Kuinka paljon tiuskimista jaksatte ottaa vastaan puolisolta?

Aika paljon, kun olen jo tehnyt päätöksen eroamisesta.

Jos olisin suhteenpelastusmielellä niin en yhtään.

En oikeastaan yhtään siinä mielessä että keskustelu omalta osaltani loppuu siihen kun minulle tiuskitaan. Toisaalta en tee siitä mitään numeroakaan ja puolisoni kyllä huomaa sitten itsekin että tuli puretuksi stressi väärään kohteeseen. Ei kyllä koskaan pyydä anteeksi. 

Keneltäkään ei oteta vastaan lapsenomaista uhmatiuskimista. Jotkut hiiltyy ihan turhasta. 

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Onneksi ei ole  miestä. EI tartte kenenkään orja olla. Jos ei itse osaa suhtautua elämässä tuleviin muutoksiin tai mihin paskaan hyvänsä niin mitä sitä muihin purkamaan. Tekee vain muidenkin elämän paskaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Voi olla, että olisi helpompaa, jos asuisimme yhdessä, eikä näkeminen olisi jatkuvaa säätämistä aikataulujen osalta. Toisaalta en katso ansainneeni mitään raivokohtauksia, en ole koskaan korottanut ääntäni miehelle emmekä yhdessä ollessa juuri riitele, pl. nämä asiat, joista mies suuttuu ja raivoaa minulle ja jotenkin hiljaa ja typertyneenä joudun sitä todistamaan. Pieni tunnereaktio on myös aikamoinen eufemismi sille, että toinen suoltaa kerralla kaiken mikä harmittaa päin toisen naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Kun mies tulee töistä kotiin niin ei saa puhua ja kysyä mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Voi sanoa jotain,mutta ei mitään, mikä edellyttäisi jotain päätöksen tekoa tai mielipidettä.

Tämä voi kyllä koskea naistakin, joka tulee väsyneenä töistä. Ei varmaan olisi kivaa nähdä ensimmäiseksi tiskivuoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Kun mies tulee töistä kotiin niin ei saa puhua ja kysyä mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Voi sanoa jotain,mutta ei mitään, mikä edellyttäisi jotain päätöksen tekoa tai mielipidettä.

Tämä voi kyllä koskea naistakin, joka tulee väsyneenä töistä. Ei varmaan olisi kivaa nähdä ensimmäiseksi tiskivuoria?

Miksi mies soittaa jos ei halua että hänen kanssaan puhutaan mitään?

Upp

Hyvin vähän. En ymmärrä miksi pitäisi sanoa ilkeästi, kun voi sanoa neutraalisti tai sanoa että nyt ei jaksa puhua jne. 

Jos minulle tiuskittaisiin päivittäin esim. En olisi sitä kovin kauan kuuntelemassa.

En oikeastaan yhtään. En ole itse tiuskivaa tyyppiä eikä mieslasten paapomisesta seuraa mitään hyvää naiselle ikinä, odottavat vain enemmän kitinän kuuntelua ja paapomista seuraavalla kerralla

Voi viddu nämä väsyneenä töistä ihmiset. Nakutan tätä viestiä "väsyneenä töistä". Väsyneenä töistä on ihan perus elämää. Väsyneenä töistä + väsyneenä pikkulapsiarjesta ja sen myötä hiipuneesta parisuhteesta on myös ihan perus elämää. Vituttavaa ärsyttävää raskasta, mutta sellaista sen kuuluukin olla. Sit kun katsoo peiliin illalla ja laittaa pään tyynyyn ei tartte miettiä mitään tai murehtia kun tietää että tekee asiat oikein ja kantaa vastuuta muista mikä luo merkityksen elämään. 

Ja tiuskin tasan silloin kun kroppa on vaan niin kierroksilla lapsi huutaa parkuu kiljuu käyt töissä et saa nukuttua kortisoli jyllää et saa seksiä vituttaa. Silloin tulee tiuskittua. Mut jos ei olis lapsia niin en tiedä siinähän on töiden jälkeen pelkkää chillausta ja luppoaikaa koko ilta. 

En yhtään. Eikä mies tiuski minulle ikinä. Minä hänelle ehkä muutaman kerran vuodessa, mutta pyydän samana päivänä anteeksi.

En voisi sietää negatiivista vuorovaikutusta kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Jatkan vielä sen verran että sama mies odottaa minulta täydellistä viestintää tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvin harvoin onnistun kommunikoimaan viestini hänelle niin että siinä ei olisi hänen mielestään parannettavaa. Anteeksi hän ei itse pyydä ikinä, eikä koskaan näe omassa tekemisessään mitään parannetttavaa. 

Oon kyllä oikeasti ihan kypsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Kun miesvauva saapuu päiväkodista niin toivoo että on ruoka ja tuttu valmiina🤣 ja pitää vielä kestää mieslapsen itku-potku-raivarit...

Pskaa jakso kuunnella 2v kun toinen riuhu hormooneissa. Mutta nyt ei pysty kuntelemaan edes sekunttia sen ääntä kun v käyrä nousee.

Täälläkin varmaan lapsettomat naiset lässyttää ei tiedä oikein elämästä mitään. 

Mies jolla ei ole lapsia ei pitäisi tiuskia, jos suhde on huono eroa. Jos et osaa erota olet nynnerö. Mies jolla on lapsia, kannattaa tiuskia ja purkaa vitutusta ja purra hammasta, mutta ei kannata erota jos et halua että lapsellasi on kohta joku "puol faija".