Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että keskustelu työttömille maksettavista tuista pyörii vielä siinä samassa luupissa kuin 1860-luvun nälkävuosinakin.

Läänien kuvernöörit jakoivat kunnille viljaa työttömien ja nälänhädästä kärsivien ruokkimiseen. Vaikka iso osa kansasta oli nälkäkuoleman partaalla, parempiosaiset kävivät koko ajan keskustelua siitä, voiko viljaa jakaa "pelkkänä laupeudentyönä", ilman työvelvoitetta. Nälkäisiä kerjäläisiä moitittiin "laiskuudesta" ja "irtolaisuudesta", ja vähemmän tiedostettiin se tosiasia, että he lähtivät liikkeelle, koska heidät sanottiin irti kaikista talojen töistä - koska kadon vuoksi heille ei voitu maksaa raha- tai ruokapalkkaa.

Monissa kunnissa päädyttiin järjestämään köyhille hätäaputöitä: nälkäkuoleman partaalla olevat laitettiin tietöihin tai jos eivät enää pystyssä pysyneet, niin joutuivat näpertelemään puusta, tuohesta tai päreistä käsitöitä jossakin "työtuvassa". 

Juuri näin. 

Ei se paska muuta olemustaan, vaikka paketoisi siihen minkä tahansa uuden rusetin päälle. 

Kysymys on lopulta siitä kuka yhteiskunnassa saa määrittää ihmisarvon ja sen kenelle se kuuluu. 

Mä en ainakaan alistu siihen, että joku äärioikeistolainen kilipää saa määrittää kenen elämä on ihmisarvon arvoista. 

Eihän se kilipää määritä kuin sen, paljonko sulle ilmaista rahaa Kelan taikaseinästä maksetaan, eli paljonko saat pummata muiden kukkarolla.

Jos ei kelpaa, ei ole pakko ottaa vastaan. Enempää et saa.

Eikö äiti rakastanut sua lapsena, kun on noin paha olla? 

Kukaan ole sulle velkaa mitään, etkä sä näytä olevan edes kovin mukava ihminen. 

-ohis

Ei toki kukaan ole minulle velkaa mitään. Maksan veroni kuten kunnon kansalainen tekee, mukisematta. 

Pikemminkin tässä ketjussa tuntuu olevan vallalla käsitys, että me veronmaksajat olisimme jotenkin velkaa heikko-osaisille ja että mikään määrä tulonsiirtona maksamaamme ilmaista rahaa ei ole tarpeeksi.

Tai muuten on sitä empatiavajetta.

Hyvinvointivaltio ei ole mikään henkilökohtainen lahjoitusprojekti, jossa “kunnon kansalaiset” armollisesti heittelevät rahaa alemmille ihmisryhmille. Sinä et yksin “elätä” ketään, vaan kaikki osallistuvat samaan järjestelmään eri elämäntilanteissa: ihmiset maksavat veroja, käyttävät palveluja, sairastuvat, jäävät työttömiksi, opiskelevat, jäävät vanhempainvapaille ja vanhenevat.

Ja tuo “mikään määrä ei riitä” on myös aika räikeä olkiukko. Kukaan ei tässä keskustelussa ole vaatinut rajattomasti rahaa seinästä, vaan puhunut siitä että ihmisarvoinen elämä ei saisi romahtaa sairauden, työttömyyden tai huonon onnen vuoksi.

Lisäksi on aika paljastavaa, että empatia näyttäytyy sinulle käytännössä rahasummana. 

Empatiavaje ei tarkoita sitä etteikö joku haluaisi maksaa äärettömiä tulonsiirtoja. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset lakataan näkemästä ihmisinä ja aletaan nähdä “maksajina”, “loisina” ja moraalisina hyöty-yksikköinä.

Ja ironisinta on ehkä se, että samaan aikaan kun korostat olevasi “kunnon kansalainen”, puhut muista kansalaisista tavalla jossa heidän ihmisarvonsa näyttää riippuvan siitä paljonko he tuottavat markkinoille.

MOT. Tälläistä lässytystä kun lukee, niin tajuaa, että aivopesu aloitetaan maassamme jo nuorena, muutoin se ei turmelisi ajattelua noin perusteellisesti. -eri

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, ja näin se on aina ollut.

Ja näin tulee aina olemaan.

Eniten vituttaa että aina ollaan ruinaamassa yhteiskuntaa apuun ja valivalivali, tukia lisää! Ei ikinä pohdita MITÄ MINÄ VOIN HENKILÖKOHTAISESTI TEHDÄ RAKKAAN ISÄNMAANI ETEEN.

Kaikki mulle heti nyt.

