Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita ahdistaa äitienpäivä?
08.05.2026 |
Siinäpä kysymys otsikossa.
Suurimmalle osalle äitienpäivä on juhlapäivä, ihana muistaa rakasta äitiä. Olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Entä jos oma äiti ei olekaan rakas? Tai koet olevasi itse "huono" äiti, koet etten ansaitse juhlapäivää?
Ap kuuluu kumpaankin ryhmään. Oma äiti ei ole rakas. Koen olevani huono äiti omille lapsilleni. Äitienpäivä ahdistaa joka vuosi.
Kommentit (62)
No multa kuoli isä jo kun olin teini-ikäinen, eikä isänpäivät silti ole ikinä ahdistaneet.
Kai mutsikin olis voinut tehdä paljon toisin mutta on hänkin päivänsä ansainnut.
Miksi koet että oot huono äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jäisi kaipaamaan jos koko päivä katoaisi. Olen äiti itsekin.
Vähän ahdistaa soittaa kun ei ole mitään sanottavaa. On kuitenkin "pakko" kun äitiä pitää muistaa. Sunnuntait ahdistaa muutenkin niin väkinäinen soitto pikkusen pahentaa päivää lisää.
Ahdistaa, koen olleeni huono äiti. Ajattelin tulla sairaaksi, niin kenenkään ei tarvitse tulla tänne kärsimään.
Mua ei ahdista, mutta ei kyllä juuri nyt kiinnostakaan. Tekisi mieli vaan "unohtaa", mutta äiti on luvannut rahaa ensi viikolla, joten pakko sille on varmaan whatsappiviesti laittaa edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei muista mitenkään. Eivät varmaan huomaisi jos lähtisin enkä tulisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ahdista, mutta ei kyllä juuri nyt kiinnostakaan. Tekisi mieli vaan "unohtaa", mutta äiti on luvannut rahaa ensi viikolla, joten pakko sille on varmaan whatsappiviesti laittaa edes.
Ja yksi syy on juuri se, että äiti on juuri samanlainen "tunnen olevani huono äiti yhyy ei mua tarvitse muistaa" kuin osa vastaajista tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitusen ahdistaa, kun joka vuosi päätän, että en odota mitään juhlallisuuksia. Silti odotan ja ärsyynnyn ihan turhaan, kun kukaan (lue mies) ei ole muistanut.
Oma äiti on jo kuollut, joten ei ongelmia siihen suuntaan.
Minua. Nyt jo kuollut äitini hylkäsi minut, kun olin alle vuoden ikäinen. Jostain syystä en halua, että minua juhlitaan tai huomioidaan mitenkään erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei äiti kiinnosta. Asutaan 3 km päässä, mutta käyvät meillä 3 krt vuodessa. Niiden kotona olen käynyt kerran. Joten ahdistaa ja tuntuu, että pakotan ne käymään täällä. Ei tunnu kivalta. Yritän olla mahdollisimman näkymätön heille. Mutta jos sanon, ettei tarvitse käydä täällä jos ei halua, sekin aiheuttaa huonoja viboja. Parempi olisi unohtaa ne kokonaan.
Nää on taas näitä ulisijoita joiden pitää vaan joka asiasta rutista ja valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juuri ahdista. En ole tekemisissä omien vanhempien kanssa. Olivat huonoja vanhempia. Kummankaan heistä ei olisi pitänyt ikinä tehdä lapsia ollenkaan.
Kyllähän sitä aina tulee vähän sellainen haikeus, että olisipa mullakin äiti, jonka kanssa haluaisin viettää äitienpäivää. Tai kunnon perhe, eikä tämmöinen toksinen paska, joka vaan rikkoi kaikki siihen kuuluvat ihmiset.
Noh, mennään huomenna onneksi kaverin kanssa illalla syömään. Voisi siinä ottaa muutamat drinkit ja unohtaa murheenaa hetkeksi. Kotimatkalta voin hakea kaupasta (on 24/7 auki) kakun ja kukkia itselleni, koska olen itse joutunut itseni kasvattamaan.
Minua ahdistaa. Äitini oli hyvä ja lempeä äiti, mutta itse en koe yltäneeni vaatimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on taas näitä ulisijoita joiden pitää vaan joka asiasta rutista ja valittaa.
No nyt on tällainen aihe. Odotahan, mitä märinää on äitienpäivän jälkeen. Perinne sekin tällä palstalla.
Samat fiilikset, huonot välit äitiin jo lapsesta asti enkä ole sinut omankaan äitiyteni kanssa. Mieluummin en olisi äiti.
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri ahdista. En ole tekemisissä omien vanhempien kanssa. Olivat huonoja vanhempia. Kummankaan heistä ei olisi pitänyt ikinä tehdä lapsia ollenkaan.
Kyllähän sitä aina tulee vähän sellainen haikeus, että olisipa mullakin äiti, jonka kanssa haluaisin viettää äitienpäivää. Tai kunnon perhe, eikä tämmöinen toksinen paska, joka vaan rikkoi kaikki siihen kuuluvat ihmiset.
Noh, mennään huomenna onneksi kaverin kanssa illalla syömään. Voisi siinä ottaa muutamat drinkit ja unohtaa murheenaa hetkeksi. Kotimatkalta voin hakea kaupasta (on 24/7 auki) kakun ja kukkia itselleni, koska olen itse joutunut itseni kasvattamaan.
Hyvä vastine yllä olevaan vastaukseen, jossa äiti haluaa olla näkymätön. Sanoisit vaan suoraan äidillesi, mitä hänestä ajattelet. Se vapauttaisi teidät toisistanne.
Ei ahdista, mutta en koe olevani niin erityinen, että mua pitäisi juhlia. Ihan tavallinen äiti, kolmastoista tusinasta, en ole tehnyt mitään erityistä. Onneksi kenellekään ei tule mieleen varailla mitään ravintoloita, se tuntuisi todella vaivaannuttavalta. Usein olen töissä, ja ennen tai jälkeen työvuoron kahvittelut tai ruoka kotona on ihan riittävästi. En tarvitse mitään koko päivän huomion kohteena olemista ja vapaata sen takia. Pieniltä lapsilta/koululaisilta aikoinaan saadut kortit ja askartelut oli ihania.
Nykyään ( vuodesta 2024 alkaen) toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivän lisäksi myös läheisenpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri ahdista. En ole tekemisissä omien vanhempien kanssa. Olivat huonoja vanhempia. Kummankaan heistä ei olisi pitänyt ikinä tehdä lapsia ollenkaan.
Kyllähän sitä aina tulee vähän sellainen haikeus, että olisipa mullakin äiti, jonka kanssa haluaisin viettää äitienpäivää. Tai kunnon perhe, eikä tämmöinen toksinen paska, joka vaan rikkoi kaikki siihen kuuluvat ihmiset.
Noh, mennään huomenna onneksi kaverin kanssa illalla syömään. Voisi siinä ottaa muutamat drinkit ja unohtaa murheenaa hetkeksi. Kotimatkalta voin hakea kaupasta (on 24/7 auki) kakun ja kukkia itselleni, koska olen itse joutunut itseni kasvattamaan.
Miten kasvatit itseäsi? Missä asioissa? Tunkeutuiko äitisi asioihisi liikaa? Vai eikö välittänyt lainkaan?
Ei ahdista mutta ärsyttää. Tuntuu tyhmältä tuhlata aikaa ja 10 senttiä tekstiviestiin, kun sekä lähettäjä että saaja tietävät, että kyseessä on vain sosiaalinen paine.