Elämäni meni pieleen, koska ympärilläni on ollut vääränlaisia ihmisiä

Miksi kostat itsellesi sen mitä joku muu teki? 

Itse sinä olet ne ihmiset ympärilläsi pitänyt. Olisit vaihtunut maisemaa välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Piilonarsisti haluaa miellyttää muita suojautuakseen heidän kielteisiltä tunteiltaan ja reaktioiltaan, ja hän voi muuttaa mielipidettään keskustelukumppanin mukaan. Hänen on vaikea ja joissakin tilanteissa jopa mahdotonta sanoa ei, sillä hän pelkää, että jos hän kieltäytyy ja paljastaa omia mielipiteitään, hänet hylätään. Siksi hän voi joutua usein alistetuksi ja jopa hyväksikäytetyksi.

Ja enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa syyttelemällä muita.

Narsistilla ja empaattisella on erilainen tunnesäätely. Narsistilla ei ole tunteita tai vähäiset tunteet, empaattisella vahemmat tunteet.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

Siksipä narsisti hyökkää helpommin toisen kimppuun, koska ei ajattele toisen kärsimyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen pärjännyt kyllä ihan hyvin, vaikka olin välinpitämättömien ihmisten ympäröimä, varsinkin lapsuudessa, yksinkin voi siis pärjätä jos oikein yrittää, vaatii sitä Suomalaista sisua kylläkin...

Minäkin olen pärjännyt kyllin hyvin. Elämässä pärjääminen liittyy yleensä pikemminkin tasapainon löytämiseen, kykyyn sietää vastoinkäymisiä, nauttia rauhallisesta tyytyväisyydestä ja kokea euforisia hetkiä silloin, kun ne luonnollisesti elämään kuuluvat.

Kivat sulle. Se, että joku kokee elämänsä menneen pieleen, ei tarkoita sitä etteikö hän osaisi nauttia pienistä hetkistä. Kyllä se silti painaa, jos ne isot asiat ovat menneet kunnolla pieleen. Mutta kiva että sinä pärjäät, vaikka ihmiset ympärilläsi yrittävät kampittaa kaikin keinoin.

Heittäydyt sitten pahimmaksi marttyyriksi sitten jeesuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Piilonarsisti haluaa miellyttää muita suojautuakseen heidän kielteisiltä tunteiltaan ja reaktioiltaan, ja hän voi muuttaa mielipidettään keskustelukumppanin mukaan. Hänen on vaikea ja joissakin tilanteissa jopa mahdotonta sanoa ei, sillä hän pelkää, että jos hän kieltäytyy ja paljastaa omia mielipiteitään, hänet hylätään. Siksi hän voi joutua usein alistetuksi ja jopa hyväksikäytetyksi.

Ja enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa syyttelemällä muita.

Narsistilla ja empaattisella on erilainen tunnesäätely. Narsistilla ei ole tunteita tai vähäiset tunteet, empaattisella vahemmat tunteet.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

 

Siksipä narsisti hyökkää helpommin toisen kimppuun, koska ei ajattele toisen kärsimyksiä

Internetissä vilisee linkkejä joita jakaa, kun erilaiset asiantuntijat päästelevät ilmoille pölynkatkuisia lausuntojaan, joita asiaan vihkiytymätön tuskin jaksaa lukea. Tietoa kyllä löytyy, mutta tietoja ole niputettu yhteen. Yksi asiantuntija nakertaa narsismia yhdeltä kulmalta ja toinen toiselta syntyy sekava sinfonia, jonka hento ääni katoaa tuleen. Kuulisin mielelläni sinun omia ajatuksia. 

Suret sen minkä suret asian ympäriltä ja sen jälkeen alat kulkea parempaan suuntaan. Tästä hetkestä eteenpäin teet itsellesi selväksi, että sinä olet vastuussa. Älä tee sitä virhettä, että jäät elämään menneessä. 

Jos mä voin jotain konkreettista neuvoa antaa ilmiselvän terapian lisäksi, niin ala opiskelemaan identiteetin rakennetta, ja miten sitä muokataan. Meditoi, mutta älä mentalisoi asioita liikaa. Paraneminen tapahtuu tuntemalla tunteet ei järkeilemällä ja keräämällä lisää informaatiota. Jos sä et toimi, mikään ei muutu. 

Onnea matkalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Piilonarsisti haluaa miellyttää muita suojautuakseen heidän kielteisiltä tunteiltaan ja reaktioiltaan, ja hän voi muuttaa mielipidettään keskustelukumppanin mukaan. Hänen on vaikea ja joissakin tilanteissa jopa mahdotonta sanoa ei, sillä hän pelkää, että jos hän kieltäytyy ja paljastaa omia mielipiteitään, hänet hylätään. Siksi hän voi joutua usein alistetuksi ja jopa hyväksikäytetyksi.

Ja enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa syyttelemällä muita.

