Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löytyykö muita jotka ei varmaan koskaan tule luottamaan puolisoonsa enää?
11.05.2026 |
Kun luottamus on rikottu tarpeeksi monta kertaa, se ei enää palaa. Ja tiedät, että se ei enää palaa. Ettei ikinä enää tule olemaan niin sinisilmäinen, että luottaisi. Vaikka toinen kuinka yrittäisi ja terapiankin avulla pyrkisi muuttumaan, niin tiedät jo ettet koskaan luota.
Löytyykö muita?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kovin moni tuollaista enää pitää puolisona.
No nyt kyselenkin niitä, jotka pitää. Ap
No ne ovat idiootteja, kuten se puolisokin, joka sietää jatkuvaa epäluottamusta.
Jos/kun on itse aiheuttanut luottamuksen menetyksen, niin se on vähän no can do. En esimerkiksi minä sitä puolisolleni millään lailla hoe, että en luota, enkä varmasti tule luottamaan. Se on vähän niinkuin minun asiani. Ap
No nyt on vähän sekavaa settiä. Ensin sanot, että et voi enää luottaa puolisoon ja nyt annat ymmärtää, että olet itse aiheuttanut luottamuksen menetyksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla joku erityinen syy jatkaa yhteiseloa ihmisen kanssa, johon et luota?
Kyllä, kateus. En anna häntä muiden omaksi.
Ap.
Nyt alkaa kuulostaa narsistin puheelta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kovin moni tuollaista enää pitää puolisona.
No nyt kyselenkin niitä, jotka pitää. Ap
No ne ovat idiootteja, kuten se puolisokin, joka sietää jatkuvaa epäluottamusta.
Jos/kun on itse aiheuttanut luottamuksen menetyksen, niin se on vähän no can do. En esimerkiksi minä sitä puolisolleni millään lailla hoe, että en luota, enkä varmasti tule luottamaan. Se on vähän niinkuin minun asiani. Ap
No nyt on vähän sekavaa settiä. Ensin sanot, että et voi enää luottaa puolisoon ja nyt annat ymmärtää, että olet itse aiheuttanut luottamuksen menetyksen?
Kommentissa kirjoitettiin "puolisosta, joka sietää epäluottamusta". Jos ja kun se puoliso on itse aiheuttanut epäluottamuksen, toisin sanoen rikkonut luottamuksen toistuvasti, niin ei kai ole kauhean outoa, jos hän joutuu nyt "sietämään" tilannetta.
Olisi varmaan narsistista touhua jos rikkoisi luottamuksen, ja sitten valittaisi, kun suhteessa on epäluottamusta, eikö? Ap
En pysty täysin koskaan luottamaan. Nepsy-oireiden takia on tietyissä asioissa.. miten sitä nyt kuvaisi.. tekee typeriä virheitä ja sitten yrittää salata ne.. ne ei ole mitään esim pettämistä tai raha-asioita, mut jotenkin veemäistä, että salataan multa asioita, kun hävettää.. tulee epävarma olo, kun tätä on niin usein, vaikka tosiaan ne asiat ei välttämättä ole maatakaatavia.
Mieli tekisi tavallaan erota, molemmille tämä on vaikea tilanne kun en luota. Sit taas on toisissa asioissa todella välittävä, hän tukee mua kaikessa, kehuu ja pitää mua älykkäänä jne. On ylpeä kaikesta mitä teen. Tekee kotitöitä, huolehtii lapsista hyvin. Ja ihan rehellisesti en olisi myöskään mitään kuumaa valuuttaa sinkkuna, vaan todnäk jäisin lopullisesti yksin.. mulla on perussairaus, jonka takia en edes lähtisi yrittämään uutta suhdetta, ihan omasta päätöksestäni en haluaisi kuormittaa ketään. Sitten vaan möllöttäisin loppuelämäni yksin ja taloudellisestikin se olisi vaikeaa. Helpompaa on kahden ihmisen pitää talous pyörimässä, kuin yksin. En siis pelkästään lokkeile tai elä hänen siivellään, vaan yhdessä pyöritetään myös raha-asiat, mutta näin sairauden kanssa veikkaan, että yhden ihmisen tuloilla mun olisi pakko karsia lääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Myös mies hyötyy taloudellisesti siitä, että meitä on kaksi ja siitä, että kotia pyörittää kaksi ihmistä kun hän on kerran nepsy.. mutta on tää rankkaa ja harmittaa, kun olen usein vihainen ja ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty täysin koskaan luottamaan. Nepsy-oireiden takia on tietyissä asioissa.. miten sitä nyt kuvaisi.. tekee typeriä virheitä ja sitten yrittää salata ne.. ne ei ole mitään esim pettämistä tai raha-asioita, mut jotenkin veemäistä, että salataan multa asioita, kun hävettää.. tulee epävarma olo, kun tätä on niin usein, vaikka tosiaan ne asiat ei välttämättä ole maatakaatavia.
