Häiritseekö teitä se, että joku sai 14 laudaturia?

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

Minä varmastin aikanani opiskelupaikan pitkän matematiikan arvosanoilla. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut alkaa pänttäämään heti kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin.

Ei. Jotkut ovat hyviä opiskelemaan (tai tekemään niin kuin käsketään). Elämässä siitä ei ole juuri hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse. Mutta on muistettava, että joku vähemmän lahjakas oppilas voi tehdä todella paljon töitä sen eteen, että pääsee kirjoituksista läpi. Joku henkilö muistaa kaiken yhdellä lukemiskerralla. Toinen saa päntätä kymmenen kertaa saman asia. Ja  nykyisin on onneksi monta eri väylää "menestykseen" - mitä tuo nyt tarkoittaakaan.

Tämä ehkä lähinnä häiritsee. Olisi hyvä tehdä juttuja myös opiskelijoista, jotka ovat tsempanneet superisti. Päässeet läpi, vaikkei kukaan olisi uskonut. Saaneet jopa jatkokoulutuspaikan. Nämä kiinnostaisivat.

Joku ri kastaja vai??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

Minä varmastin aikanani opiskelupaikan pitkän matematiikan arvosanoilla. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut alkaa pänttäämään heti kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin.

Niinkö varmistit? Mahdat olla ylpeä itsestäsi, olmi?!

Ei häiritse, mutta onko tarpeellista ja mitä hyötyä siitä on? Vie turhaan sensoreiden aikaa. Kun kirjoituksissa on minimi ainemäärä, niin voisi myös olla maksimi määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

Minä varmastin aikanani opiskelupaikan pitkän matematiikan arvosanoilla. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut alkaa pänttäämään heti kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin.

Niinkö varmistit? Mahdat olla ylpeä itsestäsi, olmi?!

Menehän nauttimaan työmarkkinatuen jämistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

Minä varmastin aikanani opiskelupaikan pitkän matematiikan arvosanoilla. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut alkaa pänttäämään heti kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin.

Joo, itse asiassa mulla oli sama. Pitkän matikan ällällä pääsi opiskelemaan matikkaa ja mikrobiologiaa ainakin. Varmistin tuo mikrobiologian paikan, mutta pääsykokeiden kautta hain ja pääsin muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mietityttää tämän ennätysjahdin tarkoitus. Lukion kehityssuuntaa ja merkitystä olisi hyvä pysähtyä miettimään. 

Minua mietityttää tämän henkilön tulevaisuus ja onko sosiaalisesti kyvykäs.

No ei laudaturien määrä, mutta vähän häiritsee, että tyyppi pukeutuu kuin olisi 46-vuotias virkamies. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8afbf092-b378-4e27-bddf-3e421bbbfca0

Ja itseilmaisussa on vähän jotain outoa: 

- Mulla on kokemuksia koulumaailman ulkomaailman ulkopuolella, retkeilyä ja ulkomaan matkoja...

Mikä on kokemus koulumaailman ulkomaailman ulkopuolella? Ikinä kuullut tuollaista termiä. Jos koulumaailman ulkomaailma on esim. ulkoliikuntaa tai välitunti, niin silloin ihan kaikki muu on sen ulkopuolista kokemusta, vaikka viikonloppu kotona löhöten.

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse, mutta onko tarpeellista ja mitä hyötyä siitä on? Vie turhaan sensoreiden aikaa. Kun kirjoituksissa on minimi ainemäärä, niin voisi myös olla maksimi määrä.

Tämä on ihan totta. Hyödytöntä tuommoinen laajuus.

 Järjestelmä joka himoitsee verovaroja käyttöönsä, tuskin haluaa kuitenkaan laittaa rajaa ihmisen ponnistelujen määrälle oma hyöty silmällä pitäen.

Ei häiritse. En antanut paljon huomiota uutiselle. Ymmärrän että uutinen koskettaa eri tavalla niitä, jotka ovat samaa ikäluokkaa ja samassa elämäntilanteessa ja pohtivat mitä tämän jälkeen.

Juttuja tehdään joko onnistujista tai niistä, jotka ovat käyneet pohjamudissa ja nousseet sen jälkeen ja onnistuneet valtavien epäonnistumisien jälkeen. Sellainen myy. Sellainen kiehtoo. Eivät jutuntekijät mieti mitä mieltä on se suuri joukko, jotka kuuluvat siihen tasapaksuun tylsään välimaastoon, hehän ovat tylsiä. Heidän elämänsä on tylsää ja arvaamatonta eikä kiinnosta ketään.

