Lue keskustelun säännöt.
te joiden mies ei muistanut teitä äitienpäivänä mitenkään..
13.05.2007 |
miten teillä vietetään isänpäivää? saako isä passausta ja erityistä hemmottelua,lahjoja? Kumma jos ei mies tajua vastavuoroisesti tehdä samaa..
Miksipä ette viettäisi seuraavaa isänpäivää samoissa merkeissä kuin nyt äitienpäivää, eli ei muuta kun onnittelut aamulla ja siinä se.
Kommentit (64)
ei MUN ÄIDIN PÄIVÄ, EIKÄ MUN MIEHENI ÄIDIN PÄIVÄ, lainaan kun joku sanoi, enhän ole mieheni äiti vetosi siihen,ettei saanut kukkia , siis yleensä äidit juhlivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivää vietetään lasten takia, lapsista on ihanaa huomioida äitiä ja olla sillä lailla vähän " isoja" , ja saada sitten kehuja ja kiitoksia iahanista lahjoista ja kukista. Mutta en minä äitinä tai vaimona sitä kiitosta kaipaa tai sen varaan rakenna onneani. Jos lapset unohtais tai ei jaksais väsätä kortteja niin eipä tuo minua haittaisi.
mutta olisi edes vaikka lapsen puolesta onnitellut. Blaah.
Mä juhlin äitienpäivänä anoppia, itseäni omaa äitiäni ja iso-mummua. Isänpäivänä mä lahjon lasteni isän, appiukon ja oman isäni. Vaarit on jo häippäissyt tästä maailmasta. Koska kaikki ovat mulle tärkeitä ihmisiä, ja kuuluu tähän ketjuun mun kanssa lasteni ja mieheni kautta.
Mistä se on pois?
Mieheni juhlii myös molemmat juhlat ja kutsumme koko suvun syömään. Mä arvostan mielelläni ihmisiä ja odotan heiltä samaa. Hyvin toimii! Ja kaikille tulee hyvä mieli.
Mä en ymmärrä sitä, että kun mies ei muista, ollaan heti mollaamassa, että ihan paska juhla. Kauppiaiden juhla.
Kyllä se on vähän liikaa vaadittu alle kouluikäisiltä lapsilta, että heidän pitäisi hommata lahjat, tehdä aamiaiset ja kortit. Käytännössä ainoa mahdollisuus on, että asia sysätään esim. tarhan tätien harteille.
Meillä mies oli yön töissä eli mitään aamiaista ei sänkyyn tullut, mutta mies oli lasten kanssa hankkinut lahjan, lapset olivat askarrelleet tarhassa kortit ja lahjat ja mies teki meille päivällisen.
Kun lapsemme ovat syntyneet, on mies ostanut minulle varsin arvokkaat sormukset molemmista lapsista kiitokseksi lapsen synnyttämisestä. Se on herättänyt jonkin verran huomiota, mutta minusta se on ollut ihana asia ja minulle niillä sormuksilla on samanlainen tunnearvo kuin kihla- ja vihkisormuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni täyttää tällä viikolla pyöreitä vuosia. Kun se tuli äitienpäivänä puheeksi ystävien kanssa (meillä oli siis ystäviä kylässä äitienpäiväaamuna eikä mitään äitienpäiväkakkuja tms) niin hän sanoi että hän haluaa, että häntä rakastetaan joka päivä eikä vain yhtenä päivänä vuodessa.
Meillä tämä ei tuota mitään ongelmaa. Ongelman tuottaa anoppi, joka haluaisi juhlia kaikkia mahdollisia kissanristiäisiä, kun ei hänen elämässään enää paljon muutakaan ole. Veimme hänet sitten äitienpäivälounaalle eilen ja hän antoi pojalleen syntymäpäivälahjan samalla.
Vierailija:
Mä juhlin äitienpäivänä anoppia, itseäni omaa äitiäni ja iso-mummua. Isänpäivänä mä lahjon lasteni isän, appiukon ja oman isäni. Vaarit on jo häippäissyt tästä maailmasta. Koska kaikki ovat mulle tärkeitä ihmisiä, ja kuuluu tähän ketjuun mun kanssa lasteni ja mieheni kautta.Mistä se on pois?
Mieheni juhlii myös molemmat juhlat ja kutsumme koko suvun syömään. Mä arvostan mielelläni ihmisiä ja odotan heiltä samaa. Hyvin toimii! Ja kaikille tulee hyvä mieli.
Mä en ymmärrä sitä, että kun mies ei muista, ollaan heti mollaamassa, että ihan paska juhla. Kauppiaiden juhla.
Just niin, on muka jotenkin epämuodikasta huomioida juhlapäivät. Tosiasiassa se kiittäminen ja muistaminen kuitenkin aina arjessa meinaa unohtua, joten on kiva, että edes joskus huomioidaan. Meillä myös aina huomioidaan myös isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä halua kärvennellä sellaisen keskipisteenä.
