Lue keskustelun säännöt.
Miesten mielenterveysongelmat Suomessa
07.05.2026 |
Miesten mielenterveysongelmat Suomessa näkyvät usein päihteiden käyttöön, ärtyneisyyteen ja väkivaltaisuuteen kääntyvänä oireiluna, ja noin 70 % miehistä saa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön diagnoosin.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
kyllä moni mies tietää olevansa masentunut, mutta mitä sitten. ei sille mitään voi. on vaan yritettävä elää. ei mies tässä maailmassa keneltäkään apua saa.
julkiseen terveydenhuoltoon miehet eivät ainakaan mene. täysin turha laitos. sieltä ei saa muuta kuin jonotusta ja "seurataan tilannetta" (joka on käytännössä myös pelkkää jonotusta).
koko "masennus" on suunnattu naisille. työterveyden masennuksenselvityslomakkeen kysymyksistä 90% liittyi lihavuuteen. tunnetko olevasi lihava? oletko halunnut laihduttaa? oletko tyytyväinen ulkonäköösi? jne
eli juuri sellaisia kysymyksiä, joista jokainen nainen saa masennusdiagnoosin ja jokainen masentunut mies terveen paperit.
Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lähtisit korjaamaan mielenterveyden ongelmiasi
"Ulisemalla vauvalla
-ap"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä on näitä kummallisia erakkoja. Omassa tuttavapiirissä oli mies, josta näki, että on sosiaalisten tilanteiden pelko. Kun tälle tästä sanoi, niin vain suuttui ja katkoo välit.
Nyt tyyppi möllöttää omassa kämpässään vuosia, eikä edes naapurit näe. Kuitenkin siellä on, kun kolinaa kuuluu ajoittain. Kellekään ei avaa ovea, ei edes poliisille.
Onko naisille niin kiva pala hyväksyä, että miehet eivät tarvitse teitä. Jättäkää meidät rauhaan, niin saatte itsekin olla rauhassa.
Nyt jos asianosainen täällä itse älähti, niin sosiaalisten tilanteiden pelosta voi päästä lääkkeellä eroon, ja elämä voi aidosti paljon mielekkäämpää, kuin neljän seinän sisällä.
Menee elämä hukkaan piilotellessa.
Yy ää ööö naiset, naise, naiset. Miesten mt- ongelmien syy on naiset, kun ei ole äitiä passaamassa, kun naiset ei anna pimpsalooraa, ja yhteiskunta= naiset. Edes miesten omat ja itseaiheutetut ongelmat eivät ole oma vika, vaan naisten vika. Ja itse ei tietenkään voi mitään tehdä asialle, edes mennä sinne lääkäriin. Samat palvelut on kaikille tarjolla, ja samat jonot. Naiset varaa ajan ja jonottaa ja ottaa tarjotun avun vastaan, miehet ei. Mutta sekin on naisten vika, varsinkin, kun eivät anna sitä toosaa, kuin vsin 0.1% :n top miehille.....
Vierailija kirjoitti:
Yy ää ööö naiset, naise, naiset. Miesten mt- ongelmien syy on naiset, kun ei ole äitiä passaamassa, kun naiset ei anna pimpsalooraa, ja yhteiskunta= naiset. Edes miesten omat ja itseaiheutetut ongelmat eivät ole oma vika, vaan naisten vika. Ja itse ei tietenkään voi mitään tehdä asialle, edes mennä sinne lääkäriin. Samat palvelut on kaikille tarjolla, ja samat jonot. Naiset varaa ajan ja jonottaa ja ottaa tarjotun avun vastaan, miehet ei. Mutta sekin on naisten vika, varsinkin, kun eivät anna sitä toosaa, kuin vsin 0.1% :n top miehille.....
Ööö olen vammainen ööö etulohkoni on pieni ööö lähdenkin nuolemaan rullaportaiden kaiteita ööö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähtisit korjaamaan mielenterveyden ongelmiasi
"Ulisemalla vauvalla
-ap"
Eli selvästi on sinuun osunut ja uponnut tämä ketju. Kannattaa tunnistaa ja tunnustaa ne omat mt- ongelmat, ja hakea spua, ennenkuin on liian myöhäistä.
