Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ihmisellä on sielu. Katso tämä

ei tässä maailmassa olisi edes keksitty sanaa sielu.

Sama perustelu pätee lohikäärmeisiin, yksisarvisiin, metsänpeikkoihin ja lumimiehiin. Ja tietysti joulupukkiin.

Kuinka moni väittää nähneensä ja kommunikoivansa ko. olioiden kanssa?

Ihmiset ympäri maailmaa ovat saaneet rajakokemuksia, jotka toistuvat täsmälleen samalla kaavalla. Mikäli syntymästään saakka ollut sokea ihminen pystyy myös kuvailemaan rajakokemuksia saatuaan hetkeksi näköaistinsa,se ei voi olla mielikuvituksen tuotetta.



Itse uskon Jumalan antaneen rajakokemuksen saaneille todisteen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ja uuden mahdollisuuden valita oikein. Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse. Valinnat tehdään tässä maailman ajassa. Rajan takana on myöhäistä katua. Valitkaa rakkaat ystävät oikein.

Ihmiset ympäri maailmaa ovat saaneet rajakokemuksia, jotka toistuvat täsmälleen samalla kaavalla. Mikäli syntymästään saakka ollut sokea ihminen pystyy myös kuvailemaan rajakokemuksia saatuaan hetkeksi näköaistinsa,se ei voi olla mielikuvituksen tuotetta.

Itse uskon Jumalan antaneen rajakokemuksen saaneille todisteen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ja uuden mahdollisuuden valita oikein. Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse. Valinnat tehdään tässä maailman ajassa. Rajan takana on myöhäistä katua. Valitkaa rakkaat ystävät oikein.

Miksi hän loi epätäydellisen ja miksi hän vaatii epätäydelliseltä täydellisyyttä uskoon?

Epätäydellinen laitetaan vallinnan eteen kiristyksen /uhkauksen alla. Jos valitset väärin sinut piestään. Lisäksi sinä itse olet pieksämiseen syyllinen koska valitsit väärin. Siitä on kaukana armo ja rakkaus.

Minua kyllä alkoi pelottamaan. Laittoi meinaan elämän asiat taas tärkeysjärjestykseen. On olemassa kadotus ja on olemassa jumalan valtakunta, tämän lyhyen ajan jonka maan päällä elämme teemme sen ratkaisun kummassa vietämme lopun elämäämme.

Joku rajakokemuksia harrastava nainen kertoi näistä sielun irtaantumisesta omasta ruumiistaan, kehui että se tuntuu hienolta mennä mihin tahtoo ja missä aikakaudessa tahansa. Seksi tuntuu fantastiselta, se on jotain niin hienoa mitä ei tässä ihmisruumiissa voi kokea.

Mutta sitten tämä mikä vetää vakavaksi, jos kuoleman jälkeen on edelleen tuntoa ja se on noin voimakas niin miltä se tulimeri tuntuu? Miltä siellä tuntuu viettää ikuisuus, siis aika joka ei koskaan lopu? Loputonta kipua mikä on niin suurta ettei me näissä ruumiissa sitä edes ymmärretä.

Se loppu voi tulla kenelle tahansa, milloin tahansa. Omaan ruumiiseen ei ole enää paluuta, ei pääse tekemään asioita toisin vaikka haluaisi. Siinä on naurut kaukana kun rajan takana käydään läpi ne asiat miten olet vaikuttanut ympärillä oleviin ihmisiin, oletko ottanut Jeesuksen elämääsi, tunnetko hänet.

Raamattu sanoo että vain Jeesus on tie taivaaseen, sinne ei ole muuta tietä.

up

up

nosto

Kyseiseen dokumenttiin (joka oli tämän ketjun alussa), nyt on tullut jo todisteita lisää:

Osa ihmisistä säilyttää tietoisuuden tason, vaikka heidät on todettu kuolleiksi, paljastaa hämmentävä, viidessätoista sairaalassa eri puolilla maailmaa tehty tutkimus.

Keskiviikkona julkistetussa tutkimuksessa oli kerätty tietoja noin 2 000 sydänkohtauspotilaasta 15 sairaalasta Britanniassa, Itävallassa ja Yhdysvalloissa.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään ns. kuolemanrajakokemuksia sekä muita kuoleman rajamailla käyneiden ihmisten tuntemuksia. Tutkittavat oli ehditty todeta kliinisesti kuolleiksi, eli heidän sydän- ja aivotoimintansa olivat pysähtyneet, mutta osa potilaista oli saatu elvytettyä.

Tutkituista 2 060 tapauksesta 330 henkilöä oli elvytetty ja heistä 101 pystyi kertomaan kokemastaan.

Elvytys vei muistikuvat

39 prosenttia vastanneista kertoi tunteneensa itsensä tietoisiksi ennen kuin heidän sydämensä saatiin käynnistettyä uudelleen, mutta eivät muistaneet tarkoin, mitä kokivat.

- Tämä merkitsee, että useilla ihmisillä on ollut tietoisuutta, mutta he ovat unohtaneet kokemansa heti elvytyksen jälkeen joko aivovaurion tai rauhoittavan lääkityksen vuoksi, summasi tutkimusta johtanut Sam Parnia Southamptonin yliopistosta.

46 prosenttia elvytetyistä kuvaili tuntemuksiaan peloksi, väkivaltaiseksi tai vainotuksi. Lisäksi tuntemukset olivat deja-vu-kokemuksia tai mielikuvia sukulaisista, eläimistä ja kasveista,

Vain 9 prosenttia kertoi yleisimmin tunnetuista "kuolemanrajakokemuksista",  kuten tunteesta omasta ruumiista poistumisesta.

"Kuollut" kuuli äänet 3 minuuttia

2 prosenttia kertoi tarkoin voineensa "nähdä" ja "kuulla" tapahtumat ruumiinsa läheisyydessä, kun he olivat teknisesti kuolleita.