Mieli tekisi tavallaan erota, molemmille tämä on vaikea tilanne kun en luota. Sit taas on toisissa asioissa todella välittävä, hän tukee mua kaikessa, kehuu ja pitää mua älykkäänä jne. On ylpeä kaikesta mitä teen. Tekee kotitöitä, huolehtii lapsista hyvin. Ja ihan rehellisesti en olisi myöskään mitään kuumaa valuuttaa sinkkuna, vaan todnäk jäisin lopullisesti yksin.. mulla on perussairaus, jonka takia en edes lähtisi yrittämään uutta suhdetta, ihan omasta päätöksestäni en haluaisi kuormittaa ketään. Sitten vaan möllöttäisin loppuelämäni yksin ja taloudellisestikin se olisi vaikeaa. Helpompaa on kahden ihmisen pitää talous pyörimässä, kuin yksin. En siis pelkästään lokkeile tai elä hänen siivellään, vaan yhdessä pyöritetään myös raha-asiat, mutta näin sairauden kanssa veikkaan, että yhden ihmisen tuloilla mun olisi pakko karsia lääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Myös mies hyötyy taloudellisesti siitä, että meitä on kaksi ja siitä, että kotia pyörittää kaksi ihmistä kun hän on kerran nepsy.. mutta on tää rankkaa ja harmittaa, kun olen usein vihainen ja ahdistunut.
Ikävän kuuloinen tilanne, mutta toisaalta ymmärrän hyvin. Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia. Oletteko käyneet pariterapiassa tuon tilanteen johdosta? Ap
Vastaus kysymykseen: toivottavasti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en luota mieheeni. On raitistunut alkoholisti, joka valehteli enemmän kun puhui totta. Nykyään ei enää niin paljon valehtele, mutta enpä tiedä mitkä sanomisensa on totta ja mitkä ei.
Niin miksi vielä olen. En aina itsekään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
En pysty täysin koskaan luottamaan. Nepsy-oireiden takia on tietyissä asioissa.. miten sitä nyt kuvaisi.. tekee typeriä virheitä ja sitten yrittää salata ne.. ne ei ole mitään esim pettämistä tai raha-asioita, mut jotenkin veemäistä, että salataan multa asioita, kun hävettää.. tulee epävarma olo, kun tätä on niin usein, vaikka tosiaan ne asiat ei välttämättä ole maatakaatavia.
Mieli tekisi tavallaan erota, molemmille tämä on vaikea tilanne kun en luota. Sit taas on toisissa asioissa todella välittävä, hän tukee mua kaikessa, kehuu ja pitää mua älykkäänä jne. On ylpeä kaikesta mitä teen. Tekee kotitöitä, huolehtii lapsista hyvin. Ja ihan rehellisesti en olisi myöskään mitään kuumaa valuuttaa sinkkuna, vaan todnäk jäisin lopullisesti yksin.. mulla on perussairaus, jonka takia en edes lähtisi yrittämään uutta suhdetta, ihan omasta päätöksestäni en haluaisi kuormittaa ketään. Sitten vaan möllöttäisin loppuelämäni yksin ja taloudellisestikin se olisi vaikeaa. Helpompaa on kahden ihmisen pitää talous pyörimässä, kuin yksin. En siis pelkästään lokkeile tai elä hänen siivellään, vaan yhdessä pyöritetään myös raha-asiat, mutta näin sairauden kanssa veikkaan, että yhden ihmisen tuloilla mun olisi pakko karsia lääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Myös mies hyötyy taloudellisesti siitä, että meitä on kaksi ja siitä, että kotia pyörittää kaksi ihmistä kun hän on kerran nepsy.. mutta on tää rankkaa ja harmittaa, kun olen usein vihainen ja ahdistunut.
Voi ei! Minkätyyppisiä juttuja on? Jos ei vakavia, miksei voi vaan antaa anteeksi ja unohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa olla sellainen rajoittunut luotto. Luotan tällä hetkellä tiettyihin asioihin mutta en kaikkiin. En luota siihen että hän olisi mun puolella ja haluaisi mulle hyviä ja kivoja asioita. En uskalla kertoa hänelle ajatuksistani koska tulen aina tyrmätyksi. Kuulen aina kuinka koen asiat väärin, olen vääränlainen.
Kuitenkin tiedän ja luotan siihen että ei esim. menisi puuhailemaan selkäni takana mitään.
Tästä on vaikea toipua koska en voi puhua puolisolleni näistä. Syy yllä.
Ja miksi sinä olet yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole sun puolellasi, joka ei halua sulle hyviä asioita ja jonka mielestä sä olet vääränlainen?
Jos puoliso onkin oikeassa ja minä olen vääränlainen.
Yritän siis kehittyä ihmisenä.
