uskaltaako ujo tehdä lapsia ?

Omien kokemustesi vuoksi voit ehkä suhtautua lapsen mahdolliseen ujouteen liian ahdistuen - etkä pysty ehkä hyväksymään tai tuomaan lapselle sitä tasapainoista ja vakaata vanhemmuutta, mitä lapsi kuitenkin tarvitsee.



Toisaalta, jos pystyt hyväksymään ujouden niin omalla kohdallasi kuin mahdollisesti lapsesikin ominaisuutena, etkä suhtaudu siihen patologisesti, niin en näe mitään ongelmaa.



Meillä kahden ujon lapsesta on tullut ujo - ei tavattoman mutta jonkin verran.

Hän on tarvinnut paljon tukea ja ymmärrystä - kuten toki jokainen lapsi - ja vuosi vuodelta (nyt 4v.) hän näyttää pärjäävän paremmin. Ymmärtävä kasvatus auttaa lasta selviytymään sosiaalisista tilanteista. Aika monet ovat ujoja eli hitaasti lämpenevää sorttia.

vuorovaikutuksessa, kokeeko lapsi suhteen turvalliseksi ja että vanhempi on kykenevä häntä auttamaan ja lohduttamaan.

Ja kieltämättä en osaa suhtautua tuohon oikein, vaan ahdistun tuosta lapsen ujoudesta, yritän väen väkisin saada hänelle kavereita ja patistan kaikkiin juttuihin. Liian huonot muistot itsellä :(. Toinen lapsi on ihan erilainen, on ihana katsoa miten rohkea ja reipas hän on.

Nykyään olen puhelias ja ihan avoin ihminen, luulen että se on vaikuttanut lapsiin paljon enemmän kuin se mitä olin lapsena.

Esikoinen on jo toisella luokalla ja aina on kehuttu että on avoin ja sosiaalinen, mikä pitää täysin paikkansa, poika oikein nauttii kun pääsee juttelemaan ihmisten kanssa ja löytää aina kavereita joka paikasta mihin mennään.

Meidän tytöt on vähän ujompia tapauksia, tosin myös aika pieniä vielä, eli en tiedä mihin tuosta vielä muuttuvat, mutta eivätköhän hekin hyvin pärjää.

Olen myös tosi ujo ja ihmisarkakin.

2 poikaa on ja en voi muuta kuin ihailla heidän reipauttaan. Toinen on hieman ujompi, mutta ei liian ujo. Toinen on puhelias ja seurallinen.

Siihen voi vaikuttaa kasvatuksella ja sillä että ovat ihmisten kanssa paljon tekemisissä.

Varsinkin tuolle ujommalle päiväkoti oli hyvä vaihtoehto. Reipastui siellä paljon.