Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (79)
Kävin kouluani samoihin aikoihin. Koulussa ei ikinä ollut työrauhaongelmia. Jos oli unohtanut kolme kertaa tehdä läksyt tai jättänyt jonkin koulutarvikkern kotiin, siitä tuli jälki-istuntoa. Niitä oli harvoin.
En muista, että väkivaltaisesti käyttäytyviä oppilaita olisi ollut ollenkaan. Kaikki osasivat istua pulpetissa asiallisesti. Kenelläkään ei ollut nystyrätyynyä tuolilla tai kuminauhaa pulpetissa rauhattomille jaloille. Stressileluja tai lääkityksiä ei ollut ylivilkkaille.
Kun opettaja sanoi, että avataan matematiikan kirjasta sivu 58, kirja osattiin ottaa esille ilman henkilökohtaista ohjaamista. Kuvatukea ei ollut mahdollista käyttää.
Liikuntatunnin jälkeen laitettiin muoviset suihkumyssyt päähän ja käytiin suihkussa tai ainakin roiskittiin vettä. Kun oli suunnistusta, pyöräiltiin itsekseen metsän reunaan. Opettaja antoi kartat ja sitten lähdettiin ties kuinka suureen metsään ties kuinka huonoilla suunnistustaidoilla. Kaikki jäivät henkiin.
Liikuntasalissa sai kiivetä köyttä pitkin kattoon asti, eikä alla ollut yhtään patjaa. Välitunnilla leikittiin lumikasoissa vuorenvalloitusta, eikä kukaan siinä potkinut tai lyönyt toisia.
Jos tuli koulupäivän aikana sairaaksi, opettaja lähetti sairastuneen kotiin ja jonkun luokan oppilaan kulkemaan turvana mukana. Oli kunniatehtävä viedä läksyt sairaana olevalle kaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla ala-asteella oli vielä aika hyvät resurssit koulussa. Sitten yläasteella, kun 90-luvun lama iski, kaikesta säästettiin ja ilmapiiri oli jotenkin apea yleisesti. Myös tuolloin 90-luvulla aloin havainnoida muutoksia, että kuri alkoi mennä huonommaksi.
Tuollaistahan se tosiaan oli. Talvella pakkasraja välitunneille oli -25c ja siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jos oli -24c niin ei kun pipo päähän ja ulos. Nykyäänhän se taitaa olla -15c.
Olen kiitollinen että sai käydä ala-asteen 70-80 lukujen taitteessa pienessä maalaiskoulussa ja lukion kasarin lopussa pienehkössä maalaislukiossa. Yläaste oli ihan perseestä, paljon kiusaamista. Mutta sain hyvät perustiedot elämään ja L-papereilla yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Maanantaina aina kerrattiin mitään sketsejä Hymyhuulissa oli.
Ja varsinkin Veli Puolikuun. Meillä oli jotkut naamiaiset/pukeutumispäivä, ja kaveri pukeutui ÄWPK:n Viljoksi - opettaja takavarikoi vedellä täytetyn kossupullon ja protestoimme ankarasti. Eihän kukaan ymmärtänyt asua Viljoksi ilman kossupulloa :D
-84 saimme peräti luokassa katsoa Marja-Liisa Hamalaesen hiihtoa, kun krapulaisen oloinen vahtimestari kärräsi putkitelevision luokkaan ja sääti kuvaa 15 minuuttia sisuja syöden.
Seuraavana vuonna viereisessä luokassa oleva musaluokka harjoitteli We Are The Worldia koko vuoden - tuli yliannostus siihenkin renkutukseen. 20-luvulla syntyneen opettajamme tytär oli samalla luokalla, hänen keskiarvonsa oli lähes kymmenen, vaikka ei osannut oikein mitään. Säälimme,että hän joutui päivätkin viettämään hyvin ankaran isänsä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella oli alkuun tasokurssit kielissä ja matematiikassa. Vuonna 1971 syntyneet olivat muistaakseni viimeinen ikäluokka, jolla oli ne. Laajat kurssit vastasivat vanhoja keskikouluopintoja. Lukioon ei ollut mitään asiaa, jos yksikin em. oppiaineista oli suppealla tasolla.
Meillä 70 luvulla ala-asteella joutui häirikkö nurkkaan seisomaan. Itsekin pari kertaa.
Karttakepillä sormille näpäytys oli jo jäänyt pois mutta kyllä niskasta sai kiinni ottaa. Luunapin otsaankin joku opettaja kerran antoi. Ja kyllä puhuessa noustiin seisomaan kuten silloin kun opettaja tuli luokkaan. Istua sai kun opettaja sanoi "Istukaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun kyläkoulussa olin omituinen muukalainen, kun isoisä oli aikanaan muuttanut kylään naapurikunnasta, enkä siksi ollut muiden oppilaiden lähisukulainen.
