Lue keskustelun säännöt.
Epärealistiset asiat tv-sarjoissa - peukutusketju
08.05.2026 |
Monissa dekkarisarjoissa tapahtuu henkirikoksia pikkukaupungissa. Kukaan paikan asukkaista ei ole moksiskaan, vaikka vuosien saatossa pikkukaupungissa todella moni asukas pääsee hengestään. Itse muuttaisin pois, jos omalla kotipaikkakunnalla tapahtuisi mystisen paljon tuollaisia kuolemantapauksia.
Ap
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnat kuvataan idyllisinä, rauhallisina ja mukavina paikkoina, joissa ihmiset tuntevat toisensa ja juttelevat kaikkien kanssa. Uudet tulokkaat otetaan ilolla vastaan (vaikka alkuun pientä jännitettä olisikin). Ihmisillä on hyvin hoidetut talot ja siistit kodit. Suurin osa on keskituloisia ja työssäkäyviä.
Todellisuudessa moni pikkupaikkakunta on hyvin sisäänpäin lämpenevä, eikä uusi asukas välttämättä tule ikinä hyväksytyksi joukkoon. Ja ihmiset saattavat olla todella ilkeitä ja ikäviä. Osa kodeista on vanhoja ja rähjäisiä. Melkoinen osa asukkaista on matalapalkkatöissä tai työelämän ulkopuolella, koska töitä ei ole. Lisäksi muistellaan paljon vanhoja. "70-luvulla Romppaisilla ja Kemppaisilla oli riita, eivät ole sen jälkeen tulleet juttuun." "On se niin väärin, kun Muotikulman piti lopettaa 90-luvun lamassa ja jäätiin ilman vaatekauppaa." "Vieläkin puhutaan siitä, miten se opettajan ja papin lapsi ryösti kyläkaupan vuosituhannen taitteessa."
Purskahdin ääneen nauramaan kun luin tuota, kuvailit juuri meidän paikkakuntaa. Muutimme tänne 2007 eikä meitä vieläkään hyväksytä millään tasolla. Kyläyhdistys on, mutta sitä pidetään rautaisesti yhden porukan hallinnassa. Jos jotain ehdottaa, sitä ei oteta kuuleviin korviin, koska on "ulkopaikkakuntalainen".
Meille on myös tehty monta ilkeää temppua ihan vain siitä syystä, ettemme ole asuneet täällä jotain 1960-luvulta lähtien, niin kuin useimmat muut. Useat talot ovat olleet tyhjillään - ja kylmillään - jo vuosia. Kuka sellaisen kämpän nyt sitten haluaisi ostaa, saattaa olla myynnissä ja rehellinen meklari kertoo, että putket ovat tukossa ja sähköt poikki. Nytkin on yhdessä talossa viimeiset asukkaat olleet 2008. Katto hajonnut. Vouti myy yhtä taloa, asukkaat pötkineet ties minne.
En ikinä suosittelisi muuttoa tänne, ja mekin sinnittelemme vain koska saimme ostettua halvalla talon ilman lainaa. Ei täällä ole mitään palveluja enää ja ihmiset ovat noin ylipäänsä umpimielisiä ja nurjia, jopa ilkeitä. Yhden naapurin kanssa pääsimme puheisiin vasta kuuden vuoden asumisen jälkeen. Silloinkin kahvittelimme yhdessä vain 2-3 kertaa, siihen sekin jäi.
Olis kyllä kiva nähdä tv-sarja, jossa on kuvattu meidän kylän kaltaista paikkakuntaa.
Liiallista yleistystä se oli tuokin kommentti yllä.
Älytöntä, että osa kyseenalaistaa toisten kokemukset. Kyllä, sinulla voi olla mukavia kokemuksia pikkupaikkakunnista. Todellisuus on kuitenkin monilla se, mitä yllä kuvattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnat kuvataan idyllisinä, rauhallisina ja mukavina paikkoina, joissa ihmiset tuntevat toisensa ja juttelevat kaikkien kanssa. Uudet tulokkaat otetaan ilolla vastaan (vaikka alkuun pientä jännitettä olisikin). Ihmisillä on hyvin hoidetut talot ja siistit kodit. Suurin osa on keskituloisia ja työssäkäyviä.