Eräs vastanneista mm. kertoi muistavansa kaksi piippausta koneesta, joka piippasi kolmen minuutin välein. Tämä antoi tutkijoille vihjeen siitä, kuinka kauan kuolemanjälkeinen tietoisuus voi kestää.

- Tämä on merkittävää, sillä tähän saakka on oletettu kuolemaan liittyneiden tuntemusten johtuneen hallusinaatioista tai harhakuvista, jotka tapahtuvat joko ennen sydämen pysähtymistä tai kun sydän on onnistuttu käynnistämään uudestaan. Mutta sen sijaan ei ole ollut kokemuksia "todellisista" tapahtumista siltä ajalta, jolloin sydän on ollut pysähtyneenä, summaa Parnia.

- Tässä kyseisessä tapauksessa tietoisuus ja havainnointikyky näyttävät toimineen ainakin kolmen minuutin ajan ilman, että potilaan sydän on toiminut.

- Siksi tutkimustulos onkin ristiriitainen. Tavallisesti aivotoiminta loppuu noin 20-30 sekuntia sydänpysähdyksen jälkeen eikä palaa ennen kuin sydän taas toimii, hämmästelee Parnia.

- Lisäksi yksityiskohtaiset muistikuvat visuaalisesta tietoisuudesta tässä tapauksessa olivat yhdenmukaisia ​​todennettujen tapahtumien kanssa.

Parnian mukaan tarvitaankin lisää tutkimustietoa siitä, säilyykö ihmisen tietoisuus vielä kliinisen kuoleman jälkeen.

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288748494805.html?pos=ok-nln

up

[quote author="Vierailija" time="17.01.2012 klo 21:06"]

mitä sanotte?!

[/quote]

Aivohäiriöitä.

ja siellä oli monilla samanlaisia kokemuksia läheisensä kuolemasta ja kuolemisesta kuin minulla. Isäni esimerkiksi katseli jatkuvasti ylöspäin ennen kuolemaansa, ojenteli käsiään ja polki jaloillaan. Kun kuoleman hetki koitti, se oli kaunis ja hengellinen kokemus, vaikka en ole uskovainen. Näin mielessäni kuinka isä lähti laivalla ja hänen edesmennyt veljensä tuli hakemaan häntä. Ja kun mielenmaisemassani laiva katosi horisonttiin, isä lopetti hengittämisen. Samalla kellonlyömällä siskoni oli herännyt kotonaan, taulu oli pudonnut seinältä. Kun soitin äidille että isä on kuollut, äiti vastasi puhelimeen "tiedän".



Kun juttelin muiden potilaiden omaisten kanssa, todella monilla oli ihan samanlaisia kokemuksia.



Kun isä oli kuollut, se ruumis oli todella omituisen näköinen, kuin ehjä, tyhjä kuori. Isä ei todellakaan näyttänyt nukkuvalta, vaan täysin erilaiselta ja tyhjältä, vaikka periaatteessa ainoa ero oli hengityksen loppuminen.



En pelkää kuolemaa enää, oli sitten sielua tai ei. :)

Diane Hennacy Powell: Kuudes aisti - Aivojen yliaistilliset mahdollisuudet



näin tämän kirjan arvostelun Tiede-lehdestä ja lainasin heti kirjastosta. voin suoraan sanoa että elämäni muuttui.



en pelkää kuolemaa.

Olisi ollut periaatteessa ihan kiinnostava aihe, mutta dokkarin näkökulma oli tuputtava "tässä totuus" ja ne dramatisoinnit ärsyttivät.



Ap, saat silti minun puolestani uskoa mitä haluat.

Artikkelissa ei millään tavoin otettu kantaa siihen faktaan, että kuollut ihminen on nähnyt ja kuullut kaikki tapahtumat elvytyshuoneessa. Se on asia, jota vanha lääketiede ei kykene aukottomasti selittämään.

Artikkelista:

"Koska aivotoiminta sammuu vähän kerrallaan, aivojen syvemmissä rakenteissa voi tapahtua paljon, vaikka kallon pinnalta mitattava aivosähkökäyrä näyttäisi viivaa. Esimerkiksi verenpaineen laskusta kärsivät viimeisten joukossa hapenpuutteelle vastustuskykyisimmät aivorungon rakenteet. Tietoisuus voi siis säilyä, joskin vääristyneenä, yllättävän pitkään."

Muuten:

Tiesitkö, että lääkäritkin tekevät virheitä. Virheellisiä diagnooseja tehdään jatkuvasti. Ei ole mitenkään tavatonta, että ihminen on julistettu virheellisesti kuolleeksi.

Ei tässä asiassa ole mitään jaottelua "vanhan" ja "uuden" lääketieteen kesken. Ja luuletko, että tuon dokumentin tiedot olivat uuden uutta tutkimustietoa viime vuodelta?

Tiede etenee niin, että tutkimus julkaistaan ensin alan lehdissä. Siitä se etenee vulgarisoituna versiona taviksille tarkoitettuihin "tiede"lehtiin (kuten tuo Tiede-lehti) tai, jos aihe on tarpeeksi yleisesti kiinnostava, yleislehdistöön. Usein aika vääristeltynä, sillä toimittajat eivät luonnollisesti ole alan asiantuntijoita ja otsikoita on revittävä, jotta lukijat kiinnostuvat.

Dokumenttien suunnittelu ja rahoittaminen sen sijaan ovat pitemmän ajan puuhaa. Niistä ei tuoreinta tutkimusta vaan löydä.

Näin ohimennen mainittuna.

Olen juuri lukemassa kirjaa: Valon maailmassa (Merja Niemi). Kirjoittaja kiinnostui aiheesta kun oli itse kokenut rajakokemuksen vaikean keskenmenon yhteydessä. Kirjassa ihmiset kertovat omista kokemuksistaan. vaikuttavaa. Uskon vakaasti,että sielu on. Jokainen joka on nähnyt kuolleen ihmisen huomaa, että siinä on pelkkä kuori.

