Tahattomasti sinkku: Onko törkeää, jos kysytään puolisosta?
Tapasin eilen pitkästä aikaa vanhan kollegani, ja jutustelun lomassa menin kysymään onko hänellä puolisoa. Sen tiesinkin, että lapsia ei voi saada, mutta yllätyin hänen voimakkaasta reaktiostaan kun kysyin parisuhteesta. Näin jälkikäteen häpeän kysymystäni, kun huomasin, että se oli kollegalle todella arka paikka.
Onko yleensä näin? Onko teistä inhottavaa / surullista / ahdistavaa / sopimatonta, jos joku kyselee perhesuhteistasi ja olet tahattomasti perheetön?
Nyt olemme lähdössä loppuviikoksi samalle työmatkalle, mietin, että pyydänkö anteeksi, vai annanko asian olla ja koetan jutella muita juttuja?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Oli varmaan nainen kyseessä.
Miehet kysyy aina toisilta miehiltä...." Miten ne sänkyhommelit, ootko saanu pilluu". Siinä vaiheessa selviää yleensä onko vaki, kiertävä vai eunukki.
En ole kyllä törmännyt. Ilmeisesti liikut junttiporukoissa.
Ei heilauta mitenkään, jos joku kysee jostakin mitä minulla ei ole.
voi se olla myös tolkkuutta ja kunnioitettavaa sitkeyttä, että pitää itsensä heteroimpenä jollei kerran osaa avioliittoutumista
joku riesa se aina on otettava jokaisen aseksualisoitumiskyvyttömän seksuaalin: neitseenäpysyttelyn tuska, perheenpidon vaivat tai kallusuhteiden ongelmat
Jos kysyy "onko sinulla puolisoa/kumppania", siinä ei ole mitään epäkohteliasta ja siitä loukkaanminen on lähinnä se mielensäpahoittajan oma ongelma ja omaa tyhmyyttä.
Tyypillinen työpaikkakiussaja kysyy aina "mitä vaimosi tekee", vaikka ei edes tiedä onko henkilöllä kumppania, tässä on se selkeä ero tavallisen ja kus-pään välillä.
pitää muistaa olla kattelemata ja koskettamata plikkoja, niin eläviä kuin pikselisiäkin, kah silloin on helpompi olla myös ajattelematta niitä. näkeminen ja tunteminen ovat pahin alkusysäys, kuista skikiää himo joka ei herkeä polttamasta jollei ole synnynnäistä pariutumislupaa, johon sisältyy himon lisäksi myös avioitumistaidot. minäkin vielä aika usien muitellen ilolla mutta myös tuskalla sitä kivaa kolmen sekundin halia, kunka saijn helmikuun kuudestoista 1999, lähes viaton yläastekoltiainen vielä ollessaini.
Sen härskimpaan kanssakäyskenteleen en sitten olekaan sen jälkeen enää kenenkään tyttölön enkä naiselon kanssa päätynyt, pelkiksi vahinkohipaisuiksi ja kättelyiksi jäänyt on plikkoloihin tutustuilu
Vastaan kyselijöille, ettäbon mulla vakipano, mutta hän on naimisissa. Loppuu kyselyt
viettelysilmät kaivetaan pois, viettelysukuelimet napsaistaan poikki ja viettelykädet hakkautetaan irti, niin ja viettelevästi ajattelevat aivotkin täytyisi lobotomoida tieteski
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä vähän luuserifiilis on, kun kadulla näkyy kävelevän vaikka minkälaista örkkiä käsi kädessä jonkun kanssa. Salaa toivon, ettei kukaan koskaan kysy parisuhdestatustani, mutta en nyt sentään pelihousujani sellaisesta kysymyksestä revi.
Miksi sinkkuus olisi huonompi valinta kuin parisuhde kenen kanssa tahansa? Itse ajattelen ainakin päinvastoin, että sinkkuus voi olla merkki siitä, että sinulla on standardit paikallaan ja että parisuhteeseen kelpuutat vain parhaan mahdollisen. Tällaisia ihmisiä ei kuitenkaan tule vastaan usein.
Pitäis olla valmis avioliiton vaivoihin jotta pääsisi impeydestään ja täytyisi olla löydettynä myös impi plikka kusta pappi leipoisi minulle laillistetun vaimon seurakunnan tuijottaessa kuumottavasti
Minusta oli jopa hieman sykäyttävää kun tuossa keväällä eräs minua hieman vanhempi monissa suhteissa kaiketi ollut plikka ja lapsiakin saanut, kysäisi kerran, onko minulla lapsia. Sanoin, ettei ole, enkä tiedä jäikö hän uskomaan minut neitsytvanhapoikaseksi, mutta kuiten sanoi sitten ettei hänen veljellään myöskään ole naissuhteita olluppi.
Ei ollut häpeän eikä ahdistuksen häiventäkään mielessäni. Sen sijaan jos mulla olisi jotain auhdekokeiluja kontolla, niin se voisi ahristaa spyykettä
onmko tahtomattaan sinkku se, kenkä ei ole mennyt avioliittoon vaikka olisi tahtonnut mennä sinne