Juuri tänään täällä joku valitti että lihavuuslääkkeet pitäisi kelan maksaa, lähtisi lenkille ja söisi vähemmän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on olllut jakoja, mutta huolestuttaa keskiluokan tilanne, se on maan selkäranka.

100% tämä. Duunarina hirvittää ajatus vasemmistohallituksesta. Ihan kovin paljoa en tarvitse enää lisää veroja tai veroluonteisia maksuja, että heitän hanskat tiskiin ja toivoton onnea seuraavalle, joka haluaa menettää vapaa-aikaa "yhteisen hyvän" eteen. V*ttu mä en oo mikään hyväntekeväisyysjärjestö.

Luokkapetturi.

Tämä sisältää taas aika olennaisen väärinymmärryksen: kukaan ei ole väittänyt että ihmisarvolla olisi euromääräinen “hinta”. Pointti on se, että ihmisarvoinen elämä ei tarkoita pelkkää biologista hengissä pysymistä. Jos ihmisen koko elämä kutistuu jatkuvaksi stressiksi siitä riittääkö raha ruokaan, voiko ostaa lääkkeet, kestääkö auto töihin asti, uskaltaako mennä hammaslääkäriin tai voiko lapselle hankkia talvivaatteet, niin silloin puhutaan ihan aidosti ihmisarvoisen elämän ongelmista vaikka ihminen ei kirjaimellisesti kuolisi nälkään.

Ja tuo “1200–1300 euroa riittää kyllä” kuulostaa aika erilaiselta paperilla kuin todellisuudessa, kun siitä maksetaan vuokra, sähkö, lääkkeet, puhelin, vakuutukset, ruoka, liikkuminen, mahdolliset velat ja kaikki arjen pakolliset menot.

Lisäksi hyvinvointivaltio ei ole vain minimihengissäpitokone, jonka tarkoitus on estää kansalaisia kuolemasta kadulle. Sen koko moraalinen idea on ollut, että ihmiset eivät putoa yhteiskunnan ulkopuolelle sairauden, työttömyyden tai huonon onnen vuoksi.

Ja ehkä olennaisin asia tässä keskustelussa on edelleen se, että sinä katsot asiaa lähes pelkästään “maksajan” näkökulmasta. Silloin ihmisarvo alkaa helposti näyttäytyä kustannuseränä, jota pitää jatkuvasti perustella hyödyllisyydellä. Juuri siitä tässä koko keskustelussa on ollut kyse.

Minä olen hyvätuloinen. Tienaan 5000/kk, verojen jälkeen 3300/kk. Se on kaksi tonnia enemmän kuin ihminen, joka ei tee lainkaan työtä. Tästä minä maksan asuntolainan, yhtiövastikkeen, auton kulut, lapsen kulut, ruuat, lääkkeet jne. Kaksi tonnia eroa hyvä tuloisen ja työttömän välillä. Moni tienaa minua vähemmän. Monelle jää käteen vähemmän kuin työttömälle. Miksi sinä et ole heidän ihmisarvoisesta elämästään kiinnostunut? Ei, sinä haluat hinata työtä tekemättömien saaman rahan lähelle hyvätuloista keskiluokkaa, jotta ei stressaisi niin paljoa. 

Ensi ajattelin, että vaalikoneistot täällä jo starttailevat propagandaansa. Mutta tulinkin synkempään johtopäätökseen. Tämä ihmisten ajaminen toisiaan vastaan on sumuverho yhteiskunnan totaaliselle romuttamiselle. Älkää olko sokeita, älkääkä uskoko poliittisten poteroiden kaivajia. Paradoksaalisesti hyötyjiä on sekä idässä että lännessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on olllut jakoja, mutta huolestuttaa keskiluokan tilanne, se on maan selkäranka.

100% tämä. Duunarina hirvittää ajatus vasemmistohallituksesta. Ihan kovin paljoa en tarvitse enää lisää veroja tai veroluonteisia maksuja, että heitän hanskat tiskiin ja toivoton onnea seuraavalle, joka haluaa menettää vapaa-aikaa "yhteisen hyvän" eteen. V*ttu mä en oo mikään hyväntekeväisyysjärjestö.

Luokkapetturi.

Tämä sisältää taas aika olennaisen väärinymmärryksen: kukaan ei ole väittänyt että ihmisarvolla olisi euromääräinen “hinta”. Pointti on se, että ihmisarvoinen elämä ei tarkoita pelkkää biologista hengissä pysymistä. Jos ihmisen koko elämä kutistuu jatkuvaksi stressiksi siitä riittääkö raha ruokaan, voiko ostaa lääkkeet, kestääkö auto töihin asti, uskaltaako mennä hammaslääkäriin tai voiko lapselle hankkia talvivaatteet, niin silloin puhutaan ihan aidosti ihmisarvoisen elämän ongelmista vaikka ihminen ei kirjaimellisesti kuolisi nälkään.

