Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa ei pysty puhumaan mistään
12.05.2026 |
Huoh. Olen ihan loppu. Mies on komea, mukava, hoitaa työnsä, maksaa oman osansa laskuista, tekee kotitöitä. Hänen kanssaan kaikki on näennäisen hyvin. Mutta anna olla, kun tulisi jokin oikea asia, joka pitäisi selvittää. Huolia, suruja, murheita, stressiä, haasteita. Mies joko vetäytyy monen päivän mykkäkouluun tai huutaa, (siis oikeasti suuttuu ja huutaa), että "antaa olla!!" "ei sitten tehdä mitään!!" "ole sinäkin hiljaa!!"
Hän ei kestä minkäänlaista palautetta, eikä aio ilmeisesti muuttaa käytöstään. Juu, olen uskonut tähän nyt pari vuotta. Ärsyttää, kun meillä olisi muuten asiat ihan ok, mutta kaikki aito henkinen yhteys puuttuu. Tuntuu, että minulle ei riitä vain se, että hoidamme yhdessä kotia ja sitten pitäisi harrastaa vielä seksiäkin joka toinen ilta. Ei minua kiinnosta, kun tuntuu, että en saa tuolta mieheltä mitään.
Oletteko te eronneet vastaavista syistä? Tuntuu vaikealta lähteä, mutta jos jään, niin pelkään, että muutun samanlaiseksi äksyilijäksi kuin mies
Kommentit (131)
jaksathan sitten itsekin vastavuoroisesti keskustella pitkään lätkästä, autoista, armeijamuistoista, oluesta jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo asia muutu. Toiset vain on kykenemättömiä puhumaan tunteista tai ylipäätään mistään syvemmästä. Taustalla voi olla traumaa tai sitten omassa kotona ei ole koskaan puhuttu tunteista (traumaattista sekin). Et voi muuttaa toista ihmistä.
Minä löysin onneksi miehen, joka osaa puhua ja meillä on ollut koko ajan hyvä yhteys. En tunne yksinäisyyttä tässä suhteessa. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa ja tässä pikkulapsiarjen keskelläkin ollaan saatu pidettyä yhteys toisiimme. Miehellekin on tosi tärkeää, että hänellä on hyvä yhteys kumppaniinsa. Muuten ei olisi edes ryhtynyt suhteeseen kanssani. Hyviä miehiä siis on kyllä olemassa.
Niin. Kai se on pakko uskoa, että mies muuttuisi kyllä, jos hän haluaisi muuttua. Mutta ei hän halua, ei minun vuokseni, ei meidän parisuhteemme vuoksi. Syitä voin vain arvailla, vaikka olen patistanut miestä niin terapiaan kuin ottamaan asioista itse selvää ym. Ei ole siis uusi ongelma. Kaikkein eniten satuttaa, kun mies huutaa säännöllisesti minulle, että voin vain lähteä hänen mielestään. Eikö sitten enää välitä minusta.
Muuttakaa kokeeksi eri asuntoihin muutamaksi kuukaudeksi.
Se paljastaa miehelle haluaako hän panostaa nykyiseen perheeseensä vai elää yksi omassa rauhassaan. Usein sitä ei osaa arvostaa, ennen kuin menettää.
Mies ei arvosta sinua koska olet itsestään selvyys. Muutu vähemmän itsestään selväksi. Ala harrastamaan omia jutuja. Käy ulkona kavereidesi kanssa. Mene yksin sinne terapiaan.
Sen koe-eron aikana älä soittele miehelle tai huolehdi hänestä. Anna hänen kokea, mitä elämä on ilman sinua. Ja koe se myös itse.