Todellisuudessa moni pikkupaikkakunta on hyvin sisäänpäin lämpenevä, eikä uusi asukas välttämättä tule ikinä hyväksytyksi joukkoon. Ja ihmiset saattavat olla todella ilkeitä ja ikäviä. Osa kodeista on vanhoja ja rähjäisiä. Melkoinen osa asukkaista on matalapalkkatöissä tai työelämän ulkopuolella, koska töitä ei ole. Lisäksi muistellaan paljon vanhoja. "70-luvulla Romppaisilla ja Kemppaisilla oli riita, eivät ole sen jälkeen tulleet juttuun." "On se niin väärin, kun Muotikulman piti lopettaa 90-luvun lamassa ja jäätiin ilman vaatekauppaa." "Vieläkin puhutaan siitä, miten se opettajan ja papin lapsi ryösti kyläkaupan vuosituhannen taitteessa."
Purskahdin ääneen nauramaan kun luin tuota, kuvailit juuri meidän paikkakuntaa. Muutimme tänne 2007 eikä meitä vieläkään hyväksytä millään tasolla. Kyläyhdistys on, mutta sitä pidetään rautaisesti yhden porukan hallinnassa. Jos jotain ehdottaa, sitä ei oteta kuuleviin korviin, koska on "ulkopaikkakuntalainen".
Meille on myös tehty monta ilkeää temppua ihan vain siitä syystä, ettemme ole asuneet täällä jotain 1960-luvulta lähtien, niin kuin useimmat muut. Useat talot ovat olleet tyhjillään - ja kylmillään - jo vuosia. Kuka sellaisen kämpän nyt sitten haluaisi ostaa, saattaa olla myynnissä ja rehellinen meklari kertoo, että putket ovat tukossa ja sähköt poikki. Nytkin on yhdessä talossa viimeiset asukkaat olleet 2008. Katto hajonnut. Vouti myy yhtä taloa, asukkaat pötkineet ties minne.
En ikinä suosittelisi muuttoa tänne, ja mekin sinnittelemme vain koska saimme ostettua halvalla talon ilman lainaa. Ei täällä ole mitään palveluja enää ja ihmiset ovat noin ylipäänsä umpimielisiä ja nurjia, jopa ilkeitä. Yhden naapurin kanssa pääsimme puheisiin vasta kuuden vuoden asumisen jälkeen. Silloinkin kahvittelimme yhdessä vain 2-3 kertaa, siihen sekin jäi.
Olis kyllä kiva nähdä tv-sarja, jossa on kuvattu meidän kylän kaltaista paikkakuntaa.
Liiallista yleistystä se oli tuokin kommentti yllä.
Älytöntä, että osa kyseenalaistaa toisten kokemukset. Kyllä, sinulla voi olla mukavia kokemuksia pikkupaikkakunnista. Todellisuus on kuitenkin monilla se, mitä yllä kuvattiin.
En ole tuo yleistämisestä puhunut, mutta tässä ketjussa meitä on useitakin pikkupaikkakuntien puolustajia ja niistä kokemuksia omaavia. Sanon ihan siltä varalta, että kuvittelet olevan vain yksi.
Menkää muualle jauhamaan omia paikkakuntajuttujanne, ketjun aiheena on tv-sarjat.
Vierailija kirjoitti:
Menkää muualle jauhamaan omia paikkakuntajuttujanne, ketjun aiheena on tv-sarjat.
Ja se, onko pikkupaikkakunnat sarjoissa realistisia vai ei. Siitähän nyt nimenomaan on keskusteltu. Aivan aiheen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnat kuvataan idyllisinä, rauhallisina ja mukavina paikkoina, joissa ihmiset tuntevat toisensa ja juttelevat kaikkien kanssa. Uudet tulokkaat otetaan ilolla vastaan (vaikka alkuun pientä jännitettä olisikin). Ihmisillä on hyvin hoidetut talot ja siistit kodit. Suurin osa on keskituloisia ja työssäkäyviä.
Todellisuudessa moni pikkupaikkakunta on hyvin sisäänpäin lämpenevä, eikä uusi asukas välttämättä tule ikinä hyväksytyksi joukkoon. Ja ihmiset saattavat olla todella ilkeitä ja ikäviä. Osa kodeista on vanhoja ja rähjäisiä. Melkoinen osa asukkaista on matalapalkkatöissä tai työelämän ulkopuolella, koska töitä ei ole. Lisäksi muistellaan paljon vanhoja. "70-luvulla Romppaisilla ja Kemppaisilla oli riita, eivät ole sen jälkeen tulleet juttuun." "On se niin väärin, kun Muotikulman piti lopettaa 90-luvun lamassa ja jäätiin ilman vaatekauppaa." "Vieläkin puhutaan siitä, miten se opettajan ja papin lapsi ryösti kyläkaupan vuosituhannen taitteessa."