Ja tuo “1200–1300 euroa riittää kyllä” kuulostaa aika erilaiselta paperilla kuin todellisuudessa, kun siitä maksetaan vuokra, sähkö, lääkkeet, puhelin, vakuutukset, ruoka, liikkuminen, mahdolliset velat ja kaikki arjen pakolliset menot.

Lisäksi hyvinvointivaltio ei ole vain minimihengissäpitokone, jonka tarkoitus on estää kansalaisia kuolemasta kadulle. Sen koko moraalinen idea on ollut, että ihmiset eivät putoa yhteiskunnan ulkopuolelle sairauden, työttömyyden tai huonon onnen vuoksi.

Ja ehkä olennaisin asia tässä keskustelussa on edelleen se, että sinä katsot asiaa lähes pelkästään “maksajan” näkökulmasta. Silloin ihmisarvo alkaa helposti näyttäytyä kustannuseränä, jota pitää jatkuvasti perustella hyödyllisyydellä. Juuri siitä tässä koko keskustelussa on ollut kyse.

Minä olen hyvätuloinen. Tienaan 5000/kk, verojen jälkeen 3300/kk. Se on kaksi tonnia enemmän kuin ihminen, joka ei tee lainkaan työtä. Tästä minä maksan asuntolainan, yhtiövastikkeen, auton kulut, lapsen kulut, ruuat, lääkkeet jne. Kaksi tonnia eroa hyvä tuloisen ja työttömän välillä. Moni tienaa minua vähemmän. Monelle jää käteen vähemmän kuin työttömälle. Miksi sinä et ole heidän ihmisarvoisesta elämästään kiinnostunut? Ei, sinä haluat hinata työtä tekemättömien saaman rahan lähelle hyvätuloista keskiluokkaa, jotta ei stressaisi niin paljoa. 

Ja taas rakennetaan täysin väärää vastakkainasettelua! Kukaan ei ole väittänyt, että pienituloisten työssäkäyvien ongelmat olisivat yhdentekeviä tai että tukien pitäisi nousta “hyvätuloisen keskiluokan tasolle”. Päinvastoin: juuri tässä näkyy miten rikki nykyinen järjestelmä on myös monille työssäkäyville.

Jos 5000 euron bruttopalkalla elävä ihminen kokee jatkuvaa talousstressiä asumisen, autoilun, lasten ja perusmenojen jälkeen, ongelma ei loogisesti ratkea sillä että kaikkein heikoimmilta leikataan lisää. 

Se kertoo siitä, että elinkustannukset, asuminen ja työelämän paineet ovat karanneet monille liian koviksi.

Ja rehellisesti, tuo “vain 2000 euroa enemmän kuin työtön” on aika harhaanjohtava tapa laskea. Työttömän “1200–1300 euroa” ei ole mitään vapaata käyttörahaa vaan sillä pitäisi selvitä kaikista perusmenoista ilman mitään puskuria, omaisuutta tai turvaa. Lisäksi työssäkäyvällä on yleensä paljon enemmän mahdollisuuksia kerryttää varallisuutta, saada lainaa, rakentaa eläkettä ja ylläpitää sosiaalisia verkostoja sekä työmarkkina-asemaa.

Koko keskustelun ongelma on edelleen se, että sinä näet köyhien toimeentulon lähes pelkästään vertailuna siihen paljonko “maksajalle jää käteen”. Silloin ihmisarvo alkaa näyttäytyä nollasummapelinä, jossa jonkun perusturva on automaattisesti pois sinun arvostasi tai elämästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse. Jokainen on oman onnensa seppä, kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo. Toki sivistysyhteiskunta pitää huolta heikoimmistaan, sairaista ja vanhuksista, mutta laiskoja ei tarvitse hyysätä.

Osa ihmisitä ei vaan hallitse rahan käyttöä, tämän havaitsi jo lapsena kavereista ja osalta puuttuu sinnikkyys selviytyä vastoinkäymisistä, jotka kuuluvat elämään. Sitten on toki oikeasti autettavia vakavasti sairastuneita yksinhuoltajia tms.

Mediassa itkettiin hiljattain, kun jonkun perheen lapsella ei ole varaa Linnanmäen kalliiseen lippuun, eikä sossu sitä kustanna. Ei kuulukaan kustantaa. Ei yhteiskunnan, eli toisten veronmaksajien ole tarkoitus kustantaa vähävaraisille keskiluokkaista elämää, ainoastaan välttämättömät asiat. Miten tällaista edes kuvitellaan?