Me teimme aikanaan koe-eron ja se rauha ja seesteys, mikä syntyi kun ankeuttaja lähti perheestä. Se oli uskomatonta. Minunkin mieheni kiukutteli kuin uhmaikäinen ja teki kaikenlaista ihan vaan, että sai pahoitettua minun mieleni. Se stressin määrä, mitä hän hallitsi kiukuttelemalla ja rähjäämällä ihan kaikesta. Yhteiseen kesälomaankin vastasi, että ai sun kanssa. Enhän mä edes viihdy sun seurassas. Noh ei tarvinnut viihtyä enää- Meidän koe-erosta tuli lopullinen ja se oli hyvä päätös se.
Lentokentällä takkailen tällaisia pariskuntia kun kodin ulkopuolella te erotutte niin surullisesti. On kireyttä, uupumusta, kyllästymistä, letkauttelua, kylmiä katseita ja vieraille ystävällisyyden näyttämistä. Toinen vie aina stressiin asiat joissa ei sellaista tarvita, eikä toinen pidä huolta omasta tilastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton huolia, suruja, murheita, stressiä, haasteita sulla sitten on? Ja onko niitä useitakin? Varsinkin naiset kunnostautuu ihan turhissakin asioissa. Sitä omassa päässä soivaa levyä olisi ihan hyvä tarkastella ensin vähän itsekin, eikä odottaa että toinen täyttää ne kaikki sinun narsistiset tarpeet marista.
Naista tulee vihaisia kuin pikkulapsista, joilta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mene niinkuin he suunnittelee ja he eivät tunnista omaa narsismiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lentokentällä takkailen tällaisia pariskuntia kun kodin ulkopuolella te erotutte niin surullisesti. On kireyttä, uupumusta, kyllästymistä, letkauttelua, kylmiä katseita ja vieraille ystävällisyyden näyttämistä. Toinen vie aina stressiin asiat joissa ei sellaista tarvita, eikä toinen pidä huolta omasta tilastaan.
Piilonarsismi on sana johon todella monen naisen kantaisi tutustua ennen kuin aloittaa yhtään parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän nyt tuntuu siltä että vika onkin ap ssa
En yhtään ihmettele miksi erot ovat niin yleisiä. Yksi pieni vika josta et edes keskustele miehesi kanssa ja olet eroamassa. Toivottavasti seuraava on oikea jännis joka yhteenmuuton jälkeen alkaa juopottelemaan ja näyttää todellisen kommunikoinnin alkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsii vetää suora viiva vanhuusvuosiin. Sympatialla vai ilman? Tuella vai ärjymisellä? Hauskaa vai tyhmää?
Otit oikein lohikäärmeen olohuoneeseen…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, dumppaa se. Mulla on vielä pahempi mies. Ei tee kotitöitä ja sotkee vain. Kun lapset oli vaaveja, ei ollut kotona ollenkaan.
Kun jouduin onnettomuuteen jossa sisuskaluni olivat jauhelihaa, ja soitin miehelleni sairaalasta että näin kävi niin hän vastasi että ei se varmaan mitään vakavaa oo. Kun sitten kotiuduin ja olin sairaslomalla enkä saanut liikkua niin mies tuli töistä kotiin ja kysyi miksi en ole siivonnut ja laittanut ruokaa.
En pääse tästä suhteesta koska olen matalapalkkainen ja miehellä parempi palkka jolla eletään sen jälkeen kun oma tilini on mennyt perheen vaatteisiin, ruokiin ja harrastuksiin ja laskuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko varmasti nyt kaiken? Miehen käytös on kuin oma käytökseni 80-vuotiaan äitini kanssa. Äiti ei ikinä keskustele vaikeista asioista, vaan ilmoittaa, mikä vika minussa on. Minä kun olen vääränlainen aivan kaikessa, särjen kaiken ja minun vikani ovat mm. hänen liikakilonsa, ja minun vikani on se, että synnyin ja katkaisin hänen nuoruutensa, mikä oli hänen onnellisin elämänvaiheensa. Kun luen miehestäsi tulee tämä suhde mieleen. Mitätöidessään minua ja nalkuttaessaan järjettömyyksiään (maaliskuussa pitäisi olla kasvimaa jo haravoituna ja asutaan Lapin rajalla) hän saa minut lopulta tilaan, jossa vain tärisen ja raivostumisen ehkäisemikseksi lähden pois. Siis huudan tai paukuttelen lopulta ovia kuin murrosikäinen, koska se persoonan tallaaminen ei lopu, äiti ei oikeasti osaa nähdä itsessään mitään vikaa koskaan.