Miehet haluavat pärjätä yksin kuormittavissa tilanteissa - MIELI ry https://share.google/9Z8DZEmwK0CtBd4z0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yy ää ööö naiset, naise, naiset. Miesten mt- ongelmien syy on naiset, kun ei ole äitiä passaamassa, kun naiset ei anna pimpsalooraa, ja yhteiskunta= naiset. Edes miesten omat ja itseaiheutetut ongelmat eivät ole oma vika, vaan naisten vika. Ja itse ei tietenkään voi mitään tehdä asialle, edes mennä sinne lääkäriin. Samat palvelut on kaikille tarjolla, ja samat jonot. Naiset varaa ajan ja jonottaa ja ottaa tarjotun avun vastaan, miehet ei. Mutta sekin on naisten vika, varsinkin, kun eivät anna sitä toosaa, kuin vsin 0.1% :n top miehille.....
Seksin saaminen on heteromiehelle ainut tapa jotenkin nauttia seksuaalisuudestaan.
Kehut tulevat kokonaan homoilta. Juttuseuraa saa vain homoista.
Parisuhde on monesti sellaista, että mies pissa sukassa pelkää ällöttävänsä naista eikä uskalla kysyä, että "olenko minä komea?"
Moni nainen inhoaa kumppaninsa näkemistä alasti, mutta suostuu seksiin, koska kiihottuu miehen kiihkosta eikä miehestä itsestään.
Jos mies ei kysy suoraan tai haasta naista haluamaan häntä, hän voi säilyttää rauhan ja kuvitella asioiden olevan paremmin kuin ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluavat pärjätä yksin kuormittavissa tilanteissa - MIELI ry https://share.google/9Z8DZEmwK0CtBd4z0
Mitä kuuluu miesten mielenterveydelle juuri nyt?
Ainakin siinä mielessä vanhaa tuttua, että miehet hakevat edelleen harvemmin ja myöhemmässä vaiheessa apua vaikeissa elämäntilanteissa kuin muut.
Miehet tekevät enemmän itsemurhia ja kärsivät enemmän päihdeongelmista.
Miksi? Mikä miehen roolissa ja mieheksi kasvamisessa ajaa tähän, ja mitä asialle voitaisiin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itsemurhayritys tuli läheisille sekä miehelle itselleen yllätyksenä.”
Vaikka tarina on koottu useamman miehen kokemuksesta, se kiteyttää olennaisen. Miehet tarvitsisivat apua ongelmien käsittelyyn, mutta eivät syystä tai toisesta hae sitä. Ongelmat kasvavat, kunnes mitään ei enää ole näkyvillä.
Lähde: Mieli ry
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos suomalaisista miehistä 70% saa mielenterveysdiagnoosin, niin ne diagnoosit tulevat somesta ja exiltä.
virallisilta lääkäreiltä ne ei ainakaan tule, koska julkiselle ei saa edes aikaa. ei kukaan mies edes yritä päästä lääkäriin, koska ei julkiselta puolelta mies saa mitään hoitoa mihinkään vaivaan. suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on miehille täysin hyödytön.
Mt-hoitojärjestelmä tekee ihmisistä lääkezombeja. Paras hoito on terveet elämäntavat, jotka tosin ovat masentuneelle vaikeita, mutta lopulta ainoa tie ylös.
Päivittäinen liikunta, ruokavalio ja säännölliset laadukkaat ateriat, itselle sopiva unirytmi, täysipäinen sosiaalinen elämä... Jos ei noita pysty noudattamaan, esim. sos. elämä pelottaa tai on niin paha addiktio, että kaikki jää sen alle, niin niihin sitten täsmäapua. Mutta masennukseen yleensä, se o elämäntapasairaus tai liitännäissairaus, eli joko hoidat sen taustalla olevan ongelman (voi olla myös lapsuuden traumat, silloin terapia voi olla toimivin apu), ja/tai laitat elämäntavat kuntoon. Ei oo helppo rasti, vaan harvoin elämä helppoa on. Kellään.