Just näin!

Vierailija kirjoitti:

Kelan tuet pois ja antaa luonnon hoitaa

Sano tuo sitten kun itse joudut työttömäksi ja yritykset menee konkurssiin. Et varmaan tiennyt että se voi tapahtua kenelle vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että keskustelu työttömille maksettavista tuista pyörii vielä siinä samassa luupissa kuin 1860-luvun nälkävuosinakin.

Läänien kuvernöörit jakoivat kunnille viljaa työttömien ja nälänhädästä kärsivien ruokkimiseen. Vaikka iso osa kansasta oli nälkäkuoleman partaalla, parempiosaiset kävivät koko ajan keskustelua siitä, voiko viljaa jakaa "pelkkänä laupeudentyönä", ilman työvelvoitetta. Nälkäisiä kerjäläisiä moitittiin "laiskuudesta" ja "irtolaisuudesta", ja vähemmän tiedostettiin se tosiasia, että he lähtivät liikkeelle, koska heidät sanottiin irti kaikista talojen töistä - koska kadon vuoksi heille ei voitu maksaa raha- tai ruokapalkkaa.

Monissa kunnissa päädyttiin järjestämään köyhille hätäaputöitä: nälkäkuoleman partaalla olevat laitettiin tietöihin tai jos eivät enää pystyssä pysyneet, niin joutuivat näpertelemään puusta, tuohesta tai päreistä käsitöitä jossakin "työtuvassa". 

Juuri näin. 

Ei se paska muuta olemustaan, vaikka paketoisi siihen minkä tahansa uuden rusetin päälle. 

Kysymys on lopulta siitä kuka yhteiskunnassa saa määrittää ihmisarvon ja sen kenelle se kuuluu. 

Mä en ainakaan alistu siihen, että joku äärioikeistolainen kilipää saa määrittää kenen elämä on ihmisarvon arvoista. 

Eihän se kilipää määritä kuin sen, paljonko sulle ilmaista rahaa Kelan taikaseinästä maksetaan, eli paljonko saat pummata muiden kukkarolla.

Jos ei kelpaa, ei ole pakko ottaa vastaan. Enempää et saa.

Eikö äiti rakastanut sua lapsena, kun on noin paha olla? 

Kukaan ole sulle velkaa mitään, etkä sä näytä olevan edes kovin mukava ihminen. 

-ohis

Ei toki kukaan ole minulle velkaa mitään. Maksan veroni kuten kunnon kansalainen tekee, mukisematta. 

Pikemminkin tässä ketjussa tuntuu olevan vallalla käsitys, että me veronmaksajat olisimme jotenkin velkaa heikko-osaisille ja että mikään määrä tulonsiirtona maksamaamme ilmaista rahaa ei ole tarpeeksi.

Tai muuten on sitä empatiavajetta.

Hyvinvointivaltio ei ole mikään henkilökohtainen lahjoitusprojekti, jossa “kunnon kansalaiset” armollisesti heittelevät rahaa alemmille ihmisryhmille. Sinä et yksin “elätä” ketään, vaan kaikki osallistuvat samaan järjestelmään eri elämäntilanteissa: ihmiset maksavat veroja, käyttävät palveluja, sairastuvat, jäävät työttömiksi, opiskelevat, jäävät vanhempainvapaille ja vanhenevat.

Ja tuo “mikään määrä ei riitä” on myös aika räikeä olkiukko. Kukaan ei tässä keskustelussa ole vaatinut rajattomasti rahaa seinästä, vaan puhunut siitä että ihmisarvoinen elämä ei saisi romahtaa sairauden, työttömyyden tai huonon onnen vuoksi.

Lisäksi on aika paljastavaa, että empatia näyttäytyy sinulle käytännössä rahasummana. 

Empatiavaje ei tarkoita sitä etteikö joku haluaisi maksaa äärettömiä tulonsiirtoja. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset lakataan näkemästä ihmisinä ja aletaan nähdä “maksajina”, “loisina” ja moraalisina hyöty-yksikköinä.

Ja ironisinta on ehkä se, että samaan aikaan kun korostat olevasi “kunnon kansalainen”, puhut muista kansalaisista tavalla jossa heidän ihmisarvonsa näyttää riippuvan siitä paljonko he tuottavat markkinoille.

Hitto, kuulin ihan selvästi enkelikuoron laulun taustalla kuin luin tätä hyveellistä paatosta. Vassarilla on vassarin puheet, ainakin niin kauan kunnes on alkanut kerätä rahansa omasta selkänahastaan repimällä. Toisten rahoilla on helppo olla hyväntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse. Jokainen on oman onnensa seppä, kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo. Toki sivistysyhteiskunta pitää huolta heikoimmistaan, sairaista ja vanhuksista, mutta laiskoja ei tarvitse hyysätä.