Et ehkä kerro kaikkea. Ehkä kritisoit miestäsi henkilökohtaisuuksiin menemisellä. Kritisoi ilmiöitä ja asioita, älä ihmisen ominaisuuksia tyyliin "olet vääränlainen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton huolia, suruja, murheita, stressiä, haasteita sulla sitten on? Ja onko niitä useitakin? Varsinkin naiset kunnostautuu ihan turhissakin asioissa. Sitä omassa päässä soivaa levyä olisi ihan hyvä tarkastella ensin vähän itsekin, eikä odottaa että toinen täyttää ne kaikki sinun narsistiset tarpeet marista.
Naista tulee vihaisia kuin pikkulapsista, joilta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mene niinkuin he suunnittelee ja he eivät tunnista omaa narsismiaan.
onpa sulla vahvat defenssit kun pitää itse vastailla omiin juttuihin.
Mistä sä ton narsismin nappasit :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miehenä olen klassinen esimerkki siitä joka ei puhu ja kerro kumppanille asioistaan.
Olen kääntynyt siihen uskoon että myös miehet puhuvat kun kumppani on hänelle oikeanlainen. Itse pystyn nyt puhumaan todella avoimesti enkä mielelläni pidä sisälläni enää mitää joka aiemmin olisi taatusti jäänyt kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä olen klassinen esimerkki siitä joka ei puhu ja kerro kumppanille asioistaan.
Olen kääntynyt siihen uskoon että myös miehet puhuvat kun kumppani on hänelle oikeanlainen. Itse pystyn nyt puhumaan todella avoimesti enkä mielelläni pidä sisälläni enää mitää joka aiemmin olisi taatusti jäänyt kertomatta.
Sinä ehkä olet ymmärtänyt mitä on menettää parisuhde ja elämän kulissit romahtavat ja olet päättänyt puhua.
Tässähän ei ollut kyse omista asioista puhumisesta, vaan kyvystä keskustella asioista jotka ovat miehen mielestä jollain tavalla epämukavia. Kyse on epätoivoisesta kontrolloinnista ja vallankäytöstä. Ap:n mies yrittää pitää asiat sellaisina kuin itse haluaa vaientamalla hankalat asiat. Hän luulee, että naisen voi alistaa pysymään hiljaa. Usein tätä tukemaan ladellaan myös syytöksiä mielenvikaisuudesta ja vastaavaa toisen itsetunnon murskaamiseksi.
Harmi vain mieheltä puuttuu ymmärrys siitä, ettei parisuhde pysy pystyssä jos toinen joutuu tukahduttamaan omat tarpeensa ja varomaan sanojaan. Ap:lle suosittelen eroa. Ei kannata yrittää muuttaa toista, kun mukavampiakin kumppaneita on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kuullaan nyt vain toinen puoli mutta kyllähän se mies selvästi onneton on. Kyllästynyt kuuntelemaan jatkuvaa "rakentavaa palautettasi"? Veikkaan että jätät jotain aika olennaista kertomatta.
No, jos mies on noin onneton, niin voi ihan vapaasti lähteä menemään. Ei tuossa ole hänenkään pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo asia muutu. Toiset vain on kykenemättömiä puhumaan tunteista tai ylipäätään mistään syvemmästä. Taustalla voi olla traumaa tai sitten omassa kotona ei ole koskaan puhuttu tunteista (traumaattista sekin). Et voi muuttaa toista ihmistä.