Suosittelen muuten tuota Sielujen Matka ja Sielujen Kohtalo kirjaa.

Millainen sun rajakokemus oli? Katsoitko tuon dokkarin?

Esim. pienestä pojasta, joka piirsi sotalentokoneita ja muisti edellisen elämän nimensä, sekä suku- että etunimen? Vanhemmat saivat selville, että samanniminen mies kuoli sodassa lentokoneen tippuessa alas.

Paljon on muitakin samanlaisia kokemuksia maailmassa.

Jälleensyntyminen voi olla hyvinkin ollut joskus Raamatussa, mutta se on jossain vaiheessa voitu jättä pois kirkon toimesta. Näin sanovat jotkut tutkijat.

Sielujen Matka ja Sielujen Kohtalo ei tuossakaan tarinassa tuosta pojasta ole mitään ihmeellistä. Lapset usein voivat muistaa edellisen elämänsä.

Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä. Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin - ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.



---

Maapallolta poistumista seuraava tunnelikokemus on portti henkimaailmaan. Vaikka sielut jättävätkin ruumiin vauhdikkaasti, vaikuttaa siltä, että henkimaailmaan astumista suunnitellaan tarkkaan. Palaaminen myöhemmin maapallolle takaisin uutta elämää varten tapahtuu puolestaan paljon nopeammin.



Tunnelin sijainti maapalloon nähden vaihtelee hieman eri asiakkaitteni kertomuksissa. Jotkut vastikään kuolleet henkilöt näkevät sen avautuvan välittömästi ruumiinsa yläpuolella, kun toiset puolestaan kertovat siirtyvänsä korkealle maapallon yläpuolelle ennen kuin astuvat tunneliin. Sillä, miten paljon aikaa kuluu tähän käytävään siirtymiseen, ei kuitenkaan tunnu olevan kellekään suurta merkitystä. Seuraava asiakas havainnoi tätä henkistä tilaa näin:







Tapaus 3

Michael Newton: Poistut nyt ruumiistasi. Näe, miten siirryt yhä kauemmas kuolinpaikastasi, kauemmas maapallosta. Kerro minulle, mitä koet.

Asiakas: Ensin oli ... hyvin kirkasta ... lähellä maapalloa ... nyt on hieman pimeämpää, sillä olen tunnelissa.

M: Kuvaile minulle tunnelia.

A: Se on ... ontto, hämärä käytävä ... toisessa päässä näkyy pyöreä, valoisa aukko.



M: Hyvä, mitä sinulle sitten tapahtuu?

A: Tunne pienen nykäyksen ... jokin vetää minua hellästi ... minun tulee varmaankin ajelehtia tämän tunnelin läpi ... ja niin myös teen. Nyt on pikemminkin harmaata kuin pimeää, sillä valoaukko edessäni laajenee. On kuin...



M: Jatka vain.

A: Minua kehotetaan jatkamaan eteenpäin...



M: Näe, miten valoaukko kasvaa edelleen, ja kerro minulle, mitä sinulle tapahtuu.

A: Valoaukko levenee hyvin suureksi ... nyt tulen tunnelista ulos. On kirkasta, kuin kirkkaita pilviä ... valoisaa sumua. Menen sen läpi.



M: Kun tulet ulos tunnelista, mihin muuhun kiinnität huomiosi kuin siihen, ettet näe selvästi.

A: (hiljaisemmalla äänellä) On niin ... hiljaista ... todella rauhallinen paikka ... olen henkien maailmassa...



M: Onko sinulla sieluna muita aistimuksia?

A: Ajatus! ... Tunnen ajatusten voiman ympärilläni...



M: Rentoudu syvästi ja anna mielikuvien tulla vapaasti. Kerro minulle edelleen, mitä sinulle tapahtuu.

A: Sitä ... sitä on vaikea pukea sanoiksi ... rakkauden ajatuksia ... kumppanuus ... empatia ... ja kaikki liittyy ... odotukseen ... ihan kuin joku odottaisi minua.



M: Koetko olosi turvalliseksi vai pelkäätkö jotenkin?

A: En pelkää. Kun olin tunnelissa, olin pikemminkin ... vähän eksyksissä. Kyllä ... tunnen oloni täysin turvalliseksi ... Tunnen, miten ajatukset yrittävät tavoittaa minut ... lempeät ajatukset ... hellät. Kummallista, mutta koen myös että jotenkin ymmärretään, kuka olen ja miksi olen täällä nyt.



M: Näetkö mitään todisteita tästä ympärilläsi?

A: (melkein kuiskaten) En, tunnen sen - ajatusten harmoniaa kaikkialla.



M: Mainitsit aiemmin olevasi kirkkaiden pilvien ympäröimä, kun tulit ulos tunnelista. Oletko taivaalla maapallon yllä?

A: (tauko) En - en siellä - leijun pilvien seassa, jotka ovat erilaisia kuin maan päällä.



M: Voitko nähdä maapallon? Onko se allasi?

A: Ehkä, mutten ole nähnyt sitä tunnelin jälkeen.



M: Koetko jollakin tasolla olevasi yhä yhteydessä maapalloon?

A: Mahdollisesti - kyllä. Mielessäni maapallo tuntuu yhä läheiseltä ... ja koen edelleen olevani siihen yhteydessä ... mutta tiedän olevani toisessa ulottuvuudessa.



M: Mitä muuta voit kertoa minulle nykyisestä olinpaikastasi?

A: Kaikki on vielä vähän ... hämärää ... mutta pääsen kohta pois täältä.