Purskahdin ääneen nauramaan kun luin tuota, kuvailit juuri meidän paikkakuntaa. Muutimme tänne 2007 eikä meitä vieläkään hyväksytä millään tasolla. Kyläyhdistys on, mutta sitä pidetään rautaisesti yhden porukan hallinnassa. Jos jotain ehdottaa, sitä ei oteta kuuleviin korviin, koska on "ulkopaikkakuntalainen".
Meille on myös tehty monta ilkeää temppua ihan vain siitä syystä, ettemme ole asuneet täällä jotain 1960-luvulta lähtien, niin kuin useimmat muut. Useat talot ovat olleet tyhjillään - ja kylmillään - jo vuosia. Kuka sellaisen kämpän nyt sitten haluaisi ostaa, saattaa olla myynnissä ja rehellinen meklari kertoo, että putket ovat tukossa ja sähköt poikki. Nytkin on yhdessä talossa viimeiset asukkaat olleet 2008. Katto hajonnut. Vouti myy yhtä taloa, asukkaat pötkineet ties minne.
En ikinä suosittelisi muuttoa tänne, ja mekin sinnittelemme vain koska saimme ostettua halvalla talon ilman lainaa. Ei täällä ole mitään palveluja enää ja ihmiset ovat noin ylipäänsä umpimielisiä ja nurjia, jopa ilkeitä. Yhden naapurin kanssa pääsimme puheisiin vasta kuuden vuoden asumisen jälkeen. Silloinkin kahvittelimme yhdessä vain 2-3 kertaa, siihen sekin jäi.
Olis kyllä kiva nähdä tv-sarja, jossa on kuvattu meidän kylän kaltaista paikkakuntaa.
Miten naapurisi suhtautui silloin, kun kävit ensimmäistä kertaa esittäytymässä? Silloin, kun vasta ostitte sen talon. Vetikö oven kiinni nenän edestä, vai miksi tutustuminen ei edennyt?
Kuka sitten myöhemmin teki aloitteen vai miten niihin yhteisiin kahvitteluihin kuitenkin jossain vaiheessa päädyttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukkumaan mennään meikit naamalla
Kukaan ei ota kenkiä pois tai pese käsiä kotiin tultua
Amerikassa ollaan yleensä kengät jalassa ja lakki päässä sisällä. Lippis tai jopa stetson. Samoin maissa jossa käytössä betoni- tai.kivilattiat.
Turkkilaisissa romanttisissa sarjoissa ei harrasteta ikinä seksiä. Pääosanesittäjänainen on yleensä niin ujo ja estynyt, että pyörtyy pelkästä poikaystävänsä katseesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisisarjat, joissa selitetään kokeneelle työkaverille, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Että täytyy varoa rikospaikalla kulkemista. Nyt otetaan sormenjäljet. Laitetaan tämä todiste pussiin. Katso, hän on saanut iskun päähän. On ehkä ollut kuolleena pidempään.
Ihan kuin työkaverit ei tätä tietäisi.
Ihan normi työmaa jutustelua. Ääneen ajattelua jotta toinen ei tee samoja juttuja toiseen kertaan ja jotain jää tekemättä. Joku liukuhihna napin painaja ei tietysti tätä ymmärrä
On varmaan jo mainittu, mutta ei ole realistista että henkilöt jättää oluen aina kesken kun ovat baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnat kuvataan idyllisinä, rauhallisina ja mukavina paikkoina, joissa ihmiset tuntevat toisensa ja juttelevat kaikkien kanssa. Uudet tulokkaat otetaan ilolla vastaan (vaikka alkuun pientä jännitettä olisikin). Ihmisillä on hyvin hoidetut talot ja siistit kodit. Suurin osa on keskituloisia ja työssäkäyviä.
Todellisuudessa moni pikkupaikkakunta on hyvin sisäänpäin lämpenevä, eikä uusi asukas välttämättä tule ikinä hyväksytyksi joukkoon. Ja ihmiset saattavat olla todella ilkeitä ja ikäviä. Osa kodeista on vanhoja ja rähjäisiä. Melkoinen osa asukkaista on matalapalkkatöissä tai työelämän ulkopuolella, koska töitä ei ole. Lisäksi muistellaan paljon vanhoja. "70-luvulla Romppaisilla ja Kemppaisilla oli riita, eivät ole sen jälkeen tulleet juttuun." "On se niin väärin, kun Muotikulman piti lopettaa 90-luvun lamassa ja jäätiin ilman vaatekauppaa." "Vieläkin puhutaan siitä, miten se opettajan ja papin lapsi ryösti kyläkaupan vuosituhannen taitteessa."
