Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttäisi se, että jos itse isompituloisena maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja ja maksaa natkoja, yllättäviä pakollisia menoja ja muuta ja pihistelee, jotta aina löytyy rahaa näihin ja toinen tuhlaa uusimpaan puhelimeen, vimpan päälle harrastevälineisiin ja muihin turhuuksiin, koska pitää toista maksuautomaattina ja tietää, että se toinen maksaa niitä pakollisia menoja. Ja sitten se paremmin tienaava, joutuu miettimään mihin käyttää rahoja ja omistaa vanhan puhelimen, kulahtaneet harrastevälineet eikä osta mitään extraa itselleen.
Kun ei se oikein mene noin. Jos isompituloinen maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja niin hänelle isompituloisena myös jää enemmän itselleen. Jos vaikka molemmat laittaisivat yhteiseen pottiin 50 prosenttia nettotuloistaan, molemmille jäisi sama 50 pinnaa omiin menoihin. Isompituloinen maksaa enemmän euroja, mutta hänelle myös jää enemmän omiin juttuihin.
Puoliso A:n netto on 2500 eli maksaa yhteisiä kuluja 1250 ja saman verran jää itselleen.
Puoliso B:n netto on 4500 eli maksaa yhteisiä kuluja 2250 ja saman verran jää itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sieltä pelkkää tyhjää lätinää, ei mitään faktaa. Taulukkopalkoissa ja julkisten virkojen ja tehtävien palkkauksissa ei ole sukupuolimäärityksiä, yksityisillä aloilla ei ole kikkelilisiä ja jokainen voi neuvotella itse palkkansa. Nainen tyytyy vähempään ja/tai tekee vähemmän, ei se ole miesten vika.
Kuka sitä miesten viaksi sanoi? Tossa faktaa: Koulutettujen ammattilaisten keskusjärjestön STTK:n laskelmien mukaan naiset tekevät töitä lähes kaksi kuukautta vuodessa ilman palkkaa, jos naisten vuosiansiot suhteutetaan miesten keskiansioihin.Tilastokeskuksen tietojen mukaan sukupuolten välinen palkkaero on vuonna 2025 15,9 prosenttia. Naisten ja miesten välinen keskimääräinen palkkaero on kuitenkin vuosien varrella hieman kaventunut.
STTK:n laskelman mukaan naisten ja miesten välinen palkkaero on kaventunut 0,2 prosenttia vuodessa. Järjestö on seurannut palkkaeron kehitystä vuodesta 2011 alkaen.
Selityksenä usein nähdään epätasaisesti jakautuvat perhevapaat, mutta tämä selittää palkkaerosta vain muutaman prosentin, kun keskimäärin palkkatyöstä nainen on miestä useammin poissa noin 6 kk.
Kun on tutkittu, mitä tapahtuu, kun nainen pyytää "miehen palkkaa" on selvinnyt, että nainen ei joko saa työpaikkaa tai hän joutuu tyytymään "naisen palkkaakin" pienempään palkkaan. Naista siis rangaistaan, jos hän haluaa samasta työstä samaa palkkaa kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet voisi jo vihdoin oppia ja hyväksyä että teidän ainoa arvo on taloudellinen arvo. Teidän ainoa tarkoitus on hankkia rahaa naisen hyväksi ja naisen käytettäväksi. Teillä ei ole mitään arvoa ihmisenä
Kyllä miestä tarvitaan myös makuuhuoneessa ja onhan se hyvä, kun lapsilla on rakastava ja huolehtiva isä. Tällöin tyttäretkin pitävät riman riittävän korkealla sitten aikuisena puolisoa valitessaan.
Kun löytää hyvän miehen puolisokseen, niin hänen arvoaan ei voi rahassa mitata. Ei haittaa jos on myös varakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet voisi jo vihdoin oppia ja hyväksyä että teidän ainoa arvo on taloudellinen arvo. Teidän ainoa tarkoitus on hankkia rahaa naisen hyväksi ja naisen käytettäväksi. Teillä ei ole mitään arvoa ihmisenä
Kyllä miestä tarvitaan myös makuuhuoneessa ja onhan se hyvä, kun lapsilla on rakastava ja huolehtiva isä. Tällöin tyttäretkin pitävät riman riittävän korkealla sitten aikuisena puolisoa valitessaan.
No ei todellakaan tarvita, vaan päin vastoin mies siellä häiritsee esim. Lapsen psykososiaalista kehitystä kun häiritsee äitiyttä ajamalla pikkulapsen pois äidin vierestä ja r aiskaa tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista. Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.
Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.
Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-
Joo joo ja lapset kasvavat myös sillä rakkaudella ja pyhällä hengellä eikä suinkaan rahalla. Lopettakaa jo tämä naisten hyväksikäytön ja laiminlyönnin romantisointi.
Perhe on yksikkö. Ja molemmat vanhemmat/aikuiset haluavat panostaa siihen yhteiseen hyvään. Voi valita myös elää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle ainakin sopii vaatimattomampi elintaso. Paremmin tienaavana olen sopeuttanut elintasoni pienituloisen puolisoni mukaan ja loput rahat laitan sijoituksiin. Niiden avulla jään sitten 10 v aiemmin eläkkeelle.
Jaa. Minä taas en halua itsekseni jäädä varhain eläkkeelle vaan maksan myös miehelleni eläkettä varten hänen sijoituksistaan osan. Jäädään yhtäaikaa noin 10 vuoden päästä eläkkeelle.
Ehkä kyse on tahtotilasta tai kerroo suhteesta jotain 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista. Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.
Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.
Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-
Joo joo ja lapset kasvavat myös sillä rakkaudella ja pyhällä hengellä eikä suinkaan rahalla. Lopettakaa jo tämä naisten hyväksikäytön ja laiminlyönnin romantisointi.
Häh? Missä tossa hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet yleensä sietävät tuota melko hyvin, koska no nainen on kauniimpi kuin hyvin tienaava Rami.
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei ikinä kannata rakentaa kenenkään muun varaan talouttaan kuin omaansa. Aina pääsee pois, aina voi asettaa omat rajat, aina voi kieltäytyä seksistä ilman pelkoa että joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Siksi vinkki kaikille naisille: hommatkaa koulutus, ura, työ ja omat tulot ja sitten suu säkkiä myöten.
Täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei.
Sitten voi muuttaa itsekseen ja maksaa kaiken itse, ei taida se säästöön jäänyt tonni riittää vaan pitää laskea elintasoa.
Juu u, myös sillä parempituloisella, jonka asuinkustannuksosta ei ole toinen maksamassa puolia. Lahden kauppaa nimittäin.
Eipä ole kertaakaan 30 vuoden aikana tarvinnut tällaisista asioista keskustella. Aina on yhdessä maksettu niin että molemmille on jäänyt salkkuun laitettavaa. Kuka jaksaa laskea kuluja tasan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex on ap.n kaltainen k*sipää eli minäminäminä henkilö. Hän tienasi minua paljon enemmän, mutta minäkin kävin töissä. Olin kotona äitiysloman, mutta en saanut jäädä kotiin hoitovapaalle, koska mies ei hyväksynyt - vetosi talouteen. Mies naljaili, että hän maksaa enemmän asioista x ja y. Totta se oli, koska minulla ei ollut kaikkeen rahaan. MUTTA minä hoidin lapset, kodin - KAIKEN metatyön. Mies teki vain töitä. Erohan siinä tuli.
Miehelle tuli yllätyksenä, että hän oli pystynyt kasvattamaan rahakirstuaan, koska minä hoidin kaiken muun! Eli ilman minun panosta ei mies olisi pystynyt uppoutumaan uraansa. Asianajaja laski tälle panokselle hinnan ja iso summa se oli. Mies maksoi oikeuden päätöksen mukaisesti ja ei tykännyt. Voi voi.
Onneksi nykyinen mieheni on toista maata. Yhdessä eletään ja yhteiset rahat ja tilit on. Toki lapset ovat jo molemmilla isoja, joten ei tarvitse kuin huolehtia meidän molempien hyvinvoinnists.Eli kaiken pahan juurisyy oli että halusit lapsia, mutta sinulla ei ollut niihin varaa?
Olisit voinut olla ilmankin, se oli sinun oma valintasi.
Lapset hankitaan yhteisellä päätöksellä, myös miehen toiveesta. Miehelle perhe ja lapset on statusta, yksineläjät on luusereita, jotain vikaahan niissä täytyy olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko oikeasti järkevästi ajattelevien ihmisten välisessä avioliitossa olla niin, että nainen ei voi kieltäytyä seksistä? Puoliso, siis mies, ei pysty mistään syystä hillitsemään himojaan, vaan painostaa puolisonsa seksiin. Hirveämmäksi asian tekee se, jos tulot ja varallisuus vaikuttavat asiaan ja ovat painostuksen keinoja. Eli nainen voi joutua avioliitossakin taloudelliseen ahdinkoon kieltäytyessään seksistä.
