Lue keskustelun säännöt.
Onks palstalla transihmisiä yhtään (erityisesti muunsukupuolisia)
13.05.2026 |
Lähinnä niiden vastaukset kiinnostelis. nimittäin mua itteeni raivostuttaa totaalisesti se että on käytännössä ihan turhaa identifioitua sisäiseen sukupuoleeni koska se ei vain auta mua tippaakaan. Näen kuvia itsestäni ja siinä menee mun koko muunsukupuoliseksi identifioituminen. En jotenkin osaa ajatella sitten enää itteeni sellaisena koska se ulkoinen skpl on niin selvä, ja voimakasta pahoinvointia aiheuttava. Usein päädynkin sitten ihan vain kutsumaan ja ajattelemaan itseäni ulkoisen sukupuolen perusteella vain. Mutta käytännössähän tällä ei ole väliä koska se ei millään tavalla vie dysforiaakaan pois että sanon muusu. Vaan se että nään itteni niin tuo dysforiaa ja sitten siinä tavallaan menee mulla koko pointti edes sanoa että "en oo ulkoista sukupuoltani"
Muilla tätä ongelmaa? Epäilen kyllä ettei täältä ehä montaa muunsukupuolista tai transihmistä löydy
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa ovat transihmiset täällä, mutta täällä yksi transnainen. Itsensä idenfioiminen tiettyyn sukupuoleen on joillekin asia, joka täytyy oppia myöntämään itselleen vaikka tuntisi, ettei syystä tai toisesta ansaitse sitä. Siihen voi auttaa tukeva ympäristö, jossa voi puhua omasta identiteetistään avoimesti ilman, että uskot sinua tuomittavan ulkonäkösi perusteella. Mutta pääasiassa tilannetta parantaisi dysforian lieventäminen, koska se tuntuu sinulla olevan se juuriongelma.
Jep, dysforiaa oon yrittänyt lievittää kauan, nyt just alotin fysioterapian vähän aikaa sit, toivon että se auttaisi, sit lääkitystä ehkä alotan ja ostin juuri binderinkin. Tuossa on oikeastaan ne keinot mitä tällä hetkellä voin kokeilla, ei tunnu kauheen toiveikkaalta että niistä olis apua mut kokeillaan. Transpolille en ole nyt vielä pystynyt hakeutumaankaan edes ja tavallaan toivoisin ettei tarvitsisikaa, toivon että nää muut keinot auttais ja se dysforia lähtis vaan pois, tai ainakin menis tosi lieväksi takaisin, nimittäin aikaisemmin se oli mulla tosi paljon lievempää, muutamia vuosia sitten vielä.
Helpompien, vähemmän lopullisten vaihtoehtojen kokeilu ensin on hyvä idea. Transpoli voi ikävä kyllä olla syrjivä muunsukupuolisia tai muita ei-perinteisiä transihmisiä kohtaan, vaikka heillä olisi samanlainen tarve hoidoille, mutta ilman sitäkin on olemassa vaihtoehtoja. Minulla dysforia oli teini-iässä todella pahaa, mutta koska en saanut siihen hoitoa enkä kokenut ympäristöäni turvalliseksi, sain sen joksikin aikaa tukahdettua. Se iski taas lähempänä kolmeakymmentä ja nyt olen hoitopolulla.
Jep, imago ja genderGP ainakin on vaihtoehtoja, tosin nekin kuulosti vähän hankalilta, jos transpolikin. Varsinkin tälläselle uusavuttomalle tyypille kun mä. Mut hyvä olla tietonen kaikista näistä vaihtoehdoista. Mut oikeasti transpolin toiminta on kyllä todella ongelmallista, ja sit tavallaan mietin sitäkin et miten tutkimusjakso voi kestää 2 vuotta. Siis siltä kannalta että se voisi todellakin olla reilusti lyhyempikin, sillä ite oon ainakin pohtinut transpolille menoa tässä ihan itsekseni jo sen ~2-3 vuotta. Eli tavallaan sitä ajattelisi että ihmiset oikeasti pohtii näitä yleensä valmiiksi jo todella pitkään, niin mikä järki on sitten ENÄÄ odotuttaa 2 vuotta? Todella ahdistavaa. Muutenkin ei kuulosta ammattimaiselta eikä luotettavalta se toiminta siellä. Oon iloinen sun puolesta kuitenkin että oot hoitopolulla tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muunsukupuolinen. Olen sukupuoleltani kukkaruukku. Joka perjantai-ilta meillä kukkaruukuilla on kokoontuminen mullan merkeissä. Tervetuloa!
