Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni hankkimien huonekalujen hävittäminen?
17.05.2026 |
Tiedän periaatteessa vastauksen kyllä, mutta jos jotain mielipiteitä saisi kuitenkin.
Ostimme vanhemmiltani kiinteistön jokunen vuosi sitten ja muutimme tähän asumaan. Vanhempani olivat ostaneet tänne huonekaluja, osan hankkineet käytettynä. Tukevia vanhoja huonekaluja, ei mitään antiikkia, mutta heidän mielestään todella hyviä.
Puhuimme äidin kanssa vierashuoneiden siivoamisesta ja hän heti voivotteli, että älä nyt sitten vaan kaikkea hävitä.
Ja me ajattelimme viedä kierrätykseen heidän ostamansa sängyt.
En sanonut mitään, koska tiedän että sängyt eivät mahdu heille eivätkä niitä tarvitse. He vaan eivät ymmärrä että "hyvää tavaraa hävitetään", ovat itse sellaisia että kaikki täytyy säästää. Kaikki.
Otanko asian vielä puheeksi vai viemmekö vaan sängyt pois, ja toivomme etteivät he edes muista niitä kun tulevat seuraavan kerran? Käyvät kerran vuodessa.
Kommentit (29)
Kun ostitte kiinteistön vanhemmiltasi, kuuluivatko huonekalut kauppaan? Jos kuuluivat, silloinhan asia on selvä, ne ovat teidän omaisuuttanne ja saatte tehdä niillä mitä haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat kestävää tavaraa, niin turhaa heittää pois.
Teillä on tilaa, kun puhutaan vierashuoneista monikossa.
Minua harmittaa käyttökelpoisen laatutavaraa poisheittäminen vain muodin vuoksi.
En ole uusinut hyvin toimivaa keittiötäkään muodin takia. Kunnollinen tiskipöytä on jne. Vain koneita on ollut pakko uusia ja kaappien ovat, kun alkoivat repsottaa. Hyllyt ovat edelleen hyvät. Talo 1960-luvulta.
Ei ollut kyse pois heittämisestä vaan kierrättämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä melkoinen lapanen, jollei nyt pysty hoitamaan hommaa kuten haluaa. Tietenkään et pidä vanhempiesi huonekaluja, jollet halua. Kerrot, että myit ne pois ja sait ok hinnan.
Sinä et lapanen ole mutta valehtelisit kuitenkin vanhemmillesi? 😉
Ok hinta voi olla nolla euroa, jollei sillä arvoa enempää ole. Arvohan on se, mitä joku suostuu maksamaan. Jos joku suostuu maksamaan pari kymppiä, niin voihan sen ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää mitään museota sinne suostuko perustamaan. Tai jos perustatte, korkeintaan johonkin vintille tai piha-aittaan.
Olisikin museotavaraa ja aitoa vintagea 😄 Se olisikin eri asia, kuin jotkut mäntyhuonekalut ym. Ap
Eiköhän nekin jonain vuonna tule muotiin ja muutu vintageksi...
Tuskin, koska teollisen massatuotannon aikakausi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä melkoinen lapanen, jollei nyt pysty hoitamaan hommaa kuten haluaa. Tietenkään et pidä vanhempiesi huonekaluja, jollet halua. Kerrot, että myit ne pois ja sait ok hinnan.
Sinä et lapanen ole mutta valehtelisit kuitenkin vanhemmillesi? 😉
Ok hinta voi olla nolla euroa, jollei sillä arvoa enempää ole. Arvohan on se, mitä joku suostuu maksamaan. Jos joku suostuu maksamaan pari kymppiä, niin voihan sen ottaa.
Olet ahne. Aloituksessa oli kyse kierrätykseen viemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaisi miettiä, mikä elämässä muuttuu, kun puiset huonekalut korvaa lastulevyllä. Onko onnellinen olo?
Asun itse talossa, joka kalustettiin pääpiirteissään noin 100 vuotta sitten. Meillä on ikivanhoja sänkyjä (tuunattu nykymaailmaa vastaaviksi eli tehty tilaa joustinpatjalle) ja lipastoja puhumattakaan sohvasta, joka pohjaan kirjoitetun viestin mukaan on vuodelta 1937. Elän siis romun ja roinan keskellä, koska en ymmärrä omaa parastani ja kuluttamisen ideologiaa.
On meillä kaikenlaista uuttakin, esimerkiksi valaisimista harva on ehtinyt 50 vuoden ikään, mutta silti en keksi, miksi keittiön tuolit pitäisi vaihtaa, kun Jyskin kuvastossa on jotain uutta ja kivaa.
Jokainen tavallaan. Meillä kävijät haluaisivat usein ostaa kuistin joutavannäköisen puusohvan tai vihreän salongin senkin, koska tuollainen oli mummolassa, mutta vietiin 15 vuotta sitten kaatopaikalle. Nyt sitä puusohvaa on oudolla tavalla kaihoisa ikävä ihan kuin se edustaisi koko lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini, nyt jo edesmennyt, oli hamstraaja ja hänellä oli myös tuo periaate, että "hyvää tavaraa ei saa heittää pois". Mutta kun kerroin hänelle, että tuttavani tarvitsee keinutuolin tai villapaidan, hän antoi ne mielellään pois. Hänelle oli tärkeää, että tavara meni jonkun käyttöön ja siitä oli jollekulle hyötyä. Ajattelevatko sinun vanhempasi samoin? Silloinhan sänkyjen vieminen kierrätyskeskukseen olisi ihan okei (mutta esimerkiksi polttaminen ei).
Viisas ja rakentava kommentti , kiitos tästä kirjoittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen sisustaa kotinsa niin kuin haluaa. Mutta sanoisin, että on tyhmää hävittää vanhoja umpipuusta tehtyjä huonekaluja. Näitä ovat pöydät, kaapit ja sängyn rungot. Syynä on se, että niitä ei saa rahallakaan kaupasta. Syynä on liian korkea hinta. Kaikki on nykyään levyä joka on pinnoitettu puuviilulla tai muovilla. Ummehtunut veteläksi nussittu sohva joutaa kyllä hävittää.
Eiköhän nekin jonain vuonna tule muotiin ja muutu vintageksi...