Me tienataan miehen kanssa saman verran, mutta minulla on enemmän velkaa. Mies juuri osti meille lentoliput etelänreissulle, eikä minun tarvitse maksaa hänelle takaisin. Vuokraakin maksan vähemmän kuin hän. Tämä kaikki ihan hänen ehdotuksestaan.
Minusta pitää erota heti, jos tällainen ap:n mainitsema asia on agendalla suhteessa. Ei Suomessa tarvi kenenkään kanssa olla yhdessä väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Koska teillä on oletettavasti yhteinen koti, ellette sitten myös asu erillänne.
Vai elätkö miehesi siivellä, kun hän panostaa enemmän yhteiseen kotiinne?
No joo, kyllä. Kuten aiemmassakin kommentissani jo kerroin, mies tekee valtaosan kotitöistä koska hän tykkää niistä. Mutta ei me niitä rahalla mitata. Se on hassu ajatus.
Toki toinen voi sitten kompensoida omaa laiskuuttaan yhdellä alueella, jotenkin muuten kantamalla kortensa kekoon. Millä alueella sinä panostat teidän yhteiseen puolikastasi enemmän?
En millään.
Ei meillä kaikki mene 50-50, vain talous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei.
Sitten voi muuttaa itsekseen ja maksaa kaiken itse, ei taida se säästöön jäänyt tonni riittää vaan pitää laskea elintasoa.
Juu u, myös sillä parempituloisella, jonka asuinkustannuksosta ei ole toinen maksamassa puolia. Lahden kauppaa nimittäin.
Eipä ole kertaakaan 30 vuoden aikana tarvinnut tällaisista asioista keskustella. Aina on yhdessä maksettu niin että molemmille on jäänyt salkkuun laitettavaa. Kuka jaksaa laskea kuluja tasan?
Sillä erotuksella että parempituloinen todennäköisemmin pystyy pitämään elintason omilla tuloillankin (vaikka rahaa menisikin enemmän), pienempituloisella ei tilin saldo riitä samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään "vaimon turhuutta" vaan nainen on ihan eri organismi kuin mies joka tuo elämään ihan erilaisia asioita, kuin mies. Jos pidät naisen ihmisyyttä ja intressejä "turhuutena" niin mene panemaan mieshomoja 50/50 liittoon ja jätä naiset rauhaan. Kiitos hei.
Niin, tarkoitin että vaimo hassaa miehen rahat turhuuksiin, as in Zalandon paketteihin sun muuhun. Sehän ei siis ole elatusvelvollisuuden alaista puuhaa, vaan taloudellista hyväksikäyttöä.
Itsekin tykkään hassata naisellisiin turhuuksiin, mutta teen sen omilla varoillani.
Ja mikä on miehen oma vastuu siitä, että on ottanut kumppaniksi ihmisen, joka ostaa vaatteensa Zalandosta (mikäli tämä nyt sitten on jokin turn off tai muuten ei-toivottavaa käyttäytymistä)? Tai mikä on miehen oma vastuu siitä, että hän edelleen pysyy suhteessa, vaikka toisen elämäntyyli häiritsee?
Koittakaa nyt ymmärtää, että ei ulkoapäin kukaan tule järjestelemään teidän asioita, vaan ihan itse joudutte tekemään elämäänne koskevat päätökset. On ihan oma valintanne, menettekö parisuhteeseen vai ei, millaisen ihmisen kanssa jne. Ilmeisesti monen strategia on pariutua täysin pimennetyin lyhdyin kenen tahansa kanssa ja alkaa sitten valittaa siitä, että kumppani on vääränlainen. Kannattaisiko opetella itse ajattelemaan ja ottamaan vastuu omasta elämästään? Nyt ilmeisesti moni toivoo, että yleinen mielipide tai jopa laki (?) alkaa heidän puolestaan muuttaa omaa suhdetta ja kumppania toisenlaiseksi.
Olen täysin samaa mieltä. Samaa vain ihmettelen kuin aapeekin, että miksi naisen kupatessa miehen rahoja sanotaan että miehen ei ole mikään pakko olla suhteessa. Jos taas mies joko pitää omista rahoistaan kiinni tai kuppaa naista, kyse on taloudellisesta väkivallasta ja nainen on uhri.
Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista. Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.
Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.
Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-