Narsistilla ja empaattisella on erilainen tunnesäätely. Narsistilla ei ole tunteita tai vähäiset tunteet, empaattisella vahemmat tunteet.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

 

Siksipä narsisti hyökkää helpommin toisen kimppuun, koska ei ajattele toisen kärsimyksiä

Internetissä vilisee linkkejä joita jakaa, kun erilaiset asiantuntijat päästelevät ilmoille pölynkatkuisia lausuntojaan, joita asiaan vihkiytymätön tuskin jaksaa lukea. Tietoa kyllä löytyy, mutta tietoja ole niputettu yhteen. Yksi asiantuntija nakertaa narsismia yhdeltä kulmalta ja toinen toiselta syntyy sekava sinfonia, jonka hento ääni katoaa tuleen. Kuulisin mielelläni sinun omia ajatuksia. 

Kaikkihan tulkitsee lukemaansa tekstiä oman kokemuksensa kautta. Sitä ei voi mitata. Matematiikka on lukuaine, joka ei perustu subjektiiviisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Piilonarsisti haluaa miellyttää muita suojautuakseen heidän kielteisiltä tunteiltaan ja reaktioiltaan, ja hän voi muuttaa mielipidettään keskustelukumppanin mukaan. Hänen on vaikea ja joissakin tilanteissa jopa mahdotonta sanoa ei, sillä hän pelkää, että jos hän kieltäytyy ja paljastaa omia mielipiteitään, hänet hylätään. Siksi hän voi joutua usein alistetuksi ja jopa hyväksikäytetyksi.

Ja enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa syyttelemällä muita.

Narsistilla ja empaattisella on erilainen tunnesäätely. Narsistilla ei ole tunteita tai vähäiset tunteet, empaattisella vahemmat tunteet.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

 

Siksipä narsisti hyökkää helpommin toisen kimppuun, koska ei ajattele toisen kärsimyksiä

Empatian puute vaikeuttaa sosiaalista elämää siten, että narsisti ymmärtää toisten ihmisten tunteet ja signaalit väärin ja voi joutua hyväksi käytetyksi. Empaattinen ihminen pystyy hahmottamaan ja ymmärtämään sitä, miksi tämä toimii niin kuin toimii ja empatia on tärkeä keino ehkäistä hyökkäävää käyttäytymistä.

Narsisti ei tee mitään mistä hän ei hyödy. Narsisti osaa kuitenkin teeskennellä empatiaa ja esiintyä vapaaehtoisena hyväntekijänä, aina auttavana ystävänä, jos hän kokee saavansa palveluksia tehdessään hyvityksenä ainutlaatuisuuden ja ihailun tunnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Voi se olla muunkinlainen pelle. Onko kusipäisyys siis syy olla syyttämättä, paapotaan psykopaatteja kun ei ne kuitenkaan opi? Uhrin pitää vaan reipastua?

Mun elämä meni pieleen koska olen itse vääränlainen.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä meni pieleen koska olen itse vääränlainen.

Kasvatus ja etnisyys voi myös vaikuttaa maailmankatsomukseen ja tapaan hoitaa asioihin. Suomalaiset hoitavat jämptisti, etelässä ollaan joustavampia (ei niin tarkkoja aikatauluista/sopimuksista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen pärjännyt kyllä ihan hyvin, vaikka olin välinpitämättömien ihmisten ympäröimä, varsinkin lapsuudessa, yksinkin voi siis pärjätä jos oikein yrittää, vaatii sitä Suomalaista sisua kylläkin...

Minäkin olen pärjännyt kyllin hyvin. Elämässä pärjääminen liittyy yleensä pikemminkin tasapainon löytämiseen, kykyyn sietää vastoinkäymisiä, nauttia rauhallisesta tyytyväisyydestä ja kokea euforisia hetkiä silloin, kun ne luonnollisesti elämään kuuluvat.

Kivat sulle. Se, että joku kokee elämänsä menneen pieleen, ei tarkoita sitä etteikö hän osaisi nauttia pienistä hetkistä. Kyllä se silti painaa, jos ne isot asiat ovat menneet kunnolla pieleen. Mutta kiva että sinä pärjäät, vaikka ihmiset ympärilläsi yrittävät kampittaa kaikin keinoin.

Heittäydyt sitten pahimmaksi marttyyriksi sitten jeesuksen. 

Anteeksi, en huomannut tätä, missähän kohtaa kerroin mitään itsestäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Voi se olla muunkinlainen pelle. Onko kusipäisyys siis syy olla syyttämättä, paapotaan psykopaatteja kun ei ne kuitenkaan opi? Uhrin pitää vaan reipastua?

”Uhrin”pitää alkaa ottamaan vastuuta, itsestään.(Aikuinen ihminen ei ole lapsen tasolle typistetty uhri, vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja) Ihan liian usein nämä ”uhrit” odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu, mutta ei näe, että lähes aina se johon odotukset kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu. Vääränlaiset ihmiset ovat käyttäneet minun hyvää luontoani hyväksi ja tämä on aiheuttanut minulle ongelmia. Olenkin erakoitunut ihmisistä, koska en luota enää kehenkään. Olen itse ollut aina sellainen, että en halua kenellekään pahaa, enkä hyväksikäytä ihmisiä. Minua on hyväksikäytetty ja minulle on haluttu pahaa, tätä en pysty ymmärtämään, miksi näin. Ilmeisesti ihmisiä vaivaa se, että minulla on vahvat periaatteet ja toimin niiden mukaan, minulla on myös vahva moraali. 