Kun asiakkaani oli käynyt läpi kuoleman kokemuksen ja kulkenut tunnelista, hän alkoi ajatuksissaan sopeutua rauhallisesti kehottomaan tilaansa kulkien samalla eteenpäin henkimaailmassa. Pienen alkuepäröinnin jälkeen hänen ensimmäiset mielikuvansa heijastelivat puoleensavetävää hyvänolontunnetta. Tämä on varsin tavanomainen tunne.



Kun sielu on tullut ulos tunnelista, se on kulkenut ensimmäisen henkimaailmaan johtavan portin läpi. Useimmat tajuavat tässä vaiheessa, etteivät he olekaan kuolleita vaan että he ovat vain jättäneet taakseen maallisen ruumiinsa taakan. Tämä ymmärrys synnyttää eriasteista hyväksymisen tunnetta sielusta riippuen. Jotkut asiakkaani kuvailevat olosuhteita hämmästyneenä, kun toiset puolestaan kertovat hyvin asiallisesti, mitä he näkevät. Tilanne riippuu paljon yksilön henkisestä kypsyydestä ja taakse jäänen elämän viimeisistä tapahtumista. Kaikkein tyypillisin reaktio on helpotuksen huokaus ja seuraavankaltainen toteamus: "Ah, ihanaa, olen taas kotona."



On myös sellaisia hyvin pitkälle kehittyneitä sieluja, jotka poistuvat ruumista niin nopeasti, että suuri osa edellä kuvatuista tapahtumista muistuu vain hämäränä mielikuvana, kun he jo suuntaavat kohti kotiaan henkimaailmassa. He ovat ammattilaisia ja edustavat käsitykseni mukaan selvää vähemmistöä maapallon asukkaista. Keskivertosielu ei ole liikkeissään näin nopea ja jotkut ovat hyvinkin empiväisiä. Jos emme ota lukuun niitä harvoja häiriintyneitä henkiä, jotka yrittävät kaikin keinoin pysyä ruumiinsa lähettyvillä, olen huomannut nuorempien sielujen, joilla on vähemmän elettyjä elämiä takanaan, jäävän kiinni maanpäällisiin olosuhteisiin välittömästi kuoleman jälkeen.



Useimmat asiakkaani kertovat, että tultuaan tunnelista ulos, kaikki on hetken ajan vähän epäselvää. Uskon sen johtuvan maapalloa lähinnä olevan, kamalokaksi teosofien kutsuman astraalitason tiheydestä. Seuraava tapaus kuvailee tapahtumia hieman analyyttisemmasta näkökulmasta. Tämän yksilön sielu osoittaa varsin kehittynyttä muotojen, värien ja värähtelytasojen hahmotuskykyä. Tavallisesti asiakkaani kykenevät tekemään näin tarkkoja kuvauksia vasta totuttuaan olosuhteisiin ja siirryttyään pidemmälle henkimaailmaan.







Tapaus 4

M: Kun siirryt yhä kauemmas tunnelista, kerro minulle mahdollisimman tarkasti, mitä näet.

A: Kaikki on ... kerroksittaista.

M: Millä tavoin kerroksittaista?

A: Vähän ... kakkumaisesti.



M: Käytä kakkua mallinasi ja kerro minulle, mitä tarkoitat?

A: Jotkut kakut ovat kapeita päältä ja leveitä alta. Tunnelin päässä ei ole näin. Näen kerroksia ... erilaisia valotasoja ... ne ovat ... läpivalaisevia ... sisäkkäisiä...



M: Näyttääkö henkimaailma olevan koostunut kiinteistä rakennelmista?

A: Sitä juuri yritän selittää. Ei se ole kiinteää, vaikka ensin voisi niin luullakin. Se on kerroksittaista - valotasot ovat toisiinsa kietoutuneita ... limittäisiä kuituja. En tarkoita, etteikö kaikki olisi symmetristä, sillä se on. Mutta paksuuksissa ja siinä, miten valo taittuu, on eroa. Kerrokset myös liikkuvat edestakaisin. Tulen aina kiinnittäneeksi tähän huomiota, kun matkaan pois maapallolta.



M: Mistä luulet että tämä rakenne johtuu?

A: En minä tiedä. En minä sitä suunnitellut.



M: Näen henkimaailman kuvaukseesi perustuen isona kerroksittain nousevana rivistönä, joka koostuu erivärisistä osista.

A: Aivan, ja eri osat ovat kaarevia - ne kiertyvät pois päin minusta, kun leijun niiden lävitse.



M: Voitko kertoa minulle kerrosten eri väreistä tarkasteltuna siitä pisteestä, missä olet nyt?

A: En sanonut, että eri kerroksilla olisi jotakin selviä värejä. Ne ovat kaikki valkoisen eri sävyjä. Siellä minne olen menossa, on ... kirkkaampaa, kuin siellä mistä olen tulossa. Ympärilläni on nyt utuista valkeutta, joka on paljon kirkkaampaa kuin tunnelissa.



M: Kun leijut näiden henkimaailman kerrosten läpi, liikkuuko sielusi ylös vai alaspäin?

A: Ei kumpaakaan. Menen suoraan lävitse.



M: Näetkö siinä tapauksessa henkimaailman suoraviivaisina välimatkoina ja kulmina, kun liikut sen lävitse?

A: (tauko) Minusta se näyttää ... lähinnä kaartelevalta, aineettomalta energialta, joka on järjestäytynyt vaaleampiin ja tummempiin kerroksiin. Minusta tuntuu, että jokin ... yrittää vetää minua oikeaan suuntaan ja saada minut rentoutumaan...



M: Millä tavoin?

A: Kuulen ääniä.



M: Mitä ääniä?

A: Kuin ... kaukaa kaikuvaa musiikkia ... helinää ... kilinää ... se värähtelee liikkeitteni myötä ... se on hyvin rauhoittavaa.



M: Muut ovat kuvailleet näitä ääniä värähtelyiksi, kuin antaisi ääniraudan värinän kantaa mukanaan. Oletko tästä samaa vai eri mieltä?