Et selvästikään ymmärrä masennuksesta, psyykkisistä sairauksista tai muistakaan sairauksista hylkäsin pöläystä!
Olisin saanut keskivaikeasta masennuksesta diagnoosin, mutta jäi hakematta se toinen lääkärikäynti ja terapia, koska laitoin nuo asiat itse kuntoon. Meni kyllä muutama vuosi, mutta kun katselee lääkezombeiksi ja työkyvyttömiksi jääneitä kavereita, niin parempi näin. En heille huutele päin naamaa, että laita elämäntavat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten kynnys hakea keskusteluapua on korkeampi.”
”Luulen, että miehet mieltävät oman tilanteensa vakavuuden eri tavoin kuin naiset.
Miehet saattavat ajatella, että omat ongelmat eivät ole tarpeeksi suuria, että niitä kannattaisi lähteä purkamaan keskustelemalla. Ehkä miehillä pitää olla joku selkeä iso ongelma, jotta apua voi hakea. Vähän sama haaste kuin monilla on lääkäriin hakeutumisen suhteen: mennään vasta sitten kun on ihan pakko.”
Toinen mahdollinen syy on halu pärjätä ja selviytyä yksin.
”Miehille voi olla häpeällistä paljastaa oma haavoittuvuutensa ja omat vaikeutensa, liittyvät ne sitten ihmissuhteisiin, terveyteen tai vaikka taloudelliseen tilanteeseen”, Horneman pohtii.
Mieli ry
Mielenterveydestä puhumiseen liittyy yhä häpeäleima
Hornemanin mielestä selitystä ilmiölle kannattaa hakea myös kauempaa. Ylisukupolviset traumat ja sodan jälkeinen aika vaikuttavat meissä yhä. Sodassa olleiden miesten traumat jäivät aikoinaan käsittelemättä, ja kokemukset kapseloituivat miesten mieliin.
”Traumoilla oli laajoja vaikutuksia kaikkiin sodassa olleiden läheisiin ja koko yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Sotiin liittyvä kuorma saattaa olla osasyynä siihen, että nykyäänkään ei käsitellä vaikeita asioita vaan sulkeudutaan”, Horneman pohtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutuksensa on myös sillä, miten mielenterveydestä ja avun hakemisesta ongelmiin puhutaan yleisesti. Jos edelleen moni mies pitää ongelmat piilossa, ei yksittäinen mies helposti lähde tätä mallia rikkomaan.
”Jos asioista puhumiseen liitetään häpeäleima ja ajatellaan että se on heikkoutta, yksittäisen ihmisen ei ole helppo rikkoa tuota kaavaa. Vaikka avun hakeminen ja siitä muille kertominen ei loppupeleissä olisikaan kenenkään mielestä oikeasti häpeällistä, mielikuva on silti vahva.”
Eiköhän tämä ilmiö bäy ihan tässä ketjussakin. Miesten kannattaisi muuttaa omaa keskustelukulttuuriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yy ää ööö naiset, naise, naiset. Miesten mt- ongelmien syy on naiset, kun ei ole äitiä passaamassa, kun naiset ei anna pimpsalooraa, ja yhteiskunta= naiset. Edes miesten omat ja itseaiheutetut ongelmat eivät ole oma vika, vaan naisten vika. Ja itse ei tietenkään voi mitään tehdä asialle, edes mennä sinne lääkäriin. Samat palvelut on kaikille tarjolla, ja samat jonot. Naiset varaa ajan ja jonottaa ja ottaa tarjotun avun vastaan, miehet ei. Mutta sekin on naisten vika, varsinkin, kun eivät anna sitä toosaa, kuin vsin 0.1% :n top miehille.....
Seksin saaminen on heteromiehelle ainut tapa jotenkin nauttia seksuaalisuudestaan.
Kehut tulevat kokonaan homoilta. Juttuseuraa saa vain homoista.
