Minkä ikäisenä sinä olit ekaa kertaa yön kotona ilman aikuisia?

18-vuotiaana. Sitä ennen olin kyllä matkustanut yksin Yhdysvaltoihin ja viettänyt montakymmentä yötä partioretkillä ja -leireillä, mutta kotona en ollut koskaan ollut ollut yötä yksin ennen. Jos vanhemmat lähtivät jonnekin lähdimme aina koko perhe.

10v. Olin viikon kesällä yksin kotona kun vanhemmat lähti ystäviensä kanssa matkalle.

17-vuotiaana. Vanhempani olivat aina kotona. Tuo yksi ainoa kerta oli poikkeus, kun oli sukujuhlat kauempana. 

Ei minkäänlaista muistikuvaa. Nyt olen asunut yksin kotitalossani viimeiset 31 vuotta. M66

En muista olinko vasta sitten kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Vanhemmat olivat hyvin harvoin pois kotoa ja mummo ja vaari asuivat samassa pihapiirissä, joten silloin kun vanhemmat olivat poissa, oli joka tapauksessa jotain aikuisia kotona. 

Joskus vähän yli 18-vuotiaana. Vanhemmillani oli periaate ettei alaikäisiä jätetä keskenään yöksi kotiin.

Kuulemani mukaan n. 3 kuukautta täytettyäni. Kaikki muut olivat olleet heinähommissa koko yön kun oli sadetta ennustettu seuraavikisi päiviksi. Olikin satanut viikon yhtäkyytiä. 

Uutisen perusteella kyse oli tiistain ja keskiviikon välisestä yöstä marraskuun lopulla. 

Äiti oli ryypännyt jo illan aikana kotona. Erikoista touhua jo siksikin, koska lapsilla oli seuraavana päivänä koulua.

Poksahtiko immenkalvo myös rikki?

Taisin olla 7-8v. Samanikäinen kaveri oli seurana. Ei traumatisoiduttu tai mitään, jännää oli

Ikinä en ollut yksin yötä. 

Minäkin taisin olla 15-vuotias, ysillä. Tämä tapahtui ihan ysärin alussa, kun kännyköitä ei vielä ollut. Äitini lähti ystävänsä kanssa viikonlopuksi Ikaalisten kylpylään. Ensin olin tosi innoissani siitä, että sain olla kotona pitkin ja poikin yksinäni, mutta lauantaiaamuna kurkkuni olikin helkkarin kipeä. Kun vointini huononi ja mua alkoi pelottaa, pyysin naapurin tuttua tätiä kyytsäämään mut terkkariin. Muistaakseni lekuri esitti diagnoosiksi mononukleoosia eli "pusutautia" (en ollut kyllä pussaillut kenenkään kanssa vielä silloin) tai jotain muuta virusinfektiota, mikä lienee ollut aivan looginen päätelmä. Muutaman päivän olin vielä kipeänä, ja äitini oli todella pahoillaan siitä, miten kävi, ja toisaalta hyvin kiitollinen ystävälliselle naapurille. Mutta eihän sitä mistään voinut arvata, että sairastuisin juuri tuolloin.

Varmaan vasta lukiossa. En ainakaan muista aiemmin olleeni. 

11 v. Muu perhe lähti mökille viikonlopuksi, mä en enää tuossa iässä halunnut joka viikonloppu mökille.  Ihan normaalia oli kasarilla.

Nukkumaan yksin kotona olen mennyt ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, kun muu perhe viipyikin tapahtumassa pidempään. 

Muistan, kun olin päivän kotona yksin ekaa kertaa. Oon ollut ehkä kuusi. Valitsin ihan väärään säähän sopivat vaatteet, menin ulos ja ovi meni vahingossa lukkoon. Kasarin alussa tämä. 

Noin kymmenvuotiaana. Olin ainoa lapsi.  Äiti oli yötyössä ja isä matkatyössä. En muista pelänneeni, asia oli niin kuin oli,  ja tiesin, että äiti tulisi aamulla kotiin. Onnekseni äiti myös aina tuli. Turvallisuudentunne olisi varmasti kadonnut, jos äidille olisi käynyt jotain. Tämä oli 60-luvun loppua - 70-luvun alkua.

Vierailija kirjoitti:

5-vuotiaana, heräsin painajaiseen ja vanhemmat olivat lähteneet "tanssimaan".

5 vuotiaana minäkin. Olivat laittaneet nukkumaan, lähtivät raksalle duunailemaan. Heräsin kun koivun oksa hakkasi ikkunaan....pelotti ihan perkeleesti, pelottaa vieläkin. Elettiin 60 lukua, sen loppupuolta!

Isoveljen kanssa olimme kaksin, kun olimme muistaakseni 14 ja 12. Tai 13 ja 15.

Kaverini oli esikoinen, neljä sisarusta, eka viikko keskenään oli, kun esikoinen oli 11 v. Naapurin täti tosin pyöri monta kertaa päivässä paikalla.

Näin vuonna 80.

14-vuotiaana vuonna 2016, ja oli aivan parasta. Sai katsella kauhuleffoja läpi yön ja tehdä itse omat ruokansa.