on melko pieni, ja onpa siellä yksi serkku, jolla on viisi lasta. Nämä omat varmaan lopulta ovat ihan onnellisia, mutta luulen, että ensimmäiset reaktiot on varmaan pöyristyneitä. Olenkin ajatellu, että jos niin onnellisesti käy, että mahdollisuus suodaan, en aio hiiskahtaa mitään, huomaavat sitten kun huomaavat. Itse haluaisin kyllä esim selvittää sukupuolen etukäteen, ihan jo käytännönkin syistä. Meillä kun ei ihan hirveitä ole kamoja säästössä, niin tietäis sit vähän mitä hommailla, jos tarvii.
Mä löysin noita kuukuppeja sieltä mammaksi:n sivuilta, siellä olivat siinä kolmenkympin paikkeilla. Katselin, että sieltä voisi tilata samalla muutakin materiaalia nyt kun yritys kohta puoliin pääsee kunnolla käyntiin. Minä olen meinaan ihan vihreä noissa ovistestailuissakin, en ole koskaan kokeillut... Ja oli kyllä ihan eka kerta ku kuulin, että kierukka aiheuttais haluttomuutta! Se selittäis kyllä aika paljon mullekin, ku olen aina ajatellut olevani ihan suht aktiivinen osapuoli, mutta välillä on ollu tosi tuskasta asennoitua koko touhuun. Ehkäsynä muuten se on ollu kyllä tosi hyvä ja huoleton. En tykkää pillereistä, ku en muista niitä ottaa ja tahtoo tulla kaikkee paino-ongelmia yms. Minipillereillä vuosin ihan koko ajan. Se on kyllä todella miettimisen arvoinen asia, mitä sit käyttää, ku se putkien katkasu on jotenkin...niin lopullinen!
Vielä sananen tosta anonyyminä pysymisestä. Onhan se tottakai helpompaa kirjoittaa, ku voi ajatella, ettei kukaan tunnista. Mä en aio kuitenkaan ottaa siitä nyt paineita. Ja tottakai mä olen sitä mieltä, että kun tästä kaikki raskaudutaan, me voidaan sit siirtää neliapilat tonne odottajiin. Mulla on ihan hirveä positiivinen noste, että me kaikki sinne mennään!!!
Sitä kohden, viltit viuhumaan ja kaikki irto-osat ristiin, että plussia alkaa sataa meidän apilalehtoonkin :-x
Minä täällä yksikseni tympeilen, ku pitäis pestä pyykkiä ja järjestellä paikkoja, mutta yhtään ei nyt nappaa, joten katsotaan sitten huomenna uudestaan...
Ukko lähti vanhimman kanssa "retkeilemään", tulevat vasta maanantaina kotiin eli ohjelmassa yksinpuhelua ja tyynyn halailua :-(
Tein sitten aamulla sen, mitä hyvin moni nainen välttelee viimeiseen asti... Kävin nimittäin vaa'assa! Kuinka ihminen voi päästää itsensä tähän tilaan? Olen takuulla entisessä elämässäni ollut esimerkiksi mammutti... Mahdollista raskautta ajatellen on pakko kyllä ryhdistäytyä. Toisaalta voi olla, että en edes tule raskaaksi näiden kilojen takia. Katsoin jostain muinaisesta painonvartijoiden taulukosta, että ylipainoa on melkein 30 kiloa!!! Olisin kyllä aika kuikelo, enkä tiedä kuinka realistista olisi päästä yläasteaikaisiin mittoihin... Sanotaan, että ihan tyytyväinen olisin, jos sen parikymmentä saisin pois. Siis todella en meinaa nyt ruveta millekään tappodieetille, mutta vähän katsomalla mitä suuhunsa laittaa, saisi ihan helposti sen kymmenen pois.
