Elämäni meni pieleen, koska ympärilläni on ollut vääränlaisia ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Ei turhaan sanota että toiminta on taikasana. Niin kauan kuin annat itsesi olla toimimatta, et pääse tuosta mihinkään. Et sitä nyt ymmärrä mutta tuo on valinta minkä teet joka ikinen kerta näissä hankalissa tilanteissa. Järkeily ja traumaoireiden mietiskely ei auta, toisin toimiminen on se juttu.

Väkisin toimiminen aiheuttaa paniikkikohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on nyt. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Sinun pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja, valintoja, jotka johtaisivat parempaan tulevaisuuteen. Se voi olla vaikeaa, muttei mahdotonta. Väärät valinnat ovat voineet johtaa monenlaisiin vaikeuksiin mm. ihmissuhteissa, koulutuksissa, töissä jne. Hyvä olisi, kun sinulla olisi viisaas ja hyväntahtoinen ihminen pohtimassa kanssasi mitä tehdä pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. 

Ajatella kun olisi ollut edes yksi viisas ja hyväntahtoinen ihminen jo siellä nuoruudessa antamassa vinkkejä ja kaverina miettimässä tulevaisuudensuunnitelmia jne niin ei olisi mennyt elämä pieleen. Kun olisi ollut edes yksi sellainen ihminen joka ei olisi lannistanut kaikessa ja kertonut mielipiteenään joka ikiseen asiaan, ettet sinä sitä osaa etkä siihen pysty ja turha on yrittäkään.

Moni asia on sellainen ettei niitä voi korjata eikä muuttaa eli siinä mielessä on hölmöä sanoa kuinka parempaan tulevaisuuteen johtavien ratkaisujen tekeminen ei olisi mahdotonta. 

Oletko ajatellut, oletko itse ollut sellaisena hyvänä ja viisaana kaverina kenellekään?

Paljonko meissä on sellaisia, jotka vain ryvemme omassa surkeudessamme ja odotamme toisilta tukea ja apua ja empatiaa?

Itse emme ymmärrä ja osaa antaa sitä muille.

Ihan ensiksi, ota etäisyyttä niihin ihmisiin, jotka ovat elämäsi pilanneet. Tarvittaessa katkaise välit kokonaan.

Ja toiseksi, pyri vaientamaan näiden ihmisten haamut, jotka alitajunnastasi huutelevat niitä loukkauksia ja vähättelyä yms., joita olet näiltä ihmisiltä kuullut. Tämä ei ole yhden illan homma, vaan siihen voi mennä vuosia. Terapiasta voi olla apua, tai mt-hoitajalle avautumisesta.

Jos olet neurokirjolla, pyydä sellainen mt-auttaja, joka on perehtynyt neurokirjon ihmisten ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Huh, mistähän norsunluutornista sinä jakelet neuvojasi. Ei taida olla minkäänlaista käsitystä mistään mitä ihmiset täällä kertoo.

olen pärjännyt kyllä ihan hyvin, vaikka olin välinpitämättömien ihmisten ympäröimä, varsinkin lapsuudessa, yksinkin voi siis pärjätä jos oikein yrittää, vaatii sitä Suomalaista sisua kylläkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on nyt. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Sinun pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja, valintoja, jotka johtaisivat parempaan tulevaisuuteen. Se voi olla vaikeaa, muttei mahdotonta. Väärät valinnat ovat voineet johtaa monenlaisiin vaikeuksiin mm. ihmissuhteissa, koulutuksissa, töissä jne. Hyvä olisi, kun sinulla olisi viisaas ja hyväntahtoinen ihminen pohtimassa kanssasi mitä tehdä pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. 

Ajatella kun olisi ollut edes yksi viisas ja hyväntahtoinen ihminen jo siellä nuoruudessa antamassa vinkkejä ja kaverina miettimässä tulevaisuudensuunnitelmia jne niin ei olisi mennyt elämä pieleen. Kun olisi ollut edes yksi sellainen ihminen joka ei olisi lannistanut kaikessa ja kertonut mielipiteenään joka ikiseen asiaan, ettet sinä sitä osaa etkä siihen pysty ja turha on yrittäkään.