Purskahdin ääneen nauramaan kun luin tuota, kuvailit juuri meidän paikkakuntaa. Muutimme tänne 2007 eikä meitä vieläkään hyväksytä millään tasolla. Kyläyhdistys on, mutta sitä pidetään rautaisesti yhden porukan hallinnassa. Jos jotain ehdottaa, sitä ei oteta kuuleviin korviin, koska on "ulkopaikkakuntalainen".
Meille on myös tehty monta ilkeää temppua ihan vain siitä syystä, ettemme ole asuneet täällä jotain 1960-luvulta lähtien, niin kuin useimmat muut. Useat talot ovat olleet tyhjillään - ja kylmillään - jo vuosia. Kuka sellaisen kämpän nyt sitten haluaisi ostaa, saattaa olla myynnissä ja rehellinen meklari kertoo, että putket ovat tukossa ja sähköt poikki. Nytkin on yhdessä talossa viimeiset asukkaat olleet 2008. Katto hajonnut. Vouti myy yhtä taloa, asukkaat pötkineet ties minne.
En ikinä suosittelisi muuttoa tänne, ja mekin sinnittelemme vain koska saimme ostettua halvalla talon ilman lainaa. Ei täällä ole mitään palveluja enää ja ihmiset ovat noin ylipäänsä umpimielisiä ja nurjia, jopa ilkeitä. Yhden naapurin kanssa pääsimme puheisiin vasta kuuden vuoden asumisen jälkeen. Silloinkin kahvittelimme yhdessä vain 2-3 kertaa, siihen sekin jäi.
Olis kyllä kiva nähdä tv-sarja, jossa on kuvattu meidän kylän kaltaista paikkakuntaa.
Miten naapurisi suhtautui silloin, kun kävit ensimmäistä kertaa esittäytymässä? Silloin, kun vasta ostitte sen talon. Vetikö oven kiinni nenän edestä, vai miksi tutustuminen ei edennyt?
Kuka sitten myöhemmin teki aloitteen vai miten niihin yhteisiin kahvitteluihin kuitenkin jossain vaiheessa päädyttiin?
Ei täällä ovea avata vieraille. Pieni tutustumisen poikanen alkoi, kun hänen koiransa karkasi meidän tontille ja hänen oli pakko tulla rajalle hakemaan se.
Me kävimme sitten hänen ovellaan koputtelemassa tuore juuri leipomamme leipä mukanamme ja pyysimme kahville.
Kyllä hän sitten tuli ja juttelimme hyvän aikaa, mutta hän sanoikin jossain vaiheessa suoraan ettei seurustele kyläläisten kanssa vaan mieluummin tapaa entisiä työkavereitaan. Kuitenkin valitteli, ettei oikein ole yhteyksiä kehenkään. Pariin-kolmeen kertaan se sitten hiipui, kuten sanottu.
The Americans -sarjassa mies ja vaimo ovat väärällä identiteetillä esiintyviä Neuvostoliiton vakoojia USA:ssa, niin kutsuttuja illegaleja. He ovat saaneet vuoden tai kahden koulutuksen Neuvostoliitossa ja pystyvät muka esiintymään aitoina amerikkalaisina, puhumaan ilman aksenttia täydellistä englantia, jota eivät ennen koulutusta lainkaan osanneet, eivätkä koskaan jää kiinni siitä, että eivät tunne ketään yliopistosta, jossa ovat muka opiskelleet, eivät tunne urheilulajien sääntöjä tai lauluja, joita kaikki amerikkalset tuntevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
The Americans -sarjassa mies ja vaimo ovat väärällä identiteetillä esiintyviä Neuvostoliiton vakoojia USA:ssa, niin kutsuttuja illegaleja. He ovat saaneet vuoden tai kahden koulutuksen Neuvostoliitossa ja pystyvät muka esiintymään aitoina amerikkalaisina, puhumaan ilman aksenttia täydellistä englantia, jota eivät ennen koulutusta lainkaan osanneet, eivätkä koskaan jää kiinni siitä, että eivät tunne ketään yliopistosta, jossa ovat muka opiskelleet, eivät tunne urheilulajien sääntöjä tai lauluja, joita kaikki amerikkalset tuntevat.
Saatan muistaa väärinkin, mutta eikö tuo pääpariskunta ollut koulutettu lapsesta asti vakoojiksi?
Kotietsintää tehdessä muilla poliiseilla on täysi varustus ja automaattiaseet, mutta päähenkilöillä vain luotiliivit ja pistoolit. Silti he menevät ensin sisään.
Liiallista yleistystä se oli tuokin kommentti yllä.