Millainen ihminen perustaa kahvilan vastavalmistuneena ammattilaisena, 19-vuotiaana?
Kommentit (41)
Niin, käytit sanaa ammattilainen. Sellainen avaa. Vastasit siis jo itse.
Vierailija kirjoitti:
Niin, käytit sanaa ammattilainen. Sellainen avaa. Vastasit siis jo itse.
Valmistuu tarjoilijaksi ja perustaa alle puolessa vuodessa yrityksen, ilman oikein mitään alan työkokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkea tai sellainen jolla ei ole rahasta huolta
No hän säästi siihen opintolainaa ja käytti perintörahaa.
Ai parikymppisellä perintörahaa?
Olen eri. Omat lapset saivat ison perinnön ala-asteikäisinä, kun isänsä kuoli. Mitä sitä hämmästelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkea tai sellainen jolla ei ole rahasta huolta
No hän säästi siihen opintolainaa ja käytti perintörahaa.
Ai parikymppisellä perintörahaa?
Perin isovanhempani 24 vuotiaana, kun isäni luopui perintöosuudestaan minun ja siskoni hyväksi.
Muistaakseni n. 30 000€ sain, rahat käytin oman ensiasunnon käsirahaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, käytit sanaa ammattilainen. Sellainen avaa. Vastasit siis jo itse.
Valmistuu tarjoilijaksi ja perustaa alle puolessa vuodessa yrityksen, ilman oikein mitään alan työkokemusta?
No miksi aloituksessa puhutaan ammattilaisesta? Kerro? Sanahan tarkoittaa osaavaa alansa tekijää.
Missä koulutuksessa on "vastavalmistunut ammattilainen" 19-vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkea tai sellainen jolla ei ole rahasta huolta
No hän säästi siihen opintolainaa ja käytti perintörahaa.
Ai parikymppisellä perintörahaa?
Perin isovanhempani 24 vuotiaana, kun isäni luopui perintöosuudestaan minun ja siskoni hyväksi.
Muistaakseni n. 30 000€ sain, rahat käytin oman ensiasunnon käsirahaan.
Meidän suvussamme on äidin puolella lapsia hankittu myöhään mutta naiset eläneet niin vanhoiksi (1800-luvullakin melkein 90v) että olisin ehtinyt periä iso-isoäitini ala-asteella jos kaksi edellistä sukupolvea olisivat luopuneet perinnöstä.
Toisessa ääripäässä on kaksi vanhaa luokkakaveri joka peri omat yrittäjävanhempansa jo 19-22-vuotiaina. Kumpikin yrittäjäpariskunnista oli kyllä lääkinnyt jatkuvaa stressiä Alkon tuotteilla.
No kahvila taitaa olla niitä riskialttiimpia yrityksiä ihan missä iässä tahansa. Jostain syystä kahvilan perustaminen on sellainen unelma, minkä kanssa "haihatellaan" aika herkästi - itsekin meinasin siihen sortua, en tosin saanut rahoitusta ja varmaan hyvä niin. Se ei vaikuta niin valtavalta projektilta kuin ravintola, ja siksi kai helposti aliarvioidaan, miten vaikeaa ravintola-alan yrityksen pyörittäminen on. Ainakin kotikaupungissani uudet kahvilat kestävät keskimäärin muutaman kuukauden, tai alle vuoden, ennätys taisi olla kolme kuukautta kun kahvila meni nurin.
Jotkut eivät saa tarpeeksi asiakkaita, on liikaa kilpailua tai usein sijainti ihan väärä: on suorastaan harmittanut nähdä kiva kahvila raikkaalla uudella konseptilla ihan väärässä paikassa, tyyliin nuoriin vetoava trendikahvila halvassa syrjäisessä liiketilassa, jonka ohi kulkee lähinnä rollaattorivanhuksia. Ja ne joilla asiakkaita riittää, lopettavat burnoutin takia, kun kahvilayrittäjä luulee pystyvänsä itse hoitamaan ihan kaikki. Näistä tehdään aina paikallislehteen alussa juttuja, että uusi kahvilayrittäjä on suorastaan jaksamisen ja multitaskingin ihmelapsi, joka leipoo herkulliset kakkunsa aamuyöstä ja silti palvelee iloisena kassalla joka päivä, ja päivän päätteeksi toki siivoaakin itse. Ei yllätä yhtään, kun puolen vuoden päästä kahvila lopettaa.
En tiedä, mitä kahvilaa aloitus koskee, mutta toivottavasti tällä nuorella on homma vähän realistisemmin hanskassa kuin useimmilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kantasuomalainen.
Joo-o, mitä itse olen nähnyt niin kahviloissa se herrasväki on niitä ruskeita ja mustia, samalla kun nöyrät palvelijat ovat aitosuomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjäperheessä kasvanut. Oman yrityksen perustamiseen on silloin matalampi kynnys.
Juuri näin. On täysi tuki takana,ja vaikka menis pieleen niin on muut hoitamassa sotkut/velat.
Tässä näkee suomalaisten asenteen yrittäjiä kohtaan:
- ei tule onnistumaan
- haihattelee jne.
Entä jos onnistuu ? Oikealle paikalle kun pistää kahvilan, eikä lähde mihinkään vegaani hörhöilyyn niin pärjää. Olen itse ollut kahvilassa töissä, sijainti niin hyvä, että eläkeläisiä tuli joka päivä, osa pariin kertaan, että työntekijöitä kävi ja kyllä ostivat kahvia makeita ja suolaisia leivonnaisia jne. Ei mitään ongelmaa ollut, kahvila pyörii vieläkin vaikken minä sinne halua, lähiesimies pilasi sen tekemisen ilon
Yrittäjätaustainen, terve itsetunto, jne.
Mitäpä tuota taivastelemaan. Toivottavasti asiakkaita riittää... Joo hän on nuori ja sitä kautta varmaan "kokematon" mutta nähty on myös sitä, ettei se kokemus kaikille tee hyvää. Päin vastoin urauttaa ajattelua ja tekee pessimistiksi joka ei edes yritä.
Onnea jatkoon. Nuorena myös jaksaa paremmin sitä että tekee kaiken ite. Joten saa sitä kautta kannattavammaksi homman.
Miksi pitäisi olla "hyväuskoinen" jos lähtee tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkea tai sellainen jolla ei ole rahasta huolta
No hän säästi siihen opintolainaa ja käytti perintörahaa.
Ai parikymppisellä perintörahaa?
Mitä ihmeellistä siinä on? Itse olen parikymppinen ja vanhempani ovat seitsemänkymppisiä
Minäkin olen parikymppinen ja minulta hetki sitten kuoli mummo. 😁
Tyhmä. Harvoin 19 vuotiaalla on kompleksi hallussa.
Pitää erottautua ja tuntea numerot. Harva noin nuori osaa
Vierailija kirjoitti:
Ei kantasuomalainen.
Ja hänen kahvilansa pyörii hyvin vaikka tiskin takana häärää kuusi henkilöä 24/7/365
Ei vielä ymmärrä mitä on tekemässä.