Kuinka paljon tiuskimista jaksatte ottaa vastaan puolisolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Jatkan vielä sen verran että sama mies odottaa minulta täydellistä viestintää tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvin harvoin onnistun kommunikoimaan viestini hänelle niin että siinä ei olisi hänen mielestään parannettavaa. Anteeksi hän ei itse pyydä ikinä, eikä koskaan näe omassa tekemisessään mitään parannetttavaa. 

Oon kyllä oikeasti ihan kypsä. 

Miksi ihmeessä olet tossa suhteessa enää? Kuulostaa painajaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Kun mies tulee töistä kotiin niin ei saa puhua ja kysyä mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Voi sanoa jotain,mutta ei mitään, mikä edellyttäisi jotain päätöksen tekoa tai mielipidettä.

Tämä voi kyllä koskea naistakin, joka tulee väsyneenä töistä. Ei varmaan olisi kivaa nähdä ensimmäiseksi tiskivuoria?

Kerro mitä s**tanan töitä nyky lössykkä miehet muka tekevät että siitä niin "väsyy"?  Istuvat IT- hommissa selkä kyttyrassä tietokoneen ääressä?

Voi, onpa raskasta😂

En yhtään. Meillä ei puhuta toiselle epäkunnioittavasti, piste. Raskaat työpäivät, väsymys ja stressi ovat ihan normaalia elämää eivätkä anna mitään tekosyytä käyttäytyä ala-arvoisesti. Mitä se muka väsymykseen ja stressiin auttaa, attä negatiivinen tunnelma tuodaan kotiinkin?

Ehkä kerran vuodessa tms on riitatilanne, jolloin jompikumpi saattaa tiuskaista tai korottaa ääntään. Sitä pyydetään möhemmin anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää muijaa pikkusen tirvasta

Aloituksessa puhutaan puolisosta, voi olla myös mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Jatkan vielä sen verran että sama mies odottaa minulta täydellistä viestintää tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvin harvoin onnistun kommunikoimaan viestini hänelle niin että siinä ei olisi hänen mielestään parannettavaa. Anteeksi hän ei itse pyydä ikinä, eikä koskaan näe omassa tekemisessään mitään parannetttavaa. 

Oon kyllä oikeasti ihan kypsä. 

Miksi ihmeessä olet tossa suhteessa enää? Kuulostaa painajaiselta.

Koska hän osaa olla myös toisenlainen. Nämä ominaisuudet tulevat esille stressaantuneena ja ristiriitatilanteissa. 

Mutta olen kyllä tosissani joutunut miettimään että kestääkö oma mielenterveys tätä. Koen usein miehen kanssa tunnetta että olen vääränlainen enkä osaa tehdä tai sanoa mitään oikein. Olen miettinyt paljon sitä että ehkä vika oikeasti on vain minussa. Toisaalta kukaan muu ei ole ikinä saanut minussa tällaista tunnetta aikaan. Ehkä miehessäkin siis on jotain syytä, vaikka hän ei itsessään sitä näekään, mikä saa minutkin epäilemään että ehkä kaiken pahan alku ja juuri olenkin minä. 

En yhtään. Siksi olenkin vanhapoika. M66

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Kun mies tulee töistä kotiin niin ei saa puhua ja kysyä mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Voi sanoa jotain,mutta ei mitään, mikä edellyttäisi jotain päätöksen tekoa tai mielipidettä.

Tämä voi kyllä koskea naistakin, joka tulee väsyneenä töistä. Ei varmaan olisi kivaa nähdä ensimmäiseksi tiskivuoria?

Miksi mies soittaa jos ei halua että hänen kanssaan puhutaan mitään?

Sitä pitää kysyä mieheltä, että miksi soittaa.

Kyllä tähänkin lääkkeet löytyy. Kuuntelee mitä miehellä on sanottavaa. Ja tapauksesta riippuen ei sano itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Kun miesvauva saapuu päiväkodista niin toivoo että on ruoka ja tuttu valmiina🤣 ja pitää vielä kestää mieslapsen itku-potku-raivarit...

