Muita, joita ahdistaa äitienpäivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä juuri ahdista. En ole tekemisissä omien vanhempien kanssa. Olivat huonoja vanhempia. Kummankaan heistä ei olisi pitänyt ikinä tehdä lapsia ollenkaan.

Kyllähän sitä aina tulee vähän sellainen haikeus, että olisipa mullakin äiti, jonka kanssa haluaisin viettää äitienpäivää. Tai kunnon perhe, eikä tämmöinen toksinen paska, joka vaan rikkoi kaikki siihen kuuluvat ihmiset.

Noh, mennään huomenna onneksi kaverin kanssa illalla syömään. Voisi siinä ottaa muutamat drinkit ja unohtaa murheenaa hetkeksi. Kotimatkalta voin hakea kaupasta (on 24/7 auki) kakun ja kukkia itselleni, koska olen itse joutunut itseni kasvattamaan.

Hyvä vastine yllä olevaan vastaukseen, jossa äiti haluaa olla näkymätön. Sanoisit vaan suoraan äidillesi, mitä hänestä ajattelet. Se vapauttaisi teidät toisistanne.

Kommenttini oli kyllä vastaus ap:n aloitukseen. Oma äitini ei ole minulle rakas.

En ole äitini kanssa tekemisissä, kuten aiemmassa kommentissani jo kirjoitin, joten olemne kyllä vapaita toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Mene Tukholmaan hu0raksi.

Mene sitä etsimään ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä juuri ahdista. En ole tekemisissä omien vanhempien kanssa. Olivat huonoja vanhempia. Kummankaan heistä ei olisi pitänyt ikinä tehdä lapsia ollenkaan.

Kyllähän sitä aina tulee vähän sellainen haikeus, että olisipa mullakin äiti, jonka kanssa haluaisin viettää äitienpäivää. Tai kunnon perhe, eikä tämmöinen toksinen paska, joka vaan rikkoi kaikki siihen kuuluvat ihmiset.

Noh, mennään huomenna onneksi kaverin kanssa illalla syömään. Voisi siinä ottaa muutamat drinkit ja unohtaa murheenaa hetkeksi. Kotimatkalta voin hakea kaupasta (on 24/7 auki) kakun ja kukkia itselleni, koska olen itse joutunut itseni kasvattamaan.

Miten kasvatit itseäsi? Missä asioissa? Tunkeutuiko äitisi asioihisi liikaa? Vai eikö välittänyt lainkaan?

Sen verran huolehti, että ei nälkään kuollut. Siinäpä ne eväät, mitä kotoa sai. Ai niin, olihan kuitenkin henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, emotionaalista hylkäämistä, suoraa ilkkumista ja pilkkaa.

💜 Hän on mennyt, 

kuten kolme

mummiani ja kaksi

minulle rakasta tätiäni.

Tunnen syvää,

rintaa raastavaa 

ikävää juuri tänään.

Minun sukulinjojeni

Pyhät Matriarkat. 🥹

Kaipuunkatkuiset

Äitienpäiväterveiset te

~ Viisaat Vahvat Naiset

sinne toiseen dimensioon:

Milja, 🌼Maria,Janina, 

🌸Ebba, 🌺Telle ja 🏵Vieno.

Toivottavasti minun elämäni 

ei ole teille pettymys, vaikka

lääkäriä ei minusta tullut

enkä lapsia rohjennut synnyttää.

Tein aina parhaani niillä 

resursseilla ja voimavaroilla,

jotka minulla kulloisellakin

hetkellä käytettävissäni oli.

Tämän haluaisin sanoa.

Rakkaudella minä, E

Janinan edessä ollut valittu kukka

ei näy softassa ja väli kuroutunut

screenillä. Ei siis typo.

E

hyi äitienpäivä.

Vierailija kirjoitti:

hyi äitienpäivä.

Trollaatko? x

Minä en jaksa enkä välitä pätkääkään näistä turhista kaupallisista pelleily päivistä. Tekeydyn aina sairaaksi jos ei satu mitään vaivaa olemaan. 😂 Aion katsella sängyssä leffoja ja sarjoja koko sunnuntain. Sunnuntai on muutenkin lepopäivä. Juhlikoot ken lystää ihan rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ahdista, mutta ei kyllä juuri nyt kiinnostakaan. Tekisi mieli vaan "unohtaa", mutta äiti on luvannut rahaa ensi viikolla, joten pakko sille on varmaan whatsappiviesti laittaa edes.

Ja yksi syy on juuri se, että äiti on juuri samanlainen "tunnen olevani huono äiti yhyy ei mua tarvitse muistaa" kuin osa vastaajista tuntuu olevan. 

