Lapsen ylipaino ja hurja kiinnostus herkkuihin

Yhdet juhlat eivät ap:n lasta lihota. Mitä on kotona kaapissa saatavilla? Millaista ruokaa laitetaan? Mitä juodaan? Onko lapsella jatkuvasti rahaa käytössä herkkuihin? 

Vierailija kirjoitti:

Oliko se minun vika, että olin läski lapsi? Että tämä tilanne ei ole täysin omaa syytäni ollut? Sokeriaddiktio ei ollut täysin omaa syytäni?

Olen kyllä laihtunut. Nykyään syön paljon terveellisemmin ja paremmin kuin lapsena. Ennen ravinnostani suurinosa tuli sokerista ja herkuista.

Mutta olisiko vanhempieni pitänyt rajoittaa herkkuja?

No ei tietenkään ollut. Vanhemmat päättää mitä lapsi syö. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi.

Herkkujen liiallisessa vetämisessä ei ole mitään järkeä. Ei se sen kummempaa ole.

Aiemmin ketjussa joku mainitsi jotain maanseudusta. Se on ihan selvä asia, että ihmiset ovat maalla nykyisin lihavampia ja muutenkin huonokuntoisempia kuin kaupunkilaiset. Ei ole keskustelun aihe ollenkaan tämä.

Lihavuus on valinta. Ei sotketa sairausmetaforioita sinne minne ne eivät kuulu.

Tunnistan itseni tuosta kiinnostuksesta herkkuihin. Lapsesta asti on aina tehnyt mieli syödä ruokaa aina lisää ja makeaa. Ei ole tullut kylläistä oloa. Mielenterveyttä olen myös hoitanu  syömällä. 

Olen aina ollut ylipainoinen ja laihduttanut yli 50 vuotta! Vuosien varrella olen tehnyt muutoksia ruokavalioon ja nykyään hieman ylipainoinen.

Lapsesi kohdalla suosittelisin, että selvät ruoka-ajat, terveellisiä välipaloja, mielekästä tekemistä,  liikunta ja rakkautta. Ei missään tapauksessa puhua painosta. Ja kun hän itse ehdottaa että haluaa pudottaa painoa niin sitten auttaa häntä.

  Mummeli 67v.

-

(edit: poistin väärään ketjuun tulleen kommentin)

Vanhemmilla on isosti valtaa. Lapsella ei ole itsellä rahaa ostella joten se asia jota kontrolloimalla voi vaikuttaa. Esim. muistan sain lapsena (35 vuotta sitten) varmaan parikymmentä markkaa (nykyisin vastaisi ehkä 6-8 euroa) viikkorahaa ja sillä sai sen 150g sipsipussin ja jonkun pienen suklaalevyn tai vähän limua ns. karkkipäivänä, ja niitäkään ei aina ostanut kun yritti säästää johonkin haluamaansa muuhun.

Jos halusi lisätuloa piti liikkua, kerätä pulloja, marjoja mikä edisti kilojen karisemista.

Kotona vanhemmat kun tekee ns "tylsiä" arkiruokia (perus sopat, laatikot yms.) joita ei tee mieli ahmia suuria määriä, vaan ainoastaan syödä että isoin nälkä lähtee, niin se edistää paino-asiaa. Ja se että pizzaa, hampurilaisia ym. herkullista "mättöruokaa" vain harvoin. 

Ihmiset ostaa paljon sellaista, mikä lihottaa, sokerpitoista helppoa, kuten sokerimuroja ja mitä kaikkea prosessoitua ruokaa mikä voi olla merkittävä tekijä lihomiselle.

Sitten liikunta, lapsen pitää kävellä, leikkiä ulkona, fillaroida yms. Se kuluttaa kaloreita. Joku joukkuelaji harrastus jossa lapsi tulee harkoista harva se päivä hiestä märkänä liikuntaa saaneena, on varmasti hyväksi. Mahd. lääkitykset voi lihottaa.

Joku motivointipuhe ja palkitsemis-järjestelmä (keppi-porkkana) saattaisi kanssa tuottaa tulosta, tyyliin että kun siivoat huoneen viitenä viikkona niin käydään hesessä pirtelöllä.