Tämä ajatuskuvio on juuri se, mitä yritän selvittää... Eli miten jonkun juhlapäivän huomioiminen vähentää sitä arkirakkautta tai arjessa arvostamista? Kertokaa nyt minulle, kun en ymmärrä!
t. 37, 41 ja vielä joku muu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että menee suorastaan sormet kurkkuun.
Kun en todellakaan ymmärrä.
Ilmeisesti et, kun ei siihen ole mitään vastausta...
t. 56
Vierailija:
että menee suorastaan sormet kurkkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en halua olla tikun nokassa. Mutta sukuhan on tuttu!
Ethän sinä sitä minulta kysynyt.
Mutta ihan yleisesti neuvoisin, että kannattaa kehittää kykyä tajuta, että kaikki eivät elä, eikä heidän tarvitse elää, tismalleen niin kuin sinä ja sinun sukusi.
57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheessä on lapsia (lapsi), isä ja äiti. Niin silloin ku on isänpäivä vietetään isän merkkipäivää ja äitienpäivänä äidin merkkipäivää. Kyllä meidän perheessä kumpikin saa ansaitsemansa kohtelun. Vaikkei toistemme vanhempia ollakkaan.
Toivotattehan te anopille, mummolle: hyvää äitienpäivää vaikkeivat ne teidän äitejä ole. Vai mitenkä?
eihän se minun äitini ole. Meillä on muutenkin kummallakin oma suku kontollamme, enkä minä osta yhdellekään miehen sukulaiselle kortteja/lahjoja tms. Hoidan oman sukuni, hän omansa. En ole mikään pikkusihteerikkö, joka puurtaa ja muistaa kaikki sosiaaliset suhteet ja saa siitä sen viiden euron suklaan kerran vuodessa. Nytkin käy niin, että minä hoidan kaikki lasten synttärit, kerhojuhlat yms.
kyllä samppanja-aamiaisen ja lahjan mieheltäkin mutta ei ne ole mulle mikään rakkauden tai arvostuksen mitta. Tietenkin on väärin jos mies haaluaa isänpäivänä huomiota mutta ei itse sitä anna äitienpäivänä, mutta muuten nämä on minusta ihan turhia juhlia. Me voidaan tehdä juhla arjesta tai ekasta lämpimästä kevätpäivästä, mutta sellainen pakollinen oi ihana äiti -soopa enemmän nolottaa minua kuin ilahduttaa. Lasten takia tietenkin hihkun riemusta imeliä kortteja lukiessani, mutta oikeasti en niitä kaipaa.
näin juuri.
ja on lapsen kasvatuksellekin ihan tärkeä juttu että isän -ja äitienpäivää sillai vietetään.
ei tartte olla mitään timantteja ostettuna tai kalliita lahjoja mutta vaikka kukka tai jo pelkkä korttikin riittää ja onhan se hieno asia myös että kahvit tuodaan aamulla sänkyyn.
näin itse toivoisin mutta meillä ei ikävä kyllä tapahdu ja siitä olen pettynyt.
itse muistan että minun omassa lapsuudessa tehtiin näin ja pieniä juttuja mutta ihania kyllä.
ja niin toivoisin itseni kohdallakin menevän ja lähipiirissäni ja tiedän monella näin tapahtuvan.
mutta taas aihe mistä voi olla montaa mieltä.
ei se oma elämäni tähän ainakaan kaadu ettei mies muista mutta aiheuttaa pettymystä ja mietiskelyjä miksi ei vaikka olen monta kertaa puhunut ja kertonut mitä toivoisin ni kai väkisin tulee mieleen että eikö arvosta minua..
se on ihan sama onko synttäri vai äitienpäivä,
ja noh tässäkin aiheessa vois ajatella, auttaisko iän lisääntyminen eli että ehkä joskus sitten jo muistaa...???
mutta ei olla mitään teinejä kuitenkaan enää , minä 26 ja mies kohta 28 joten..
no mutta tässä lisäystä omaani taasen.....
löysää vähän nutturanpinnejä niin paistaa se aurinko sinne risukasaankin.
Mun motto on aina ollut: kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, ja kas ihmettä onnea ja rakkautta on riittänyt!
ilman että katkeroidutte joku päivä!
Jos näin todella olisi, niin sittenhän teillä ei vietettäisi mitään juhlia. Tokihan teidän pitäisi koulia lapsestakin kaikki ilo noita juhlia kohtaan pois, mitä tekopyhyyttä onkaan iloita esim. synttäreistä, kun kerran tavallisetkin päivät on niin kivoja.
Turhaa sinä tässä mariset mistään keinotekoisesta arvostuksesta. Meillä tuo arvostus on ainakin ihan oikeaa ja siksi sitä halutaan näyttää erityisellä tavalla. Mutta oikeasti sinä kuulostat todella ankealta ihmiseltä, joten ei ihme ettei mies ede koita sua piristää. Tuskin onnistuisi.
t. 37 ja 41
Vierailija: