Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Aika monesti olen törmännyt sellaiseen ajatteluun, että vaaditaan kyllä puolisolta 50/50 taloudellista panosta, mutta tämän puolison pitäisi kuitenkin samalla hoitaa koti (siivous,pyykkäys), ruuanlaitto ja hoitaa vielä ne yhteiset lapsetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei.
Sitten voi muuttaa itsekseen ja maksaa kaiken itse, ei taida se säästöön jäänyt tonni riittää vaan pitää laskea elintasoa.
Näinhän se on tehtävä, jos paremmin tienaava on mäntti niin. Vähemmän tienaava varmasti mielummin maksaa itselleen 500€ kuin hyvätuloiselle puolisolleen sen päälle 500€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei.
Sitten voi muuttaa itsekseen ja maksaa kaiken itse, ei taida se säästöön jäänyt tonni riittää vaan pitää laskea elintasoa.
Näinhän se on tehtävä, jos paremmin tienaava on mäntti niin. Vähemmän tienaava varmasti mielummin maksaa itselleen 500€ kuin hyvätuloiselle puolisolleen sen päälle 500€.
Juuri näin. Toimii molempiin suuntiin se valinnanvapaus. Voi sekin harmittaa, että ei ole toinen maksamassa sitä tonnia ja sen saa vähemmän säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei."
Totta kai se on tasapuolista. Molemmat ovat palkkansa itse ansainneet.
Ja kenen kaikkien kanssa ne pitää tasata... toiset tekee pitkään opiskeltuaan niskalimassa töitä ja kansalaispalkkaa kaikille 2000 riippumatta mitä teet?
Ai kenen? No sen kanssa, jonka kanssa ne kulutkin jaetaan. Jos jaat kulusi naapuri kanssa, siitä sitten vaan jakamaan myös tulot.
Miksi jaat kulut, jos et tuloja? Älä nyt hyvä ihminen jaa mitään, jos sun palkka on sun palkka. Älä edes niitä kuluja, koska miksi joku maksaisi sun asumista tai ruokaa tai mitään muutakaan omasta palkastaan?No kun kulujen jakaminen on säästöä molemmilla, siksi jaetaan kuluja. Kukaan ei maksa mun kuluja koska maksan ne itse eli tasan 50% siitä mitä yhdessä käytetään ja 100% siitä mikä on omaa kulutustani.
Sulta unohtuu nyt se, että myös se säästynyt raha tietenkin tulee olla yhteistä. Ei tietenkään sentilleen, mutta, jos suhteessa puolisosi säästää sun rahoja enemmän kuin omiaan, pitäähän sun samassa suhteessa säästää hänen rahojaan.
Olis tosiaan pitänyt olla yhteiset säästöt. Puoliso on koko yhdessäolomme aikana maksanut 50% yhteisiksi sovituista asioista ja samalla tonnin pienemmällä nettopalkalla kerännyt isommat säästöt.... Minä en halunnut niin pihiä elämää vaan ostin itselleni luotettavamman auton, vaihdoin kulahtaneet vaatteeni siistimpiin vaikkei vielä ollut läpireikiä, halusin tietokoneen kotiin enkä ravata pankin eteisessä maksuautomaatilla, ostin kaikessa vähän laadukkaampaa kuin absoluuttisesti halvimman ... Nyt jos tästä huomenna lähtisin, olet sitä mieltä että voin ottaa mukaani ison osan puolison säästöistä?
Vierailija kirjoitti:
Huipputuloiset naiset ovat sinkkuja koska sopivaa kumppania ei löydy. Ja työttömät puliukot ovat myös sinkkuja.
Naiset ovat päässeet perinteisesti ylempään elintasoon "naimalla" varakkaamman miehen
Perinteisesti? Missä? Suomessako? Olet väärässä.
Tiukassa sääty-yhteiskunnassa mentiin useimmiten naimisiin samansäätyisen kanssa, joten ei se elintaso avioliitossa välttämättä muuttunut. Varsinkaan naisilla, koska mieshän se hallitsi naisen omaisuuttakin eli enemmän miehet hyötyivät varakkaista suvuista naimistaan naisista.
Kauppiassäädyssä mies saattoi naimakaupallaan saada vaimonsa perimän yrityksen haltuunsa. Alemmissakin, käsityöläisäädyssä oli yleistä, että sepän kisälli saattoi naida sepän tyttären ja periä appiukoltaan sitä kautta pajan.
Suuri osa kansaa eli köyhinä kovaa työtä tekemällä torppareina maaseudulla. Kaupungeissa duunarit tekivät töitä tehtaissa, naiset ja lapset myös. Eivät omistaneet mitään torppien miehetkään eivätkä tehtaiden duunarimiehet. Ei siinä vaimoilla ollut mitään elintason nousua vaan pelkkää työtä.
Tutkimusten mukaan ainoa tapa 1800-luvun lopulla parantaa omaa sosiaalista asemaansa oli miehillä, jos he saivat mahdollisuuden kouluttautua ja siirtyä sitä myöten ylempään säätyyn tai kenties naida varakas leskirouva. Naisilta opiskelu ammattiin oli vielä kielletty tuohon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elää ja asuu yksin, ei tämäkään ole ongelma! Se nyt vaan on fakta, että naiset saavat vähemmän palkkaa, mistä luulet että niille hyvätuloisille miehille riittäisi töitä jos naiset veisivät nekin?
Elä elämäsi yksin, niin ei tarvitse jakaa mitään, ikinä tai koskaan! Voit nauttia rahoistasi juuri niin kuin haluat.
Toiset meistä haluaa pitää huolta läheisistään ja jakaa omaa hyväänsä.
Nyt kannattaa jo lakata hokemasta tätä hevonpaskaa naisten pienemmistä palkoista. Suomessa on laitonta maksaa palkkaa sukupuolen perusteella. Naisten pienemmät ansiot johtuvat esimerkiksi siitä että naiset tyytyvät vähempään, tekevät vähemmän töitä ja vähemmän vaativia tai vaarallisia tehtäviä - ei siitä että naisille olisi muka jotenkin määritelty pienemmät palkat. Naisella on Suomessa täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tienata saman verran tai enemmmän kuin mies.
No ei ole. Tuo on korulause, jolla ylläpidetään ulospäin Suomi-kuvaa yllä. Sitten kun katsotaan kovaa faktaa, mies tienaa samasta työstä naista enemmän. Tätä perustellaan ties millä henkilökohtaisella bonuksella tai mieskiintiöllä ettei vaan tarvitsisi myöntää että sukupuolesta se ero johtuu. Perhevapaat on yksi typerimmistä selityksistä. Juu, nainen on useammin kotona, mutta se ei ammattitaitoa miksikään muuta, joten ei sen pitäisi palkassakaan näkyä.
Suomessa tämä ns. selittämätön palkkaero on 3-6% (eli ero, jolle ei keksitä kivaa selitystä kun ei voida sukupuolittaa), se on nimenomaan sukupuoliero.
Miksihän se on aina mies, joka lätisee noita latteuksiaan?Ja sieltä pelkkää tyhjää lätinää, ei mitään faktaa. Taulukkopalkoissa ja julkisten virkojen ja tehtävien palkkauksissa ei ole sukupuolimäärityksiä, yksityisillä aloilla ei ole kikkelilisiä ja jokainen voi neuvotella itse palkkansa. Nainen tyytyy vähempään ja/tai tekee vähemmän, ei se ole miesten vika.
Tai on kotona 4-6 vuotta ja menettää useamman palkankorotuksen ja etenemismahdollisuuden.
On taas sakeaa settiä. Eivätkö miehet todellakaan tajua, että se nainen kantaa 9 kk ja synnyttää oman terveytensä (jopa henkensä) uhalla lapsen, joka on sen miehen lapsi myös. Ja nainen ottaa kaikesta tästä terveydessä, urakehityksessä, palkoissa, ja siten myös tulevassa työeläkkeessään ja vieläpä joutuu käyttämään miestä enemmän aikaa lastenhoitoon ja kodinhoitoon (metatyöstä puhumattakaan).
Ja miehet pitävät kaikkea tuota naisten "vikana". Saavat itselleen lapsen lähes valmiina pakettina, eikä tarvitse olla paikalla lapsenteossa kuin enitään se pari minuuttia minkä siemennys kestää. Sitten jotkut miehet jättävät suureksi osaksi kaiken naisen harteille, usein jopa lasten kulutkin. Mies elää kuin ennen lapsettomana ja jatkaa kaverien näkemistä ja harrastuksiaan, koska aina voi dumpata lastenhoidon ja kotiasiat sille naiselle, jopa ottamansa vauvaloman aikana. Kunnes se lapsi on sen ikäinen että on kiva isänä mennä potkimaan palloa skidin kanssa hetkeksi jonnekin nurtsille, jee, sitten ollaan niiiiin isää että ai.
Oikeasti lapsen hankinta on naiselle joka näkökulmasta valtava sijoitus: terveys, aika, ura, palkkakehitys, työeläke ja omat harrastukset sekä kaverisuhteet kaikki ottavat osumaa. Jos se mies oikeasti haluaa olla isä sille lapselleen, pitäisi hänen a) reilusti ottaa se 50 % kaikesta työstä ja tehtävistä ja b) korvata naiselle rahalliset menetykset edes puoliksi ja c) maksaa terveysvakuutus naiselle edes puoliksi. Ja tehdä se inisemättä. Tämä olisi reilua.
Mies joka ei osallistu kohtiin a-c on perheessään pelkkä vapaamatkustaja.
Ennen vanhaan miehet kylkä ymmärsivät nämä. Silloin tehtiinkin enemmän lapsia. Turha sitten valittaa, että nykymiesten kanssa ei lisäännytä. Eläköön he yksinään rahojensa kanssa.
Koittakaa nyt päättää pitäisikö naisen olla huollettava kuten ennen, vai tasa-arvoisesti vastuunsa hoitava?
Ei voi olla molempia samaan aikaan.
Eiköhän kyse ole enemmänkin siitä, että miehet eivät osaa olla tasa-arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei."
Totta kai se on tasapuolista. Molemmat ovat palkkansa itse ansainneet.
Ja kenen kaikkien kanssa ne pitää tasata... toiset tekee pitkään opiskeltuaan niskalimassa töitä ja kansalaispalkkaa kaikille 2000 riippumatta mitä teet?
Ai kenen? No sen kanssa, jonka kanssa ne kulutkin jaetaan. Jos jaat kulusi naapuri kanssa, siitä sitten vaan jakamaan myös tulot.
Miksi jaat kulut, jos et tuloja? Älä nyt hyvä ihminen jaa mitään, jos sun palkka on sun palkka. Älä edes niitä kuluja, koska miksi joku maksaisi sun asumista tai ruokaa tai mitään muutakaan omasta palkastaan?No kun kulujen jakaminen on säästöä molemmilla, siksi jaetaan kuluja. Kukaan ei maksa mun kuluja koska maksan ne itse eli tasan 50% siitä mitä yhdessä käytetään ja 100% siitä mikä on omaa kulutustani.
Sulta unohtuu nyt se, että myös se säästynyt raha tietenkin tulee olla yhteistä. Ei tietenkään sentilleen, mutta, jos suhteessa puolisosi säästää sun rahoja enemmän kuin omiaan, pitäähän sun samassa suhteessa säästää hänen rahojaan.
Olis tosiaan pitänyt olla yhteiset säästöt. Puoliso on koko yhdessäolomme aikana maksanut 50% yhteisiksi sovituista asioista ja samalla tonnin pienemmällä nettopalkalla kerännyt isommat säästöt.... Minä en halunnut niin pihiä elämää vaan ostin itselleni luotettavamman auton, vaihdoin kulahtaneet vaatteeni siistimpiin vaikkei vielä ollut läpireikiä, halusin tietokoneen kotiin enkä ravata pankin eteisessä maksuautomaatilla, ostin kaikessa vähän laadukkaampaa kuin absoluuttisesti halvimman ... Nyt jos tästä huomenna lähtisin, olet sitä mieltä että voin ottaa mukaani ison osan puolison säästöistä?
Et isoa osaa, mutta tasinkona tottakai erotuksesta puolet. Niin se kuule menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni haluaisi elättää minut täysin, hänelle olisi erinomaisen ok, että istun kotona ja vain oleilen, töitä voisin tehdä jos olisi jotain kivaa.
Nythän onkin niin, että teen etänä työtä joka on mielenkiintoista joskaan ei aina nyt sentään kivaa.
Kun tapasimme, olimme molemmat työttömiä, että onpa ajat siitä muuttunut, nyt on kiva talo ja molemmilla kivaa työtä :)
Mies huomattavasti minua varakkaampi, enkä osaa kuvitella, että hän vaatisi minulta periaatteesta, että osallistumme 50/50.
Mutta en myöskään ymmärrä miksi sitten ihmiset tekee noin kuin aloituksessa jos eivät halua? Sitten vain elintaso köyhemmän mukaan tai ero.
En ainakaan itse jaksaisi vaikka nyt tämän verran tienaavana katsella jotain työkkärirahakotitonttua joka jyrsii kuivaa leipää kun olen häneltä ensin ruoskinut tuet yhteiseen kassaan ja sitten itse syön pihviä :D
Jos ei halua jakaa taloutta niin joku kevyempi tapailusuhde? Entä jos toinen sairastuu? Meillä talous mitoitettu niin ettei talo mene vaikka molempien työkyky menisi jne. Eli ollaan sitäkin mietitty miten toimittaisiin jos kumpikin olisi yhtäkkiä varaton.
Vierailija kirjoitti:
Meidän hallitus on jo päättänyt sinun puolesta, jos toinen joutuu työttömäksi niin töissäkäyvä joutuu hänet elättämään.
Olet tässä väärässä. Suomen lain mukaan avioliiton solmiminen sisältää vaatimuksen puolison elättämisestä kummallekin osapuolelle. Avioliittovalassa pitäisi olla kuten englanniksi tarkkaan tämä: ”for better, for worse, for richer, for poorer, in sickness and in health”. Kaikissa näissä tilanteissa olet vastuussa puolisostasi ja hän sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on tienannut noin 300-500 kertaa enemmän kuin minä koko avioliittomme ajan. Eikä ole ollut ongelma. On jo isot lapset, kaikki on tehty yhdessä, ei ole avioehtoa ja koko perhe on elänyt hänen ansiotasonsa mukaan. Minun henkilökohtainenkin taloudellinen tilanne (säästöt + sijoitukset) on tosi hyvä. Olen tehnyt kuitenkin käytännössä kaikki kotityöt, hoitanut paljon perheemme asioita, kaikki lasten asiat, olen puolisoani nuorempi jne. Näin olemme kaikki menestyneet ja elämänlaatu on ollut hyvä.
Miten te hänen ansiotasollaan olette elöneet kun hän on joutunut jakamaan tasonsaensin sun kanssa puoliksi ja huomioimaan vielä ne lastenkin kulut täysimääräisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei."
Totta kai se on tasapuolista. Molemmat ovat palkkansa itse ansainneet.
Ja kenen kaikkien kanssa ne pitää tasata... toiset tekee pitkään opiskeltuaan niskalimassa töitä ja kansalaispalkkaa kaikille 2000 riippumatta mitä teet?
Ai kenen? No sen kanssa, jonka kanssa ne kulutkin jaetaan. Jos jaat kulusi naapuri kanssa, siitä sitten vaan jakamaan myös tulot.
Miksi jaat kulut, jos et tuloja? Älä nyt hyvä ihminen jaa mitään, jos sun palkka on sun palkka. Älä edes niitä kuluja, koska miksi joku maksaisi sun asumista tai ruokaa tai mitään muutakaan omasta palkastaan?No kun kulujen jakaminen on säästöä molemmilla, siksi jaetaan kuluja. Kukaan ei maksa mun kuluja koska maksan ne itse eli tasan 50% siitä mitä yhdessä käytetään ja 100% siitä mikä on omaa kulutustani.