Kun minä saavun kotiini, niin ei ole kiva kun on nälkä ja sitten pitäisi jotain ruokaa saada suuhunsa nopeasti, niin eikös vaimo kulta juuri sillä hetkellä nousekin keittiöön hääräämään ruuan pariin.....ja on tiellä.!!!!!!... vaikka olisi poissa ollessani voinut häärätä kaikessa rauhassa.

....ai tiuskinko nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Kun mies tulee töistä kotiin niin ei saa puhua ja kysyä mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Voi sanoa jotain,mutta ei mitään, mikä edellyttäisi jotain päätöksen tekoa tai mielipidettä.

Tämä voi kyllä koskea naistakin, joka tulee väsyneenä töistä. Ei varmaan olisi kivaa nähdä ensimmäiseksi tiskivuoria?

Kerro mitä s**tanan töitä nyky lössykkä miehet muka tekevät että siitä niin "väsyy"?  Istuvat IT- hommissa selkä kyttyrassä tietokoneen ääressä?

 

Voi, onpa raskasta😂

Kun ette sitä ruokaa saa tehtyä niin älkää olko tiellä kun keittiössä kun mies saapuu kotiin ja järjestää itselleen syötävää.

Kiitos.

Naiset älkää olko tekevinänne, ja pyöri jaloissa, silloin kun mies tulee nälkäisenä kotiin. Turha silloin on enää niitä kattiloita kolisuttaa. Siihen ei ole silloin enää aikaa kun miehellä kiljuva nälkä ja tekee itselleen jotain syötävää.

Kiitos

kyllähän asia on niin, että puolisot tukevat toisiaan, niin hyvässä kuin pahassa. ja jollei se kotona luuraava toinen osapuoli osaa ottaa työssäkäyvän avautumista rennosti, ei kotona makaava kuulu parisuhteeseen. minun ukko jos töistä tuli huonolla tuulella, niin ensimmäiseksi ruokaa pöytään, sitten saunan kautta vällyjen väliin, touhuamaan, niin siinä ukkoraasu kummasti rauhoittuu ja nukkuu levollisesti. koti on rauhan tyyssija. ei mäkätys kilpailun areena.

Vierailija kirjoitti:

kyllähän asia on niin, että puolisot tukevat toisiaan, niin hyvässä kuin pahassa. ja jollei se kotona luuraava toinen osapuoli osaa ottaa työssäkäyvän avautumista rennosti, ei kotona makaava kuulu parisuhteeseen. minun ukko jos töistä tuli huonolla tuulella, niin ensimmäiseksi ruokaa pöytään, sitten saunan kautta vällyjen väliin, touhuamaan, niin siinä ukkoraasu kummasti rauhoittuu ja nukkuu levollisesti. koti on rauhan tyyssija. ei mäkätys kilpailun areena.

Kuinka kertoa olevansa mies kertomatta olevansa mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Jatkan vielä sen verran että sama mies odottaa minulta täydellistä viestintää tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvin harvoin onnistun kommunikoimaan viestini hänelle niin että siinä ei olisi hänen mielestään parannettavaa. Anteeksi hän ei itse pyydä ikinä, eikä koskaan näe omassa tekemisessään mitään parannetttavaa. 

Oon kyllä oikeasti ihan kypsä. 

Miksi ihmeessä olet tossa suhteessa enää? Kuulostaa painajaiselta.

Koska hän osaa olla myös toisenlainen. Nämä ominaisuudet tulevat esille stressaantuneena ja ristiriitatilanteissa. 

Mutta olen kyllä tosissani joutunut miettimään että kestääkö oma mielenterveys tätä. Koen usein miehen kanssa tunnetta että olen vääränlainen enkä osaa tehdä tai sanoa mitään oikein. Olen miettinyt paljon sitä että ehkä vika oikeasti on vain minussa. Toisaalta kukaan muu ei ole ikinä saanut minussa tällaista tunnetta aikaan. Ehkä miehessäkin siis on jotain syytä, vaikka hän ei itsessään sitä näekään, mikä saa minutkin epäilemään että ehkä kaiken pahan alku ja juuri olenkin minä. 

