Oli se aikanaan hurjaa, kun suomalaiset lähtivät aikanaan siirtolaisiksi Amerikkaan

Tuossa juuri mietin et amerikan sukulaiset ovat varmaan vanhempani pikkuserkkujen lapsia joita siellä tällä hetkellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vielä hurjempaa mielestäni oli kun jotkut suomalaiset lähtivät Venäjälle. 

Amerikkaan menijät tiesivät menevänsä hurjaan paikkaan. Neuvostoliittoon menijät tiesivät - tirsk - menevänsä paratiisimaiseen onnelapaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niillä silloinkin siellä valmis yhteisö odottamassa. Työ ja asunto valmiina. Ja moni opetteli Englantia vähän, ennen kuin meni sinne. 

1950-luvulla oli siirtolaisuudesta kiinnostuneille kirjanlipare, josta pystyi opiskelemaan englantia "luonnonmenetelmällä". "Tuu juu spiik inglis?, Its veri nais vetö tutei".

Olen nähnyt tuon lipareen. Siinä oli myös maininta, että ymmärtämisen kanssa voi tulla vaikeuksiakin, koska joka paikassa kieltä ei äännetä samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ja todennäköisesti eivät enää ikinä päässeet käymään Suomessa. Tuntuu todella hurjalta nykypäivän näkökulmasta. Kun lähdettiin, niin todellakin lähdettiin.

Muistelen jotain kirjaa lukeneena ihmetelleeni , että aika moni ehti kokeilla sekä itänaapuria että ylempää tai alempaa Amerikkaa. Saati sitten Australiaa. Maailmanlaajuinen kulkeminen on innostanut monia aikana, jolloin elannon saaminen maasta on vaikeutunut väestönkasvun myötä. Teollisuus on imenyt osan maattomista, mutta moni kai lähti nimenomaan viljelemään. Ja kun kylältä on jo moni tuttu lähtenyt, mikäs on mennessä perään kun oikein pyydetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkaan, Kanadaan, Argentiinaan, ja Brasiliaan on menty. Tekivät suomalaisia siirtokuntia. Niiden jälkeläisten jälkeläisten jälkeläisiä on vieläkin maailmalla. Kanadasta ja Amerikasta kyllä jotkut tulivat takaisinkin hyvin tiennanneina. Meidän suvustakin joku ihan perheellinen kävi useamman kerran Amerikassa töissä tienaamassa, Kanadassa eräs sukulainen oli monta vuotta ja palasi kotimaahan. Metsätöitä hän teki siellä.

Eikö Canada ja Argentiina kuulukkaan Amerikkaan🤣

Kieltä käytetään käytännössä usein eri tavalla, ei-virallisesti. Yleensä tarkoitetaan USA:ta kun sanotaan, että mennään Amerikkaan. Jos tarkoitetaan laajempaa aluetta, voidaan sanoa Pohjois- tai Etelä-Amerikkaan, tms.

Tämä on yhdysvaltalaisillakin normaalia, että American tarkoittaa yhdysvaltalaista, ja myös Trumpin Make America Great Again koskee tietysti vain USA:ta.

T. AMERIKASSA vuosia asunut

Vierailija kirjoitti:

Ja sinne silti mentiin massoittain jo 1800-luvulla. Aika velikultia.

Ei ne mitään velikultia olleet vaan liikaväestöä.

Lukekaa Maastamuuttajat niminen kirja. Kertoo aika karulla tavalla ruotsalaisperheen muutosta Amerikkaan purjelaivalla. Jo pelkkä matka oli vaarallinen ja henki oli löyhässä monella. Talo piti tehdä alusta loppuun keskellä korpea. Ei ollut valmiita taloja odottamassa muuttajaa. 

Tämän päivän työtön ei ole valmis lähtemään edes sadan kilometrin päähän vaan makaa muiden elätettävänä vaikka kymmeniä vuosia.

Surkeaa, että suomalaiset kadottivat nyanssit sanojen merkityserojen väliltä: aikanaan/aikoinaan, koettaa/koittaa, vaan/vain jne. Miltähän suomi näyttää ja kuulostaa ihan muutaman vuosikymmenen päästä, kun joillakin on vielä pakonomainen tarve sotkea mukaan englantia?