Olin samassa iässä kunnon suursyömäri. Sitten kuukautiset alkoivat vähän vaille 12-vuotiaana ja kasvu pysähtyi välittömästi, mutta toisaalta aloin liikkumaan yläkouluun mennessä vielä entistä enemmän. Sitten tuli pitempi tauko liikunnasta murtuman takia, ja aloin paisua kuin pullataikina, mitä ei voinut olla itsekään havaitsematta. Parhaimmillaan söin kolme lämmintä ruokaa päivässä, mutta tuon jälkeen en syönyt kuin kaksi ja aloin syömään pienempiä annoksia, jos tiesin, että aktiivisuutta on vähemmän. Kotoa muuton jälkeen oli vaihe, jossa söin kaikki kaupan herkkuhyllyt läpi perusruoan lisäksi , mutta sen jälkeen palasin siihen, että syön perusruokaa enemmän tai vähemmän kulutuksen mukaan ja herkuttelen vain silloin tällöin. Olisin aivan varmasti ollut ongelmissa, jos tuossa iässä olisi ollut herkkuja saatavilla enemmän, koska nälkä oli aivan loputon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin tän ongelman pikkupaikkakunnilla, miten älyttömän lihavia lapsetkin ovat. Eivätkö lapset saa hyötyliikuntaa missään? 

Maaseudulla vallitsee useita ongelmia. Laihat ovat aliravittuja, neuroottisia ja kireitä, lihavat välttelevät kaikkea liikkumista koska bensamoottorit ovat sitä varten ja rahaa käytetään lähinnä nautintohakuiseen syömiseen.

Kun elopainoa on sopivasti pitäisi siirtyä maltilliseen päihteiden käyttöön eikä tankata 5000 kiloa leipää. 1 leipä ja 1 lasi viiniä, 1 kuppi kahvia ja vähän kävelyä. Tasapaino pitää löytää. Jos on absolutisti tai addikti minkään näistä suhteen seuraa sairaus.

Maalaiset eivät mitään viinejä juo

Vaikea kysymys. Omalla lapsella oli kausia kun mätti sapuskaa menemään järkyttäviä määriä. Kouluterkka ahdisteli painoasiasta ja kaikissa epikriiseissä oli aina maininta painosta. Kotona ei painosta puhuttu ja terveydenhuollon interventiot pyyhkäisin sivuun. Nyt on normaali painoinen, jopa laiha aikuinen. Säännölliset ruoka-ajat oli, mutta mitään en kieltänyt syömästä.

Vierailija kirjoitti:

"Ja lapsihan ei siis itse ymmärrä mitä tekee itselleen ja loukkaantuu verisesti kaikesta mitä asiassa koittaa sanoa."

 

No voi kyynel. Jos et 11-vuotiasta pysty jämäkästi ohjaamaan siihen ettei herkkuja vedetä jatkuvasti kaksin käsin niin vikaa on vanhemmuudessa vakavasti.

Riippuu persoonasta ja kuinka asiaa lähestyy. 

Itsellä alkoi syömishäiriö jo 11-vuotiaana. En edes ollut ylipainoinen, olin hieman pyöreä. 

Oon 38 ja tappelen edelleen syömisen kanssa ja olen tehnyt sillä pysyvää tuhoa sekä mieleen että kroppaan. 

Muistan edelleen kun tuttavaperheen äiti sanoi että oon tainnut lihoa, olin varmaan 6v.

Ehkä pehmeämpi lähestyminen ja oman esimerkin antaminen olis parempi. 

Aina kun ollaan tekemisissä lasten kanssa, kyse on vaihtoehtojen tarjoamisesta.

Jos tämä ei kelpaa, entä tämä?

Jos lapselle jää nälkä terveellisen ruuan jälkeen, tarjolla on vihanneksia tai hedelmiä, mutta ei ikinä "ET SAA ENÄÄ MITÄÄN, KOSKA OLET SYÖNYT TARPEEKSI/KOSKA OLET LIHAVA."

Kotona opetettiin että ensin syödään salaatti, reilu annos. Siinä menee 5-10 minuuttia kun kunnolla pureskelee. Sitten lämmin ruoka. Vatsa alkaa tuntua täydeltä 20 minuutin kohdalla. Tämä pitää tehdä selväksi, ei lapsi eikä moni aikuinenkaan ymmärrä. Koskaan ei ole syytä juoda mehua tai limua, ruuan kanssa tai juuri muutenkaan. Ehkä juhlapäivinä. Ketuttaahan se mutta fysiologiaa vastaan ei voi taistella. Vielä jos jaksaa pysyä jaloillaan ruuan jälkeen eikä mene makuulle niin tuskin ylipainoa kertyy. Terveisin vanha koulukokki

Todella tärkeä pointti syömisen lisäksi on tuo ainakin muutaman mainitsema juomat. Ei ole mitään syytä antaa lapsille jatkuvasti jotakin sokerilitkua (mehuja tms.). 