Sulta unohtuu nyt se, että myös se säästynyt raha tietenkin tulee olla yhteistä. Ei tietenkään sentilleen, mutta, jos suhteessa puolisosi säästää sun rahoja enemmän kuin omiaan, pitäähän sun samassa suhteessa säästää hänen rahojaan.
Olis tosiaan pitänyt olla yhteiset säästöt. Puoliso on koko yhdessäolomme aikana maksanut 50% yhteisiksi sovituista asioista ja samalla tonnin pienemmällä nettopalkalla kerännyt isommat säästöt.... Minä en halunnut niin pihiä elämää vaan ostin itselleni luotettavamman auton, vaihdoin kulahtaneet vaatteeni siistimpiin vaikkei vielä ollut läpireikiä, halusin tietokoneen kotiin enkä ravata pankin eteisessä maksuautomaatilla, ostin kaikessa vähän laadukkaampaa kuin absoluuttisesti halvimman ... Nyt jos tästä huomenna lähtisin, olet sitä mieltä että voin ottaa mukaani ison osan puolison säästöistä?
Et isoa osaa, mutta tasinkona tottakai erotuksesta puolet. Niin se kuule menee.
Olisko se sitten reilua, toinen pihistelee kaikessa itselleen hankkimassaan ja leveämmin elänyt ottaa erossa säästöt? Onneksi olen avoliitossa ja omat rahat systeemillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on tienannut noin 300-500 kertaa enemmän kuin minä koko avioliittomme ajan. Eikä ole ollut ongelma. On jo isot lapset, kaikki on tehty yhdessä, ei ole avioehtoa ja koko perhe on elänyt hänen ansiotasonsa mukaan. Minun henkilökohtainenkin taloudellinen tilanne (säästöt + sijoitukset) on tosi hyvä. Olen tehnyt kuitenkin käytännössä kaikki kotityöt, hoitanut paljon perheemme asioita, kaikki lasten asiat, olen puolisoani nuorempi jne. Näin olemme kaikki menestyneet ja elämänlaatu on ollut hyvä.
Miten te hänen ansiotasollaan olette elöneet kun hän on joutunut jakamaan tasonsaensin sun kanssa puoliksi ja huomioimaan vielä ne lastenkin kulut täysimääräisesti.
Sitä kutsutaan yhteiselämäksi. Koskaan kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei."
Totta kai se on tasapuolista. Molemmat ovat palkkansa itse ansainneet.
Ja kenen kaikkien kanssa ne pitää tasata... toiset tekee pitkään opiskeltuaan niskalimassa töitä ja kansalaispalkkaa kaikille 2000 riippumatta mitä teet?
Ai kenen? No sen kanssa, jonka kanssa ne kulutkin jaetaan. Jos jaat kulusi naapuri kanssa, siitä sitten vaan jakamaan myös tulot.
Miksi jaat kulut, jos et tuloja? Älä nyt hyvä ihminen jaa mitään, jos sun palkka on sun palkka. Älä edes niitä kuluja, koska miksi joku maksaisi sun asumista tai ruokaa tai mitään muutakaan omasta palkastaan?No kun kulujen jakaminen on säästöä molemmilla, siksi jaetaan kuluja. Kukaan ei maksa mun kuluja koska maksan ne itse eli tasan 50% siitä mitä yhdessä käytetään ja 100% siitä mikä on omaa kulutustani.
Sulta unohtuu nyt se, että myös se säästynyt raha tietenkin tulee olla yhteistä. Ei tietenkään sentilleen, mutta, jos suhteessa puolisosi säästää sun rahoja enemmän kuin omiaan, pitäähän sun samassa suhteessa säästää hänen rahojaan.
Olis tosiaan pitänyt olla yhteiset säästöt. Puoliso on koko yhdessäolomme aikana maksanut 50% yhteisiksi sovituista asioista ja samalla tonnin pienemmällä nettopalkalla kerännyt isommat säästöt.... Minä en halunnut niin pihiä elämää vaan ostin itselleni luotettavamman auton, vaihdoin kulahtaneet vaatteeni siistimpiin vaikkei vielä ollut läpireikiä, halusin tietokoneen kotiin enkä ravata pankin eteisessä maksuautomaatilla, ostin kaikessa vähän laadukkaampaa kuin absoluuttisesti halvimman ... Nyt jos tästä huomenna lähtisin, olet sitä mieltä että voin ottaa mukaani ison osan puolison säästöistä?
