Jatkuva yksinäisyys vie masennukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit pahin on mennä someen ja nähdä vaikka nyt esim se et ihmiset kokoontu yhdessä katsoin Euroviisuja :|

Kesä on pahinta aikaa yksinäiselle, kun ihmiset kokoontuu tyyliin grillaamaan keskenään tai pitämään piknikkejä niin tuntuuhan se pahalta nähdä muiden ihmisten naurua ja iloa, myös lomareissut muilla kun itse tietää ettei kukaan ikinä pyytänyt mihinkään ja yksin saa olla tämäkin kesä. 

Ja kun on itse ehdottanut yhteistä tekemistä niin vastaukset on ollut tasoa katellaan ja ehkä jos ei tule muuta. Onpahan sitä käynyt niinkin, että ideani otettiin vastaan hyvin torjuvasti, koska ihan tyhmää ja blaah ja sitten kävikin ilmi, että se toteutettiin mutta ilman minua.

Aika karua, kieltämättä. Toisaalta, nuo ihmiset eivät ole edes ystävyytesi arvoisia. Suurin osa ihmisistä taitaa olla aika paskoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyl lähtenyt lomareissuun yms yksinäni, mut onhan se vähän tylsää. Mietin tällekin kesää jotain reissua mut nyt oon vajonnut jotenkin ihan syvälle tän fiiliksen kans et mietin sitä et en jaksa lähtee taas yksin reissuun.

 

Ap

Ihan ymmärrettävää. Kesä on kauheaa aikaa yksinäiselle, kun se yksinäisyys oikein korostuu verrattuna talven pimeyteen ja yleisesti epäsosiaalisemman elämän odotuksiin.

Ja se on ihan normaali reaktio ihmiseltä, masentua yksinäisyyden seurauksena.

Ei ihmistä ole tehty yksin olemaan, ja Suomessa on varmaan siksi niin paljon masentuneita, kun täällä on niin paljon (emotionaalisesti) yksinäisiä ihmisiä ja epäyhteisöllinen kulttuuri. 

Virtuaalihalaus kaikille yksinäisille! Kunpa kaikilla olisi kavereita ja jonkinlaista rakkautta elämässään. 

Joo muistan ku viime vuonna piti mennä festareille. Ystäväni oli lähes vuoden ajan koko ajan menossa mukaan, ja siitä olin tosi iloinen että saan seuraa. Aiemmin olin käyny siellä yksin. No sit se hetki tuli, hän perui lähdön edellisenä päivänä. Ei edes ilmoittanut vasta kun erikseen varmistelin että ollaanko menossa. Hän koki tärkeämmäksi jäädä kotiin ottaan aurinkoa ku lähtee mun kans. 

Eikä ole eka kerta kun näin käy, ollaan menossa ja sit perutaan jonku ihme syyn takia. Enää en edes kysy..  et kyllä sitä alkaa vetäytyy omaa kuoreensa. 

Mulla on ollu 20 vuoden ajan harrastus minkä kautta oli ympärillä enemmänkin ihmisiä mutta kun lopetin sen harrastuksen, ei enää nekään ihmiset kuulu elämääni. Hiljalleen hiipui pois

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se vie, mutta minkäs teet. Ei ketään voi kaveriksi pakottaa eikä tietysti pakon kautta haluaisikaan. Sitten sitä vain on, yksinään, miten kuten pystyy.

Masennuksen lisäksi ainakin mua yksinäisyys on muuttanut pahantuuliseksi ja en nyt tiedä epäystävälliseksi, mutta melko totiseksi ja tylyhköksi joten kukapa tällaiseen haluaisi tutustuakaan.

Joku varmasti nauttii totaaliyksinäisyydestä ihan täysin siemauksin ja kenties joku tällaisesta jopa haaveilee, mutta mulle tämä ei sovi. Ei alkuunkaan.

Totta tämä. Ennen muinoin mäkin hymyilin paljon ja tervehdin ihmisiä. Nykyään en jaksa, olen kuin umpiossa.

Mökillä ollessa välttelen naapureita. En jaksa kuunnella heidän juttujaan. Minähän en omiani pukahda. Olisi kiva, jos naapurit olisivat samanlaisia yksineläjiä, mutta tietenkään niin ei ole. 