Mun elämäni vasta alkoi lukion jälkeen. Lukiosta pääsin huonoilla papereilla, mutta sen jälkeiset opinnot ovat vieneet eteenpäin. Ja suurempi voitto tällä hetkellä on se, että on töitä ja saa olla työssä. Lukio tai muu pohjaopinto on vain ponnahduslauta eteenpäin. Ketään ei kiinnosta enää jatko-opinnoissa mitä tulikaan kirjoitettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mietityttää tämän ennätysjahdin tarkoitus. Lukion kehityssuuntaa ja merkitystä olisi hyvä pysähtyä miettimään. 

Kyse on yhdestä tyypistä, joka halusi tehdä ennätyksen. Ap

Näin on ja se hänelle suotakoon ja hatun nosto hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mietityttää tämän ennätysjahdin tarkoitus. Lukion kehityssuuntaa ja merkitystä olisi hyvä pysähtyä miettimään. 

Kyse on yhdestä tyypistä, joka halusi tehdä ennätyksen. Ap

Näin on ja se hänelle suotakoon ja hatun nosto hänelle.

Nimenomaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse. Mutta on muistettava, että joku vähemmän lahjakas oppilas voi tehdä todella paljon töitä sen eteen, että pääsee kirjoituksista läpi. Joku henkilö muistaa kaiken yhdellä lukemiskerralla. Toinen saa päntätä kymmenen kertaa saman asia. Ja  nykyisin on onneksi monta eri väylää "menestykseen" - mitä tuo nyt tarkoittaakaan.

Tämä ehkä lähinnä häiritsee. Olisi hyvä tehdä juttuja myös opiskelijoista, jotka ovat tsempanneet superisti. Päässeet läpi, vaikkei kukaan olisi uskonut. Saaneet jopa jatkokoulutuspaikan. Nämä kiinnostaisivat.

Ketä tuollainen muka kiinnostaisi? Näitä heikoista odotuksista huolimatta läpi pääseviä ja jatkokoulutuspaikan saavia on kuitenkin valtavasti, varmasti satoja joka vuosi. Eivät he ole mikään poikkeus. He eivät ole erityisiä. Sen sijaan laudatur-ennätys on todella poikkeuksellinen, edellisen kerran rikottu 10 vuotta sitten.

14 lautaa sai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mietityttää tämän ennätysjahdin tarkoitus. Lukion kehityssuuntaa ja merkitystä olisi hyvä pysähtyä miettimään. 

Minua mietityttää tämän henkilön tulevaisuus ja onko sosiaalisesti kyvykäs.

O

Jotenkin pitää kiusata, eikö niin?

Miksi ihmeessä sen pitäis minua häiritä?

😂

Luin jonkun uutisen, jossa mainittiin, että ei ollut saanut pitkästä matematiikasta L:ää ekalla kerralla vaan joutui korottamaan. Minulle riittää, että itse sain siitä L:n heittämällä ja samoin lapseni.  Eli matemaattista älyä meillä löytyy enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mietityttää tämän ennätysjahdin tarkoitus. Lukion kehityssuuntaa ja merkitystä olisi hyvä pysähtyä miettimään. 

Kyse on yhdestä tyypistä, joka halusi tehdä ennätyksen. Ap

14 laudaturia tuntuu varsin keinotekoiselta saavutukselta verrattuna siihen vanhaan systeemiin, jossa kaikki kirjoittijat yhdellä kertaa ylioppilaiksi lukion kolmannen luokan keväällä ja kaikista reaaliaineista sai yhden arvosanan. Ennen ainoastaan keväällä reputtaneet joutuivat vielä osallistumaan syksyn yo-kirjoituksiin. Se kuuden laudaturin suoritus sisälsi matematiikan, äidinkielen, ensimmäinen vieraan kielen (tavallisimmin englanti), toisen kotimaisen kielen (ruotsi), toisen vieraan kielen (mahdollisesti mm. saksa, ranska, venäjä, espanja tai latina) ja reaali (kaikki muut oppiaineet kuten historia, uskonto, fysiikka, kemia, psykologia, biologia, maantiede, jne). 

Ei häiritse, mietin vain olisi voinut suunnata fokusta johonkin sellaiseen mikä auttais enemmän saavuttamaan omat tavoitteensa elämässä jatkossa. Mutta jos kiikarissa on ollut nimenomaan monta laudaturia niin sittenhän fokus on ollut oikea.