A: (nyökkää myöntymisen merkiksi) Kyllä, niin se on ... muistan myös hajut ja maut.



M: Tarkoitatko, että viemme fyysiset aistimme henkimaailmaankin?

A: Kyllä, muiston niistä ... musiikin värähtelyt ovat niin kauniita ... kelloja ... viuluja ... miten rauhallista.



Monet henkimaailman matkaajat kertovat minulle rentoutumisen tunteesta ja musiikillisista värähtelyistä. Äänet alkavat tuntua varsin pian kuoleman jälkeen. Jotkut asiakkaani ovat kertoneet minulle kuulevansa hurisevia tai surisevia ääniä heti ruumista poistuttuaan. Äänet ovat samankaltaisia kuin jos seisoisi puhelinjohtojen lähellä ja niiden voimakkuus saattaa vaihdella, kunnes sielu jättää taakseen maapallon astraalitason. Monet ovat kuulleet samanlaisia ääniä myös ollessaan nukutettuna. Nämä yksitotiset surisevat äänet muuttuvat musikaalisemmiksi, kun tunnelista on tultu ulos. Musiikkia on aivan oikein kutsuttu universumin energiaksi, koska se antaa uutta eloa sielulle.



Jos asiakas puhuu minulle henkimaailman kerroksista, mainitsen hänelle, että he saattavat nähdä eri astraalitasot. Metafyysisessä kirjallisuudessa puhutaan paljon maapallon yläpuolella olevista tasoista. Alkaen muinaisista intialaisista veda-kirjoista ja jatkuen myöhemmissä itämaisissa kirjoituksissa astraalitasot on historian saatossa esitetty sarjana nousevia ulottuvuuksia, jotka alkavat fyysiseltä tasolta ja sulautuvat lopulta henkisiin ulottuvuuksiin. Monet ihmiset ovat kokeneet näiden tasojen olemassaolon mietiskellessään ja antaessaan mielensä vaellella kehon ulkopuolella. Astraalitasojen on havaittu myös kevenevän mitä kauemmas maapallon raskaista vaikutuksista mennään.



Seuraava tapaus kuvaa sielua, joka on yhä huolissaan tultuaan ulos tunnelista. Kyse on miehestä, joka kuoli 36-vuotiaana sydänkohtaukseen kadulle Chicagossa vuonna 1902. Häneltä jäi monta pientä lasta ja vaimo, jota hän rakasti kovasti. He olivat hyvin köyhiä.



Tapaus 5

M: Näyttääkö kaikki selkeältä, kun tulet tunnelista ulos?

A: Kuljen yhä näiden ... pumpulimaisten pilvien lävitse.

M: Kulje kokonaan pilvialueen läpi ja kerro minulle, mitä näet.

A: Ohh ... nyt olen ulkona ... hyvä Jumala, tämä paikka on valtava! Täällä on niin kirkasta ja puhdasta - ja kaikki vieläpä tuoksuu hyvältä. Katselen kaunista jääpalatsia.



M: Kerro lisää.

A: (ihmetellen) Se on jättimäinen ... se näyttää kirkkaalta, säihkyvältä kristallilta ... värikkäät kivet säihkyvät ympärilläni.



M: Kun sanot kristalli, minulle tulee mieleen valkoisen läpinäkyvä väri.

A: Niin, kaikki on suurimmaksi osaksi harmaata ja valkoista ... mutta kun leijun eteenpäin, näen muitakin värejä ... kuin mosaiikkia ... kaikki kimaltelee.



M: Katsele niin kauas kuin näet tämän jääpalatsin sisällä - näetkö minkäänlaisia rajoja?

A: En. Tämä tila on loputon ... ylväs ... ja rauhallinen.



M: Miltä sinusta tuntuu juuri nyt?

A: En ... en pysy oikein nauttimaan siitä ... en halua mennä pidemmälle ... Maggie... (hänen leskensä)



M: Näen, että Chicagon elämä vaivaa sinua yhä, mutta estääkö se etenemistäsi henkimaailma kohti?

A: (hypähtää pystyyn tuolillaan) Hyvä! Tuolta tulee minun oppaani - hän tietää, mitä minä tarvitsen.



M: Kerro, mitä te keskustelette.

A: Sanon hänelle, etten voi mennä eteenpäin ... minun on saatava tietää, että Maggiellä ja lapsilla ei ole hätää.



M: Mitä oppaasi vastaa sinulle?

A: (huutaa) Minä sanon hänelle: "Miksi annoit tämän tapahtua? Miten saatoit tehdä tämän minulle? Ensin panit meidät kärsimään kamalasti Maggien kanssa ja nyt erotat meidät toisistamme."



M: Entä mitä oppaasi tekee?

A: Hän yrittää lohduttaa minua. Hän kertoo, että pärjäsin oikein hyvin ja että ymmärtäisin kyllä myöhemmin elämäni menneen aiotulla tavalla.



M: Hyväksytkö sen, mitä hän sanoo sinulle?

A: (tauko) Mielessäni ... tulee jotakin tietoa ... tulevaisuudesta maan päällä ... perhe pärjää ilman minuakin ... he hyväksyvät että olen poissa ... he selviävät kyllä ... ja tapaamme kaikki toisemme myöhemmin.



M: Miltä tämä sinusta tuntuu?

A: Se ... rauhoittaa minua ... (huokaisten) ... Nyt olen valmis jatkamaan matkaa.



