Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään  en  ymmärrä  miksi  pienipalkkainen  suostuisi  järjestelyyn,  jossa  hän  kustantaa  puoliksi talousmenot  jonkun  isopalkkaisen  kanssa.  Miksi ei  pidä  kaikkea itsellään?  Luulisi ettei  ole  varaa  lahjoittaa palkkaansa   hyvätuloiselle.  Ei  kenenkään  seura  ja  kotielämä  ole  sen  väärti.  Usein  vielä  pienipalkkaisempi tekee  ne  kotityötkin siihen  päälle.   Varsinkin  mies voittaa  tuossa jos  vaatii  tasajakoa ja  asuntokin  on isompi.   

En minä lahjoita palkkaani miehelleni, vaan maksan omat elinkustannukseni. Eli puolet asumiskuluista, koska taloudessa asuu kaksi ihmistä. Ihan pimeää settiä taas palstalla. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.

Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon  vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.

Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.

M46

Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.

Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota. 

Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.

Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.

M46

Raha ei tee onnellisesi näemmä.

No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.

Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.

M46

Missä vaiheessa vaimosi suhtautuminen rahaan selvisi sinulle? Oliko hänellä jo seurusteluaikana ulkonäkö viimeisen päälle vai näitkö hänet kertaakaan ompelemassa sukkien reikää tai rintaliivin repsottavaa hakasta kiinni? Jotkut tykkää käyttää rahaa ulkonäköön ja jotkut ei, yleensä se selviää yhdellä vilkaisulla.

Miten vaimon ulkonäkö liittyy tuohon loisimiseen? Minä pidän huolta ulkonäöstäni, mutta teen sen omilla rahoillani. En miehen.

Kysyin, kun hän kertoi miten vaimolle tulee jatkuvasti Zalandolta paketteja. Jos vaimon rahat menee omaan ulkonäköön, niin eihän niistä riitä mitään perheen kuluihin.

Kyllä, mutta ulkonäösta huolehtiminen ei tarkoita että siihen pitää käyttää hirveät määrät toisen rahoja. Eli ei mies voi tietää joutuvansa taloudellisen väkivallan uhriksi vain sen perusteella, että vaimo on simpsakka ja meikattu mimmi tavatessa.

Mies on hyvä ja pariutuu tasoisensa röllin kanssa jos tällä ei ole varaa elättää simpsakkaa, meikattua vaimoa.

Minä olen simpsakka, meikattu vaimo ja elätän itse itseni. Meneekö aivot solmuun?

Minä olen simpsakka, meikkaamaton vaimo, ja mies elättää. Meneekö tästä aivot solmuun?

Ei. Miksi minua kiinnostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Mitä iloa on parisuhteesta jonka toinen kokee hyväksikäyttösuhteeksi? Eikö silloin ole viisainta erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Säästää enemmän kun asuu yksin, miksi et laita käytäntöön?

Aika monesti se kuka tienaa enemmän haluaa parisuhteeseen vähemmän tienaavan siksi, että saa just nimenomaan määrätä sen verukkeella että tienaa enemmän. Sitten jos se vähemmän tienaavakin yrittää osallistua päätöksen tekoon, on hyvin yleistä lähes poikeuksetta että se enemmän tienaava sanoo, että hän maksaa enemmän ja tää on hänen talo ja hänen auto ja siten siitä vähemmän tienaavasta tulee pelkkä kotiöitä tekevä palvelija sille enemmän tienaavalle. Siksipä minusta ei ehkä kannata mennä parisuhteeseen sellaisen kanssa kenen kanssa on isot tuloerot puolin tai toisin. Mutta taitaa moni mieskin haluta sen ilmaisen synnyttäjän kuitenkin. Koska sitten jos siinä taloudessa on joku nainen joka tienaa tasan saman verran niin mies ei saakkaan enää määrätä ja jos ero tulee niin sillä naisellakin on taloudelliset edellytykset lunastaa talo ja autot itselleen. Miehet kyllä ihan tietoisesti valitsee vähemmän tienaavan ihan vallanhaluaan. En ole törmännyt vielä yhteenkään mieheen, joka ei olisi käyttänyt tuota"tämä on minun talo tai minun auto" korttia. Ja se, että se vähemmän tienaava laitetaan yleensä maksamaan juoksevat kulut kuten ruokaa, vaatteita lapsille ym ym. 

Jos ollaan parisuhteessa niin eikömolemmat halua sitä? Jos ei miksi ryhtyä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksu hyvässä suhteessa toien maksaisi vastentahtoisesti viulut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttäisi se, että jos itse isompituloisena maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja ja maksaa natkoja, yllättäviä pakollisia menoja ja muuta ja pihistelee, jotta aina löytyy rahaa näihin ja toinen tuhlaa uusimpaan puhelimeen, vimpan päälle harrastevälineisiin  ja muihin turhuuksiin, koska pitää toista maksuautomaattina ja tietää, että se toinen maksaa niitä pakollisia menoja. Ja sitten se paremmin tienaava, joutuu miettimään mihin käyttää rahoja ja omistaa vanhan puhelimen, kulahtaneet harrastevälineet eikä osta mitään extraa itselleen. 

Kun ei se oikein mene noin. Jos isompituloinen maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja niin hänelle isompituloisena myös jää enemmän itselleen. Jos vaikka molemmat laittaisivat yhteiseen pottiin 50 prosenttia nettotuloistaan, molemmille jäisi sama 50 pinnaa omiin menoihin. Isompituloinen maksaa enemmän euroja, mutta hänelle myös jää enemmän omiin juttuihin. 

Puoliso A:n netto on 2500 eli maksaa yhteisiä kuluja 1250 ja saman verran jää itselleen. 

Puoliso B:n netto on 4500 eli maksaa yhteisiä kuluja 2250 ja saman verran jää itselleen. 

No, ei ne yllättävät kulut tai pakolliset menot tai yhteiset ei-pakolliset jutut, joita paremmin tienaava kustantaa ole halpoja. Esimerkiksi uusi pesukone, uudempi auto, perheen lomamatka, lasten harrastuskulut, remontti tai korjaus, joka on hoidettava jne. Näihin menee äkkia aika paljon omista säästöistä rahaa varsinki  jos on useampi meno vuoden aikana ja jää se uusi puhelun hankkimatta, jonka pienempituloinen voi hankkia, koska ei tarvitse varautua näihin menoihin. 

Tulojen mukaan jaettavat taloudelliset vastuut olisivat sinänsä monelle ihan OK, jos olisi joku takuu siitä että suhde kestää onnellisena hautaan asti. Mutta kun yli puolet liitoista päättyy eroon ja toisista liitoista vielä suurempi prosentti, niin on aika hiton typerää ja riskialtista alistua taloudelliseen hyväksikäyttöön. Moni hyvätuloisempi mieskin maksaisi mielellään isomman osuuden kuluista jos voisi olla täysin varma siitä että liitto ei pääty eroon sen jälkeen kun voimaantunut tuuliviiri alkaa lisääntymisiän lähestyessä loppuaan etsimään itseään, miettimään että saisiko sittenkin jotain parempaa ja etsiskelemään vikoja miehestä. 
Koska siinä kohtaa se vitutus on takuulla aivan massiivista jos ensin olet maksanut suuremman osan kaikesta (tai kaiken) vuosikausia ja erotilanteessa ilman avioehtoa menetät silti puolet kaikesta plus joudut viikonloppuisäksi ja sinua mustamaalataan tietenkin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksi hän sitten on parisuhteessa, jos ei hyödy siitä mitään? Esimerkiksi, jos toinen hoitaa lapsia kotona ja toinen maksaa perheen elämisen, myös maksaja hyötyy siitä, että lapset hoituvat eikä maksajan tarvitse kiirehtiä töistä päiväkodin kautta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tulojen mukaan jaettavat taloudelliset vastuut olisivat sinänsä monelle ihan OK, jos olisi joku takuu siitä että suhde kestää onnellisena hautaan asti. Mutta kun yli puolet liitoista päättyy eroon ja toisista liitoista vielä suurempi prosentti, niin on aika hiton typerää ja riskialtista alistua taloudelliseen hyväksikäyttöön. Moni hyvätuloisempi mieskin maksaisi mielellään isomman osuuden kuluista jos voisi olla täysin varma siitä että liitto ei pääty eroon sen jälkeen kun voimaantunut tuuliviiri alkaa lisääntymisiän lähestyessä loppuaan etsimään itseään, miettimään että saisiko sittenkin jotain parempaa ja etsiskelemään vikoja miehestä. 
Koska siinä kohtaa se vitutus on takuulla aivan massiivista jos ensin olet maksanut suuremman osan kaikesta (tai kaiken) vuosikausia ja erotilanteessa ilman avioehtoa menetät silti puolet kaikesta plus joudut viikonloppuisäksi ja sinua mustamaalataan tietenkin myös.