En usko, että monikaan oikeasti nauttii totaaliyksinäisyydestä, jos on vielä päästään terve. Sitten kun isopyörä heittää jo pahasti, tulee muitakin pakkoajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyl lähtenyt lomareissuun yms yksinäni, mut onhan se vähän tylsää. Mietin tällekin kesää jotain reissua mut nyt oon vajonnut jotenkin ihan syvälle tän fiiliksen kans et mietin sitä et en jaksa lähtee taas yksin reissuun.

 

Ap

Ihan ymmärrettävää. Kesä on kauheaa aikaa yksinäiselle, kun se yksinäisyys oikein korostuu verrattuna talven pimeyteen ja yleisesti epäsosiaalisemman elämän odotuksiin.

Ja se on ihan normaali reaktio ihmiseltä, masentua yksinäisyyden seurauksena.

Ei ihmistä ole tehty yksin olemaan, ja Suomessa on varmaan siksi niin paljon masentuneita, kun täällä on niin paljon (emotionaalisesti) yksinäisiä ihmisiä ja epäyhteisöllinen kulttuuri. 

Virtuaalihalaus kaikille yksinäisille! Kunpa kaikilla olisi kavereita ja jonkinlaista rakkautta elämässään. 

Lässyti lää. 🤦🏻‍

Mikähän tuonkin kommenttipierun pointti oli?

Osoittaa empatiaa? *huooh*

Ei kissakaan empatialla elä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyl lähtenyt lomareissuun yms yksinäni, mut onhan se vähän tylsää. Mietin tällekin kesää jotain reissua mut nyt oon vajonnut jotenkin ihan syvälle tän fiiliksen kans et mietin sitä et en jaksa lähtee taas yksin reissuun.

 

Ap

Ihan ymmärrettävää. Kesä on kauheaa aikaa yksinäiselle, kun se yksinäisyys oikein korostuu verrattuna talven pimeyteen ja yleisesti epäsosiaalisemman elämän odotuksiin.

Ja se on ihan normaali reaktio ihmiseltä, masentua yksinäisyyden seurauksena.

Ei ihmistä ole tehty yksin olemaan, ja Suomessa on varmaan siksi niin paljon masentuneita, kun täällä on niin paljon (emotionaalisesti) yksinäisiä ihmisiä ja epäyhteisöllinen kulttuuri. 

Virtuaalihalaus kaikille yksinäisille! Kunpa kaikilla olisi kavereita ja jonkinlaista rakkautta elämässään. 

Lässyti lää. 🤦🏻‍

Mikähän tuonkin kommenttipierun pointti oli?

Osoittaa empatiaa? *huooh*

Ei kissakaan empatialla elä.

No ei tällä palstalla oikein muutakaan voi. Kommenttipieruja toistensa perään :) 

Vierailija kirjoitti:

Joo muistan ku viime vuonna piti mennä festareille. Ystäväni oli lähes vuoden ajan koko ajan menossa mukaan, ja siitä olin tosi iloinen että saan seuraa. Aiemmin olin käyny siellä yksin. No sit se hetki tuli, hän perui lähdön edellisenä päivänä. Ei edes ilmoittanut vasta kun erikseen varmistelin että ollaanko menossa. Hän koki tärkeämmäksi jäädä kotiin ottaan aurinkoa ku lähtee mun kans. 

 

Eikä ole eka kerta kun näin käy, ollaan menossa ja sit perutaan jonku ihme syyn takia. Enää en edes kysy..  et kyllä sitä alkaa vetäytyy omaa kuoreensa. 

 

Mulla on ollu 20 vuoden ajan harrastus minkä kautta oli ympärillä enemmänkin ihmisiä mutta kun lopetin sen harrastuksen, ei enää nekään ihmiset kuulu elämääni. Hiljalleen hiipui pois

 

Ap

Tuo vahvistaa hyvin sen, ettei harrastuksista löydy oikeita ystäviä, s.o. joista saisi muutakin kuin harrastusseuraa. Ihmisten välinen kaveruus on eri asia kuin se, että moikataan ja jutellaan harrastuksessa/harrastuksesta.

Esim. jos joskus järkkäisin synttärit, ei minulla olisi ketään ketä niihin kutsua. 😟

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki aina vähän hävinnyt sitä et on yksinäinen. Töissäki toiset kyselee mitä tein vkl tai kesälomalla, niin haluis oikein edes vastata siihen. 

 

Ap

Mä sanon joskus suoraan etten yhtään mitään että eipä ole ketään kenen luokse mennä yleensä ihmiset hiljenee/nolostuu/siirtyy toiseen puheen aiheeseen. 