Muunsukupuolisuus on täyttä höpöhöpöä. Ihminen on joko nainen tai mies, se määräytyy jo ennen syntymää
Vierailija kirjoitti:
Sulla on selvästi muita vakavia ongelmia ja jostain syystä nyt luulet, että saat helpotusta jostain aivan älyttömästä hömpästä. Unohda tämä sukupuolisekoilu, ennen kuin teet enemmän vahinkoa itsellesi ja yritä löytää ne oikeat ongelmasi ja mahdolliset ratkaisut siihen.
Niin onkin, minulla on ilmeisesti ocd ainakin. Siihen juuri sitä lääkitystä kokeilenkin ja ehkäpä se fyssari siihenkin saattaa auttaa vaikka ensisijaisesti dysforian takia sinne menin. Ja siis no lääkityskin on enemmän dysforian takia mutta ammattilainen ainakin mulle vakuutteli että lääkitys voi hyvin auttaa ocd:tä. Sukupuolisekoilua en varsinaisesti voi "unohtaa", sitä tässä olen yrittänytkin siksi käyn tuolla fyssaril jne, mutta se kuitenkin muistuttaa itsestään joka ikinen päivä. Mun suurin toiveenihan olisi voida unohtaa sukupuolisekoilu. Olisin aivan järjettömän onnellinen jos tämä oirehdinta siitä lähtisi pois. Elämäni helpottuisi niin paljon etten voi kuvitellakaan sellasta tilannetta edes.
Mitä jos hakisit apua siihen, että oppisit näkemään kehosi ns.työvälineenä, se mahdollistaa elämisen. Ei sun tarvii erikseen identifioitua miksikään, jokainen on ainutlaatuinen ja ihmisen mieltymykset ja kiinnostuksenkohteet on se, mikä luo mielekkään elämän, ei sukupuoli. En minä koe itseäni korostetusti sukupuoleni edustajaksi vaan minuksi. Ja nuorempana minussa oli ulkoisia ominaisuuksia, joista en pitänyt mutta ikä ja lempeä suhtautuminen itseen opetti näkemään oman kehon hyvänä ja toimivana, ei jonkun ulkoisen piirteen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa ovat transihmiset täällä, mutta täällä yksi transnainen. Itsensä idenfioiminen tiettyyn sukupuoleen on joillekin asia, joka täytyy oppia myöntämään itselleen vaikka tuntisi, ettei syystä tai toisesta ansaitse sitä. Siihen voi auttaa tukeva ympäristö, jossa voi puhua omasta identiteetistään avoimesti ilman, että uskot sinua tuomittavan ulkonäkösi perusteella. Mutta pääasiassa tilannetta parantaisi dysforian lieventäminen, koska se tuntuu sinulla olevan se juuriongelma.
Jep, dysforiaa oon yrittänyt lievittää kauan, nyt just alotin fysioterapian vähän aikaa sit, toivon että se auttaisi, sit lääkitystä ehkä alotan ja ostin juuri binderinkin. Tuossa on oikeastaan ne keinot mitä tällä hetkellä voin kokeilla, ei tunnu kauheen toiveikkaalta että niistä olis apua mut kokeillaan. Transpolille en ole nyt vielä pystynyt hakeutumaankaan edes ja tavallaan toivoisin ettei tarvitsisikaa, toivon että nää muut keinot auttais ja se dysforia lähtis vaan pois, tai ainakin menis tosi lieväksi takaisin, nimittäin aikaisemmin se oli mulla tosi paljon lievempää, muutamia vuosia sitten vielä.
Helpompien, vähemmän lopullisten vaihtoehtojen kokeilu ensin on hyvä idea. Transpoli voi ikävä kyllä olla syrjivä muunsukupuolisia tai muita ei-perinteisiä transihmisiä kohtaan, vaikka heillä olisi samanlainen tarve hoidoille, mutta ilman sitäkin on olemassa vaihtoehtoja. Minulla dysforia oli teini-iässä todella pahaa, mutta koska en saanut siihen hoitoa enkä kokenut ympäristöäni turvalliseksi, sain sen joksikin aikaa tukahdettua. Se iski taas lähempänä kolmeakymmentä ja nyt olen hoitopolulla.