Mulla oli kaks ekaa raskautta tosi vaikeita, ku tuli niitä vuodelepomääräyksiä. Ekalla kerralla kiloja tuli 27...toisella kerralla hieman äly pelasi ja selvisin 14 kilolla. Tämä viimeisin meni sit ihan kohtuudella ja lisäystä oli "vaan" 11 kiloa. Kyllä lapset jälkensä kroppaan jättää, mutta mä ainakin katson ihan hellyydellä raskausarpia, joita ei kuitenkaan mahassa ole kuin vanhan leikkausarven luona. Tietysti rinnat on muuttuneet myös, mutta onneksi tänä päivänä on niin hyviä liivejä, että ne saa "rullattua" niihin, ja ihan kivoilta näyttää ;-D
Nyt on joku riita käynnissä, pakko mennä kattomaan, ennen ku listivät toisensa.
Maalaisomppu: Mä komppaan sua ja lupaan käydä huomenaamuna vaa'alla. Teit hienosti kun kävit! Mulla ja miehellä on ikuinen laihis kai päällä. Aina ollaan tiukkoina kaupassa, tänäänkin kuolasin edellä olevan kauppakärryä, kun siinä oli sipsejä, pakastepizzaa, karkkia, jäätelöä ja limsaa... Ja meidän kärryssä oli sitten rasvatonta maitoa, rasvatonta jogurttia, suikalelihaa, tummaa riisiä ja pastaa, leipää, karjalanpiirakoita, päärynää, banaaneja, persikkaa, tomaattia. Ai niin, yksi rasia raesekoitus -karkkeja syötiin äsken viiteen pekkaan, eli jotain herkkuja sentään.
Silti istuu 10-15kg ylimääräistä tässä kropassa. Pistetäänkö pystyyn toistemme tsemppaus, maalaisomppu? Ketä muita lähtee mukaan!? Punnitus joka viikon alussa...?
Ja niin menkat alkoivat, eli kierto oli nyt 26 päivää... Josko ensi kierrossa olisi sitten ovis =)? Ei ole kahteen kiertoon ainakaan ollut. Nyt lähti kupittelu kehiin, ja ajattelin nyt kerrankin laskea, kuinka paljon vuotoa tulee, kun sekin on tuon kupin kanssa mahdollista. Jotenkin on nyt hirmu tsemppi päällä, ja ei edes kauheasti harmita menkat, vaikka raskaus on enemmän kuin tervetullut asia =)
Terkuin Anttuli kera kolmikon yk3 kp1/26-29
Niin se minäkin vain täällä surffaan tähän aikaan la-iltana...ukkokultani lähti vielä kuntosalille enempiä paineita purkamaan (on sen verran onkelmia naapurin kans että hermot menee...jouduttiin ihan lakimies palkkaamaan tämän takia..tukka lähtee kohta päästä ku ei enää vaan kestä ja omat voimavarat on kyllä syöty jo loppuun), loput paineet sitte puretaan myöhemmin illalla kahestaan :DD
Mää en ole tuosta hirveesti repiny stressiä tuosta henkilöllisyyden paljastumisesta, olen parille kertonut nickinikin ja tuolla nykyisellään taaperopuolella kyllä kuopukseni nimen puolesta voi joku tunnistaakin on sen verran harvinaisempi nimi...tai muunnos, mutta en kyllä ihan mitä vaan valitettavasti voi täälläkään kirjoitaa etten paljastu, koska sellaset taustat on että joutuu itteään kuitenki edestamaan koko ajan...
Kuukupista: määki olen miettyny sitä jonki verran, varmaan tulee hankittua jos tuota tavaraa noin paljo taas alkaa tulemaan, jospa ostais sellasen suuuuuren kupin ettei tarttis koko ajan olla tyhjentämässä :DD Mutta kuulemma apteekitkin niitä myy ja ainaki täällä Lahessa myös tuo kestovaippakauppa.
Asuntolaina on täällä otettu 23v:nä ja kyllähän sitä taidetaan koko elämä tällä menolla maksaa...katotaan nyt jos me vaihdetaan kuntaa tuonne pohjosemmas että miten tästä puljusta saa ja tuosta rakenteilla olevasta riitelypukarista...eli paljoko lainaa vois saada kerralla maksettua pois...paljohan meillä lopulta ei (nykyisen mittapuun mukaan kait) ole vähän yli sata tonnia...