Moni asia on sellainen ettei niitä voi korjata eikä muuttaa eli siinä mielessä on hölmöä sanoa kuinka parempaan tulevaisuuteen johtavien ratkaisujen tekeminen ei olisi mahdotonta. 

Oletko ajatellut, oletko itse ollut sellaisena hyvänä ja viisaana kaverina kenellekään?

 

Paljonko meissä on sellaisia, jotka vain ryvemme omassa surkeudessamme ja odotamme toisilta tukea ja apua ja empatiaa?

 

Itse emme ymmärrä ja osaa antaa sitä muille.

Outo tapa ajatella. Se, että kerron ääneen että minulla on vaikeaa tietyissä asioissa ja että kärsin ahdistuksesta, ei tarkoita sitä että uhriudun, vaan että kerron miten asia nyt on. En kaipaa loputonta surkuttelua ympärilleni, mutta olisin joskus kaivannut tukea. Pelokkaana ihminen voi tehdä huonoja valintoja. Tämä ei millään tavalla liity siihen millainen itse olen ystävänä, minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa kuunnella, olla tukena ja apuna. Kuulostat siltä aivan kuin kaikki kovia kokeneet ja sen ääneen sanovat olisivat itsekeskeisiä ruikuttajia, vaikka todellisuudessa se on täysin päinvastoin. Tämä sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Huh, mistähän norsunluutornista sinä jakelet neuvojasi. Ei taida olla minkäänlaista käsitystä mistään mitä ihmiset täällä kertoo.

Vain minä ja vain minä elän tätä kurjuutta, kun kaikilla muilla menee hyvin. Oikein oivallinen esimerkki siitä miten itsekkäitä nämä ”kovia” kokeet ovat, kukaan muun ei tiedä mistään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Paitsi että se narsisti tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Joten hänelläkin on mahdollisuus sanoa EI itselleen.

Vierailija kirjoitti:

olen pärjännyt kyllä ihan hyvin, vaikka olin välinpitämättömien ihmisten ympäröimä, varsinkin lapsuudessa, yksinkin voi siis pärjätä jos oikein yrittää, vaatii sitä Suomalaista sisua kylläkin...

Minäkin olen pärjännyt kyllin hyvin. Elämässä pärjääminen liittyy yleensä pikemminkin tasapainon löytämiseen, kykyyn sietää vastoinkäymisiä, nauttia rauhallisesta tyytyväisyydestä ja kokea euforisia hetkiä silloin, kun ne luonnollisesti elämään kuuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Huh, mistähän norsunluutornista sinä jakelet neuvojasi. Ei taida olla minkäänlaista käsitystä mistään mitä ihmiset täällä kertoo.

Vain minä ja vain minä elän tätä kurjuutta, kun kaikilla muilla menee hyvin. Oikein oivallinen esimerkki siitä miten itsekkäitä nämä ”kovia” kokeet ovat, kukaan muun ei tiedä mistään mitään. 

Miksi sulla on sana kovia lainausmerkeissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on nyt. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Sinun pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja, valintoja, jotka johtaisivat parempaan tulevaisuuteen. Se voi olla vaikeaa, muttei mahdotonta. Väärät valinnat ovat voineet johtaa monenlaisiin vaikeuksiin mm. ihmissuhteissa, koulutuksissa, töissä jne. Hyvä olisi, kun sinulla olisi viisaas ja hyväntahtoinen ihminen pohtimassa kanssasi mitä tehdä pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. 

Ajatella kun olisi ollut edes yksi viisas ja hyväntahtoinen ihminen jo siellä nuoruudessa antamassa vinkkejä ja kaverina miettimässä tulevaisuudensuunnitelmia jne niin ei olisi mennyt elämä pieleen. Kun olisi ollut edes yksi sellainen ihminen joka ei olisi lannistanut kaikessa ja kertonut mielipiteenään joka ikiseen asiaan, ettet sinä sitä osaa etkä siihen pysty ja turha on yrittäkään.