Tämä. Toinen vaihtoehto on se, että alkaa kauhea taivastelu ja silmien pyörittely kuinka outoa se on, ettei ole ketään ja yleensä siihen vielä löydetään syyllinenkin -yksinäisestä itsestään. Sekin muistetaan mainita kuinka ihanaa olla yksinään koko päivä ja ehkä jopa viikonloppu, mutta sitten alkaa seinät kaatua päälle ja alkaa kaivata jo seuraa.

Joskus miettinyt et jos menis naimisiin, et eihän mulla ole edes kaasoa:D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki aina vähän hävinnyt sitä et on yksinäinen. Töissäki toiset kyselee mitä tein vkl tai kesälomalla, niin haluis oikein edes vastata siihen. 

 

Ap

Mä sanon joskus suoraan etten yhtään mitään että eipä ole ketään kenen luokse mennä yleensä ihmiset hiljenee/nolostuu/siirtyy toiseen puheen aiheeseen. 

Tämä. Toinen vaihtoehto on se, että alkaa kauhea taivastelu ja silmien pyörittely kuinka outoa se on, ettei ole ketään ja yleensä siihen vielä löydetään syyllinenkin -yksinäisestä itsestään. Sekin muistetaan mainita kuinka ihanaa olla yksinään koko päivä ja ehkä jopa viikonloppu, mutta sitten alkaa seinät kaatua päälle ja alkaa kaivata jo seuraa.

Juurikin näin! "Ai että - saisinpa minäkin olla joskus edes yhden päivän yksinäni! Olet oikeasti onnenpekka, nauti siitä, että saat olla yksin!"

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa yksinäisyydestä pois ja esim. uusia ystäviä, niin kyllä sitten jonnekin tarvii mennä, missä muitakin ihmisiä on. Niitten koirienkin kanssa voi mennä vaikka yleisöksi koiranäyttelyyn tai muuhun koiratapahtumaan tai vaikka koirapuistoon, jossa voi tutustua muihin koiranomistajiin.

Joku neljä päivää yksin on naurettavan lyhyt aika. Kyllä tuommoisia aikoja tarttisi pystyä oman itsensä seurassa olemaan. Ehkä sinun kannattaisi ruveta harrastamaan jotain sellaista, missä pitää vaivata päätään, jos kerran pää lyö tyhjää noin paljon, ettet keksi mitään ajanvietettä silloin, kun täytyy olla yksin. Koita kiinnostua niistä asioista, mitä tässä maailmassa ja yhteiskunnassa on. Laajenna reviiriäsi, ymmärrystäsi tai osaamistasi. Taidat olla kinnostunut lähinnä itsestäsi. Ja korkeintaan siitä koirastasi itsesi lisäksi.

Mistä näin ilkeitä ihmisiä sikiää?

Ap, täällä samanlainen. 10 vuotta sitten tapasin elämäni miehen ja oli kaverisuhteet kunnossa. Kun mies petti, jostain syystä samaan aikaan menetin työn ja myös kaverit kaikkosi. En enää löydä takaisin ihmisten pariin. Onneksi on noi koirat. Enkä haluaisi koko ajan ihmisten seurassa ollakaan, mutta ei tämä kaiken ulkopuolelle jääminenkään herkkua ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se vie, mutta minkäs teet. Ei ketään voi kaveriksi pakottaa eikä tietysti pakon kautta haluaisikaan. Sitten sitä vain on, yksinään, miten kuten pystyy.

Masennuksen lisäksi ainakin mua yksinäisyys on muuttanut pahantuuliseksi ja en nyt tiedä epäystävälliseksi, mutta melko totiseksi ja tylyhköksi joten kukapa tällaiseen haluaisi tutustuakaan.

Joku varmasti nauttii totaaliyksinäisyydestä ihan täysin siemauksin ja kenties joku tällaisesta jopa haaveilee, mutta mulle tämä ei sovi. Ei alkuunkaan.

Minäkin huomaan, että huumorintajuni kärsii yksinolosta ja muutun kauhean totiseksi. Yritän siksi lukea kirjoja tms, jotka herättävät elämän absurdiuteen tai naurattavat, koska siten saan etäisyyttä omaan elämään. 

Yksinäisyyteenkin tottuu, vaikka ei se paljon lohduta. Lopulta ei ole edes mitään sanottavaa yhtään kenellekään. Alkaa pelkämäänkin sitä seuraa. 

Tartu pulloon..auttaa tilanteeseen.