Ennen kuin käymme käsiksi siihen tärkeään seikkaan, että asiakkaani tapasi oppaansa, haluan puhua hieman siitä, että hän näki henkimaailman jääpalatsina. Kun edetään pidemmälle henkimaailmassa, asiakkaani kertovat minulle näkevänsä rakennuksia ja olevansa kalustetuissa huoneissa. Hypnoositila itsessään ei synnytä tällaisia mielikuvia. Loogisesti ajatellen ihmisten ei pitäisi muistaa tällaisia fyysisiä rakennelmia aineettomassa maailmassa, ellei näiden maanpäällisen elämän luonnollisten ympäristöjen ole tarkoitus auttaa sielua siirtymään ja sopeutumaan henkimaailmaan fyysisen kuoleman jälkeen. Näillä näyillä on yksilöllinen merkitys jokaiselle sielulle, ja kaikkien havaintoihin vaikuttavat heidän maanpäälliset kokemuksensa.



Kun sielu näkee henkimaailmassa kuvia, jotka liittyvät sellaisiin paikkoihin maan päällä, joissa ne ovat asuneet tai käyneet, sillä on oma tarkoituksensa. Hyväntahtoinen henkinen voima antaa sielun nähdä unohtumattoman kotiseudun, koulun, puutarhan, vuoren tai merenrannan, koska niiden tuttuus on meistä lohdullista. Maapalloon liittyvät muistomme eivät koskaan kuole - ne häivähtelevät sielun mielessä myyttisinä unikuvina aivan kuten mielikuvat henkimaailmasta ihmisen mielessä hänen eläessään maan päällä.



Minusta on hauskaa kuunnella ihmisten ensivaikutelmia henkimaailmasta. Ihmiset saattavat nähdä kukkaketoja, kaukaisia tornilinnoja tai sateenkaaria, kun he palaavat poissaolonsa jälkeen takaisin tuohon ihanaan paikkaan. Nämä ensimmäiset eteeriset maapalloa muistuttavat näkymät henkimaailmassa eivät tunnu muuttuvan kovinkaan paljon eri elämien aikana, kun sielu kuoltuaan palaa takaisin sinne, mutta eri ihmisten kertomukset näkemästään poikkeavat tosin toisistaan. Olen huomannut, että mentäessä syvemmälle henkimaailmaan, eri ihmisten kuvailut henkimaailman tapahtumista alkavat muistuttaa yhä enemmän toisiaan.



Edellä tarkasteltua tapausta voidaan pitää suhteellisen rauhattomana henkenä, joka on läheisesti sidoksissa sielunkumppaniinsa, Maggieen, joka jäi vielä maan päälle. Ei ole kahta kysymystäkään siitä, etteivätkö jotkut sielut kantaisi jonkin vaikean elämän taakkaa muita pidempään huolimatta henkimaailman rauhoittavasta vaikutuksesta. Monella on tapana ajatella, että kuoleman jälkeen sielusta tulee kaikkitietävä. Tämä ei ole täysin totta, sillä sopeutumisvaiheen pituus on vaihteleva. Siihen vaikuttavat kuolinolosuhteet, niiden juuri päättyneeseen elämään liittyvien muistojen vahvuus, jotka kytkevät sielun maapallon tasolle, sekä sielun yleinen kehitystaso.



Törmään regressiossa usein vihantunteeseen silloin, kun nuori ihminen kuolee äkillisesti. Tällä tavalla henkimaailmaan siirtyneet sielut ovat usein hämillään ja epätietoisia siitä, että ovat jättäneet rakkaimpansa taakseen sen suuremmitta varoituksitta. He eivät ole olleet valmiita kuolemaan, ja jotkut ovat surullisia ja orpoja jätettyään kehonsa.



Jos sielua vaivaa jokin kesken jäänyt tehtävä, se tapaa usein ensimmäiseksi oppaansa. Nämä pitkälle kehittyneet henkiopettajat ovat valmiina vastaanottamaan ennenaikaisen kuoleman aiheuttamat sielun tunteenpurkaukset. Tapaus 5 sopeutuu vähitellen hyvin henkimaailmaan, koska hän antaa oppaansa olla apunaan sisääntulomatkallaan.



En kuitenkaan ole huomannut oppaiden kehottavan käymään perusteellisesti läpi kaikkia epäselviä ajatuksia heti henkimaailman portilla. Karmisten läksyjen pohdiskelua varten on olemassa parempiakin hetkiä ja paikkoja, joita kuvailen myöhemmin. Tapauksen 5 opas antoi miehen nähdä lyhyen maanpäällisiin tapahtumiin liittyvän kuvasarjan, jotta tämä voisi olla rauhallisempi vaimonsa ja lastensa suhteen ja jatkaa matkaansa tilanteen hyväksyen.



Huolimatta kuolemanjälkeisestä mielentilastaan, asiakkaani hihkuvat innoissaan nähdessään taas henkimaailman ihmeet. Tätä ihastelua saattelee usein myös hyvänolontunne siitä, että kaikki maalliset huolet, eritoten fyysiset kivut, ovat jäänet taakse. Henkimaailma edustaa ennen kaikkea lepopaikkaa sielun matkalla. Vaikka välittömästi kuoleman jälkeen saattaakin vaikuttaa siltä, että olemme yksin, emme ole erillämme muista emmekä vailla apua. Näkymättömät voimat ohjaavat meidät portin läpi.



Vastatulleilla ei ole paljonkaan aikaa leijuskella ympäriinsä ihmettelemässä, minne he oikein ovat tulleet ja mitä heille seuraavaksi mahtaa tapahtua. Oppaamme ja lukuisat sielunkumppanimme ja ystävämme odottelevat meitä portin lähettyvillä, jotta voisimme kokea tulleemme tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Itse asiassa tunnemme heidän läsnäolonsa jo kuolinhetkestä alkaen, sillä alkusopeutumisemme on paljolti riippuvaista näiden ystävällisten henkien vaikutuksesta sieluumme, joka palaa henkimaailmaan.

Sielujen Matka ja Sielujen Kohtalo ei tuossakaan tarinassa tuosta pojasta ole mitään ihmeellistä. Lapset usein voivat muistaa edellisen elämänsä.

vittu mitä paskaa.

Sekä tieteen että terveen järjen vastaista.

