Olen onnellisesti naimisissa, pitkässä liitossa. Haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvosi jolla saada hyvä ja pitkä parisuhde. 

En ole ap, mutta myös pitkässä liitossa.

Opetelkaa tuntemaan toisenne. Kunnioittakaa erilaisuutta.

Nuorena tällaisia asioita ei ehkä ajattele, mutta kriisin äärellä on viimeistään valittava,päättääkö ottaa toisen sellaisena kuin hän on, muuttamatta ja erilaisuudesta kiukuttelematta, vai lähteäkö eri suuntiin.

Toisen kanssa voi itsekin kasvaa ja muuttua. 

Entä jos miehellä on vastuuttomuutta ja aggressiivista käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Joko nukutte eri vuoteissa ja seksielämä on onnellisesti päättynyt?

Seksi ollut aina suhteessamme tosi tärkeää ja nyt vanhemmiten kun elämme taas kahdestaan se on vielä isommassa roolissa kuin siihen aikaan, kun teini oli vielä kotona eli seksille piti löytää rauhallinen hetki, jolloin olemme kahdestaan. Ap

Raha on se liima

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon tilillä rahaa juuri nyt?

En kyllä muista. Ei kovin paljon kuitenkaan, muutamia tonneja, alle kymppitonni. Ap

Oletteko koskaan puhuneet siitä, kuinka suuri osa omasta elämästä on vuosien aikana rakentunut toisen ympärille — ja mitä sille ihmiselle jää (henkisesti), joka jää yksin?

Pärjäisitkö taloudellisesti, jos tulisi ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvosi jolla saada hyvä ja pitkä parisuhde. 

Älä tee kompromisseja. Jos alussa jokin asia ei tunnu hyvältä, kannattaa lopettaa suhde matalalla kynnyksellä. Mitään ns. hyvää syytä ei tarvita, mielen pahoittaminen tai epäilys riittää. On vaikea ellei mahdoton tulla onnelliseksi ihmisen kanssa, joka ei joko osaa tai välitä käyttäytyä niin, että kumppani tuntee itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi. Ap

Meillä on riidoissa ollut aggressiivista käytöstä, mies on arvostellut persoonaani eli ns iskenyt vyön alle. Tuntuu että rakkaus ja kunnioitus ovat silloin kadonneet. Onko teillä ne riidoissa säilyneet?

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ikinä ollut pidempää ajanjaksoa, jolloin toinen on ottanut päähän, läheisyys on ollut kateissa ja olet ajatellut eroakin? Jos, niin miten saitte käännettyä tilanteen taas positiiviseksi? Onko teillä lapsia? Jos on, niin saitteko parisuhteen pidettyä hengissä läpi pikkulapsivuosien, vai oliko parisuhde enemmän tai vähemmän taka-alalla ne vuodet?

Ei ole koskaan ollut sellaista ajanjaksoa, jolloin mieheni olisi ottanut päähän, hän on niin täydellinen minulle. Pyydämme anteeksi molemmat hyvin herkästi, jos jotain on tullut sanottua ajattelemattomasti. Yhteensopivuus auttaa tässä mielestäni valtavan paljon. 

On ollut aikoja, jolloin olemme olleet hieman kauempana toisistamme kiireisen elämän takia, opiskelin esim. toisella paikkakunnalla neljä vuotta, mutta ei se vaikuttanut suhteeseemme kielteisesti niin, että olisimme riidelleet enemmän tai olisi tullut jotain muuta häikkää. Mieheni on ottanut lapsesta vastuuta paljon ja lapsi oli tosi helppo, aurinkoinen, fiksu, kaikki meni tosi hienosti ja pikkulapsiaika oli tosi idyllistä. Nautin todella paljon lapsen kanssa oleilusta ja olin kotiäitinä neljä vuotta, matkailimme myös tosi paljon, vuokrasimme talon jostain Euroopasta ja olimme siellä aina lomalla talvella, siihen aikaan koulusta sai lomaa ihan hyvin, kun koulu meni lapsella hyvin. Pikkulapsiaika ei siis ollut meidän suhteessamme erityinen rasite. Ap

Meillä tuli juuri täyteen 30 vuotta yhteistä taivalta. Ihanaa aikaa ollut, eletty ja kasvettu yhdessä, ihanat pojat saatu ja nähty paljon maailmaa yhdessä. Auttaa paljon kun ollaan eri maista ja vähän eri kulttuureistakin. Enemmän annettavaa kummallakin toiselle. Enkä suoraan sanoen olisi Suomi-miestä koskaan kelpuuttanutkaan : D

Kyllä haluan. Tämä on askarruttanut mieltäni. Voiko kastemato kaatua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ikinä ollut pidempää ajanjaksoa, jolloin toinen on ottanut päähän, läheisyys on ollut kateissa ja olet ajatellut eroakin? Jos, niin miten saitte käännettyä tilanteen taas positiiviseksi? Onko teillä lapsia? Jos on, niin saitteko parisuhteen pidettyä hengissä läpi pikkulapsivuosien, vai oliko parisuhde enemmän tai vähemmän taka-alalla ne vuodet?

