Elämäni meni pieleen, koska ympärilläni on ollut vääränlaisia ihmisiä

Minulla sama juttu. Vääränlaiset ihmiset ovat käyttäneet minun hyvää luontoani hyväksi ja tämä on aiheuttanut minulle ongelmia. Olenkin erakoitunut ihmisistä, koska en luota enää kehenkään. Olen itse ollut aina sellainen, että en halua kenellekään pahaa, enkä hyväksikäytä ihmisiä. Minua on hyväksikäytetty ja minulle on haluttu pahaa, tätä en pysty ymmärtämään, miksi näin. Ilmeisesti ihmisiä vaivaa se, että minulla on vahvat periaatteet ja toimin niiden mukaan, minulla on myös vahva moraali. 

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu. Vääränlaiset ihmiset ovat käyttäneet minun hyvää luontoani hyväksi ja tämä on aiheuttanut minulle ongelmia. Olenkin erakoitunut ihmisistä, koska en luota enää kehenkään. Olen itse ollut aina sellainen, että en halua kenellekään pahaa, enkä hyväksikäytä ihmisiä. Minua on hyväksikäytetty ja minulle on haluttu pahaa, tätä en pysty ymmärtämään, miksi näin. Ilmeisesti ihmisiä vaivaa se, että minulla on vahvat periaatteet ja toimin niiden mukaan, minulla on myös vahva moraali. 

Kiltteys, empaattisuus, mutta vahva moraali käsitys. Tuo on varmaan semmonen kombo, mitä on vaikeaa ihmisten sulattaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marttyyrius on narsismin piirre. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa

Narsistin kipupiste on hirvittävän herkkä itsetunto.

Mutta myös empatian puute. Voi loukata muita ja sanoa mitä vaan. Katsoo oikeudekseen ja pitää tätä vain suoruutena.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Ei se ole huonommuuden identiteettiä vaan erilainen identiteetti narsistiin nähden. Empaattinen ihminen haluisi olla solidaarinen, mutta narsistien kanssa se ei onnistu. Suhde ei ole vastavuoroista.

Pääset elämässä eteenpäin, kun luovut tuosta turhasta uhriviitasta. Uhriutuminen on helppoa, mutta harvoin se vie elämässä eteenpäin. Käännä vastoinkäymiset voitoksi eli olet oppinut elämästä tosi paljon (sehän elämän tarkoitus on). Vastoinkäymiset on parhaita opettajia elämässä. Ja jos törmäät samoihin vastoinkäymisiin yhä uudestaan, tarkoittaa se vain sitä, että et oppinut ekasta kerrasta. Vaikeuksista pitää ottaa opiksi, mutta ei jäädä tuleen makamaan ja syytellä muita. Pas kat ihmiset on parhaita opettajia. Heistä voi olla kiitollinen, jos niin itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empaattinen ihminen aina auttanut narsisteja, narsistit eivät koskaan auta takaisin. Sama myös työpaikoilla.

Tuskin kenenkään koko lähipiiri on narsisteja, ei heitä nyt kovin paljoa ole.

Narsisti osaa näytellä niille muille ihan normaalia. Jolloin empaatikko voi yhä huonommin jos kukaan muu ei usko.

Ne jotka ei ole narsistin kynsiin jotuneet eivät voi mitenkään käsittää kuinka pahoja narsistit on.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Googlaa "jämäkkyys". Tee jämäkkyysharjoituksia.

Narsisteilla ei ole rajoja, muiden täytyy ne vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empaattinen ihminen aina auttanut narsisteja, narsistit eivät koskaan auta takaisin. Sama myös työpaikoilla.

Tuskin kenenkään koko lähipiiri on narsisteja, ei heitä nyt kovin paljoa ole.

Narsisti osaa näytellä niille muille ihan normaalia. Jolloin empaatikko voi yhä huonommin jos kukaan muu ei usko.

Ne jotka ei ole narsistin kynsiin jotuneet eivät voi mitenkään käsittää kuinka pahoja narsistit on.

Näin se on. Narsistit piirittävät yhtä, yksi empaattinen voi pysty tekemään mitään. Häntä ei kuunnella vaikka olisi monissa asioissa oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Minä sain lapsena soittaa musiikkia. Se oli hyvä asia. Mutta kun aloin tekemään itse musiikkia, äitini käski minun lopettaa sen soittaminen, ja soittaa jotain oikeaa musiikkia. Lopetin musiikin tekemisen, ja lopulta myös soittamisen.

Mutta olen sen jälkeen tehnyt asioita, joita äitini on yrittänyt estää. Hän siis käytännössä opetti minulle, että muiden mielipiteet eivät määritä sitä, mitä minä voin tehdä. Ei edes omien vanhempien mielipiteet.

Nyt olen yli 50v, ja äitini on dementoituneena hoivakodissa. Olen taas alkanut soittamaan, laulamaan ja tekemään musiikkia. Vielä en ole julkaissut mitään, mutta enää ei äiti voi sitä estää.

