Perin siskoni kanssa vanhempieni kesämökin nyt kun isä talvella kuoli. Äiti suuttui remontista

Vierailija kirjoitti:

02/20 asuimme n puoli vuotta äitini lapsuudenkodissa.

Aivan tarkalleen tiedän mistä puhut. 
Auto ei kertaakaan lähtenyt liikkeelle ilman, ettei takakontti ollut täynnä kierrätysroskaa.

Siivoaminen oli aivan loputonta. Alhaalla oli tupa ja makuuhuone, perällä olohuone. Talvella kasattiin olohuone täyteen roskaa. Kun vähän lämpeni, alettiin tyhjentämään vinttiä

Mä vielä myin älyttömästi irtaimistoa, tosi paljon. Mutta karkeasti sanoisin 100 tavarasta 95 meni roskiin ja 5 myytiin, 4 meni kaupaksi, 1 ei

Muuttoviikolla vein paikalliseen fidaan laatikkokaupalla tavaraa, jotka kukaan ei ostanut

Muistoja voi vaalia vaikka katsomalla vanhoja valokuvia ajoilta, jolloin kaikki oli vielä nättiä ja hoidettua. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa hänelle mahdollisuus tulla pelastamaan "hyvä tavara" jos ei hae tai ole paikkaa nille niin siinä tapauksessa turha valittaa. Tejän ette niitä tarvitse joten miksi varastoisittekaan.

Siellä ei oikeasti ole mitään pelastamisen arvoista, eikä oli mieltä ajeluttaa vanhaa ihmistä 100km päähän hankalaan maastoon asiaa toteamaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt... Mitään ei ole saanut heittää pois. Isän viittäsataa mehukanisteria pihalta (verkkomerkkejä), ruosteisia katiskoja, viittäkymmentä paloöljypulloa (käytämme led-lyhtyjä), homeisia Pirkko-mummon lakanoita, eikä Aune-tädin lahoa rukkia. Odotamme että muori siirtyy ajasta ikuisuuteen, ja mylläämme sitten.

Aune-tädin laho vanha rukki on arvokkaampi kuin Ikean huonekalusi. 

Oliko se siis isänne mökki, mistä äitinne ei omista osuuttakaan? Eikä hallintaoikeutta?

Jos näin, niin remontista suuttuminen on aiheetonta. Sen irtaimiston osalta olisitte voineet antaa koluta ensin tavaransa, nehän todennäköisesti ovat hänen vaikka mökillä onkin säilytetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt... Mitään ei ole saanut heittää pois. Isän viittäsataa mehukanisteria pihalta (verkkomerkkejä), ruosteisia katiskoja, viittäkymmentä paloöljypulloa (käytämme led-lyhtyjä), homeisia Pirkko-mummon lakanoita, eikä Aune-tädin lahoa rukkia. Odotamme että muori siirtyy ajasta ikuisuuteen, ja mylläämme sitten.

Aune-tädin laho vanha rukki on arvokkaampi kuin Ikean huonekalusi. 

Miksi se sitten makaa hylättynä jossain mökillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt... Mitään ei ole saanut heittää pois. Isän viittäsataa mehukanisteria pihalta (verkkomerkkejä), ruosteisia katiskoja, viittäkymmentä paloöljypulloa (käytämme led-lyhtyjä), homeisia Pirkko-mummon lakanoita, eikä Aune-tädin lahoa rukkia. Odotamme että muori siirtyy ajasta ikuisuuteen, ja mylläämme sitten.

Aune-tädin laho vanha rukki on arvokkaampi kuin Ikean huonekalusi. 

Näitä näkyy olevan Torissa myytävänä yli 200kpl ja hinta about 20e

Kuuntelemalla siitä selviää.

Onneksi ei ole mökkejä, eikä noita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt... Mitään ei ole saanut heittää pois. Isän viittäsataa mehukanisteria pihalta (verkkomerkkejä), ruosteisia katiskoja, viittäkymmentä paloöljypulloa (käytämme led-lyhtyjä), homeisia Pirkko-mummon lakanoita, eikä Aune-tädin lahoa rukkia. Odotamme että muori siirtyy ajasta ikuisuuteen, ja mylläämme sitten.