Ehkäisystä: Mää en aio enää käyttää mitään! Kaikkia on kokeiltu ja mikään ei mulle sovi...miehen kanssa ollaa heitetty välillä läppää että antaa tulla niin montako on tullakseen...eihän noita enää kovin montaa ehi tulla...olen aina halunnut paljon lapsia, mutta mieshän on jarrutellut enempiki....Mutta siis jos mies haluaa ehkäistä niiin suotakoon se hänelle sitte joskus (mutta ei vielä!)
Painosta!! Täällä yks joka kärsii ylipainosta! Ja sitä on tuohon normaaliin painoon sellaset 18kg...noin 4kg olen saanut nyt pujotettua reilussa kk:ssa ja nyt pari viikkoa olen tuota kiloklubia käyttänyt avukseni jonne siis kirjaan kaikki syömiseni ja liikunta, ihan hyvä palvelu ja vieläpä ilmanen!! Meillä siis tuo kuopus on kohta 1v2kk ja imetän häntä edelleen mutta paino ei suinkaan siitä tippunut EHEI! vaan kaikella sitkeydellään pysyi koko ajan samassa söin sitte mitä tahansa...nyt ku olen kirjannut syömiseni niin kyllä mulla jää joka päivä reilusti alle tuon suositellun kalorimäärän mikä mulle siis on suositeltu (tuo palvelu laskee sen) mutta silti paino junnaa...ärsyttävää....nyt ku menkat alkoi niin pikkasen alkoi puntariki näyttämään vähäisempiä lukemia....VIHDOINKIN! Mutta pitkä matka vielä siis on....plääh
Mammariinille: ku kysyit tuosta työpaikan suhtautumisesta...Mullahan ei työkavereita ole mutta aikoinaan opiskelukaverini menetti tyttärensä rv21 ja kyllä mää en ainakaan sitä käsitellyt noin...Vaikka asiaa on varsinkin suomalaisilla vaikea käsitellä niin kyllä mielestäni jonkinlainen myötätunto on paikallaan...edes sen verran että tuntee että susta välitetään...Vaikka me oltiin vasta puoli vuotta (vajaat) tunnettu tuon opiskelukaverin kanssa niin kyllä me siitä puhuttiin ja halailtiin yms...Ite aattelisin jos etäinen työkaveri menettäisi lapsensa niin kyllä minä ainaki hänen kanssaan kävisin juttelemassa...Voimia sulle kauheesti, luulen kuitenki että kyllä ne välittää susta ja ovat pahoillaan mutta me taidetaan olla niin juroa porukkaa...valitettavasti!
Onnea Eltemian kuopukselle!!
mää olen epätyypillinen oinas (kuulemma) en tiiä mikä on tyypillinen ku en hirveesti ole noihin horoskooppimerkkeihin tutustunut...voisko mua joku siitä valaista esim Miksuliinu?
Täytynee tällä kertaa jo lopetella, tukin pian koko servun..
Mukavaa siivousiltaa kaikille!
nani
Minä ilmoittaudun mukaan painon tarkkailuun ja laihdutusremmiin :D Mulla 0n vaan?? noin 5kg ylimääräistä mutta ne harmittaa itseäni ja olisi kiva jos edes muutama kilo lähtisi pois ennen tulevaa? odotusta. Mulla kun on joka odotusaikana tullut 15-20 kg ja niistä olen joutunut taistelemaan eroon. Tykkään niin kovasti herkuista ja itsekuri on välillä hukassa... Ja raskaana ollessani mulla on aina tosi törkeä nälkä koko ajan...
Mulla siis kierukka paikoillaan kun emmin ja emmin, mutta nyt normaalista kierrosta poiketen menkat olisi viikon myöhässä ja tänään tuli vähän verta ja mietin poistoajankohtaa ja tulevaa mahdollista ovista jos bongaisisin sen jo ekasta kierrosta... Jos poistattais kierukan ensi viikolla, niin tärppi voisi käydä jo lokakuunkin aikana??? Olen tosi optimisti :p
Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut? Meillä on siivottu ja kuopus sairastellut joten sisällä on oltu... Mut kotitöitä riittää joten ei haittaa.... Tuleehan nekin nyt tehtyä. Ootteko innokkaita siivoojia? Mä saan siivouspuuskia mutta välillä laiskottaa rankasti.