Jep, imago ja genderGP ainakin on vaihtoehtoja, tosin nekin kuulosti vähän hankalilta, jos transpolikin. Varsinkin tälläselle uusavuttomalle tyypille kun mä. Mut hyvä olla tietonen kaikista näistä vaihtoehdoista. Mut oikeasti transpolin toiminta on kyllä todella ongelmallista, ja sit tavallaan mietin sitäkin et miten tutkimusjakso voi kestää 2 vuotta. Siis siltä kannalta että se voisi todellakin olla reilusti lyhyempikin, sillä ite oon ainakin pohtinut transpolille menoa tässä ihan itsekseni jo sen ~2-3 vuotta. Eli tavallaan sitä ajattelisi että ihmiset oikeasti pohtii näitä yleensä valmiiksi jo todella pitkään, niin mikä järki on sitten ENÄÄ odotuttaa 2 vuotta? Todella ahdistavaa. Muutenkin ei kuulosta ammattimaiselta eikä luotettavalta se toiminta siellä. Oon iloinen sun puolesta kuitenkin että oot hoitopolulla tällä hetkellä.
No vaikka se, että nuo sekundäärisiä sukupuolipiirteitä muokkaavat hoidot ovat peruuttamattomia ja tekevät kehon vähemmän terveeksi kuin se oli ennen hoitojen aloittamista. Transidenifikaatio menee myös monilla ohi ajan kanssa. Myöskään sukupuolipiirteitä muokkaavien hoitojen vaikutuksesta hoidettavien mielentereyden ja elämänlaadun paranemiseen pitkällä aikavälillä ei ole varsinaista tieteellistä näyttöä. Siinä nyt ainakin syitä siihen, miksi prosessi on pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 37-vuotias muunsukupuolinen. En kaipaa tähän apua psykoterapiasta koska musta on mukavaa olla sitä mitä oon ja elämässä menee kaikin puolin hyvin. Biologisesti oon nainen.
Käytän enimmäkseen miesten vaatteita, pidän hiukset lyhyinä ja mulla on maskuliininen habitus. Kumppani tietää sukupuoli-identiteettini ja pitää siitä millainen olen. Lapset kutsuvat äidiksi enkä ole viitsinyt sitä yrittää muuttaa, jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt opettaa käyttämään etunimeä mutta meni jo. Töissä en ole asiaa sen kummemmin tuonut esiin, mutta en usko että se ketään yllättäisi. Kaverit on kirjavaa porukkaa itekin.
En juuri katsele kuvia itestäni kun ne ei muuten kiinnosta, joten ne ei ahdista. Peilissä näen välillä ruman ja välillä hyvännäköisen tyypin, mutta sitähän se on.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että sukupuolesta riippumatta elämässä kannattaa keskittyä läheisiin ihmisiin ja kiinnostavien juttujen tekemiseen enemmän kuin oman itsensä pohdiskeluun.
Olet siis nainen, äläkä vaan aivopese lapsiasi uskomaan mitään muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että kaikki muunsukupuoliset ovat syntyjään naisia? Oletteko tavanneet muunsukupuolista joka on ollut alkujaan mies?
Vierailija kirjoitti:
Mitä muunsukupuolisuus sinulle tarkoittaa, aloittaja?
Osaisitko vastata tähän kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä muunsukupuolisuus sinulle tarkoittaa, aloittaja?
Vaikea kyllä sanoa. Itsessään se tarkoittaa mulle sitä etten ole mies enkä ole nainenkaan. Vai pitäisikö sanoa etten halua olla, tai oikeastaan en PYSTY olla, ja se aiheuttaa mulle suunnatonta kärsimystä ja itsetuhoisuutta. Se on siis mielettömän vahvaa kehodysforiaa mulle ja se on käytännössä pilannut mun elämäni ihan järkyttävän isolla tavalla. Se ilmenee osittain mulla myös pakkoajatuksina, siis pakkoajatuksina dysforiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muunsukupuolisuus sinulle tarkoittaa, aloittaja?
Vaikea kyllä sanoa. Itsessään se tarkoittaa mulle sitä etten ole mies enkä ole nainenkaan. Vai pitäisikö sanoa etten halua olla, tai oikeastaan en PYSTY olla, ja se aiheuttaa mulle suunnatonta kärsimystä ja itsetuhoisuutta. Se on siis mielettömän vahvaa kehodysforiaa mulle ja se on käytännössä pilannut mun elämäni ihan järkyttävän isolla tavalla. Se ilmenee osittain mulla myös pakkoajatuksina, siis pakkoajatuksina dysforiasta.