Miksi sä haluaisit parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksi hän sitten on parisuhteessa, jos ei hyödy siitä mitään? Esimerkiksi, jos toinen hoitaa lapsia kotona ja toinen maksaa perheen elämisen, myös maksaja hyötyy siitä, että lapset hoituvat eikä maksajan tarvitse kiirehtiä töistä päiväkodin kautta kotiin.

Varmasti. Entä jos ei ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Miksi alapeukku? Monesti jos voidaan jakaa kuluja niin siitä hyödytään ainakin  asumiskulujen suhteen, mutta tietenkin hyöty pitää mennä kummallekin tasan. Mikä se sellainen on. että toinen saa hyödy t paljonisompana? 

Toinen asia on, että mihin tilanteeseen sitä hyötyä verrataan? Siijen mitä oöisnjjos maksaisi asumisen ilman kumppania? Systeemi missä enemmön tilaava maksaa enemmän yhteisistä kuluista, on kyllä reilumpi kun 50/50 kaki. Ei varmaan monella olisi sitä vastaan, jos on se pienituloisempi itse? Myös suurempituloinen  voi tajuta sen oikeudenmukaisemmaksi, kun  50/50. 

Erikseen  vielä se, miten lasketaan yhteiset kulut? Miten otetaan mukaan esim. . auton kulut talouksissa, missä vain yksi auto ja köytössä vain toisen päivittäisiin työmatkoihin?  Tietenkin yleensä myös osittain perheen hyödyksi, mutta mitenköhön perheet jakavat auton kulut noin yleisedti?  Meneekö siihen yhyeisten kulujen pottiin asumiskulujen kanssa? 

Omat selvät henkilökohtaiset kulut on sitten niitä

omia  kuluja tietenkin. . 
Mutta suuren eron tekee lyllä kuluihin tuo auton kulujen huomioiminen tai huomioimatta jättäminen.

Mites teillä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksi hän sitten on parisuhteessa, jos ei hyödy siitä mitään? Esimerkiksi, jos toinen hoitaa lapsia kotona ja toinen maksaa perheen elämisen, myös maksaja hyötyy siitä, että lapset hoituvat eikä maksajan tarvitse kiirehtiä töistä päiväkodin kautta kotiin.

Varmasti. Entä jos ei ole lapsia?

Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella.

Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole. Yleensä mies tienaa enemmän, kuin nainen. Vastaavasti nainen yleensä hoitaa kotia ja lapsia enemmän sekä on henkisesti suuremmassa roolissa perheessä, kuin mies. Sanoisin, että Suomessa naisen taakka on lähes aina suurempi, kuin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksu hyvässä suhteessa toien maksaisi vastentahtoisesti viulut?

En tiedä. Miksi taloudellinen väkivalta on väkivaltaa vain, kun nainen on se joka ei hyödy rahallisesti?

Jos olet sitä mieltä niin odotan vastausta sinulta.

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.