Ekat suomalaiset lähti sinne jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan käskystä. Ruotsillahan oli itärannikolla pari pientä siirtokuntaa. Sanotaan että suomalaiset vei mukanaan hirsimökkien rakennustaidot, jotka oli siellä kovaa kamaa!
On siinä ollut jostain savon metsistä revityillä luku- ja kirjoitustaidottomilla finskeillä ihmettelemistä, kun ei olla edes isolla kirkolla juuri käyty ja sitten viedäänkin purjelaivoilla kuukausi kaupalla paikkaan, jossa pyörii jaloissa inkkareita ja muita eksoottisia tyyppejä :D

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa Maastamuuttajat niminen kirja. Kertoo aika karulla tavalla ruotsalaisperheen muutosta Amerikkaan purjelaivalla. Jo pelkkä matka oli vaarallinen ja henki oli löyhässä monella. Talo piti tehdä alusta loppuun keskellä korpea. Ei ollut valmiita taloja odottamassa muuttajaa. 

Tuo on loistava kirjasarja. Karua oli meininki.

Mun äidin äiti oli New Yorkissa töissä jossain perheessä ja muitakin sukulaisia, on kirjoitettu krjakin.  Isän serkku on syntynyt Amerikassa . Tulivat Suomeen takaisin

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä, nykysukupolvilla pitää olla tyyliin vakituiset duunit, omistusasunto ja säästöjä, sekä maailmaa nähtynä ja pidennetty nuoruus 30-vuotiaaksi ennen kuin uskaltavat edes perhettä perustaa. OK, tämä on tietysti yleistys ja on paljon mahtavia nuoria, jotka menevät rohkeasti elämässä eteenpäin, mutta on hassua, että nykyajan yltäkylläisyyden ja työttömyydessäkin turvaverkkojen keskellä rimaa on nostettu niin korkealle, että monien kohdalla ei uskalleta elää elämää ja ottaa pieniäkään riskejä.

Ei se minusta ole yhtään hassua. Jokainen on aikakautensa tuote, ja ulkomaille lähtivät silloinkin ne ekstroverteimmat ja seikkailullisimmat ihmiset. Varovaiset jäivät kotiin.

Yhden teorian mukaan se on syy, miksi Yhdysvalloissa on perinteisesti suosittu ekstrovertteja ja paljon tekeviä ihmisiä: ne ominaisuudet ovat eniten periytyneet siellä.

Vierailija kirjoitti:

Ekat suomalaiset lähti sinne jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan käskystä. Ruotsillahan oli itärannikolla pari pientä siirtokuntaa. Sanotaan että suomalaiset vei mukanaan hirsimökkien rakennustaidot, jotka oli siellä kovaa kamaa!
On siinä ollut jostain savon metsistä revityillä luku- ja kirjoitustaidottomilla finskeillä ihmettelemistä, kun ei olla edes isolla kirkolla juuri käyty ja sitten viedäänkin purjelaivoilla kuukausi kaupalla paikkaan, jossa pyörii jaloissa inkkareita ja muita eksoottisia tyyppejä :D

Kerrotaan, että suomalaiset tulivat hyvin toimeen intiaanien kanssa. Intiaaneilla oli "hikoiluhuoneita", jotka muistuttivat suomalaisten saunoja.

Muistan lukeneeni myös miehestä, jolla oli koti-ikävä takaisin Suomeen, mutta ei koskaan päässyt takaisin. Hän rakensi isoa laivaa, jolla olisi ajatuksissaan palannut tänne. Hän kuoli Amerikassa.

Todella monilla on sukua ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä, nykysukupolvilla pitää olla tyyliin vakituiset duunit, omistusasunto ja säästöjä, sekä maailmaa nähtynä ja pidennetty nuoruus 30-vuotiaaksi ennen kuin uskaltavat edes perhettä perustaa. OK, tämä on tietysti yleistys ja on paljon mahtavia nuoria, jotka menevät rohkeasti elämässä eteenpäin, mutta on hassua, että nykyajan yltäkylläisyyden ja työttömyydessäkin turvaverkkojen keskellä rimaa on nostettu niin korkealle, että monien kohdalla ei uskalleta elää elämää ja ottaa pieniäkään riskejä.