Osa ihmisitä ei vaan hallitse rahan käyttöä, tämän havaitsi jo lapsena kavereista ja osalta puuttuu sinnikkyys selviytyä vastoinkäymisistä, jotka kuuluvat elämään. Sitten on toki oikeasti autettavia vakavasti sairastuneita yksinhuoltajia tms.

Mediassa itkettiin hiljattain, kun jonkun perheen lapsella ei ole varaa Linnanmäen kalliiseen lippuun, eikä sossu sitä kustanna. Ei kuulukaan kustantaa. Ei yhteiskunnan, eli toisten veronmaksajien ole tarkoitus kustantaa vähävaraisille keskiluokkaista elämää, ainoastaan välttämättömät asiat. Miten tällaista edes kuvitellaan?

Just näin!

Tässä näkyy taas hyvin suomalaisen meritokratia-ajattelun ydin: koska jotkut ihmiset pärjäävät, päätellään että kaikkien pitäisi pystyä samaan jos vain yrittäisivät tarpeeksi. Samalla katoaa näkyvistä se, miten valtavasti ihmisten lähtökohdat, terveys, trauma, neuropsykiatriset ongelmat, perhetausta ja sattuma vaikuttavat elämään.

Ja rehellisesti, “jokainen on oman onnensa seppä” kuulostaa aika erilaiselta ihmiselle, joka on syntynyt turvalliseen kotiin, saanut tukea, pysynyt terveenä ja onnistunut koulutuspolulla kuin ihmiselle, jonka elämä on ollut täynnä väkivaltaa, sairautta tai jatkuvaa epävarmuutta.

Lisäksi tässä keskustelussa ihmisarvo typistyy jatkuvasti pelkkään biologiseen selviytymiseen. Ikään kuin hyvinvointivaltion moraalinen tehtävä olisi vain pitää ihmiset hengissä juuri ja juuri minimillä. Mutta ihmisarvoinen elämä tarkoittaa muutakin kuin sitä ettei kuole nälkään.

Ja tuo Linnanmäki-esimerkki on aika paljastava. Kyse ei oikeasti ole yhdestä huvipuistolipusta vaan siitä, että köyhyys sulkee ihmisiä ulos normaalista sosiaalisesta elämästä ja lapsuudesta. Monelle lapselle kyse ei ole “keskiluokkaisesta luksuksesta” vaan siitä kokeeko olevansa mukana muiden joukossa vai jatkuvasti ulkopuolinen ja häpeävä poikkeus.

Koko viestistä huokuu ajatus, että ihmiset pitää jakaa “ansaitseviin” ja “ei-ansaitseviin” köyhiin. Ja juuri tuollainen moraalinen lajittelu on se kohta, jossa empatia alkaa muuttua ehdolliseksi.

Ei pitäisi myöskään järjestää suojatyöpaikkoja valtiolla työskentelevien sukulaisille ja kavereille. Se ei ole valtion velvollisuus.

En nyt tiedä. Sata vuotta sitten oli oikeasti köyhiä. Nykyinen sosiaaliturva takaa kuitenkin käytännössä asunnon ja ruuan. 

Vierailija kirjoitti:

Se on häiritsevää. Lisäksi suurin osa köyhistä on tavallisia työntekijöitä. Lait on tehty vähemmistön näkökulmasta ja ne hyödyttävät vain rikkaita.

On häiritsevää, että kauppojen hinnat ja palkat on aina määritelty siten, että työntekijät pidetään varpaillaan ja hermostuneina 24/7. Palkat on asetettu niin, että ne kestävät palkasta toiseen, jolloin ylelliseen elämään ei jää juurikaan aikaa. Jos haluat enemmän, sinun täytyy ottaa lainaan. Nämä lainat ovat loputtomia, emmekä puhu 300 000 euron lainaamisesta kotiin, vaan yksinkertaisesti urheiluvälineiden ostamisesta lapsille, puhumattakaan auton korjaamisesta jn.e.

Esimerkki:
Kun kaikki laskut on maksettu, palkasta jää muutama sata. Ammattini on sairaanhoitaja. Autoni hajoaa ja joudun ottamaan 3 000 euron lainan sen korjaamiseen, koska en pysty maksamaan sitä palkallani. Minun täytyy vaihtaa talvirenkaani, jotka maksavat 350 - 400 euroa, ja minun on otettava toinen laina, koska muuten joudun leikkaamaan ruokaa ja lasten taskurahaa.

Rikkaiden ja rahattomien ohjelma lisää jatkuvasti bensaa liekkeihin.