Joku kirjoitteli siitä, että haluaa olla anonyymi täällä netissä... Mulla on myös tärkeää että voin olla tuntematon jossakin kun nykyisin on vaikea avautua/luottaa oikein kehenkään...
Tsemppiä <3puuhailuun ja käykäähän kirjoittelemassa kuulmisianne...
jalkkis
Tervehdys neliapilat..
Loikkaan taas joukkoonne pidettyäni vähän taukoa. Kesäkuussa rv11 selvisi, et mun raskaus oli tuulimuna joten siinä vaiheessa lopahti myös into ahmia näitä keskusteluja...nyt sitten uusi yritys käynnissä jospa olisi parempi onni nyt matkassa..
Mukavaa vkl:n jatkoa kaikille..
Toivottelee, Helinä yk2 kp24 /28
Nyt olisi taas niin paljon muistamista että mitä halusin kommentoida, joten koitan olla järjestelmällinen.....
Ensinnäkin maalaisompulle: Meiltä lähteekin kierukat narikkaan sitten 2 päivän erolla kun mulla aika varattu 16.10 =) kyllä jännittää jo aivan kauheesti tuo yrittämisen aloittelu ja se piinaaminen sitten että ollako vai eikö olla?
Taisin jo aikaisemmin mainitakin että myös minun ystäväni ovat hukkuneet matkalla ja tosissaan nuori kun olen niin vanhoilla ystävilläni aivan eri elämäntilanne ja ei oikein kykyäkään ymmärtää mitä se on kun on perhe.
Olen siis kylläkin kaikki lapseni saanut ihan "täysi-ikäisenä" mutta suht pienillä ikäeroilla ja nyt ikää itsellä se 24v.
Ehkäpä juuri senkin takia täällä niin ihana kirjoitella kun kuuluu porukkaan ja ei ole kukaan arvostelemassa. Olen tosiaan aina halunnut olla äiti ja en ole kokenut jääneeni mistää paitsi vaikka nuorena olen lapseni tehnytkin.
Lisäksi olen aina ollut jollain tavalla henkisesti vanhempi kuin mitä fyysinen ikä ja miehenikin on minua 9 vuotta vanhempi.
Taloudellisesta tilanteesta ja ystävistä sen verran että meillä ei kanssa kauheaa omaisuutta ym. mutta keskituloinen perhe ja molemmat meistä tekee töitä sen verran että rahat riittää elämiseen.
Kyllä sen huomaa että ei halua yhtään ylimääräistä työvuoroa ja on valmis luopumaan rahakkaasta sunnuntai vuorostankin kun mielummin viettää sen ajan kotona perheen parissa. Itselläni myös äärettömän herkkä omatunto jos joudun lapsiani viemään hoitoon muutoin kun tarhaan, eli käytännössä emme edes suunnittele mitään viikonloppureissuja kahdestaan mieheni kanssa, meille riittää kun pääsemme hääpäivänä kahdestaan syömään :D
Nyt enää muistakkaan kenen lapsella oli synttärit, mutta onnittelut sinne suuntaan.
Meillä kuopus täyttää parin viikon päästä 3v.
Niin ja horoskoopista,olen itse kauris ja tunnista kauriin perusominaisuudet kyllä itsessäni melko hyvin....
Tätä anonyyminä pysymitä olen itse myöskin joskus miettinyt, mutta en usko että minua täältä kukaan tunnistaisi ja vaikka paljon perheestä kerron täällä(tämä kun on se purkautumispaikka) niin jätän kyllä sellaiset asiat kertomatta joista voisi päätellä kuka olen jne.
Meillä tosin ei ole pelkoa että tällä palstalla vierailisi kukaan joka meidät tuntisi, joten sen suhteen pelko siitä että tunnistettaisiin on entistäkin pienempi.
helinä-78: Pahoitteluni tuulimunaraskaudestaki, hali sinne ja tervetuloa joukkoon takasin. Meitähän onkin jo paljon ja todella hyvänhenkinen porukka, kuten joku jop mainitsikin.