Ei se minusta ole yhtään hassua. Jokainen on aikakautensa tuote, ja ulkomaille lähtivät silloinkin ne ekstroverteimmat ja seikkailullisimmat ihmiset. Varovaiset jäivät kotiin.

Yhden teorian mukaan se on syy, miksi Yhdysvalloissa on perinteisesti suosittu ekstrovertteja ja paljon tekeviä ihmisiä: ne ominaisuudet ovat eniten periytyneet siellä.

No eikö mekin voitaisi alkaa suosia ahkeruutta ja ponnistelua, yrittäjähenkeä varmistelun ja passiivisuuden sijaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa Maastamuuttajat niminen kirja. Kertoo aika karulla tavalla ruotsalaisperheen muutosta Amerikkaan purjelaivalla. Jo pelkkä matka oli vaarallinen ja henki oli löyhässä monella. Talo piti tehdä alusta loppuun keskellä korpea. Ei ollut valmiita taloja odottamassa muuttajaa. 

Tuo on loistava kirjasarja. Karua oli meininki.

Työ ja  vaiva ei  ollut  vierasta  köyhälle  väelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ekat suomalaiset lähti sinne jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan käskystä. Ruotsillahan oli itärannikolla pari pientä siirtokuntaa. Sanotaan että suomalaiset vei mukanaan hirsimökkien rakennustaidot, jotka oli siellä kovaa kamaa!
On siinä ollut jostain savon metsistä revityillä luku- ja kirjoitustaidottomilla finskeillä ihmettelemistä, kun ei olla edes isolla kirkolla juuri käyty ja sitten viedäänkin purjelaivoilla kuukausi kaupalla paikkaan, jossa pyörii jaloissa inkkareita ja muita eksoottisia tyyppejä :D

USA.n vanhin hirsimökki vuodelta 1638 - suomi mainittu! 

https://en.wikipedia.org/wiki/C._A._Nothnagle_Log_House

https://www.statueofliberty.org/discover/heritagesearch/

Tuolta voi löytää mielenkiintoista tietoa omista sukulaisista jotka ovat saapuneet laivalla Amerikkaan. 

Minun isotätini kävi Amerikassa kolme kertaa 1900-luvun alkupuolella. On se ollut matkustamista. Ollut seikkailunhaluinen nuori nainen kun ensimmäisen kerran lähti salaa, lehmätkin vaan oli jättänyt lypsämättä :D ilmeisesti sen verran hyvin tienannut Amerikassa että ne kaksi muuta kertaa ihan kannustettiin lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä, nykysukupolvilla pitää olla tyyliin vakituiset duunit, omistusasunto ja säästöjä, sekä maailmaa nähtynä ja pidennetty nuoruus 30-vuotiaaksi ennen kuin uskaltavat edes perhettä perustaa. OK, tämä on tietysti yleistys ja on paljon mahtavia nuoria, jotka menevät rohkeasti elämässä eteenpäin, mutta on hassua, että nykyajan yltäkylläisyyden ja työttömyydessäkin turvaverkkojen keskellä rimaa on nostettu niin korkealle, että monien kohdalla ei uskalleta elää elämää ja ottaa pieniäkään riskejä.

Okei, olen juuri tuollainen hilkun vajaa 30v, ja pakko tarttua tuohon. Haluaisin ihan todella kovasti perustaa perheen ja parisuhdekin on, mutta töitä ei löydy ja säästöjä ei ole. Pärjätään, mutta äkillinen iso meno saattaisi olla oikeasti katastrofi. Ihmiset eivät tajua miten stressaavaa tässä tilanteessa on, esimerkiksi jos haluan jotain ekstraa itselleni niin yleensä kiristän syömisistäni että siihen olisi rahaa. Olisin halunnut perheen nuorempana mutta ei voi mitään. Ihmisten vakuuttelu siitä että lapsen tavarat ei maksa paljon ei oikein auta, kun niitä ei ihan oikeasti olisi varaa hankkia. Jos tilillä on 100e ja 90e menee pakollisiin menoihin, se että joku lapsen juttu maksaisi vaikkapa vain 20e ei ihan hirveästi lohduta, tililleni ei maagisesti ilmaannu lisää rahaa sillä lohdutuksella että jokin juttu ei ole kovin kallis.