Minä löysin onneksi miehen, joka osaa puhua ja meillä on ollut koko ajan hyvä yhteys. En tunne yksinäisyyttä tässä suhteessa. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa ja tässä pikkulapsiarjen keskelläkin ollaan saatu pidettyä yhteys toisiimme. Miehellekin on tosi tärkeää, että hänellä on hyvä yhteys kumppaniinsa. Muuten ei olisi edes ryhtynyt suhteeseen kanssani. Hyviä miehiä siis on kyllä olemassa.
Niin. Kai se on pakko uskoa, että mies muuttuisi kyllä, jos hän haluaisi muuttua. Mutta ei hän halua, ei minun vuokseni, ei meidän parisuhteemme vuoksi. Syitä voin vain arvailla, vaikka olen patistanut miestä niin terapiaan kuin ottamaan asioista itse selvää ym. Ei ole siis uusi ongelma. Kaikkein eniten satuttaa, kun mies huutaa säännöllisesti minulle, että voin vain lähteä hänen mielestään. Eikö sitten enää välitä minusta.
Muuttakaa kokeeksi eri asuntoihin muutamaksi kuukaudeksi.
Se paljastaa miehelle haluaako hän panostaa nykyiseen perheeseensä vai elää yksi omassa rauhassaan. Usein sitä ei osaa arvostaa, ennen kuin menettää.
Mies ei arvosta sinua koska olet itsestään selvyys. Muutu vähemmän itsestään selväksi. Ala harrastamaan omia jutuja. Käy ulkona kavereidesi kanssa. Mene yksin sinne terapiaan.
Sen koe-eron aikana älä soittele miehelle tai huolehdi hänestä. Anna hänen kokea, mitä elämä on ilman sinua. Ja koe se myös itse.
Me teimme aikanaan koe-eron ja se rauha ja seesteys, mikä syntyi kun ankeuttaja lähti perheestä. Se oli uskomatonta. Minunkin mieheni kiukutteli kuin uhmaikäinen ja teki kaikenlaista ihan vaan, että sai pahoitettua minun mieleni. Se stressin määrä, mitä hän hallitsi kiukuttelemalla ja rähjäämällä ihan kaikesta. Yhteiseen kesälomaankin vastasi, että ai sun kanssa. Enhän mä edes viihdy sun seurassas. Noh ei tarvinnut viihtyä enää- Meidän koe-erosta tuli lopullinen ja se oli hyvä päätös se.
"Minunkin mieheni kiukutteli kuin uhmaikäinen ja teki kaikenlaista ihan vaan, että sai pahoitettua minun mieleni."
Kävikö myöhemmin ilmi, että hänellä oli toinen nainen, mutta kun ei kundilla ollut kanttia reilusti ottaa vastuuta erosta, niin yritti saada sinut hoitamaan sen eroamisen käyttäytymällä kuin täysi mulqvisti?
Kannattaisiko antaa miehelle valinnan mahdollisuuksia niin, että hän osaa valita sen oikean?
Jos mies käyttäytyy kuin murrosikäinen, niin tämä saattaisi olla toimiva tapa.
Kesä on tulossa ja sen myötä avioliittoleirit, toki löytyy myös terapeutteja, jos mieluummin valitsee sen vaihtoehdon.
Aina työ emakot haluatte vain pölöttää kaikesta. Ei meillä miehillä ole tunteita, ne on opetettu pois. Eukolle joudun aina huutamaan NYT SE TURPA KIINNI kun alkaa karmea puheripuli. Sit se mököttää täysin turhasta kun ei osannut vain olla hiljaa. Ei minkäänlaista ajantajua. Viimeksi teki noin kesken lätkäpelin ja sitä edellisellä juuri kun yritin rentoutua kaljatölkin kanssa nojatuolissa
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa pitää pystyä myös keskustelemaan siitä, että itsellä on paha mieli jostain. Jos ei pysty, ei sovi herkän egonsa kanssa parisuhteeseen.