Juuri tämä. Äitini asuu useamman sadan kilometrin päässä, joten en todellakaan lähde sinne ajelemaan, kun ajamiseen kuluu useampi tunti. Sitten paikalle päästyä pitää kuunnella valitusta siitä, etten ikinä käy ja miten kaikki ihmettelee, ettei tytärtä kiinnosta käydä "kotona" (minullahan on oma koti ollut jo 20 vuotta, mutta silti kuulemma lapsuudenkoti on se ainoa oikea, koska ilmeisesti olen edelleen 16-vuotias). Sellaista negatiivista valitusta, kunnes en jaksa enää ja ajan takaisin kotiin miettien miksi pitää väkisin vaivautua vain siksi, että on äitienpäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä välitä pätkääkään näistä turhista kaupallisista pelleily päivistä. Tekeydyn aina sairaaksi jos ei satu mitään vaivaa olemaan. 😂 Aion katsella sängyssä leffoja ja sarjoja koko sunnuntain. Sunnuntai on muutenkin lepopäivä. Juhlikoot ken lystää ihan rauhassa. 

Eli olet joka äitienpäivä ns. sairaana. Pidätkö muita yksinkertaisina?

Vierailija kirjoitti:

Vähän ahdistaa soittaa kun ei ole mitään sanottavaa. On kuitenkin "pakko" kun äitiä pitää muistaa. Sunnuntait ahdistaa muutenkin niin väkinäinen soitto pikkusen pahentaa päivää lisää. 

Pakko on vain sinun omassa päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä välitä pätkääkään näistä turhista kaupallisista pelleily päivistä. Tekeydyn aina sairaaksi jos ei satu mitään vaivaa olemaan. 😂 Aion katsella sängyssä leffoja ja sarjoja koko sunnuntain. Sunnuntai on muutenkin lepopäivä. Juhlikoot ken lystää ihan rauhassa. 

Lapsesi ovat samaa mieltä, ja hyvä niin.

Lakkasin viettämästä äitienpäivää sen jälkeen kun lapseni teki itsemurhan.

Repikää siitä.

Ei ahdista. Oma äiti kuollut ja lapsia ei ole. En huomaa koko päivää.

Kiitos kommenteista, en olekaan ainoa jota äitienpäivä ahdistaa. Kuten usealla muullakin täällä myös minun äitini harrasti lapsuudessani fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Tämän seuraukset näkyvät nyt aikuisena ja se on yksi syy siihen, miksi koen itse olevani huono äiti. Fyysisesti olen läsnä, mutta henkisesti usein jossain ihan muualla. Tuntuu, etten ole ollut läsnä lapsilleni riittävästi. 

Ap

Tällä kertaa ahdistaa. Oma äitini kuoli viikko sitten enkä todellakaan jaksaisi mennä anopille sukuloimaan, en varmaan menekään. Haluaisin vain itkeä yksin kotona. Tiedän ettei mieskään ole suunnitellut minulle mitään. Onneksi saan lapselta sentään päiväkodissa tehdyn kortin. 

Mun äiti on kuollut. Lapseni on teini. Äitienpäivänä lapsi nukkuu varmasti pidempään kuin minä, ja mieheni ei juo kahvia, joten itse kahvini keittelen. Sitten teen jotain mitä minä haluan. Illemmalla en tee ruokaa. Katsotaan mitä nuo ukot keksii. Kukkia ainakin olen saanut, ehkä ne muistaa että syödäkin pitäis.

Omaa äitiäni kaipaan. Se ikävä ei helpota. Äiti oli mun paras kaveri ja ainoa ihminen koko maailmassa, kenen kanssa mulla klikkasi 100%. Enää häntä ei ole. Jos olisi, niin menisin äidin luo kahville. Veisin mansikkakakkua ja keittäisin ne kahvit. Lopuksi otettaisiin pienet sherryt parvekkeella.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa. Äitini oli hyvä ja lempeä äiti, mutta itse en koe yltäneeni vaatimuksiin. 

 

Surullista, jos on noin. Toivon ettei minun lapseni koe noin. Hän on rakas ja arvokas vaikka olisi möhlinyt jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en olekaan ainoa jota äitienpäivä ahdistaa. Kuten usealla muullakin täällä myös minun äitini harrasti lapsuudessani fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Tämän seuraukset näkyvät nyt aikuisena ja se on yksi syy siihen, miksi koen itse olevani huono äiti. Fyysisesti olen läsnä, mutta henkisesti usein jossain ihan muualla. Tuntuu, etten ole ollut läsnä lapsilleni riittävästi. 

Ap

Pienilläkin hyvillä hetkillä on merkitystä. 

Äitienpäivänä muistan eläviä ja kuolleita kukin. Olen iloinen etten itse tullut äidiksi. Muistan ajatuksissani lämmöllä elämäni äitihahmoja, eniten kaipaan kuitenkin omaa äitiä jota en koskaan saanut oppia tuntemaan.