Tämä tekee köyhistä entistä katkerampia ja kateellisempia.

Sairaanhoitajan palkalla tasan pystyy elämään ja laittamaan sivuun rahaa yllättäviä menoja varten. Jos ei pysty, taloudenhallinta on pielessä. Paljon pienipalkkaisemmatkin ihmiset saa säästettyä palkastaan. 

Ongelma on siinä, että välttämättömyyksiksi lasketaan paljon enemmän kaikkea, mikä ennen oli ekstraa ja ylellisyyttä. Nyt kaikilla pitää olla kaikkea mitä muillakin. Koulutustaso ja ylipäänsä omat valinnat eivät enää saisi olla perusteita siihen, että ei saakaan samaa kuin se, jolla on rahaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on häiritsevää. Lisäksi suurin osa köyhistä on tavallisia työntekijöitä. Lait on tehty vähemmistön näkökulmasta ja ne hyödyttävät vain rikkaita.

On häiritsevää, että kauppojen hinnat ja palkat on aina määritelty siten, että työntekijät pidetään varpaillaan ja hermostuneina 24/7. Palkat on asetettu niin, että ne kestävät palkasta toiseen, jolloin ylelliseen elämään ei jää juurikaan aikaa. Jos haluat enemmän, sinun täytyy ottaa lainaan. Nämä lainat ovat loputtomia, emmekä puhu 300 000 euron lainaamisesta kotiin, vaan yksinkertaisesti urheiluvälineiden ostamisesta lapsille, puhumattakaan auton korjaamisesta jn.e.

Esimerkki:
Kun kaikki laskut on maksettu, palkasta jää muutama sata. Ammattini on sairaanhoitaja. Autoni hajoaa ja joudun ottamaan 3 000 euron lainan sen korjaamiseen, koska en pysty maksamaan sitä palkallani. Minun täytyy vaihtaa talvirenkaani, jotka maksavat 350 - 400 euroa, ja minun on otettava toinen laina, koska muuten joudun leikkaamaan ruokaa ja lasten taskurahaa.

Rikkaiden ja rahattomien ohjelma lisää jatkuvasti bensaa liekkeihin.

Tämä tekee köyhistä entistä katkerampia ja kateellisempia.

Sairaanhoitajan palkalla tasan pystyy elämään ja laittamaan sivuun rahaa yllättäviä menoja varten. Jos ei pysty, taloudenhallinta on pielessä. Paljon pienipalkkaisemmatkin ihmiset saa säästettyä palkastaan. 

Ongelma on siinä, että välttämättömyyksiksi lasketaan paljon enemmän kaikkea, mikä ennen oli ekstraa ja ylellisyyttä. Nyt kaikilla pitää olla kaikkea mitä muillakin. Koulutustaso ja ylipäänsä omat valinnat eivät enää saisi olla perusteita siihen, että ei saakaan samaa kuin se, jolla on rahaa enemmän. 

Nojaat aika vahvasti moraaliseen oletukseen, että talousvaikeudet johtuvat ensisijaisesti huonoista valinnoista eikä siitä, että asuminen, ruoka, energia, liikkuminen ja käytännössä kaikki elämän perusasiat ovat kallistuneet paljon nopeammin kuin palkat.

Ja siinä on ristiriita: samaan aikaan myönnetään että tavallinen sairaanhoitaja joutuu velkaantumaan auton korjauksesta tai renkaista, mutta silti halutaan uskoa että ongelma on yksilön “taloudenhallinnassa” eikä siinä että monen työssäkäyvänkin arki on muuttunut jatkuvaksi selviytymiseksi.

Useimmat ihmiset eivät edes tavoittele mitään luksusta. Ne yrittävät vain elää normaalia elämää ilman jatkuvaa pelkoa siitä että yksi yllättävä meno romahduttaa koko talouden.

Olenko minä huono- vai hyväosainen? Olen köyhästä perheestä. Isäni teki kovastikin työtä, mutta työ oli kausiluontoista, ja rahaa meni alkoholiin. Lapaikatrasta hoiti äiti, joka oli todella hyvä ja rakastava äiti. Kumpikin vanhemmista kannusti opiskelemaan. Opiskelun ansioista (opintolaina ja kesätyöt) olen saanut huomattavasti paremman elämän kuin useimmat sisaruksistani. Ahkeruus ja päämäärätietoisuus ovat ihan ilmaisia kaikille. Mistä se hyvä ja huono osa ihniselle jaetaan? Kertokaa. No vakava sairaus on huono-osaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse. Jokainen on oman onnensa seppä, kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo. Toki sivistysyhteiskunta pitää huolta heikoimmistaan, sairaista ja vanhuksista, mutta laiskoja ei tarvitse hyysätä.