Niin ja meinasi ihan unohtua, mä kävin eilen kanssa puntarissa ja kyllä meinasi itku päästä.....20kg ylipainoa, mutta koitin psyykata itseäni että nyt tulee vielä lisää ja sen jälkeen sitten laihdutellaan =)
Ai että kun olen hyvä siirtämään epämiellytiä projekteja kun laihduttaminen ;)
Mutta nyt mukavaa sunnuntaita kaikille toivoopi mimmuli.
Tervetuloa Helinä mukavaan joukkoomme ja pahoittelut keskenmenosta! Luulisi tänne kohta suuren plussa-aallon vyöryvän, kun jotenkin minusta tuntuu, että neliapilat ovat olleet todella huono-onnisia keskenmenojen suhteen ainakin sen jälkeen kun itse aloin kesäkuussa kirjoittelemaan.
Meidän kuopus lähti kävelemään, on kyllä niin hauskan ja hellyttävän näköinen, mutta koko ajan vähemmän vauva enää :)
Minuakin kiinnostaa, että miten sen kuukupin koko valitaan?
Onnea Eltemian kuopukselle! Meilläkin juhlitaan synttäreitä tulevalla viikolla ja vasta tuosta edellisestä kierroksesta selvittiin. Huomaa varmaan, etten todellakaan ole mikään pitopalveluihminen...
Ompun kanssa olen samaa mieltä, että varmaan tältä meidän porukalta on turha tiukkapipoisuus karissut lapsien myötä, mukavan leppoisaa jutustelua! Ja silti saa täällä ihan yhtä innoissaan ja kauhuissaan jännittää yrityksen vaiheita kuin silloin esikoisesta aikanaan, jotenkin se iän tuoma kypsyys aina välillä katoaa...
Minulle ei liikapainoa ole kai kertynyt, vaikka painankin 4kiloa enemmän kuin ennen lapsia, pari kiloa tosin tahtoisin pois, kunhan ne lähtisivät oikeista paikoista, varsinkin mahasta. Paljonkos olette keränneet raskauskiloja kultakin lapselta? Minä sain ekalta 10 ja kaikki lähtivät hetkesää, vaikka laitokselle ei jäänyt edes vauvan painon vertaa, mikä oli ihan kumma juttu. Toiselta petrasin ja painoa tuli melkein 17 kiloa, mikä tosissaan näkyi, lähtivät suunnilleen puolessa vuodessa. Kolmoselta tuli joku 13 kiloa, mutta lähtöpainoa oli jo vähän enemmän ja vielä on se pari kiloa jäljellä reilun vuoden jälkeen. Meillä on kaikki lapset olleet allergisia ja minä siksi imetysaikana dieetillä, mikä on varmasti nopeuttanut painon tippumista (olin kaikkein laihimmillani aikuisiällä alkaessani odottaamaan toista), mutta lisäikä kyllä hidastaa selvästi. Ja kaikki lapset ovat painaneet 3,5 kilon paikkeilla tai vähän yli.
Nani: Lähinnä noita horoskooppeja tulee tutkailtua läheisten ihmisten ja heidän merkkiensä kannalta, mutta meidän keskimmäinen sattuu kyllä olemaan oinas ja luullakseni aika tyypillinen. Eli on aurinkoinen, vaativa, hallittu, rohkea, aloitteellinen, kovaääninen, suorasukainen, ylpeä, hieman levoton, valloittaja ja flirttailija (jopa meidän pikku neiti!), näin lyhyesti. Eiväthän kaikki horoskoopin edustajat ole samanlaisia, varsinkin kun yleensä puhutaan yksioikoisesti vain aurinkomerkeistä, mutta yhtä merkitseviä ovat myös kuun merkki ja nouseva merkki + monet muut seikat. Minä olen asiasta vain raapaissut pintaa, mutta joskus hamassa tulevaisuudessa kun lapset ovat isompia, olisi hauskaa perehtyä enemmän asiaan.