No siis ajatuksethan eivät muuta sitä, mitä jo valmiiksi olet. Se on sitten eri asia, että jostain syystä kokee kehon vieraaksi tai ihan vääränlaiseksi. Sukupuolidysforiahan ei ole tämän ainoa muoto, on myös niitä, jotka yrittävät laihduttaa kehonsa olemattomiin tai lihottaa sen muodottomaksi, ja jotkut saattavat vierastaa vaikkapa jotakin raajaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolisuus on täyttä höpöhöpöä. Ihminen on joko nainen tai mies, se määräytyy jo ennen syntymää
Sehän se ongelma tässä tavallaan onkin.
Onko sulla ajatusta siitä, mikä saa sut vierastamaan kehosi naisellisia piirteitä ja haluamaan, että muut näkisivät sut muuna kuin naisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa ovat transihmiset täällä, mutta täällä yksi transnainen. Itsensä idenfioiminen tiettyyn sukupuoleen on joillekin asia, joka täytyy oppia myöntämään itselleen vaikka tuntisi, ettei syystä tai toisesta ansaitse sitä. Siihen voi auttaa tukeva ympäristö, jossa voi puhua omasta identiteetistään avoimesti ilman, että uskot sinua tuomittavan ulkonäkösi perusteella. Mutta pääasiassa tilannetta parantaisi dysforian lieventäminen, koska se tuntuu sinulla olevan se juuriongelma.
Jep, dysforiaa oon yrittänyt lievittää kauan, nyt just alotin fysioterapian vähän aikaa sit, toivon että se auttaisi, sit lääkitystä ehkä alotan ja ostin juuri binderinkin. Tuossa on oikeastaan ne keinot mitä tällä hetkellä voin kokeilla, ei tunnu kauheen toiveikkaalta että niistä olis apua mut kokeillaan. Transpolille en ole nyt vielä pystynyt hakeutumaankaan edes ja tavallaan toivoisin ettei tarvitsisikaa, toivon että nää muut keinot auttais ja se dysforia lähtis vaan pois, tai ainakin menis tosi lieväksi takaisin, nimittäin aikaisemmin se oli mulla tosi paljon lievempää, muutamia vuosia sitten vielä.
Helpompien, vähemmän lopullisten vaihtoehtojen kokeilu ensin on hyvä idea. Transpoli voi ikävä kyllä olla syrjivä muunsukupuolisia tai muita ei-perinteisiä transihmisiä kohtaan, vaikka heillä olisi samanlainen tarve hoidoille, mutta ilman sitäkin on olemassa vaihtoehtoja. Minulla dysforia oli teini-iässä todella pahaa, mutta koska en saanut siihen hoitoa enkä kokenut ympäristöäni turvalliseksi, sain sen joksikin aikaa tukahdettua. Se iski taas lähempänä kolmeakymmentä ja nyt olen hoitopolulla.
Jep, imago ja genderGP ainakin on vaihtoehtoja, tosin nekin kuulosti vähän hankalilta, jos transpolikin. Varsinkin tälläselle uusavuttomalle tyypille kun mä. Mut hyvä olla tietonen kaikista näistä vaihtoehdoista. Mut oikeasti transpolin toiminta on kyllä todella ongelmallista, ja sit tavallaan mietin sitäkin et miten tutkimusjakso voi kestää 2 vuotta. Siis siltä kannalta että se voisi todellakin olla reilusti lyhyempikin, sillä ite oon ainakin pohtinut transpolille menoa tässä ihan itsekseni jo sen ~2-3 vuotta. Eli tavallaan sitä ajattelisi että ihmiset oikeasti pohtii näitä yleensä valmiiksi jo todella pitkään, niin mikä järki on sitten ENÄÄ odotuttaa 2 vuotta? Todella ahdistavaa. Muutenkin ei kuulosta ammattimaiselta eikä luotettavalta se toiminta siellä. Oon iloinen sun puolesta kuitenkin että oot hoitopolulla tällä hetkellä.
No vaikka se, että nuo sekundäärisiä sukupuolipiirteitä muokkaavat hoidot ovat peruuttamattomia ja tekevät kehon vähemmän terveeksi kuin se oli ennen hoitojen aloittamista. Transidenifikaatio menee myös monilla ohi ajan kanssa. Myöskään sukupuolipiirteitä muokkaavien hoitojen vaikutuksesta hoidettavien mielentereyden ja elämänlaadun paranemiseen pitkällä aikavälillä ei ole varsinaista tieteellistä näyttöä. Siinä nyt ainakin syitä siihen, miksi prosessi on pitkä.