Osa ihmisitä ei vaan hallitse rahan käyttöä, tämän havaitsi jo lapsena kavereista ja osalta puuttuu sinnikkyys selviytyä vastoinkäymisistä, jotka kuuluvat elämään. Sitten on toki oikeasti autettavia vakavasti sairastuneita yksinhuoltajia tms.

Mediassa itkettiin hiljattain, kun jonkun perheen lapsella ei ole varaa Linnanmäen kalliiseen lippuun, eikä sossu sitä kustanna. Ei kuulukaan kustantaa. Ei yhteiskunnan, eli toisten veronmaksajien ole tarkoitus kustantaa vähävaraisille keskiluokkaista elämää, ainoastaan välttämättömät asiat. Miten tällaista edes kuvitellaan?

Just näin!

Tässä näkyy taas hyvin suomalaisen meritokratia-ajattelun ydin: koska jotkut ihmiset pärjäävät, päätellään että kaikkien pitäisi pystyä samaan jos vain yrittäisivät tarpeeksi. Samalla katoaa näkyvistä se, miten valtavasti ihmisten lähtökohdat, terveys, trauma, neuropsykiatriset ongelmat, perhetausta ja sattuma vaikuttavat elämään.

Ja rehellisesti, “jokainen on oman onnensa seppä” kuulostaa aika erilaiselta ihmiselle, joka on syntynyt turvalliseen kotiin, saanut tukea, pysynyt terveenä ja onnistunut koulutuspolulla kuin ihmiselle, jonka elämä on ollut täynnä väkivaltaa, sairautta tai jatkuvaa epävarmuutta.

Lisäksi tässä keskustelussa ihmisarvo typistyy jatkuvasti pelkkään biologiseen selviytymiseen. Ikään kuin hyvinvointivaltion moraalinen tehtävä olisi vain pitää ihmiset hengissä juuri ja juuri minimillä. Mutta ihmisarvoinen elämä tarkoittaa muutakin kuin sitä ettei kuole nälkään.

Ja tuo Linnanmäki-esimerkki on aika paljastava. Kyse ei oikeasti ole yhdestä huvipuistolipusta vaan siitä, että köyhyys sulkee ihmisiä ulos normaalista sosiaalisesta elämästä ja lapsuudesta. Monelle lapselle kyse ei ole “keskiluokkaisesta luksuksesta” vaan siitä kokeeko olevansa mukana muiden joukossa vai jatkuvasti ulkopuolinen ja häpeävä poikkeus.

Koko viestistä huokuu ajatus, että ihmiset pitää jakaa “ansaitseviin” ja “ei-ansaitseviin” köyhiin. Ja juuri tuollainen moraalinen lajittelu on se kohta, jossa empatia alkaa muuttua ehdolliseksi.

Höpöhöpö. Aina löytyy jotain kenen tahansa elämästä, jolla voi selittää omat valintansa. Minä en ole syntynyt turvalliseen kotiin, en saanut tukea, en pysynyt terveenä enkä todellakaan ole traumaton. Perhetaustan perusteella en olisi siis mitään. Sattumia tulee vastaan kaikille, sitten muutetaan suunnitelmia. Kyse on sisusta ja sitkeydestä, mutta niinkuin sanotaan, hyvät ajat tuottaa heikkoja ihmisiä. Loputon paapominen, ymmärtäminen ja valtion holhous tekee sen, että ihmisistä tulee valittavia uhriutujia. Ja tämä Linnamäki-esimerkki, voi hitto soikoon...omassa lapsuudessa kaikki eivät saaneet kaikkea. En päätynyt terapiaan, vaikka kaverit saivat jotain ja minä en. Ei niin voi lapsia kasvattaa, että kaikkien on saatava samaa, ei se elämä niin mene. 

Ihmisen pitää auttaa itseään ja ottaa vastuuta, jos se ei riitä, niin sitten autetaan.

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä huono- vai hyväosainen? Olen köyhästä perheestä. Isäni teki kovastikin työtä, mutta työ oli kausiluontoista, ja rahaa meni alkoholiin. Lapaikatrasta hoiti äiti, joka oli todella hyvä ja rakastava äiti. Kumpikin vanhemmista kannusti opiskelemaan. Opiskelun ansioista (opintolaina ja kesätyöt) olen saanut huomattavasti paremman elämän kuin useimmat sisaruksistani. Ahkeruus ja päämäärätietoisuus ovat ihan ilmaisia kaikille. Mistä se hyvä ja huono osa ihniselle jaetaan? Kertokaa. No vakava sairaus on huono-osaisuutta.