Kuri oli tiukka, mutta kiusaamista se ei estänyt.
Tunnin alussa noustiin seisomaan ja välitunnilla sisälle jäi sen viikon järjestäjät. Järjestäjät huolehti taulun puhtaaksi, taulusienen kosteaksi ja siivosi lattialta jos siellä oli joku roska. Tykkäsin tosi paljon olla järjestäjä, koska silloin sai mennä välitunnilla luokan varastokaappia tutkimaan.
Ruokailussa annosteltiin ruoka valmiiksi. Jos erehtyi pyytämään vähän, sai ekstrakasan ruokaa. Välitunnille ei saanut lähteä ennen kuin ruoka oli syöty loppuun. Jos ruoka oli vastenmielistä, opettaja istui vieressä katsomassa että ruoka meni alas, vaikka se välillä myös nousi kurkussa ylös.
Ruokailun jälkeen pestiin hampaat lavuaarien edessä.
Liikunnassa pelattiin mahdollisimman paljon pesäpalloa. Suositut tyypit sai valita joukkueet, ja epäsuositun ottamisesta tapeltiin kuka joutuu sen ottamaan.
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mukavaa pienenä alakoululaisena 80-luvun lopulla. Liikuntatunneilla saatiin valita kavereita joukkueisiin ja osaa oppilaista kukaan ei halunnut ja heille naurettiin. Samoin kuin vaikka rillipäille ja läskeille. Yläkoulussa -90-luvulla vasta hirveää menoa olikin. Ei mitään kuria, ihan itkettää opettajien puolesta kun muistelee miten teinit käyttäytyivät sillon. Taitaa nyt monella olla aika kullannut muistot.
Maalla oli häiriköt ja tavikset samassa koulussa. Onneksi oli tasokurssit. Vain vaikeimmat tapaukset siirrettiin apukouluun, yleensä olivat oppimiskyvyltään tasoa kehitysvamma tai sellaisia, jotka saattoivat purra luokkakaveria. Tämä tapahtui oikeasti - kyseistä kaverista on muuten tullut aikuisena ihan kelpo duunari, olen kerran nähnyt sattumalta juhlissa siellä päin ja on sukulaisen tuttavapiirissä. Vilkas ja puhelias yhä mutta kunnon kaveri ja koko ajan touhuaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluissa sedät saivat kenekään estämättä lääppiä lapsia ja jutella niille levottomia. Buumeriaikuisten mielestä touhu oli kaiketi ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut maahanmuuttajia. Jos oli, ne oli laskettavissa yhden käden sormilla koko monisatapäisestä koulusta. Ja nekin oli yleensä joidenkin diplomaattien lapsia.
Meidän koulussa oli vietnamilaisia oppilaita 80-luvulla. Olivat muutamia viikkoja tai kuukausia jossain tukiopetuksessa ja kun ne siirtyivät tavallisiin luokkiin niin olivat ihan samalla viivalla muiden kanssa tiedoissa ja ehkä himpun jäljessä äidinkielessä, mutta nopeasti ottivat kiinni.
Ei meidän ala-asteella ainakaan tuollaista ollut 80-luvulla. Mitään ruokarukouksia ei ollut, eikä tuollaista oppilaiden seisottamista.
Helsingissä kävin ala- ja yläasteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli aitoa. Olen niitä, jotka eivät lapsuudesta kauheasti muista konkreettisia asioita, mutta tunnelman ja ilmapiirin kyllä. Tulee mieleen jostain musiikkituntien levyraadit vuonna 1989. Lambada ja Final Countdown olivat kovia hittejä. Koulun discot olivat myös huikeita Raptoreineen. Tuntuu ihan joltain maagiselta sadulta, kun ajattelee tuota aikaa.
On edelleenkin kovia hittejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut maahanmuuttajia. Jos oli, ne oli laskettavissa yhden käden sormilla koko monisatapäisestä koulusta. Ja nekin oli yleensä joidenkin diplomaattien lapsia.
Meidän koulussa oli vietnamilaisia oppilaita 80-luvulla. Olivat muutamia viikkoja tai kuukausia jossain tukiopetuksessa ja kun ne siirtyivät tavallisiin luokkiin niin olivat ihan samalla viivalla muiden kanssa tiedoissa ja ehkä himpun jäljessä äidinkielessä, mutta nopeasti ottivat kiinni.
Mustia oppilaitakin oli muutamia
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa sedät saivat kenekään estämättä lääppiä lapsia ja jutella niille levottomia. Buumeriaikuisten mielestä touhu oli kaiketi ihan normaalia.
Ei saanut
Ei yhtään parempi sillä adoptoidulla nykyäänkään. Kasvoi kuitenkin varmaan suomalaiseen kulttuuriin, mutta nyt kaikki pitää sitä haittasomalina haittasomalien joukossa kiitos haittasomalien perseilyn.