Et isoa osaa, mutta tasinkona tottakai erotuksesta puolet. Niin se kuule menee.
Olisko se sitten reilua, toinen pihistelee kaikessa itselleen hankkimassaan ja leveämmin elänyt ottaa erossa säästöt? Onneksi olen avoliitossa ja omat rahat systeemillä.
Tottakai se on reilua. Jos se olisi ollut ongelma, eihän niin olisi elämyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä puhutaan paljon 50/50 elämästä, joka tarkoittanee sitä, että pariskunnan elämässä kaikki pyritään "laskuttamaan" tasan 50/50. Tuntuu erittäin oudolta. Me elämme 100/100 elämää. Se on uskomatonta.
Kerronpa oman kokemukseni. Kun olimme nuori pari, mieheni mielestä naisen koulutuksella tai ammatilla ei ollut väliä. Väitti, että kaikki miehet ajattelee niin. Riitti, jos nainen on hemaiseva. Noh, opiskelin kuitenkin pitkälle ja tein vuosikymmeniä hyväpalkkaista työtä. Vähitellen alkoi mies hokea, että on hienoa, kun ei nainut jotain tyhjäpäätä pelkän ulkonäön vuoksi. Hirveää jälkiviisautta. Opetus: vanhemmiten ja viimeistään eläkkeellä hyväpalkkainen nainen on arvossaan. Se vähän rumempikin.
Meillä on aina ollut yhteinen tili, johon on tulleet kaikki tulot ja josta on maksettu kaikki menot. Joka kuukausi ollaan siirretty sama summa kummankin rahastoon ja myös pieni summa kummankin varatilille toiseen pankkiin.
Eipä ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on tienannut noin 300-500 kertaa enemmän kuin minä koko avioliittomme ajan. Eikä ole ollut ongelma. On jo isot lapset, kaikki on tehty yhdessä, ei ole avioehtoa ja koko perhe on elänyt hänen ansiotasonsa mukaan. Minun henkilökohtainenkin taloudellinen tilanne (säästöt + sijoitukset) on tosi hyvä. Olen tehnyt kuitenkin käytännössä kaikki kotityöt, hoitanut paljon perheemme asioita, kaikki lasten asiat, olen puolisoani nuorempi jne. Näin olemme kaikki menestyneet ja elämänlaatu on ollut hyvä.
Miten te hänen ansiotasollaan olette elöneet kun hän on joutunut jakamaan tasonsaensin sun kanssa puoliksi ja huomioimaan vielä ne lastenkin kulut täysimääräisesti.
Sitä kutsutaan yhteiselämäksi. Koskaan kuullut?
Tuskin on kuullut. Todennäköisesti tälläkin hetkellä varmistamassa, että maitopurkki on varmasti on HÄNEN puolella jääkaappia. ;)
Eniten ärsyttäisi se, että jos itse isompituloisena maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja ja maksaa natkoja, yllättäviä pakollisia menoja ja muuta ja pihistelee, jotta aina löytyy rahaa näihin ja toinen tuhlaa uusimpaan puhelimeen, vimpan päälle harrastevälineisiin ja muihin turhuuksiin, koska pitää toista maksuautomaattina ja tietää, että se toinen maksaa niitä pakollisia menoja. Ja sitten se paremmin tienaava, joutuu miettimään mihin käyttää rahoja ja omistaa vanhan puhelimen, kulahtaneet harrastevälineet eikä osta mitään extraa itselleen.
Kyllä minulle ainakin sopii vaatimattomampi elintaso. Paremmin tienaavana olen sopeuttanut elintasoni pienituloisen puolisoni mukaan ja loput rahat laitan sijoituksiin. Niiden avulla jään sitten 10 v aiemmin eläkkeelle.
Sitten voi muuttaa itsekseen ja maksaa kaiken itse, ei taida se säästöön jäänyt tonni riittää vaan pitää laskea elintasoa.