Et ole yksiselitteisesti kumpaakaan, ja juuri siksi tämä keskustelu menee jatkuvasti pieleen kun ihmiset yrittävät jakaa maailmaa “pärjääjiin” ja “epäonnistujiin”.

Sinulla on selvästi ollut sekä huono-osaisuutta että suojaavia tekijöitä samaan aikaan. Köyhyys, alkoholiongelmainen vanhempi ja epävarma talous ovat ihan todellisia riskitekijöitä. Mutta samalla sait jotain todella merkittävää: rakastavan äidin, kannustusta opiskeluun ja ilmeisesti myös kyvyn rakentaa tavoitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Ja juuri tuossa näkyy miksi “ahkeruus on ilmaista kaikille” ei ihan pidä paikkaansa. Ahkeruus, sinnikkyys ja päämäärätietoisuus eivät synny tyhjiössä. Ne rakentuvat usein turvallisuudesta, tuesta, psyykkisestä jaksamisesta, terveydestä ja siitä että ihminen uskoo tulevaisuuteen. Kaikilla niitä ei ole samalla tavalla.

Tuo ei vähennä sinun ansioitasi. Olet selvästi tehnyt paljon töitä elämäsi eteen. Mutta samalla olisi hyvä nähdä, ettei oma selviytymistarina automaattisesti tarkoita että kaikilla olisi ollut samat resurssit selvitä samalla tavalla.

Ja juuri siksi huono-osaisuus ei ole vain yksi asia kuten “laiskuus” tai “sairaus”. Se on usein monen tekijän kasauma: perhetausta, trauma, mielenterveys, koulutus, verkostot, sattuma, terveys, alueellinen asema ja mahdollisuudet. Joillakin on enemmän suojaavia tekijöitä kuin toisilla, vaikka kaikki yrittäisivät parhaansa.

Häiritsee. Mielestäni jokainen voisi sen verran skarpata ettei rupea huono-osaiseksi. Kaikista ei voi eikä tarvitse tulla miljonäärejä, mutta sellainen perustaso pitäisi jokaiselta löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on häiritsevää. Lisäksi suurin osa köyhistä on tavallisia työntekijöitä. Lait on tehty vähemmistön näkökulmasta ja ne hyödyttävät vain rikkaita.

On häiritsevää, että kauppojen hinnat ja palkat on aina määritelty siten, että työntekijät pidetään varpaillaan ja hermostuneina 24/7. Palkat on asetettu niin, että ne kestävät palkasta toiseen, jolloin ylelliseen elämään ei jää juurikaan aikaa. Jos haluat enemmän, sinun täytyy ottaa lainaan. Nämä lainat ovat loputtomia, emmekä puhu 300 000 euron lainaamisesta kotiin, vaan yksinkertaisesti urheiluvälineiden ostamisesta lapsille, puhumattakaan auton korjaamisesta jn.e.

Esimerkki:
Kun kaikki laskut on maksettu, palkasta jää muutama sata. Ammattini on sairaanhoitaja. Autoni hajoaa ja joudun ottamaan 3 000 euron lainan sen korjaamiseen, koska en pysty maksamaan sitä palkallani. Minun täytyy vaihtaa talvirenkaani, jotka maksavat 350 - 400 euroa, ja minun on otettava toinen laina, koska muuten joudun leikkaamaan ruokaa ja lasten taskurahaa.

Rikkaiden ja rahattomien ohjelma lisää jatkuvasti bensaa liekkeihin.

Tämä tekee köyhistä entistä katkerampia ja kateellisempia.

Sairaanhoitajan palkalla tasan pystyy elämään ja laittamaan sivuun rahaa yllättäviä menoja varten. Jos ei pysty, taloudenhallinta on pielessä. Paljon pienipalkkaisemmatkin ihmiset saa säästettyä palkastaan. 

Ongelma on siinä, että välttämättömyyksiksi lasketaan paljon enemmän kaikkea, mikä ennen oli ekstraa ja ylellisyyttä. Nyt kaikilla pitää olla kaikkea mitä muillakin. Koulutustaso ja ylipäänsä omat valinnat eivät enää saisi olla perusteita siihen, että ei saakaan samaa kuin se, jolla on rahaa enemmän. 

Yksinäisenä sairaanhoitajan palkka ehkä riittää, mutta jos sinulla onkin lapsia? Tuossa esimerkissä, johon ketjuun vastasit, puhuttiin lapsista versus yksinäisen 1200-1300 nettotulot.

Sairaanhoitajat valittavat pientä palkkaa ja sinä kehut sitä, vähemmälläkin selviäisit. huomaatko mitään ristiriitaisuutta, ehkä asumiskulut, lapsimäärä yms voi vaikuttaa tilanteeseesi.