Joo, mutta kuten sanoin, moni, tai minä ainakin, miettii tätä vuosia jo ihan itsekseen ennen koko lähetettä polille. Varmaan kaikki ei mutta uskon et tosi moni miettii. En siis ymmärrä miksi itse polilla täytyy odottaa vielä 2 vuotta. Siis mä itse olen miettinyt sen noin 2-3 vuotta nyt. Ilman ensimmäistäkään lähetettä. Jos nyt varaisin ajan vaikka perjantaille yksityiselle yleislääkärille lähetettä varten, niin hyvä jos edes 2 vuoden päästä aloittaisin hormonit. Mieti oikeasti sitä että oon miettinyt tätä periaattees vuodesta 2023-2024 asti itsekseni, ja saisin aloitettua hormonit jos hyvin käy vasta joskus vuonna 2028. Ei tämä ole mitenkään järkevää MUN MIELESTÄ. Itse asiassa se 2028 voi myös olla hyvin optimistinen veikkaus, sillä polilta tulee myös lukemani mukaan paljon hylkyjä joka taas venyttää hommaa tosi paljon lisää. Mieti oikeasti tätä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hakisit apua siihen, että oppisit näkemään kehosi ns.työvälineenä, se mahdollistaa elämisen. Ei sun tarvii erikseen identifioitua miksikään, jokainen on ainutlaatuinen ja ihmisen mieltymykset ja kiinnostuksenkohteet on se, mikä luo mielekkään elämän, ei sukupuoli. En minä koe itseäni korostetusti sukupuoleni edustajaksi vaan minuksi. Ja nuorempana minussa oli ulkoisia ominaisuuksia, joista en pitänyt mutta ikä ja lempeä suhtautuminen itseen opetti näkemään oman kehon hyvänä ja toimivana, ei jonkun ulkoisen piirteen kautta.
No fyssaril tosiaan käyn jo et luulis sen auttavan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa ovat transihmiset täällä, mutta täällä yksi transnainen. Itsensä idenfioiminen tiettyyn sukupuoleen on joillekin asia, joka täytyy oppia myöntämään itselleen vaikka tuntisi, ettei syystä tai toisesta ansaitse sitä. Siihen voi auttaa tukeva ympäristö, jossa voi puhua omasta identiteetistään avoimesti ilman, että uskot sinua tuomittavan ulkonäkösi perusteella. Mutta pääasiassa tilannetta parantaisi dysforian lieventäminen, koska se tuntuu sinulla olevan se juuriongelma.
Jep, dysforiaa oon yrittänyt lievittää kauan, nyt just alotin fysioterapian vähän aikaa sit, toivon että se auttaisi, sit lääkitystä ehkä alotan ja ostin juuri binderinkin. Tuossa on oikeastaan ne keinot mitä tällä hetkellä voin kokeilla, ei tunnu kauheen toiveikkaalta että niistä olis apua mut kokeillaan. Transpolille en ole nyt vielä pystynyt hakeutumaankaan edes ja tavallaan toivoisin ettei tarvitsisikaa, toivon että nää muut keinot auttais ja se dysforia lähtis vaan pois, tai ainakin menis tosi lieväksi takaisin, nimittäin aikaisemmin se oli mulla tosi paljon lievempää, muutamia vuosia sitten vielä.
Helpompien, vähemmän lopullisten vaihtoehtojen kokeilu ensin on hyvä idea. Transpoli voi ikävä kyllä olla syrjivä muunsukupuolisia tai muita ei-perinteisiä transihmisiä kohtaan, vaikka heillä olisi samanlainen tarve hoidoille, mutta ilman sitäkin on olemassa vaihtoehtoja. Minulla dysforia oli teini-iässä todella pahaa, mutta koska en saanut siihen hoitoa enkä kokenut ympäristöäni turvalliseksi, sain sen joksikin aikaa tukahdettua. Se iski taas lähempänä kolmeakymmentä ja nyt olen hoitopolulla.