Niin kauan kuin on elämää, sen elämän suuntaa voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Pääset elämässä eteenpäin, kun luovut tuosta turhasta uhriviitasta. Uhriutuminen on helppoa, mutta harvoin se vie elämässä eteenpäin. Käännä vastoinkäymiset voitoksi eli olet oppinut elämästä tosi paljon (sehän elämän tarkoitus on). Vastoinkäymiset on parhaita opettajia elämässä. Ja jos törmäät samoihin vastoinkäymisiin yhä uudestaan, tarkoittaa se vain sitä, että et oppinut ekasta kerrasta. Vaikeuksista pitää ottaa opiksi, mutta ei jäädä tuleen makamaan ja syytellä muita. Pas kat ihmiset on parhaita opettajia. Heistä voi olla kiitollinen, jos niin itse päättää.

Minä olen oppinut että ne ihmiset keiden pitäisi olla turvallisia ja luotettavia, ovatkin pahantahtoisia, julmia, pilkkaavia ja petollisia. Näillä opeilla eteenpäin, ja tutustumaan uusiin (pahantahtoisiin, julmiin, pilkkaaviin ja petollisiin) ihmisiin? Haluaisitko avata miten tämä tapahtuu käytännössä? Luotan aina vain uudestaan, vai en luota? Varovaisuuteni ja arkuuteni karkoittaa ihmiset ympäriltä, mutta jos en varo putoan taas korkealta ja menen entistä enemmän rikki.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empaattinen ihminen aina auttanut narsisteja, narsistit eivät koskaan auta takaisin. Sama myös työpaikoilla.

Tuskin kenenkään koko lähipiiri on narsisteja, ei heitä nyt kovin paljoa ole.

Nykykäsityksen mukaan narsismi periytyy vahvasti eli sikäli on mahdollista, että ympärillä on paljon narsisteja. Itsellänikin on ympärillä useita vahvasti narsistisia piirteitä omaavia henkilöitä. Kärsin tästä välillä, mutta nykytilanteessa en joudu juuri olemaan enää narsistien kanssa tekemissä enää. Paitsi yhden. Mutta omat asiani ovat nykyisin sillä tolalla ja sen verran hyvin, etten kärsi tästä enää. Mutta tuttua on empatian puute, syyllistäminen, halventavasti puhuminen, kaiken mittaaminen rahassa ja ihmisen arvon määrittäminen työn ja tienestien kautta, kilpailu, ja sen osoittaminen, että narsisti on jokaisessa pikkuasiassakin parempi.

Kuule mamma, ei ne ihmiset ole narsisteja vaikka olisivat juuri sinulle ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Tule pois sieltä menneisyydestä. Ala rakentaa elämääsi tästä eteenpäin.

Kannattaa todellakin yrittää. Nykymaailmassa vaan ihan jo pitkittynyt työttömyys tai vaikka "väärä" ikä voi aiheuttaa sen ettei pääse rakentamaan yhtään mitään. Siksi ne nuoretkin stressaavat niin paljon, tänä päivänä kun putoat hetkeksikin kyydistä seuraukset voivat olla koko loppuelämän mittaiset

Ap, päästä irti niistä narsisteista. Opeta aivoillesi uusi tapa ajatella, vaikka se ei ole helppoa. Jokaisella ihmisellä on kipupisteitä suhteessa toisiin ihmisiin. Tärkeää on tiedostaa ne. Jos toinen ihminen jatkuvasti loukkaa, puhuu halventavasti eikä mitään hyvää koskaan, se ihminen on syytä unohtaa. Nähdä, että hän on epäkelpo, et sinä. Suvuissa voi olla useitakin narsisteja, koska nykykäsityksrn mukaan narsismi periytyy voimakkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Minulla on huono itsetunto. Se on osa identiteettiäni.

Kerran, uuteen työpaikkaan lähtiessäni mietin, mitä haluan itsestäni uuteen työrooliini ottaa. Huono itsetunto oli asia, jota en siihen halunnut mukaan. Päätin "jättää sen kotiin". Ja se jäi. On se edelleen olemassa, mutta pystyn nykyisin myös vapaa-ajalla jättämään sen pois matkasta, kun vaan päätän niin. Olen sen jälkeen kokenut hyviä kohtaamisia ihmisten kanssa. Pitkäkestoisia ystävyyssuhteita minulla ei edelleenkään ole, mutta lyhytkin ihmissuhde voi olla antoisa ja parempaa itsetuntoa kasvattava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Ei turhaan sanota että toiminta on taikasana. Niin kauan kuin annat itsesi olla toimimatta, et pääse tuosta mihinkään. Et sitä nyt ymmärrä mutta tuo on valinta minkä teet joka ikinen kerta näissä hankalissa tilanteissa. Järkeily ja traumaoireiden mietiskely ei auta, toisin toimiminen on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Jep kokemusta on, piilonarsisti vaimo joka esittää ulkopuolisille hyvää ihmistä mutta kotona on hirveä ihminen.