).( Tein sen tarkistustestin eilen ja ihan puhdas nega oli, hyvä niin. Vielä ois tiistaina jälkitarkastus ja sitten on tämä keskenmeno podettu viralliseen loppuun. Nyt on kp 14 ja oviksesta ei tietoakaan, toivottavasti ei mene kovin kauas, en jaksaisi enää ylimääräisiä viivytyksiä... Testata en aio, kun olen mielestäni aina itsekin pystynyt sen pongaamaan.
Täytyy lähteä hoitelemaan siivous loppuun, mieskin kotiutuu kohta raksalta. Sunnuntai...... lepopäivä...... mikähän juttu sekin oli.......
Miksuliinu kp14/? yk 4 (ehkä ennemmin näin? 3 kiertoahan on mennyt ilman toivottua tulosta vaikka kahdesta km)
Kirjoittelin pitkät pätkät iltapäivällä ja sitten palsta ei toiminutkaan. Tuotokseni katosi taivaan tuuliin... Yritän siis nyt uudestaan.
Ihanan iso pino taas meillä!
Lieneekö taikauskoa vai mitä lienee, mutta mulla on aina ollut tarve pitää matalaa profiilia vauvatoiveiden kanssa. En ole halunnut niistä kenellekään kertoa etukäteen ja nyt onkin ihanaa kun voi avoimesti potea vauvakuumetta teidän muiden neliapiloiden kanssa täällä palstalla. Mullekin siis tämä anonyymiys on tosi tärkeää, enkä usko, että minua täältä kukaan tunnistaa. Aluksi kyllä sitä pelkäsin, kun on tämä palstailu aika uusi juttu mun elämässä. Ihanaa kun olette olemassa!
Maalaisompun ja Mimmulin häkkyränpoistopäivät siis lähestyvät kovaa vauhtia. Hienoa!
Ja Anttulilla alkoi uusi yrityskierto. Toivotaan, että mahdollisimman paljon plussia ropisee tässä kierrossa neliapiloille.
Kun oli puhetta läheisten suhtautumisesta näihin vauvakuumeiluhin, niin meillä on eräät sukulaiset ja ystävät jopa kyselleet, että milloinkas meille olisi perheenlisäystä tulossa. Aika mielenkiintoinen asia sinänsä, koska meidän kummankaan suvussa ei suurperheitä ole. Mutta en siis ole halunnut heille asiaa kommentoida. Mistä mahtaa johtua? Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia, että haluaa vauvakuumeilla vaan salaa miehen kanssa? Oletteko analysoineet, että mistä moinen johtuu? Itse en ole siihen vastausta keksinyt...
Tervetuloa Helinä takaisin! Tonneittain parempaa onnea jatkossa sinulle.
Mullaki saattaa muutama kilo olla ylimääräistä. Lihoin jonkin verran kierukan aikaan. Tiedä sitten johtuiko se hormonikierukasta, kun on niin paikallinen tuo vaikutus. Helppo sitä on kuitenkin siitä syyttää.
Loistoporukka täällä neliapiloissa. Raskaudutaan pian kaikki ja tehdään yhteinen pino sitten tuonne odotuspuolelle! ;-)
Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja ensiviikon alkua kaikille.
Terveisin Karamelli yk2 kp5
(Lyhytsanainen, mutta kehittyy toivottavasti kokoajan lukiessaan teidän muiden kadehdittavan pitkiä vuodatuksia =-)
Taas kello kiertää vaikka mitä ja mä täällä kukkuilen. Oon kyllä oikeesti ihan kauhee yökyöpeli ollu aina, että älkää ihmetelkö, jos näitä raapustuksia tulee keskellä yötä....