Ei ole koskaan ollut sellaista ajanjaksoa, jolloin mieheni olisi ottanut päähän, hän on niin täydellinen minulle. Pyydämme anteeksi molemmat hyvin herkästi, jos jotain on tullut sanottua ajattelemattomasti. Yhteensopivuus auttaa tässä mielestäni valtavan paljon. 

 

On ollut aikoja, jolloin olemme olleet hieman kauempana toisistamme kiireisen elämän takia, opiskelin esim. toisella paikkakunnalla neljä vuotta, mutta ei se vaikuttanut suhteeseemme kielteisesti niin, että olisimme riidelleet enemmän tai olisi tullut jotain muuta häikkää. Mieheni on ottanut lapsesta vastuuta paljon ja lapsi oli tosi helppo, aurinkoinen, fiksu, kaikki meni tosi hienosti ja pikkulapsiaika oli tosi idyllistä. Nautin todella paljon lapsen kanssa oleilusta ja olin kotiäitinä neljä vuotta, matkailimme myös tosi paljon, vuokrasimme talon jostain Euroopasta ja olimme siellä aina lomalla talvella, siihen aikaan koulusta sai lomaa ihan hyvin, kun koulu meni lapsella hyvin. Pikkulapsiaika ei siis ollut meidän suhteessamme erityinen rasite. Ap

Otit lomaa koulusta? Olen sanaton.

 Täysin vastuutonta. No, sen voi arvata jo aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvosi jolla saada hyvä ja pitkä parisuhde. 

Älä tee kompromisseja. Jos alussa jokin asia ei tunnu hyvältä, kannattaa lopettaa suhde matalalla kynnyksellä. Mitään ns. hyvää syytä ei tarvita, mielen pahoittaminen tai epäilys riittää. On vaikea ellei mahdoton tulla onnelliseksi ihmisen kanssa, joka ei joko osaa tai välitä käyttäytyä niin, että kumppani tuntee itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi. Ap

Meillä on riidoissa ollut aggressiivista käytöstä, mies on arvostellut persoonaani eli ns iskenyt vyön alle. Tuntuu että rakkaus ja kunnioitus ovat silloin kadonneet. Onko teillä ne riidoissa säilyneet?

Tuo on todella tuhoisaa suhteelle, jos riidoissa sanotaan mitä sattuu toiselle. Pyytääkö mies edes anteeksi? Mieheni ei ole ikinä loukannut minua persoonaan menevällä arvostelulla, hän on ensinnäkin aika tasainen ja harkitseva luonteeltaan ja toisaalta varmasti tietää, etten pääsisi siitä ikinä yli. Olen todella pitkävihainen tyyppi ja hän on nähnyt, että päätän ihmissuhteen hyvin herkästi, jos menetän luottamukseni, joten sekin on saattanut vaikuttaa asiaan. En tiedä miten on sinun kohdallasi, mutta olen huomannut, että osa ihmisistä on liian anteeksiantavaisia, jolloin herkästi käy niin, että heitä loukataan uudestaan ja uudestaan. Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, jotka haluavat minulle hyvää ja näkevät minut hyvänä tyyppinä silloinkin, kun itselläni on siitä epäilys. Tämä on ollut jo nuorena yksi ohjenuorani samoin kuin sekin, että koetan hankkiutua aina itseäni älykkäämpien ja fiksumpien seuraan, niin kehityn paremmin ihmisenä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan. Tämä on askarruttanut mieltäni. Voiko kastemato kaatua?

Ei voi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pärjäisitkö taloudellisesti, jos tulisi ero?

Kyllä, minusta tulisi aika varakas nainen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan puhuneet siitä, kuinka suuri osa omasta elämästä on vuosien aikana rakentunut toisen ympärille — ja mitä sille ihmiselle jää (henkisesti), joka jää yksin?

Olemme. Kaksi ystäväämme on jo jäänyt leskeksi. Toivon, että mieheni löytää hyvän naisen itselleen ja olen jo antanut ohjeitakin sitä varten :)  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan. Tämä on askarruttanut mieltäni. Voiko kastemato kaatua?

Ei voi. Ap

No tuo täytyy sitten olla kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Entä intiimielämä? Onko? Kuinka usein?

Tähän jo vastasinkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ikinä ollut pidempää ajanjaksoa, jolloin toinen on ottanut päähän, läheisyys on ollut kateissa ja olet ajatellut eroakin? Jos, niin miten saitte käännettyä tilanteen taas positiiviseksi? Onko teillä lapsia? Jos on, niin saitteko parisuhteen pidettyä hengissä läpi pikkulapsivuosien, vai oliko parisuhde enemmän tai vähemmän taka-alalla ne vuodet?

Ei ole koskaan ollut sellaista ajanjaksoa, jolloin mieheni olisi ottanut päähän, hän on niin täydellinen minulle. Pyydämme anteeksi molemmat hyvin herkästi, jos jotain on tullut sanottua ajattelemattomasti. Yhteensopivuus auttaa tässä mielestäni valtavan paljon. 