Miten äiti voi päättää noista asioista jos ei enää hökkeliä lainkaan omista? Kun perin äidiltäni ensin mökin ja sitten kaupunkiasunnon, niin muistutin häntä saman tien, etät jos otan nämä hallintaani ja maksan hirveät lahjaverot kaupan päälle, niin tasan tarkkaan heitän pois ja remontoin mitä haluan ja milloin haluan. Onneksi hän sen sisäisti nopeasti. Toki keräilin ensin hänelle tärkeimpiä muistoesineitä ja kiikutin ne hänen valmiiksi rojua täynnä olevaan kotiinsa (miksi minun olisi pitänyt sietää omistusasunnossani jotain hajonneita isoisoisän tädin lahjoittamia seinäkoristeita saati maksaa vuokraa jostain varastosta niiden säilyttämiseksi?).

Luovuin perinnöstä. Äiti, sisko, veli tapelkoon keskenään. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt... Mitään ei ole saanut heittää pois. Isän viittäsataa mehukanisteria pihalta (verkkomerkkejä), ruosteisia katiskoja, viittäkymmentä paloöljypulloa (käytämme led-lyhtyjä), homeisia Pirkko-mummon lakanoita, eikä Aune-tädin lahoa rukkia. Odotamme että muori siirtyy ajasta ikuisuuteen, ja mylläämme sitten.

Miten äiti voi päättää noista asioista jos ei enää hökkeliä lainkaan omista? Kun perin äidiltäni ensin mökin ja sitten kaupunkiasunnon, niin muistutin häntä saman tien, etät jos otan nämä hallintaani ja maksan hirveät lahjaverot kaupan päälle, niin tasan tarkkaan heitän pois ja remontoin mitä haluan ja milloin haluan. Onneksi hän sen sisäisti nopeasti. Toki keräilin ensin hänelle tärkeimpiä muistoesineitä ja kiikutin ne hänen valmiiksi rojua täynnä olevaan kotiinsa (miksi minun olisi pitänyt sietää omistusasunnossani jotain hajonneita isoisoisän tädin lahjoittamia seinäkoristeita saati maksaa vuokraa jostain varastosta niiden säilyttämiseksi?).

Perintö tulee silloin, kun perittävä on kuollut. Miten sinä kuolleelle muistutit yhtään mitään?

Kun isäni kuoli, paljastui, että oli sanonut siskoilleni että mitään ei saa muuttaa hänen kuolemansa jälkeen.

Olisi varmaan vienut koko maatilan mennessään jos olisi saanut käärinliinoihin mukaan...

Onko se nyt siis teidän vai teidän ja äidin yhteinen? Otsikossa puhutaan vanhempien mökistä ja kyse on isän perimisestä, joten jäi vähän epäselväksi, mitkä ne omistussuhteet oikeasti on. 

Olin viisas ja kieltäydyin perinnöstä. En jaksa mitään arvottomia kiinteistöjä romu- ja remppahelvetteineen. 

Itsekeskeisyys on nykymaailman tapa ja napa. 

Suomalaisilla on pakko olla geeneissä joku romunkeräys pakkomielle. Hauskinta hupia on lukea FB:n metsä/latolöydöt ja muut tallien aarteet. Romua metsät, pihat, tallit ja joka paikka täynnä, ruosteisia kasoja pas**a ja mitä ruosteisempi sitä enemmän siitä kilpaillaan ja ollaan ostamassa, kymmeniä ja kymmeniä viestejä kun joku heittämässä pois 40 vuotta taivaan alla seisseen ruoste kasan, siis ihan uskomatonta, lukekaa ja ihmetelkää.

Kuitenkin se mikä on myynnissä, ei kiinnosta ketään ja se mikä ei ole myynnissä, olisi kaikki ostamassa.