Järjestin äitienpäivälounaan

äidille, anopille ja appiukon äidille, paikalla olivat myös isäni ja appi ja mieheni veli (17v) ja tietty minä ja mieheni. Olen hyvä ruuanlaittaja, joten ekana äitienpäivänä naimisiinmenon jälkeen minusta tuntui kivalta järjestää tällainen ja samalla vanhempamme saisivat tutustua paremmin.

Koska tiedän, että teinipojat ovat melkoisia suursyömäreitä, ilmoitin miehen veljelle, että tänne ei sitten ole tultu rohmuamaan kaikkea herkkuruokaa omalle lautaselle, lohta on yksi pala vierasta kohti ja huomiselle pitää jäädä ruokaa evääksi. Poika tottelikin, hän otti ruokaa maltillisesti eikä tarvinnut uudestaan opastaa. Huomasin, että miehen sukulaiset söivät kaikki hyvin vähän, mummokin otti vain kalaa ja yhden perunan, mutta ajattelin, että hän ei ole tottunut mausteisiin. Minun vanhempani söivät hyvällä ruokahalulla, ruuassa ei voinut olla vikaa.

Jälkiruokana ollutta kakkua miehen sukulaiset eivät syöneet lainkaan. mummo otti palan pullaa ja kiitteli sitä kovasti. Appi sanoi, ettei ole tottunut kahvin kanssa syömään mitään.

Ruokaa jäi todella paljon ja se harmittaa, että näin paljon vaivaa eikä sitten edes maistettu. Ymmärrän, miksi miniät ja anopit ei tule toimeen keskenään, kun ei edes pyydetä anteeksi sitä, että ollaan töykeitä ja katsotaan tarjoiluja nenänvartta pitkin.