Moni asia on sellainen ettei niitä voi korjata eikä muuttaa eli siinä mielessä on hölmöä sanoa kuinka parempaan tulevaisuuteen johtavien ratkaisujen tekeminen ei olisi mahdotonta. 

Oletko ajatellut, oletko itse ollut sellaisena hyvänä ja viisaana kaverina kenellekään?

 

Paljonko meissä on sellaisia, jotka vain ryvemme omassa surkeudessamme ja odotamme toisilta tukea ja apua ja empatiaa?

 

Itse emme ymmärrä ja osaa antaa sitä muille.

Aina se ei mene niin, että se, joka antaa positiivista palautetta, sitä myös saa.

Mutta miten osaa antaa positiivista palautetta kenellekään, jos ei ole itse sitä koskaan saanut? 

Itselleni kaikki suullinen palaute kohdistui pitkään asioihin, joissa minulla on haasteita, ja olisi pitänyt olla parempi. Koulussa kiitettävät arvosanat tietyistä oppiaineista oli ainut positiivinen palaute. Kunnes YO-juhlissa sain stipendin hyvästä matematiikan osaamisesta, ja se sanottiin ääneen. En muista, että olisin tuota ennen antanut kenellekään mitään positiivista palautetta. Tuon jälkeen olen kyllä antanut positiivista palautetta ja kannustanut, koska nyt tiedän, kuinka hyvältä se tuntuu. Hyvin harvoin silti edelleenkään saan itse mitään positiivista palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niinpä. Narsistit ei sitä ympärille katsomista juuri osaa tehdä.  Sitähän tuossa juuri tarkoitetaan. Empaattinen ihminen haluaa auttaa muitankin, kuin itseään. Narsisti sitten taas haluaa vain kaiken itselleen. Imee toisen energiat, kuin pesusieni. Empaattinen tätä käytöstä narsistille tarjoaa. Sitten tulee hyväksikäytetyksi, vaikka taloudellisesti, koska ei tajua sanoa EI.

Piilonarsisti haluaa miellyttää muita suojautuakseen heidän kielteisiltä tunteiltaan ja reaktioiltaan, ja hän voi muuttaa mielipidettään keskustelukumppanin mukaan. Hänen on vaikea ja joissakin tilanteissa jopa mahdotonta sanoa ei, sillä hän pelkää, että jos hän kieltäytyy ja paljastaa omia mielipiteitään, hänet hylätään. Siksi hän voi joutua usein alistetuksi ja jopa hyväksikäytetyksi.

Ja enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa syyttelemällä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Huh, mistähän norsunluutornista sinä jakelet neuvojasi. Ei taida olla minkäänlaista käsitystä mistään mitä ihmiset täällä kertoo.

Vain minä ja vain minä elän tätä kurjuutta, kun kaikilla muilla menee hyvin. Oikein oivallinen esimerkki siitä miten itsekkäitä nämä ”kovia” kokeet ovat, kukaan muun ei tiedä mistään mitään. 

Miksi sulla on sana kovia lainausmerkeissä?

Tunteet eivät ole yhteismitallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää luopua siitä huonommuuden identiteetistä ja rakentaa kokonaan uusi. Se on vaikeaa ja raskasta jos on koko elämänsä pitänyt itseään muita huonompana. Mutta ainoa tie terveeseen itsetuntoon ja sitä kautta terveisiin ihmissuhteisiin. 

Se on kyllä vaan todella vaikeaa. Itse kyllä tiedostan hyvät puoleni ja vahvuuteni, mutta ei auta, silti se ajatteluun, tunteisiin ja hermostoon pinttynyt ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta voittaa. Joka ikinen päivä taistelen tämän asian kanssa, ja vaikka jonain päivänä kokisin oloni hyväksi ja kykeneväksi, niin seuraavana päivänä olen taas pelkojen vallassa oleva surkimus. Joinain päivinä henkinen olo on hyvä, mutta kroppa haraa vierasta oloa vastaan, enkä pääse ovesta ulos tai laitettua tärkeää viestiä vaikka kuinka haluaisin.