 

On ollut aikoja, jolloin olemme olleet hieman kauempana toisistamme kiireisen elämän takia, opiskelin esim. toisella paikkakunnalla neljä vuotta, mutta ei se vaikuttanut suhteeseemme kielteisesti niin, että olisimme riidelleet enemmän tai olisi tullut jotain muuta häikkää. Mieheni on ottanut lapsesta vastuuta paljon ja lapsi oli tosi helppo, aurinkoinen, fiksu, kaikki meni tosi hienosti ja pikkulapsiaika oli tosi idyllistä. Nautin todella paljon lapsen kanssa oleilusta ja olin kotiäitinä neljä vuotta, matkailimme myös tosi paljon, vuokrasimme talon jostain Euroopasta ja olimme siellä aina lomalla talvella, siihen aikaan koulusta sai lomaa ihan hyvin, kun koulu meni lapsella hyvin. Pikkulapsiaika ei siis ollut meidän suhteessamme erityinen rasite. Ap

Otit lomaa koulusta? Olen sanaton.

 Täysin vastuutonta. No, sen voi arvata jo aloituksesta.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli ainakin ihan tavallista varakkaampien perheiden keskuudessa. En tiedä nykyajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvosi jolla saada hyvä ja pitkä parisuhde. 

Älä tee kompromisseja. Jos alussa jokin asia ei tunnu hyvältä, kannattaa lopettaa suhde matalalla kynnyksellä. Mitään ns. hyvää syytä ei tarvita, mielen pahoittaminen tai epäilys riittää. On vaikea ellei mahdoton tulla onnelliseksi ihmisen kanssa, joka ei joko osaa tai välitä käyttäytyä niin, että kumppani tuntee itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi. Ap

Meillä on riidoissa ollut aggressiivista käytöstä, mies on arvostellut persoonaani eli ns iskenyt vyön alle. Tuntuu että rakkaus ja kunnioitus ovat silloin kadonneet. Onko teillä ne riidoissa säilyneet?

Tuo on todella tuhoisaa suhteelle, jos riidoissa sanotaan mitä sattuu toiselle. Pyytääkö mies edes anteeksi? Mieheni ei ole ikinä loukannut minua persoonaan menevällä arvostelulla, hän on ensinnäkin aika tasainen ja harkitseva luonteeltaan ja toisaalta varmasti tietää, etten pääsisi siitä ikinä yli. Olen todella pitkävihainen tyyppi ja hän on nähnyt, että päätän ihmissuhteen hyvin herkästi, jos menetän luottamukseni, joten sekin on saattanut vaikuttaa asiaan. En tiedä miten on sinun kohdallasi, mutta olen huomannut, että osa ihmisistä on liian anteeksiantavaisia, jolloin herkästi käy niin, että heitä loukataan uudestaan ja uudestaan. Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, jotka haluavat minulle hyvää ja näkevät minut hyvänä tyyppinä silloinkin, kun itselläni on siitä epäilys. Tämä on ollut jo nuorena yksi ohjenuorani samoin kuin sekin, että koetan hankkiutua aina itseäni älykkäämpien ja fiksumpien seuraan, niin kehityn paremmin ihmisenä. Ap

Pyysi anteeksi, kun asiasta huomautin. En tiedä olisiko ilman huomautusta pyytänyt. Minä en oikeastaan vihaa, mutta hieman kyllä pelottaa kuinka itsetunnolleni käy jos noita joutuu kuulemaan ja kuulemaan. Ja hän on myös sanonut noita loukkauksiaan ihan rauhallisella äänelllä. 

Syksyllä tulee 40 yhteistä vuotta täyteen. Vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Suurta onnea, surua, kaipuuta (työn takia eri paikkakunnalla asumista arkiviikolla yht. 7 vuotta), erimielisyyttä, vastoinkäymisiä mutta enimmäkseen onnea. Vaikeinakin aikoina on kuitenkin haluttu pysyä yhdessä läpi näiden vuosien. Emme ole samanlaisia keskenämme, kuten ap:n tapauksessa. Mieheni on koko ajan tienannut vähemmän kuin minä, vaikka on korkeammin koulutettu. Meitä kiinnostaa osin samat asiat (esim taide ja yleensäkin kulttuuri). Mieheni on innokas penkkiurheilija. Minä inhoan urheilukilpailuja yms. Mieheni on aina viihtynyt erinomaisesti kotona ja hoitaa mielellään ja sujuvasti kaikkia kotitöitä siivoamisesta ja ruuanlaitosta lähtien. Minä olen sosiaalisempi ja minulla on ystäviä ja kodin ulkopuolisia harrastuksia. Meillä on yksi lapsi (aikuinen). Enemmänkin olisi haluttu mutta tuli sairautta ja muuta vastoinkäymistä. Aikuisen lapsemme elämä on ollut vaikeaa ja hänen auttamisessaan meillä on keskenään välillä erimielisyyttä. Pidämme toisiamme edelleen kiinnostavina persoonina ja haluamme katsoa yhdessä miten elämä tästä kehittyy eteenpäin. Vanhuus on edessä ja toivottavasti saadaan olla yhdessä ja kohtuullisen terveinä vielä pitkään.