Mulla on ollu laiska päivä kaikin puolin, päivän saldo: ei tullu tehtyä oikein mitään. On vaan joskus niiiiin ihana vaan vetkutella ja venytellä, nauttia kiireettömyydestä. Huomenna päivä on uus, ja jos sitä sit arki asettuis uomiinsa, veis neitin tarhaan ja keskimmäisen eskariin, ja pistäis sit ison vaihteen päälle. Joku kyseli jossain, että tykkääkö siivoamisesta. Mulla se on kausittaista. Ihanaa on ku on siistiä, mutta välillä on päiviä, ettei saa edes leluja kerättyä, ja joskus intoilee ihan hulluna. Ikkunanpesusta en kauheesti tykkää ja jos astianpesukone hajoais, meillä siirryttäis kertiksiin!
anttusanttu: Todella loistava idea! Saatais jotain muutakin jännäiltävää tähän oheen... Mä ainakin uskon, että sellainen pienikin elämäntapamuutos mun kohdalla (miksei myös muillakin) edesauttais tätä projektiakin. Mulla ei tee tiukkaa karkit, pullat tai sipsit, vaan kaikki suolaiset ihanuudet....juustot, lämpimät voileivät pikku iltapalana, pizzat jne jne. Oon nytkin viimeiset kaks tuntia käyny sellasta henkien taistoa, että mä en mee tonne kaapille kaivelee mitään! Tein sellasta "pirtelöö", johon laitoin pari appelsiinia (veitsellä kuorittuna), omenan ja sit purkin ananasta. Päälle Valion vähäkalorista mehukeittoa niin, että melkein peittyy ja sit vaan sauvasekoittimella tasaseks. On ihanan raikasta ja täyttävää, ja voi varioida ihan mitä haluaa hedelmiä, marjoja yms. Sitä sit lasillinen, ku tekee jotain mieli. Mullakin ihan selkeesti on vaan tapa se, että ku saa lapset petiin, niin alkaa rapistelemaan kaappeja, ja valitettavasti ukko on helppo houkutella mukaan moiseen. Mutta nyt tulee stoppi. Jouluun on 11 viikkoa, joten sen lisäksi, että toivon lahjaksi tikkuun kahta viivaa, otan tavoitteeksi syödä kinkkua hyvällä omallatunnolla 10 kiloa kevyempänä. Muutenkin olis kiva saada tsemppikavereita, ku yksin on niin kurjaa laihduttaa, ja itseään on vielä niin helppo huijata. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että tästä tehdään joku kiloklubi, keventäjät tm vastaavaa, mut esim toi viikoittainen punnitus halukkaille ja kommenttien vaihto vois olla ihan ok, vai? Kertokaa mielipiteenne, myös te, joilla ei tarvetta moiseen ole (te onnelliset!).
Sit muihin juttuihin: tervetuloa vaan mukaan, en nyt muista nikkiä, mutta uusi kuitenkin! Pahoittelut tuulimunasta, mutta täältä tsemppiä nyt, että pieni alku osaisi mennä oikeaan paikkaan.
Kovasti odottelen oikeasti plussailijoita, vaikka luulen, että haikealtakin se tuntuu, kun joku täältä siirtyy tuonne toiselle puolelle. Mut sit vaan ekana sinne siirtyvä avaa sen neliapilat+ -pinon, jonne me kaikki sit seurataan :-)
Mä täällä malttamattomana lasken päiviä kierukan poistoon... Kiva ku mies kerto, että on muutamia työkeikkoja nyt lähikuukausina luvassa. Sanoin, että jos ei muuta, saa varautua vieraisiin, jos on reissussa sillon, ku mä tarviisin häntä ;-P
-kihisevä landepompula-
Hih, mies kyselee, että mitä mä hymyilen ja naputan niin antaumuksella. Sanoin, että arvaa ja se vastas, että "oot varmaan siellä vauvatehtailijoiden kokouksessa". Voi hassu! Sitä vähän jänskättää vissiin kanssa, ku mutis tossa, että pitikö ne kaikki vauvan tarpeet mennä myymään pois, jos niitä sit kohta tarvitaan... Lohdutin, etten olekaan hävittänyt kaikkea, vaan jätin kyllä pienen jemman! Miksköhän? Sillon meinaa oli kyllä sellanen olo, ettei meille enää lapsia tule. Onko muille käyny noin, että huomaa tietämättään tehneensä jotain tollasta? Mulla muuten on aina ollut päiväkirjassa nimiä mietittynä lapsille, ja aina neljän sarjoissa...
Nyt tää kyllä valuu peittoihin...