Olen onnellisesti naimisissa, pitkässä liitossa. Haluatko kysyä jotain?

Jos liittosi on onnellinen, et olisi täällä päivystämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvosi jolla saada hyvä ja pitkä parisuhde. 

Älä tee kompromisseja. Jos alussa jokin asia ei tunnu hyvältä, kannattaa lopettaa suhde matalalla kynnyksellä. Mitään ns. hyvää syytä ei tarvita, mielen pahoittaminen tai epäilys riittää. On vaikea ellei mahdoton tulla onnelliseksi ihmisen kanssa, joka ei joko osaa tai välitä käyttäytyä niin, että kumppani tuntee itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi. Ap

Meillä on riidoissa ollut aggressiivista käytöstä, mies on arvostellut persoonaani eli ns iskenyt vyön alle. Tuntuu että rakkaus ja kunnioitus ovat silloin kadonneet. Onko teillä ne riidoissa säilyneet?

Tuo on todella tuhoisaa suhteelle, jos riidoissa sanotaan mitä sattuu toiselle. Pyytääkö mies edes anteeksi? Mieheni ei ole ikinä loukannut minua persoonaan menevällä arvostelulla, hän on ensinnäkin aika tasainen ja harkitseva luonteeltaan ja toisaalta varmasti tietää, etten pääsisi siitä ikinä yli. Olen todella pitkävihainen tyyppi ja hän on nähnyt, että päätän ihmissuhteen hyvin herkästi, jos menetän luottamukseni, joten sekin on saattanut vaikuttaa asiaan. En tiedä miten on sinun kohdallasi, mutta olen huomannut, että osa ihmisistä on liian anteeksiantavaisia, jolloin herkästi käy niin, että heitä loukataan uudestaan ja uudestaan. Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, jotka haluavat minulle hyvää ja näkevät minut hyvänä tyyppinä silloinkin, kun itselläni on siitä epäilys. Tämä on ollut jo nuorena yksi ohjenuorani samoin kuin sekin, että koetan hankkiutua aina itseäni älykkäämpien ja fiksumpien seuraan, niin kehityn paremmin ihmisenä. Ap

Pyysi anteeksi, kun asiasta huomautin. En tiedä olisiko ilman huomautusta pyytänyt. Minä en oikeastaan vihaa, mutta hieman kyllä pelottaa kuinka itsetunnolleni käy jos noita joutuu kuulemaan ja kuulemaan. Ja hän on myös sanonut noita loukkauksiaan ihan rauhallisella äänelllä. 

Onko sinulla tietoa siitä miksi hän toimii noin? Eli haluaa vahingoittaa sinua ja liittoanne? Minusta tuo kuulostaa tosi pahalta. Onko hän sosiaalisesti taitamaton ihminen, kun ei ymmärrä oma-aloitteisesti edes anteeksi pyytää? Vai onko kyseessä tietoinen vahingoittamisen halu. Siihen voi olla monia syitä, vaikka jokin sellainenkin pikkumainen syy, että kokee itsensä sinua huonommaksi ja pyrkii siksi painamaan sinua alas. Tai jokin vanha kauna, jota hautoo mielessään. Taustalla voi olla melkein mitä vain, mutta pahahan siihen on mitään tehdä, jos ei suostu kertomaan miksi. Toisaalta se tärkein tieto sinulle on se, että hän toimii sinua vastaan jostain syystä. Ja sinun täytyy miettiä onko suhde sinulle hyväksi, ellei asia selviä ymmärrettävällä tavalla, jolloin sen ehkä voi unohtaa. 

Olen sitä mieltä, että ihmisen mieli on sillä tavalla viisas, että loukkauksia ei hevin unohda. Sille on syynsä eli omaa itseä on aina tarpeen suojata pahuudelta. Joskus se pahin loukkaaja onkin aviopuoliso eivätkä muut läheiset tai ventovieraat. Silloin myös vahingot ovat suurempia, koska perusluottamus horjuu. Ap

EN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ikinä ollut pidempää ajanjaksoa, jolloin toinen on ottanut päähän, läheisyys on ollut kateissa ja olet ajatellut eroakin? Jos, niin miten saitte käännettyä tilanteen taas positiiviseksi? Onko teillä lapsia? Jos on, niin saitteko parisuhteen pidettyä hengissä läpi pikkulapsivuosien, vai oliko parisuhde enemmän tai vähemmän taka-alalla ne vuodet?

Ei ole koskaan ollut sellaista ajanjaksoa, jolloin mieheni olisi ottanut päähän, hän on niin täydellinen minulle. Pyydämme anteeksi molemmat hyvin herkästi, jos jotain on tullut sanottua ajattelemattomasti. Yhteensopivuus auttaa tässä mielestäni valtavan paljon. 