Ensin syödään kunnon ruoka ja sitten saa herkkua. Esimerkiksi lomalla hotellin aamupalalla piti syödä ensin jotain kunnollista ja sitten sai hakea donitseja tms. Ja aamupalallakin ei useampaa lautasellista jogurttia vaan mielummin leipää, munakasta, hedelmää tai puuroa, jos on nälkä. Välipalalla kasviksia ja hedelmiä. Ruokajuomana vesi, maito, kaurajuoma tai piimä. Ei koskaan mehu tai limsa. 

Et osta kotiin herkuiksi epäterveellistä vaan mansikoita, meloneja jne. Tarjoat terveellistä ruokaa. Liikut yhdessä lapsen kanssa ja maksat liikuntaharrastuksen. 

Vaikutat tosiaan hyvältä äidiltä. 

Mä olen ihan pienestä pitäen kehunut lapsiani terveellisestä syömisestä. Sillä lailla, kuinka tulee terve ja vahva, kun syö vihannesta ja pähkinää. Ja kuinka ihoon ei tule ryppyjä isona, kun sitä suojaa auringolta. Ja kuinka kauniit ja ehjät hampaat sinulla on, vaaau!  Pidetääs ne noin hienoina. 

Sokeria syödään nautiskellen pieniä määriä kerrallaan. Pari palaa suklaata jälkkäriksi tms. Oon huomannut, että noi synttärit on pahoja. Joskus myös toinen vanhempi tai isovanhemmat torpedoivat terveellisiä elintapoja, toki kaverit myös. Mulla yksi lapsi taipuvainen vetämään sokeriöverit tilanteen salliessa, yksi ei vaan koskaan vedä liikaa mitään mättöä ja kaksi lasta on välimuotoja. Ehkä sellainen vinkki, mikäli mahdollista, että ennen synttäreitä söisi hyvän ja terveellisen aterian. Keskustelu ja esimerkin antaminen kohtuudesta on myös tärkeää. Painoasioihin ei tarvitse mennä ollenkaan. Riittää, kun puhuu terveellisyydestä. Ei ole niin helppoa nykypäivänä tämä, joten hyvä, että skarppina äitinä pohdit ratkaisuja. 

Mä lihoin lapsena kotiruualla, joka oli meillä aika hiilaripitoista. Sillä ei lähtenyt nälkä ja lisäks kärsin tietämättäni monista ravintoainepuutoksista,esim. rauta (matala ferritiini, hb oli ok), b12, d, a ja mahdollisesti myös folaatti.

Nuo ravintoainepuutokset pistää himoitsemaan ruokaa ja erityisesti raudanpuute makeaa.

Jos olis oma lapsi, testaisin yllä mainitut kokeet sekä kilpirauhasen (tsh, t4v) ja sokeriarvot.

Lisäks jos on taipumus lihoa, niin hiilareita vähemmäksi ruuista. Leivän tilalle siemennäkkäriä, perunoiden tilalle uunijuureksia, jne. 

Meillä on juhlissa aina tarjolla hedelmiä ja ne ovat yleensä tehneet todella hyvin kauppansa. Mansikat, viinirypäleet, melonit... Samoin dippivihannekset. Yleensä ne ovat loppuneet ensimmäisenä. 

Jos tytöllä on alkanut menkat vasikään, niin se voi laskea rauta-arvoja. Raudanpuute hidastaa kilpirauhasta mikä taas aiheuttaa sen, että lihoo helpommin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tytöllä on alkanut menkat vasikään, niin se voi laskea rauta-arvoja. Raudanpuute hidastaa kilpirauhasta mikä taas aiheuttaa sen, että lihoo helpommin. 

Urheilu kuluttaa myös rautavarastoja.

Moni joutuu olemaan jatkuvalla rautakuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Sokerin addiktoimat aivot tarvitsevat sokeria. Lihomisen aiheuttama kakkostyypin diabetes vain pahentaa tilannetta.

 

Kerran itsensä lihottanut saa taistella painon kanssa koko lyhyeksi jäävän loppuelämänsä ajan.

Paskaa jauhat.