Muita, joita ahdistaa äitienpäivä?
Siinäpä kysymys otsikossa.
Suurimmalle osalle äitienpäivä on juhlapäivä, ihana muistaa rakasta äitiä. Olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Entä jos oma äiti ei olekaan rakas? Tai koet olevasi itse "huono" äiti, koet etten ansaitse juhlapäivää?
Ap kuuluu kumpaankin ryhmään. Oma äiti ei ole rakas. Koen olevani huono äiti omille lapsilleni. Äitienpäivä ahdistaa joka vuosi.
Kommentit (62)
Äitini itsemurhan jälkeen äitienpäivä ahdisti varmaan ainakin kymmenen vuoden ajan. Pidin silloin aina radion ja TV:n kiinni koko äitienpäivän, jotten kuulisi sanaakaan mitään äitienpäivälässytystä.
Nykyisin huomaan suhtautuvani äitienpäivään aika neutraalisti, onhan äidin itsemurhasta kulunut jo yli 30 vuotta.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä. En minäkään mitään juhlia halua itselleni järjestettävän, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuleehan siitä paha mieli kun ei muisteta. Nyt kun tyttäreni on jo äiti itsekin, hän saattaa kyllä viestin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ( vuodesta 2024 alkaen) toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivän lisäksi myös läheisenpäivä.
Koska naiset eivät voi saada edes yhtä päivää vain itselleen. Mielensäpahoittajille aplodit!
mikä teitä niin hirveästi ahdistaa? ei tämä ole normaalia.
t. ulkosuomalainen
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, koen olleeni huono äiti. Ajattelin tulla sairaaksi, niin kenenkään ei tarvitse tulla tänne kärsimään.
Ärsyttää huolella tuollainen uhriutuminen. Korjaa homma, jos olet hoitanut äitiytesi paskasti. Joku vastuu ihmisellä on itselläänkin siinä, että jos jotain on mennyt pieleen, sen korjaa se joka on homman tyrinyt.
Vierailija kirjoitti:
Äitini itsemurhan jälkeen äitienpäivä ahdisti varmaan ainakin kymmenen vuoden ajan. Pidin silloin aina radion ja TV:n kiinni koko äitienpäivän, jotten kuulisi sanaakaan mitään äitienpäivälässytystä.
Nykyisin huomaan suhtautuvani äitienpäivään aika neutraalisti, onhan äidin itsemurhasta kulunut jo yli 30 vuotta.
Tämä on ainoa syy, miksi äitienpäivä voisi ahdistaa. Muut voisivat aikuistua ja lopettaa sen joka aiheesta ahdistumisen.
Vierailija kirjoitti:
mikä teitä niin hirveästi ahdistaa? ei tämä ole normaalia.
t. ulkosuomalainen
Kateus!
Ahdistaa vähän kun tulee mieleen ja yritänkin täyttää viikonlopun muilla asioilla. En ole väleissä äitini kanssa joka on kontrolloiva, ilkeä ja harhaluuloinen ja itseltäni jäi äitiys kokematta. Ehkä hyvä että jäi, en olisi varmaan osannut olla äiti kun sain niin huonon mallin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ( vuodesta 2024 alkaen) toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivän lisäksi myös läheisenpäivä.
Koska naiset eivät voi saada edes yhtä päivää vain itselleen. Mielensäpahoittajille aplodit!
Minun narsistiäidilleni kaikki päivät ovat hänen päiviään.
Ahdistaa sanaa käytetään nykyään aika lepsusti. Kaikkia ahdistaa, vähän kuin v*tutuksen synonyymi. Minusta ahdistus on sitä, että ei saa henkeä, rintaa puristaa, päässä jumisee jne. Kaikki yhtäaikaa.
Minua ei ahdista eikä ole koskaan ahdistanut mikään. V*tuttanut monikin asia. N66
Vierailija kirjoitti:
Hitusen ahdistaa, kun joka vuosi päätän, että en odota mitään juhlallisuuksia. Silti odotan ja ärsyynnyn ihan turhaan, kun kukaan (lue mies) ei ole muistanut.
Oma äiti on jo kuollut, joten ei ongelmia siihen suuntaan.
Voi herranjestas. Miehenkö pitäisi muistaa, ethän ole hänen äiti!! Vähän valoja nyt päälle!
Ihan liikaa kohdistuu odotuksia yhteen päivään. Ollaan hiljaa ja odotetaan.
Ottakaa rennosti, kyseessä on vain yksi päivä. Olette tärkeitä ja teitä rakastetaan, ihan jokaisena päivänä!
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset, huonot välit äitiin jo lapsesta asti enkä ole sinut omankaan äitiyteni kanssa. Mieluummin en olisi äiti.
Kyllä käy sääliksi sinun lapsiasi. Olisit pitänyt kinttusi ristissä!
Ei ahdista. Oman äitini kanssa en ole tekemisissä. Hän on narsisti. Kilpaili tyttöjen kanssa. Vikitteli meidän poikaystäviä.
Olen itse äiti. Olen hoitanut oman osuuteni paremmin. Lapset muistavat minua äitienpäivänä.
Sen sijaan, että pohdit omaa äitiyttäsi, muista, että olet myös ruma ja köyhä. Turhake myös vuoden muina päivinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teitä niin hirveästi ahdistaa? ei tämä ole normaalia.
t. ulkosuomalainen
Kateus!
Kateus mistä? Jos kuitenkin on äiti olemassa.
Ei ahdista, päivä muiden joukossa.
Saa nähdä muistaakohan lapsi :D Omalle äidilleni laitan viestiä tai soitan, kun asumme kaukana toisistamme.
Meillä on ollut äitienpäivänä lapsia yökylässäkin, eli ei se ole kaikille niin iso juttu johon ladataan hirveästi odotuksia. Äiti on äiti joka päivä, mutta tietysti sitä on mukava juhlistaakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitusen ahdistaa, kun joka vuosi päätän, että en odota mitään juhlallisuuksia. Silti odotan ja ärsyynnyn ihan turhaan, kun kukaan (lue mies) ei ole muistanut.
Oma äiti on jo kuollut, joten ei ongelmia siihen suuntaan.
Voi herranjestas. Miehenkö pitäisi muistaa, ethän ole hänen äiti!! Vähän valoja nyt päälle!
Oletko hänen lastensa äiti?
Vierailija kirjoitti:
Ihan liikaa kohdistuu odotuksia yhteen päivään. Ollaan hiljaa ja odotetaan.
Ottakaa rennosti, kyseessä on vain yksi päivä. Olette tärkeitä ja teitä rakastetaan, ihan jokaisena päivänä!
Ongelma on se että ei rakasteta yhtenäkään päivänä. Äitienpäivä ahdistaa ja niin myös kaikki ne muut päivät.
Minulle äitienpäivä on ollut vaikea siitä asti kun sain lapsen. Kai minulla oli ensin odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Vauvan kanssa oli niin vaikeaa, samoin parisuhteessa. Vieläkin joka vuosi toivon että mieheni onnittelisi tai jotenkin huomaisi äitienpäivän tai ylipäätään minun olevan olemassa. Mutta samalla yritän joka vuosi enemmän itse tehdä itselleni äitienpäivän ja keksiä jotain mukavaa lapseni kanssa kahdestaan. Sekä luopua muihin ihmisiin kohdistuvista odotuksista. Lapseni on vielä pieni, joten äitienpäivänä tehdään jotain minun järjestämää, lapselle mukavaa.