Jep, imago ja genderGP ainakin on vaihtoehtoja, tosin nekin kuulosti vähän hankalilta, jos transpolikin. Varsinkin tälläselle uusavuttomalle tyypille kun mä. Mut hyvä olla tietonen kaikista näistä vaihtoehdoista. Mut oikeasti transpolin toiminta on kyllä todella ongelmallista, ja sit tavallaan mietin sitäkin et miten tutkimusjakso voi kestää 2 vuotta. Siis siltä kannalta että se voisi todellakin olla reilusti lyhyempikin, sillä ite oon ainakin pohtinut transpolille menoa tässä ihan itsekseni jo sen ~2-3 vuotta. Eli tavallaan sitä ajattelisi että ihmiset oikeasti pohtii näitä yleensä valmiiksi jo todella pitkään, niin mikä järki on sitten ENÄÄ odotuttaa 2 vuotta? Todella ahdistavaa. Muutenkin ei kuulosta ammattimaiselta eikä luotettavalta se toiminta siellä. Oon iloinen sun puolesta kuitenkin että oot hoitopolulla tällä hetkellä.
No vaikka se, että nuo sekundäärisiä sukupuolipiirteitä muokkaavat hoidot ovat peruuttamattomia ja tekevät kehon vähemmän terveeksi kuin se oli ennen hoitojen aloittamista. Transidenifikaatio menee myös monilla ohi ajan kanssa. Myöskään sukupuolipiirteitä muokkaavien hoitojen vaikutuksesta hoidettavien mielentereyden ja elämänlaadun paranemiseen pitkällä aikavälillä ei ole varsinaista tieteellistä näyttöä. Siinä nyt ainakin syitä siihen, miksi prosessi on pitkä.
Joo, mutta kuten sanoin, moni, tai minä ainakin, miettii tätä vuosia jo ihan itsekseen ennen koko lähetettä polille. Varmaan kaikki ei mutta uskon et tosi moni miettii. En siis ymmärrä miksi itse polilla täytyy odottaa vielä 2 vuotta. Siis mä itse olen miettinyt sen noin 2-3 vuotta nyt. Ilman ensimmäistäkään lähetettä. Jos nyt varaisin ajan vaikka perjantaille yksityiselle yleislääkärille lähetettä varten, niin hyvä jos edes 2 vuoden päästä aloittaisin hormonit. Mieti oikeasti sitä että oon miettinyt tätä periaattees vuodesta 2023-2024 asti itsekseni, ja saisin aloitettua hormonit jos hyvin käy vasta joskus vuonna 2028. Ei tämä ole mitenkään järkevää MUN MIELESTÄ. Itse asiassa se 2028 voi myös olla hyvin optimistinen veikkaus, sillä polilta tulee myös lukemani mukaan paljon hylkyjä joka taas venyttää hommaa tosi paljon lisää. Mieti oikeasti tätä hetki.
Se, että miettii jotain asiaa vuosia, ei tarkoita, että se asia olisi oikea ratkaisu johonkin. Moni miettii transhoitoja, koska ne on olemassa ja koska on olemassa ihmisiä, joiden mielestä ne ovat ratkaisu johonkin. Sitten, kun ne hoidot on käynyt läpi, voikin tuntua siltä, että eivät nämä nyt ratkaisseetkaan tätä itse ongelmaa ja nyt minulla ei sitten ole enää omaa hormonituotantoa ja olen koko loppuelämäni ulkoisten hormonien varassa. (Koska siihen se vastakkaisen sukupuolen hormonien käyttäminen ennen pitkää johtaa - omia sukuhormoneja tuottavien rauhasten poistoon.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa ovat transihmiset täällä, mutta täällä yksi transnainen. Itsensä idenfioiminen tiettyyn sukupuoleen on joillekin asia, joka täytyy oppia myöntämään itselleen vaikka tuntisi, ettei syystä tai toisesta ansaitse sitä. Siihen voi auttaa tukeva ympäristö, jossa voi puhua omasta identiteetistään avoimesti ilman, että uskot sinua tuomittavan ulkonäkösi perusteella. Mutta pääasiassa tilannetta parantaisi dysforian lieventäminen, koska se tuntuu sinulla olevan se juuriongelma.