Ei. Sinä olet juuri oikeanlainen, puolisosi on vaan sinulle väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty täysin koskaan luottamaan. Nepsy-oireiden takia on tietyissä asioissa.. miten sitä nyt kuvaisi.. tekee typeriä virheitä ja sitten yrittää salata ne.. ne ei ole mitään esim pettämistä tai raha-asioita, mut jotenkin veemäistä, että salataan multa asioita, kun hävettää.. tulee epävarma olo, kun tätä on niin usein, vaikka tosiaan ne asiat ei välttämättä ole maatakaatavia.
Mieli tekisi tavallaan erota, molemmille tämä on vaikea tilanne kun en luota. Sit taas on toisissa asioissa todella välittävä, hän tukee mua kaikessa, kehuu ja pitää mua älykkäänä jne. On ylpeä kaikesta mitä teen. Tekee kotitöitä, huolehtii lapsista hyvin. Ja ihan rehellisesti en olisi myöskään mitään kuumaa valuuttaa sinkkuna, vaan todnäk jäisin lopullisesti yksin.. mulla on perussairaus, jonka takia en edes lähtisi yrittämään uutta suhdetta, ihan omasta päätöksestäni en haluaisi kuormittaa ketään. Sitten vaan möllöttäisin loppuelämäni yksin ja taloudellisestikin se olisi vaikeaa. Helpompaa on kahden ihmisen pitää talous pyörimässä, kuin yksin. En siis pelkästään lokkeile tai elä hänen siivellään, vaan yhdessä pyöritetään myös raha-asiat, mutta näin sairauden kanssa veikkaan, että yhden ihmisen tuloilla mun olisi pakko karsia lääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Myös mies hyötyy taloudellisesti siitä, että meitä on kaksi ja siitä, että kotia pyörittää kaksi ihmistä kun hän on kerran nepsy.. mutta on tää rankkaa ja harmittaa, kun olen usein vihainen ja ahdistunut.
Voi ei! Minkätyyppisiä juttuja on? Jos ei vakavia, miksei voi vaan antaa anteeksi ja unohtaa?
Jos ihminen valehtelee ei-vakavista pikkuasioista niin ajatteletko että vakavista puhuisi sitten totta? Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota mieheeni. On raitistunut alkoholisti, joka valehteli enemmän kun puhui totta. Nykyään ei enää niin paljon valehtele, mutta enpä tiedä mitkä sanomisensa on totta ja mitkä ei.
Niin miksi vielä olen. En aina itsekään tiedä.
Tämähän siinä on. Sen sijaan että miettisi puhuuko nyt totta, miettii että miksi ei nytkin valehtelisi, kuten ennenkin. Varmaan ikuinen kolkutus takaraivossa. Ainakin itselläni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty täysin koskaan luottamaan. Nepsy-oireiden takia on tietyissä asioissa.. miten sitä nyt kuvaisi.. tekee typeriä virheitä ja sitten yrittää salata ne.. ne ei ole mitään esim pettämistä tai raha-asioita, mut jotenkin veemäistä, että salataan multa asioita, kun hävettää.. tulee epävarma olo, kun tätä on niin usein, vaikka tosiaan ne asiat ei välttämättä ole maatakaatavia.
Mieli tekisi tavallaan erota, molemmille tämä on vaikea tilanne kun en luota. Sit taas on toisissa asioissa todella välittävä, hän tukee mua kaikessa, kehuu ja pitää mua älykkäänä jne. On ylpeä kaikesta mitä teen. Tekee kotitöitä, huolehtii lapsista hyvin. Ja ihan rehellisesti en olisi myöskään mitään kuumaa valuuttaa sinkkuna, vaan todnäk jäisin lopullisesti yksin.. mulla on perussairaus, jonka takia en edes lähtisi yrittämään uutta suhdetta, ihan omasta päätöksestäni en haluaisi kuormittaa ketään. Sitten vaan möllöttäisin loppuelämäni yksin ja taloudellisestikin se olisi vaikeaa. Helpompaa on kahden ihmisen pitää talous pyörimässä, kuin yksin. En siis pelkästään lokkeile tai elä hänen siivellään, vaan yhdessä pyöritetään myös raha-asiat, mutta näin sairauden kanssa veikkaan, että yhden ihmisen tuloilla mun olisi pakko karsia lääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Myös mies hyötyy taloudellisesti siitä, että meitä on kaksi ja siitä, että kotia pyörittää kaksi ihmistä kun hän on kerran nepsy.. mutta on tää rankkaa ja harmittaa, kun olen usein vihainen ja ahdistunut.
Voi ei! Minkätyyppisiä juttuja on? Jos ei vakavia, miksei voi vaan antaa anteeksi ja unohtaa?
Jos ihminen valehtelee ei-vakavista pikkuasioista niin ajatteletko että vakavista puhuisi sitten totta? Eri
Aivan samaa meinasin kirjoittaa kommentiksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi elättr näin?
Ei kenenkään elämä ole täydellistä.
Alue: Aihe vapaa
En kai masokisti. Huono itsetunto.