Tämähän kertoo vain sen, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ihminen ja ihmisen mieli. Pahin uhka sinulle olet sinä itse. Voit taistella itseäsi (ajatuksiasi) vastaan ja tomia niistä huolimatta, tai sitten vain luovuttaa. Se on sinun oma valinta. Ei johdu enää tässä vaiheessa muissa ihmisistä.

Niin jos noin ajattelee, että johtuuko joku muista ihmisistä vai ei, voidaan verrata vaikka että joudut entisen puolison takia ulosottoon ja velkakierteeseen. Mutta hei, koska puoliso on jo entinen, ei se ole enää hänestä johtuvaa? Se on sinun oma ongelmasi joka sinun itse pitää taistella. Tai että oma vanhempasi olisi myrkyttänyt sinua vuosikaudet, mikä aiheuttaisi sinulle fyysisiä vaurioita, mutta koska asut jo omillasi ja vanhempi saanut tuomion, on vaivasi ihan oma ongelmasi, sun pitää vain pärjäillä nyt. Muiden aiheuttama henkinenkään tuska ei ole mitään "uhrin" itse keksimää, eikä siitä pääse yhtään helpommin irti kuin konkreettisista haitoista, ellei jopa huonommin (velka voi tulla maksetuksi, fyysinen kipu voi parantua).

Elämä ja ihmissuhteet on vastavuoroista. Esimerkissäsi sun olisi pitänyt ymmärtää asettaa rajat tuolle puolisosi hyväksikäytölle. Ymmärrän, että kiltille ihmiselle se on vaikeampaa, koska haluaa joustaa myös toisen ihmisen takia. Parisuhdetilanteessa hyväksikäyttäminen on vielä helpompaa.

Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa itsekin saada jotakin takaisin. 

Niin, tuossa tilanteessahan se aikuisen vastuu olisi ollut sillä joka aiheutti ulosoton. Hänen olisi tullut katsoa peiliin, hänen tulisi ottaa vastuu. Eli, kyllä hänenkaltaistensakin tulisi miettiä miten kohtelee muita (mutta tuntuu että se on oletusarvo, että toiset vaan saa paskoa toisten elämät, ja siitä ei saa valittaa).

Tämä hyväksikäyttäjä on narsisti. Ei hän ajattele sillä tavalla, että "minä otan vastuun, että aiheutin sinulle ulosoton". Hän hyötyi tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen pärjännyt kyllä ihan hyvin, vaikka olin välinpitämättömien ihmisten ympäröimä, varsinkin lapsuudessa, yksinkin voi siis pärjätä jos oikein yrittää, vaatii sitä Suomalaista sisua kylläkin...

Minäkin olen pärjännyt kyllin hyvin. Elämässä pärjääminen liittyy yleensä pikemminkin tasapainon löytämiseen, kykyyn sietää vastoinkäymisiä, nauttia rauhallisesta tyytyväisyydestä ja kokea euforisia hetkiä silloin, kun ne luonnollisesti elämään kuuluvat.

Kivat sulle. Se, että joku kokee elämänsä menneen pieleen, ei tarkoita sitä etteikö hän osaisi nauttia pienistä hetkistä. Kyllä se silti painaa, jos ne isot asiat ovat menneet kunnolla pieleen. Mutta kiva että sinä pärjäät, vaikka ihmiset ympärilläsi yrittävät kampittaa kaikin keinoin.

Nykyinen toksinen positiivisuus on myrkkyä. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita, vaikka pitäisi hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä. Loputon omassa surkeudessa vellominen ei vie eteenpäin vaan itsensä ja asioiden hyväksyminen. Nyt tuntuu tältä, nyt sattuu.