Parisuhde on monesti sellaista, että mies pissa sukassa pelkää ällöttävänsä naista eikä uskalla kysyä, että "olenko minä komea?"
Moni nainen inhoaa kumppaninsa näkemistä alasti, mutta suostuu seksiin, koska kiihottuu miehen kiihkosta eikä miehestä itsestään.
Jos mies ei kysy suoraan tai haasta naista haluamaan häntä, hän voi säilyttää rauhan ja kuvitella asioiden olevan paremmin kuin ne ovat.
Kannattaa panostaa siihen omaan peilikuvaan sen verran, että naisetkin näkee että on komea ja itse uskoo, mitä nainen sanoo. Ja omaan fyysiseen hyvinvointiin sen verran, että seksuaalisuudestaan voi nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kynnys hakea keskusteluapua on korkeampi.”
”Luulen, että miehet mieltävät oman tilanteensa vakavuuden eri tavoin kuin naiset.
Miehet saattavat ajatella, että omat ongelmat eivät ole tarpeeksi suuria, että niitä kannattaisi lähteä purkamaan keskustelemalla. Ehkä miehillä pitää olla joku selkeä iso ongelma, jotta apua voi hakea. Vähän sama haaste kuin monilla on lääkäriin hakeutumisen suhteen: mennään vasta sitten kun on ihan pakko.”
Toinen mahdollinen syy on halu pärjätä ja selviytyä yksin.
”Miehille voi olla häpeällistä paljastaa oma haavoittuvuutensa ja omat vaikeutensa, liittyvät ne sitten ihmissuhteisiin, terveyteen tai vaikka taloudelliseen tilanteeseen”, Horneman pohtii.
Mieli ry
Lähipiirissä hyvä esimerkki tästä: ystävän poika tarvitsisi apua, ja äiti ja se häpeäleima on niin suuri, että ei hae. Tarvitsisi apua muihinkin terveysongelmiinsa, mutta ei hae. Siinä on läheisten turha puhua ja yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kynnys hakea keskusteluapua on korkeampi.”
”Luulen, että miehet mieltävät oman tilanteensa vakavuuden eri tavoin kuin naiset.
Miehet saattavat ajatella, että omat ongelmat eivät ole tarpeeksi suuria, että niitä kannattaisi lähteä purkamaan keskustelemalla. Ehkä miehillä pitää olla joku selkeä iso ongelma, jotta apua voi hakea. Vähän sama haaste kuin monilla on lääkäriin hakeutumisen suhteen: mennään vasta sitten kun on ihan pakko.”
Toinen mahdollinen syy on halu pärjätä ja selviytyä yksin.
”Miehille voi olla häpeällistä paljastaa oma haavoittuvuutensa ja omat vaikeutensa, liittyvät ne sitten ihmissuhteisiin, terveyteen tai vaikka taloudelliseen tilanteeseen”, Horneman pohtii.
Mieli ry
Lähipiirissä hyvä esimerkki tästä: ystävän poika tarvitsisi apua, ja äiti ja se häpeäleima on niin suuri, että ei hae. Tarvitsisi apua muihinkin terveysongelmiinsa, mutta ei hae. Siinä on läheisten turha puhua ja yrittää.
Vielä: ja kyseessä on vielä nuori ihminen....säälittää niin, kun elämä menee pilalle asioiden takia, joihin olisi apua saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluavat pärjätä ongelmiensa kanssa yksin
Miehet eivät siis saa apua mielenterveyden haasteisiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin, koska he eivät hae sitä. Oikea johtopäätös ei ole se, että miehet tarvitsisivat vähemmän apua kuin muut.
”Miesten kynnys hakea itselleen keskusteluapua kuormittavissa tilanteissa on korkeampi kuin muiden.
Tämä ilmiö näkyy niin terveydenhuollossa kuin meillä MIELI ry:n kriisiauttamisessakin”, Frans Horneman toteaa.
Tarkkaa syytä ilmiölle voi vain arvailla. Hornemanin mukaan miehet saattavat ajatella, että omat ongelmat eivät ole tarpeeksi suuria, että niitä kannattaisi lähteä purkamaan keskustelemalla.