Jep, dysforiaa oon yrittänyt lievittää kauan, nyt just alotin fysioterapian vähän aikaa sit, toivon että se auttaisi, sit lääkitystä ehkä alotan ja ostin juuri binderinkin. Tuossa on oikeastaan ne keinot mitä tällä hetkellä voin kokeilla, ei tunnu kauheen toiveikkaalta että niistä olis apua mut kokeillaan. Transpolille en ole nyt vielä pystynyt hakeutumaankaan edes ja tavallaan toivoisin ettei tarvitsisikaa, toivon että nää muut keinot auttais ja se dysforia lähtis vaan pois, tai ainakin menis tosi lieväksi takaisin, nimittäin aikaisemmin se oli mulla tosi paljon lievempää, muutamia vuosia sitten vielä.
Helpompien, vähemmän lopullisten vaihtoehtojen kokeilu ensin on hyvä idea. Transpoli voi ikävä kyllä olla syrjivä muunsukupuolisia tai muita ei-perinteisiä transihmisiä kohtaan, vaikka heillä olisi samanlainen tarve hoidoille, mutta ilman sitäkin on olemassa vaihtoehtoja. Minulla dysforia oli teini-iässä todella pahaa, mutta koska en saanut siihen hoitoa enkä kokenut ympäristöäni turvalliseksi, sain sen joksikin aikaa tukahdettua. Se iski taas lähempänä kolmeakymmentä ja nyt olen hoitopolulla.
Jep, imago ja genderGP ainakin on vaihtoehtoja, tosin nekin kuulosti vähän hankalilta, jos transpolikin. Varsinkin tälläselle uusavuttomalle tyypille kun mä. Mut hyvä olla tietonen kaikista näistä vaihtoehdoista. Mut oikeasti transpolin toiminta on kyllä todella ongelmallista, ja sit tavallaan mietin sitäkin et miten tutkimusjakso voi kestää 2 vuotta. Siis siltä kannalta että se voisi todellakin olla reilusti lyhyempikin, sillä ite oon ainakin pohtinut transpolille menoa tässä ihan itsekseni jo sen ~2-3 vuotta. Eli tavallaan sitä ajattelisi että ihmiset oikeasti pohtii näitä yleensä valmiiksi jo todella pitkään, niin mikä järki on sitten ENÄÄ odotuttaa 2 vuotta? Todella ahdistavaa. Muutenkin ei kuulosta ammattimaiselta eikä luotettavalta se toiminta siellä. Oon iloinen sun puolesta kuitenkin että oot hoitopolulla tällä hetkellä.
No vaikka se, että nuo sekundäärisiä sukupuolipiirteitä muokkaavat hoidot ovat peruuttamattomia ja tekevät kehon vähemmän terveeksi kuin se oli ennen hoitojen aloittamista. Transidenifikaatio menee myös monilla ohi ajan kanssa. Myöskään sukupuolipiirteitä muokkaavien hoitojen vaikutuksesta hoidettavien mielentereyden ja elämänlaadun paranemiseen pitkällä aikavälillä ei ole varsinaista tieteellistä näyttöä. Siinä nyt ainakin syitä siihen, miksi prosessi on pitkä.
Muuten, ehkä oon vain tyhmä, mutta en ymmärrä tätä peruuttamaton juttua. Moni muukin asia on peruuttamaton kuten vaikkapa vanheneminen ja eikö kauneusleikkaukset muutenkin oo. Silti esim vanhenemiselle ei voida mitään et jotkut peruuttamattomat asiat on joka tapauksessa pakko hyväksyä, et onko tää oikeasti niin eri asia sitten vaikka siitä? Ja joo, tosiaa kuten sanoin, oon ite ainakin miettinyt tätä kauan ja uskon et moni miettii kauan. Ja aion jatkossakin vielä todennäköisesti miettiä kauan. Siksi onkin niin huvittavaa että kun se miettiminen on tehty jo itsekseen niin sitten vielä siellä odotutetaan vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kaikki muunsukupuoliset ovat syntyjään naisia? Oletteko tavanneet muunsukupuolista joka on ollut alkujaan mies?
Vihaan oikeasti sanoa tätä, mutta ns woke-ideologia on todennäköisin syy
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kaikki muunsukupuoliset ovat syntyjään naisia? Oletteko tavanneet muunsukupuolista joka on ollut alkujaan mies?
Oon vaikka kuinka monta. Netin kautta lähinnä. Assigned male at birth muunsukupuolisia on ainakin redditissä tullut vastaan. Sinä et ole törmännyt varmaan siksi heihin kun et asiaa yhtä paljon tutki.
Odota parikymmentä vuotta niin huomaat että vaikka identifioioidut kakskymmentä vuotiaaksi niin kukaan ei koskaan tule sua sellaisena enää näkemään🤷