Aika ykkösjuttu elämässä on ymmärtää etteivät kaikki muut ole samanlaisia kuin itse. Sen jälkeen sitten lukemaan psykologiaa, harjoittelemaan sosiaalista pelisilmää ja vetämään terveitä rajoja niin ei tarvitse erakoitua ja kärsiä yksinäisyydestä loppuelämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä meni pieleen koska olen itse vääränlainen.

Mikään ei riitä, kun ei kelpaa itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sinä olet ne ihmiset ympärilläsi pitänyt. Olisit vaihtunut maisemaa välillä. 

Lapsi ei taida tajuta paremmasta, ja se siinä onkin ongelma, että hän kasvaa luulemaan että se kohtelu on normaalia, ja luulemaan että se mitä hänelle sanotaan ja tehdään on oikein. Teinilläkään on harvoin vielä ymmärrystä tai vahvuutta puolustaa itseään, ja otollista aikaa mennä pahasti rikki. Aikuistuessa huonommuus alkaa olla jo perusrakenteissa, ja huonoa kohtelua ei heti silloinkaan tunnista, kun siihen on jo niin tottunut. Yhtäkkiä olet jumissa jonkun mulkun kanssa ja mietit pärjäätkö yksin vauvan kanssa tai pilaatko elämäsi irtisanoutumalla. Maiseman vaihtaminen on niille joilla on asiat vähän helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Voi se olla muunkinlainen pelle. Onko kusipäisyys siis syy olla syyttämättä, paapotaan psykopaatteja kun ei ne kuitenkaan opi? Uhrin pitää vaan reipastua?

”Uhrin”pitää alkaa ottamaan vastuuta, itsestään.(Aikuinen ihminen ei ole lapsen tasolle typistetty uhri, vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja) Ihan liian usein nämä ”uhrit” odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu, mutta ei näe, että lähes aina se johon odotukset kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.

Aikuinen voi olla myös ihan oikea uhri, eikä "uhri". Vaikuttaa siltä että olet itse suoriutunut täydellisesti kaikista elämäsi "haasteista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Voi se olla muunkinlainen pelle. Onko kusipäisyys siis syy olla syyttämättä, paapotaan psykopaatteja kun ei ne kuitenkaan opi? Uhrin pitää vaan reipastua?

”Uhrin”pitää alkaa ottamaan vastuuta, itsestään.(Aikuinen ihminen ei ole lapsen tasolle typistetty uhri, vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja) Ihan liian usein nämä ”uhrit” odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu, mutta ei näe, että lähes aina se johon odotukset kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.

Näissä tapauksissa asioilla voi olla kaksipuolta. Narsisti yleensä kertoo oman version tapahtuneista asioista, tai häntä ensimmäisenä uskotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Voi se olla muunkinlainen pelle. Onko kusipäisyys siis syy olla syyttämättä, paapotaan psykopaatteja kun ei ne kuitenkaan opi? Uhrin pitää vaan reipastua?

”Uhrin”pitää alkaa ottamaan vastuuta, itsestään.(Aikuinen ihminen ei ole lapsen tasolle typistetty uhri, vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja) Ihan liian usein nämä ”uhrit” odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu, mutta ei näe, että lähes aina se johon odotukset kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.

Näissä tapauksissa asioilla voi olla kaksipuolta. Narsisti yleensä kertoo oman version tapahtuneista asioista, tai häntä ensimmäisenä uskotaan. 

Tämä. Voi vaikeuttaa hyvin paljon sitä vastuun ottoa, jos koko lähipiiri uskoo narsistia, joka mustamaalaa uhrin. Kyllä aikuinenkin kaipaa tukiverkostoa, varsikin jos on narsistin lyttäämänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Voi se olla muunkinlainen pelle. Onko kusipäisyys siis syy olla syyttämättä, paapotaan psykopaatteja kun ei ne kuitenkaan opi? Uhrin pitää vaan reipastua?

”Uhrin”pitää alkaa ottamaan vastuuta, itsestään.(Aikuinen ihminen ei ole lapsen tasolle typistetty uhri, vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja) Ihan liian usein nämä ”uhrit” odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu, mutta ei näe, että lähes aina se johon odotukset kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.

Näissä tapauksissa asioilla voi olla kaksipuolta. Narsisti yleensä kertoo oman version tapahtuneista asioista, tai häntä ensimmäisenä uskotaan. 

Tämä. Voi vaikeuttaa hyvin paljon sitä vastuun ottoa, jos koko lähipiiri uskoo narsistia, joka mustamaalaa uhrin. Kyllä aikuinenkin kaipaa tukiverkostoa, varsikin jos on narsistin lyttäämänä.

Aikuinen tarvitsee tukiverkostoa. Sitä varten pitäisi olla ystäviä ja työkavereita tukemassa. Ei se paapomista tarvitse olla. Sparraaminen on hyvä sana. Vuorovaikutus, että "miten tämä tehdään"... vertaistukea