Jatkuva yksinäisyys vie masennukseen
Must on alkanut tuntuu siltä että vajoan masennukseen tän asian kans. Tai ehkä jo olen siinä, koska en enää unelmoi. En tee niitä asioita mitkä toi ennen iloa. Pakotan itseni kuitenkin liikkeelle, edes lenkille et en vaan makaa kotona. Mä käyn koko ajan ylikierroksilla..
Mulla on kyl pari kaveria. Toista näen ehkä puolen vuoden välein, eikä olla yhteydessä oikein muuten kun silloin kun sovitaan nähdä. Ja toinen kaveri ei mua kaipaa muuhun kun kaveriksi ryyppään. Aina ei edes sitä, ei pyydä mua mukaan vaikka ite olis menossa. Muistan ajan kun hän oli yksin, eronnut.. niin pyysin sitä mukaan kaikkiin juttuihin mut nyt se ei mene toisin päin ku mä olen yksin. Oon kyllä puhunut siitä et koen olevani yksinäinen mut se tuntuu olevan tabu. Aika paljon satutti sekin, et mun ystävä sanoi että olen nykyään mukavampi kun ennen, aiemmin siis ehdotin paljo tapaamisia. Ei joka viikko edes, mut se oli sit liikaa sekin. Ja kun en kysele, niin ei kysele kukaan muukaan.
Mut siis se, et oon ollu 4 pv vapaalla ja mä en ole nähnyt yhtään ketään. Vietän päiväni lähinnä koirien kans ulkoillen ja kotona touhuten. Kattelen sarjoja. Mä kaipaan ihmisiä !! Mut ei aikuisena oikein ystävysty. Joku tulee sanoo että hanki harrastu, mut en myöskään pidä harrastuksista jossa ollaan ryhmissä. Vaikee tilanne.
Kommentit (68)
Olen paljon yksin myös. On mulla kavereita tai oli mutta yks kaveri ei jaksa enää käydä kalassa kanssani ja se menee mökilleen joka viikonloppu. Lähden pian polkemaan Utsjoelta hankoon. En jaksa täällä kotonakaan olla. Joskus oli kavereita mutta ne ryyppäsi paljon enkä jaksanut katsella niitä.
Yksinäinen on nähnyt mitä muut eivät ole - kenites vielä - nähneet. Se tekee hänestä vieraan, uhkaavankin koska hän on asioiden yläpuolella koska tietää mitä muut eivät - mahdollisesti vielä - tiedä.
Iske joku mies ja sen kanssa reissaat.
Vierailija kirjoitti:
Nainen kuin nainen saa miehen halutessaan.
Tietty mikään pakko ei ole haluta.
Saa, jos on valmis tyytymään huonoon mieheen tai mieheen, jota ei rakasta. Mutta kuka haluaa jonkun ilkeän tai väkivaltaisen juopon pilaamaan elämäänsä? Tai huolii pukin, lokin tai muun hunsvotin? Silloin vielä yksinäisempi ja jonkun kaltoin kohdeltavana.
Miehetkin harkitsisivat naisen valintaa aika tarkkaan, jos naisilla olisi tapana kohdella miehiä yhtä törkeästi kuin miehet naisia.
Tuolla oli pohdintaa miksi en reagoinut siihen viestiin missä ehdotettiin tutustumista. En nyt ajatellut hakea ystäviä täältä anonyymi palstalta, tuntuu aika rohkealta :D mutta kyllä olen Facebookin kautta tutustunut aikoinaan ihmisiin, siellä nyt ei olla niin anonyymeja.. tai jos olis joku tinderin tapainen sovellus ? Onko sellasta
Ja edelleen, en näe sitä nyt oikotienä onneen että otan miehen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun yksinäisyys jatkuu, alkaa tuntea itsensä vähän erilaiseksi kuin muut ihmiset ja se vaikeuttaa entisestään tutustumista. Vähän kuin olisi jokin "salaisuus", jota ei mielellään paljasta.
Ja miksipä edes paljastaisi kun ihmisille on markkinoitu sellainen kuvitelma, että yksinäinen on kuin takiainen josta ei pääse eroon jos sellaisen erehtyy lähelleen päästämään. Lisäksi yksinäisen herkästi epäillään olevan jotenkin outo ja hankala, koska eihän se muuten yksinäinen olisi.
Ehkä AP halusi vain tulla kuulluksi ja kuulla samassa jamassa olevien ihmisten kommentteja eikä jatkuvasti miettiä näitä juttuja yksin omassa päässä. Ymmärrän miksei ole vastannut. Kyllähän se vaatii tietyn kynnyksen ylittämisen lähteä jostain netissä olevasta ilmoituksesta liikkelle. Mitä jos se ehdottaja olikin joku sekopää tai muuten outo? Mutta mitä jos se ehdottaja onkin mukava ja samanhenkinen.. Nää on näitä. Ymmärrän myös sen, että itsestähän kaikki on kuitenkin lopussa kiinni eikä yksinäistä ihmistä kukaan tule repimään kotiovelta.