Ketä muuten noin pösilö ihminen äänestää huomenna?

Huippuhypnologi Michael Newton kertoo Sielujen matka -kirjan jatko-osassa yksityiskohtaisemmin, millaista elämää me elämme sieluina henkimaailmassa



--



Keitä me olemme? Miksi me olemme täällä? Minne me olemme menossa? Yritin vastata näihin kysymyksiin ensimmäisessä kirjassani Sielujen matka. Ihmiset ovat kertoneet kirjan toimineen henkisenä herättäjänä elämässään, sillä aiemmin ei ole ollut olemassa sellaista kirjaa, joka kuvailisi niin tarkoin, millaista elämä henkimaailmassa on. Monet ovat myös sanoneet kirjan vahvistaneen heidän syvimpiä sielua koskevia tuntojaan ja niitä ajatuksia, joita heillä on ollut elämästä kuoleman jälkeen sekä maan päälle palaamisen merkityksestä. Kun kirja julkaistiin ja myöhemmin käännettiin monille eri kielille, lukijat ympäri maailmaa alkoivat kysellä minulta, seuraisiko sille jatkoa. En ottanut pitkään aikaan näitä toivomuksia vakavasti. Minun oli ollut jo tarpeeksi vaikeaa kerätä kasaan ja järjestellä alkuperäinen tutkimusaineistoni selkeäksi, ikuista elämäämme käsitteleväksi kirjaksi, ja minusta tuntui, että olin jo tehnyt oman osani.

Sielujen matka -kirjan johdannossa selvitin taustaani perinteisenä hypnoterapeuttina sekä sitä, miten skeptisesti olin aiemmin suhtautunut hypnoosin käyttöön henkisenä regressiomenetelmänä. Vuonna 1947, viidentoista ikäisenä, hypnotisoin ensimmäisen asiakkaani, joten kuuluin todellakin vanhaan koulukuntaan enkä ollut mikään new agen kannattaja. Joten kun tahattomasti aukaisin eräälle asiakkaalleni portin henkimaailmaan, olin äimistynyt itsekin. Minusta vaikutti siltä, että useimmat menneitä elämiä käsittelevät hypnologit pitivät elämää elämien välillä utuisena unohduksen tilana, joka oli vain silta maanpäällisten elämien välillä. Kävi pian selväksi, että minun oli keksittävä menetelmä, jolla pääsisin käsiksi asiakkaani muistikuviin tästä mystisestä paikasta. Useita vuosia jatkuneen hiljaisen tutkimustyön jälkeen kykenin lopulta muodostamaan toimivan mallin henkimaailman oloista ja huomasin, miten terapeuttista sen tutkiminen asiakkailleni oli. Huomasin myös, että sillä, oliko asiakkaani ateisti, syvästi uskovainen tai jonkin tietyn elämänkatsomuksen kannattaja, ei ollut mitään merkitystä - kun olin saanut ohjattua asiakkaani oikeaan ylitietoiseen tilaan, kaikki kertoivat henkimaailmasta johdonmukaisesti. Tästä syystä minusta tuli hypnologi, jollaista olen alkanut kutsua "henkiseksi regressionistiksi". Se on hypnologi, joka erikoistuu tutkimaan elämää kuoleman jälkeen. Kirjoitin Sielujen matkan antaakseni lukijoilleni selkeän järjestelmälliset perustiedot siitä, millaista on kuolla ja siirtyä henkimaailmaan - kuka on meitä vastassa, minne me menemme ja mitä puuhaamme sieluina ennen kuin valitsemme uuden kehon tulevaa jälleensyntymäämme varten. Kirjan on tarkoitus olla aikojen halki juokseva matkakertomus, jonka juoni punoutuu sen ympärille, mitä asiakkaani ovat kertoneet kokemuksistaan edellisten elämiensä välillä. Sielujen matka ei siis ollut vain yksi kirja muiden reinkarnaatiokirjojen joukossa vaan pikemminkin se murtautui kokonaan uudelle metafysiikan alueelle, jota ei ollut aiemmin juurikaan tutkittu hypnoosin avulla.



Kun hahmottelin työskentelytapaani 1980-luvulla tutkiakseni elämää elämien välillä, lopetin kokonaan muunlaisen hypnoterapeuttisen praktiikan. Henkimaailman salaisuuksien paljastamisesta tuli minulle suorastaan pakkomielle, kun sain yhä useampia asiakkaita tutkittavakseni. Tämän myötä sain varmuutta ja vahvistusta aiempiin havaintoihini. Vuosikausiin ketkään muut kuin asiakkaani eivät olleet tietoisia kiinnostuksestani henkimaailmaa kohtaan ja hekin tiesivät tutkimuksistani vain sikäli kuin ne liittyivät heihin itseensä tai heidän tuttaviinsa. En myöskään lukenut minkäänlaista henkisen alan kirjallisuutta, sillä halusin varmistua siitä, etten loisi itselleni turhia ennakkokäsityksiä. Uskon vieläkin, että vapaaehtoinen eristäytymiseni ja vaikenemiseni oli oikea päätös.



Kun vetäydyin eläkkeelle Los Angelsista Sierra Nevadan vuoristoon kirjoittaakseni Sielujen matkan, oletin jääväni täyteen tuntemattomuuteen. Tämä osoittautui harhakuvaksi. Suurimmasta osasta kirjassa esitettyjä asioita ei ollut aiemmin kirjoitettu missään, ja aloin saada valtavasti postia lukijoilta kustantajani kautta. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kustantajalleni siitä, että he olivat riittävän kaukonäköisiä rohkaistakseen minua esittelemään tutkimustani suurelle yleisölle. He lähettivät minut kiertämään maata ja esitelmöimään ja järjestivät minut radioon ja televisioon.