 

On ollut aikoja, jolloin olemme olleet hieman kauempana toisistamme kiireisen elämän takia, opiskelin esim. toisella paikkakunnalla neljä vuotta, mutta ei se vaikuttanut suhteeseemme kielteisesti niin, että olisimme riidelleet enemmän tai olisi tullut jotain muuta häikkää. Mieheni on ottanut lapsesta vastuuta paljon ja lapsi oli tosi helppo, aurinkoinen, fiksu, kaikki meni tosi hienosti ja pikkulapsiaika oli tosi idyllistä. Nautin todella paljon lapsen kanssa oleilusta ja olin kotiäitinä neljä vuotta, matkailimme myös tosi paljon, vuokrasimme talon jostain Euroopasta ja olimme siellä aina lomalla talvella, siihen aikaan koulusta sai lomaa ihan hyvin, kun koulu meni lapsella hyvin. Pikkulapsiaika ei siis ollut meidän suhteessamme erityinen rasite. Ap

Otit lomaa koulusta? Olen sanaton.

 Täysin vastuutonta. No, sen voi arvata jo aloituksesta.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli ainakin ihan tavallista varakkaampien perheiden keskuudessa. En tiedä nykyajasta.

Totta, lomaa oli helppo saada, jos koulumenestys oli hyvä. Emme siis koko kuukautta olleet poissa koulusta, vaan esim. joululomaa ennen pari viikkoa tai jälkeen, jolloin tuli pitempi pätkä lähteä pois. Lapsellehan se oli ihan hyvä kokemus, kun sai harjoitella englantia ja käydä vähän englanninkielistä kouluakin kohdemaan lasten kanssa. Kävimme myös paljon museoissa ja historiallisissa kohteissa, jolloin historiakin avautui uudesta kulmasta. Joskus olimme kyllä rantalomallakin, kävimme ratsastamassa, uimme ja patikoimme. Olimme hyvin tiivis perhe. Perjantaisin meillä oli viikkokokous, missä suunnittelimme mitä lähiaikoina tehdään, syödään jne. Vihkot ovat vieläkin tallessa, mukavia muistoja, lapsemme piti aina pöytäkirjaa kokouksista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oltiin exän kanssa 33 vuotta. Suhde meni välillä paremmin välillä huonommin. Kun meni hyvin olisin voinut tehdä aapeen kirjottaman alotuksen.

No erottiin kun sivusuhde selvisi mulle. Samalla paljastu muitakin naisia. Ja että Tinderi oli exällä ahkerassa käytössä.

Nyt jälkikäteen hävettää oma sinisilmäsyys.

Ei luottamuksessa ole mitään hävettävää, vain miehelläsi olisi syytä hävetä, ei sinulla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos liittosi on onnellinen, et olisi täällä päivystämässä.

Olen eri mutta kyllä ihmisillä on monia muitakin motiiveja vertailla ja kysellä ihmissuhdeneuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat tekee sun liitosta erityisen onnellisen?

Hyvä kysymys. Onnelliseksi tekee se, että sovimme niin hirveän hyvin yhteen kaikessa. Pidämme samantyylisistä asioista musiikista urheiluun, arvot ovat hyvin samanlaiset ja käsitys hyvästä elämästä. Meillä on myös samanlainen seksimaku ja arvostamme toistemme ulkonäköä todella korkealle. Nuo nyt äkkiseltään tulevat mieleen. Ap

Kuulostaa hyvältä. Onnittelut sulle hyvästä liitosta. Itse en ole ollut yhtä onnekas.

Kiitos. Olen samaa mieltä siitä, että tuuriakin tässä on mukana. Olin tosi nuori ja ihmisenä hyvin raakile kun tavattiin. Olisi voinut olla huono tuuri ja jo ensimmäisessä suhteessa saada pahan kiintymyssuhdetrauman, jolloin suhde vastakkaiseen sukupuoleen lähtee heti väärille urille. Herkässä iässä koetut pettymykset ovat merkittäviä, kun rakennetaan kuvaa itsestä muilta peilaten. Ap

Minkä kirjan luit viimeksi?

Vierailija kirjoitti:

Minkä kirjan luit viimeksi?

Claire Keeganin, Aivan viime hetkellä. Se sisälsi kolme novellia eikä tehnyt isompaa vaikutusta, vaikka niminovelli oli hyvä. Se nimittäin käsitteli tämän ketjun aihetta: miten ei ainakaan saa onnellista avioliittoa - ja vieläpä miehen näkökulmasta. Luin kirjan loppuun yhtenä iltana, koska siitä on varaus. Seuraavaksi otan lukuun erään ammattiini liittyvän kirjan, josta pitäisi kirjoittaa jotain. Ap