Jos tunnet itsesi vääränlaiseksi kumppanin seurassa niin kumppani on väärä. Oikea kumppani saa sinut tuntemaan itsesi hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Kun mies tulee töistä kotiin niin ei saa puhua ja kysyä mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Voi sanoa jotain,mutta ei mitään, mikä edellyttäisi jotain päätöksen tekoa tai mielipidettä.

Tämä voi kyllä koskea naistakin, joka tulee väsyneenä töistä. Ei varmaan olisi kivaa nähdä ensimmäiseksi tiskivuoria?

Tuo keskimmäinen lause, ei saa heti sanoa mitään, mikä edellettyttäisi päätöksentekoa tai mielipiteitä. Ihan selvää on, että jos itsellä on ollut tiukka ja stressaava päivä töissä, niin ei kai kukaan haluaisi, että heti ensimmäiseksi kun tulee väsyneenä kotiin, puoliso vaatii keskustelua asiasta, josta pitää pystyä tekemään ratkaisuja, tai ainakin sanoa mielipiteensä. Kyllähän vsrmasti jokainen toivoo saavansa hetken ensin hengähtää ja rentoutua. Toiselle tiuskiminen ei silti ole hyväksyttävää, sen voi ihan nätistikin sanoa, että puhutaan tästä vähän myöhemmin, en nyt heti jaksa miettiä.

En yhtään. Kunnioitan puolisoani ja odotan samaa kunnioitusta häneltä.

Kun aikoinaan yhteen mentiin, sanoin että jos minua huonosti kohtelet, kävelen pois.

Niin, olen mies. Kun näin kirjoitan, tulee varmaan alapeukkua. Naiselle tulisi yläpeukkua.

Vaimolla on vaihdevuodet menossa, eli aika paljon.

Yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Miten niin odottaisi kotona? Täällä jaksaa aina hämmästyttää, miten monissa viesteissä vaimot ovat kotirouvia, jotka istuvat kotona, kun mies käy töissä ja elättää perheen. Itse kun en tunne yhtään tällaista pariskuntaa.

En oikeasti ymmärrä, miten siedätte tuollaisia raivohulluja hermokimppuja. Minun kodissani ei ole ikinä raivottu eikä kiusattu  tai edes ärjytty. Sellaista puolisoa en katsoisi tuntia kauempaa. 

Jos toinen vaan ärsyttää tai kiukuttaa, niin miksi ihmeessä pitäisi jatkaa yhdessäoloa.

Laittakaa nyt nuo raivohullut raivoamaan itsekseen omaan yksiöönsä. Hyi hemmetti mitä tyyppejä maa päällään kantaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää muijaa pikkusen tirvasta

Aloituksessa puhutaan puolisosta, voi olla myös mies. 

Meillä se on nimenomaan mies, joka kiukuttelee ja rähisee aivan mitättömistä asioista, joita se kiukuttelu ja rähinä ei auta pätkääkään. Ja on pahentunut sen jälkeen, kun tuli viisikymppiset mittariin. Aika hiton usein saa sanoa, ettei omia turhautumisiaan tarvitse purkaa läheisiin ja ennemmin saisi puhua ajatuksistaan asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Jatkan vielä sen verran että sama mies odottaa minulta täydellistä viestintää tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvin harvoin onnistun kommunikoimaan viestini hänelle niin että siinä ei olisi hänen mielestään parannettavaa. Anteeksi hän ei itse pyydä ikinä, eikä koskaan näe omassa tekemisessään mitään parannetttavaa. 

Oon kyllä oikeasti ihan kypsä. 

Kuka tahansa olisi kypsä...

Eilen oli mieheni kanssa puhetta hänen tavastaan antaa palautetta työnjäljestä. Hän kokee antaneensa tehokkaasti palautetta koska työni on parantunut niin nopeasti. Minä taas kerroin että toisenlaisella palautteenannolla en ehkä miettisi niin usein jaksanko oikeasti kuunnella tälläistä koppuelämäni. Hän luuli että vitsailen.