Ihmiset halusivat lisää tietoa henkimaailmasta ja kyselivät lakkaamatta, oliko hallussani vielä lisää tutkimusaineistoa. Minun oli vastattava ihmisten kyselyihin myöntävästi. Minulla oli vielä kosolti julkaisematonta aineistoa, koska olin ajatellut, että osa siitä olisi sellaista, mitä lukijat eivät osaisi ottaa vastaan täysin tuntemattoman kirjoittajan esittämänä. Huolimatta siitä, miten innoittavana kirjana lukijat olivat Sielujen matkaa pitäneet, vastustelin jatko-osan kirjoittamista. Kirjan viidenteen painokseen lisättiin hakemisto ja muutamia uusia kappaleita, jotka selvittivät hiukan laajemmin tiettyjä kysymyksiä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Sain yhä enemmän postia, jossa ihmiset kyselivät elämästä kuoleman jälkeen. Ihmiset etsivät minut käsiinsä, ja aloin harjoittaa ammattiani uudelleen rajoitetusti. Huomasin, että luokseni pyrki entistä suurempi määrä kehittyneempiä sieluja. Halukkaiden on odotettava pitkä aika päästäkseen luokseni, sillä olenhan puoliksi eläkkeellä enkä enää ota vastaan yhtä paljon asiakkaita kuin aikaisemmin. Tästä johtuen luokseni tulee vähemmän nuoria, psykologisessa kriisissä olevia sieluja ja enemmän asiakkaita, jotka kykenevät olemaan kärsivällisiä. Nämä ihmiset haluavat selvittää tiettyjen ongelmiensa taustoja henkimaailman muistojensa avulla, jotta he voisivat tehdä paremmin hienosäätöä elämänsä erilaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Monet heistä ovat parantajia ja opettajia itsekin ja heidän on helpompi uskoa minulle henkimaailmaa koskevat salaisuutensa. Minä puolestani toivon kyenneeni auttamaan heitä elämässä eteenpäin.



Yleisesti oltiin sitä mieltä, etten ollut vielä kertonut kaikkea, mitä tiedän. Aloinkin hiljalleen pohtia sitä, minkälaisen näkökulman valitsisin seuraavaan kirjaani. Edellä esitetyt tapahtumat ovat siis synnyttäneet tämän Sielujen kohtalo -kirjan. Pidän ensimmäistä kirjaani vähän kuin pyhiinvaellusmatkana ikuisuuden jokea pitkin henkimaailmassa. Matka alkoi joen suulta fyysisessä kuolemassa ja päättyi paikkaan, jossa palaamme uuteen kehoon. Olin kulkenut Sielujen matka -kirjassani jokea pitkin ylävirtaan Alkulähdettä kohti niin pitkälle kuin vain kykenin. Tämä ei ole muuttunut mihinkään. Vaikka jokaisella on muistissaan mielikuvia tästä lukemattomia kertoja tehdystä matkasta, kukaan joka yhä syntyy maan päälle ei kuitenkaan ole kyennyt viemään minua sen pidemmälle.



Sielujen kohtalon on tarkoitus viedä matkustajat jokea pitkin toiselle tutkimusretkelle, jolla poiketaan suurimmille sivuhaaroille tutkimaan niitä tarkemmin. Tämän toisen yhteisen matkamme aikana haluan paljastaa lisää matkantekoon liittyviä salaisuuksia, jotta voisimme saavuttaa paremman kokonaisnäkemyksen. Olen sovitellut tämän kirjan paremminkin aihealueittain kuin aikajärjestykseen. Jotta voisin tarkemmin paneutua tiettyihin kokemuksiin, tavanomaiset ajalliset henkimaailman tapahtumat menevät tässä kirjassa limittäin. Olen myös pyrkinyt valaisemaan jotakin tiettyä henkimaailman tapahtumaa usean eri asiakkaani kertomuksen avulla. Sielujen kohtalon tarkoituksena on auttaa meitä ymmärtämään yhä laajemmin sitä uskomatonta järjestystä ja suunnitelmallisuutta, joka koko ihmiskunnan hyväksi on laadittu.



Toivon kuitenkin, että myös kokemattomampi lukijani pitää tätä toista yhteistä matkaamme raikkaana ja nautinnollisena. Niille, jotka lukevat kirjojani nyt ensimmäisen kerran, ensimmäinen luku antaa tiivistetyn yleiskuvauksen siitä, mitä olen oppinut elämästä elämien välillä. Toivon että tämä yhteenveto auttaa sinua ymmärtämään paremmin koko kirjan sisältöä ja että se rohkaisisi sinua lukemaan myös perusteokseni Sielujen matka.



Haluan toisen matkamme alussa kiittää kaikkia teitä, jotka olette antaneet tukenne sille kovalle työlle, jota on tarvittu, jotta mielen portit henkimaailmaan avautuisivat. Nämä tapaamiseni ja tuttavuuteni monien ihmisten ja heidän henkioppaidensa kanssa ? erityisesti omien henkioppaitteni - ovat antaneet minulle sen voiman, jota tällaisen työn tekemiseen tarvitaan. Koen olevani suuresti siunattu saadessani toimia yhtenä sanansaattajana tälle merkittävälle työlle.

Sielujen Matka ja Sielujen Kohtalo ei tuossakaan tarinassa tuosta pojasta ole mitään ihmeellistä. Lapset usein voivat muistaa edellisen elämänsä.

vittu mitä paskaa.

Sekä tieteen että terveen järjen vastaista.

Ketä muuten noin pösilö ihminen äänestää huomenna?

Miten sadat ihmiset toisistaan tietämättä kertovat hypnoosisssa samalla tavalla mitä tapahtuu, kun he kuolivat edellisessä elämässään? Selitä se mulle.

Entä selitä se mulle, miten rajatilakokemus voi tapahtua, kun aivoissa ei ole mitään toimintaa ja potilas kertoo kaiken jälkikäteen?

Selitä sä mulle ne, jos oot niin viisas.