Naiset ovat keskimäärin miehiä verbaalisempia, kaipaavat ymmärrystä ja empatian tunnetta. Muistan itse lähinnä ärsyyntyneeni kun psykologi lässytti että "miltäs susta nyt tuntuu" pakollisissa tapaamisissa kun yritin opetella uudestaan kävelemään epäonnistuneen elämänlopetusyrityksen jälkeen.
Noin keskimäärin miehet kaipaavat enemmän konkreettisia ratkaisuja ongelmiin, yhdessä tekemistä jonkin päämäärän eteen, liikuntaa, jne.
Psykoterapialla ja keskusteluavulle on paikkansa, mutta se ei ole mikään panakeia edes nykyisessä terapiakulttuurissa, jota mm. arvostamani (nais) psykologi Keltikangas-Järvinen on kritisoinut.
Fakta on, että suurin osa psykologeista on naisia, jotka ovat suuntautuneet hoitamaan neurotyypillisiä naisia. Kaikkea erikoisosaamista löytyy lapsista vaikeavammaisiin, mutta heitä on suhteellisesti todella vähän, erityisesti pk-seudun ulkopuolella.
Sukupuolissa sekä yksilöissä on eroja, ja siitä keskusteluavusta voi olla jopa haittaa. Ja entä sitten, jos joku onkin stereotyyppinen Suomalainen tuppisuu-ukko, joka ratkoo ongelmansa hakkaamalla halkoja? Miksi tällainen henkilö on jotenkin lähtökohtaisesti vääränlainen, tai tulisi pakottaa johonkin terapiamuottiin? Kertoo paljon yhteiskunnan arvoista ja asenteista, koska tällaista keskustelua on paljon. Ei kukaan mediassa ehdota, että ekstrovertin naisen tulisi olla toisenlainen.
Itse en vetäisi oman yksittäisen kokemuksen perusteella ihan noin totaalisesti mutkia suoriksi, että ongelmana on naisterapeutit ja että terapia olisi kehitetty naisille. Kyseessä on enemmän se, että onnistuu löytämään itselleen sopivan terapeutin.
Omalla kohdallani terapiayritykset tyssäsivät alkuunsa siihen, kun en onnistunut luomaan terapeutin kanssa minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Olen ollut aina huono puhumaan asioistani ja terapiassa tämä jotenkin vain korostui. Toisen itsemurhayritykseni jälkeen minulla kävi tuuri ja pääsin todella hyvän terapeutin asiakkaaksi. Hän oli pitkänlinjan ammattilainen, jonka kanssa löytyi nopeasti yhteys. En näe, että tämä olisi ollut missään vaiheessa sukupuolikysymys, vaikka olen mies ja kohtaamani terapeutit naisia. Enemmänkin se oli juuri siitä itselleen sopivan henkilön löytämisestä kiinni.
Muuten, nykyään löytyy paljon terapeutteja, jotka ovat suuntautuneet juurikin neuroepätyypillisten kanssa työskentelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluavat pärjätä ongelmiensa kanssa yksin
Miehet eivät siis saa apua mielenterveyden haasteisiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin, koska he eivät hae sitä. Oikea johtopäätös ei ole se, että miehet tarvitsisivat vähemmän apua kuin muut.
”Miesten kynnys hakea itselleen keskusteluapua kuormittavissa tilanteissa on korkeampi kuin muiden.
Tämä ilmiö näkyy niin terveydenhuollossa kuin meillä MIELI ry:n kriisiauttamisessakin”, Frans Horneman toteaa.
Tarkkaa syytä ilmiölle voi vain arvailla. Hornemanin mukaan miehet saattavat ajatella, että omat ongelmat eivät ole tarpeeksi suuria, että niitä kannattaisi lähteä purkamaan keskustelemalla.
Naiset ovat keskimäärin miehiä verbaalisempia, kaipaavat ymmärrystä ja empatian tunnetta. Muistan itse lähinnä ärsyyntyneeni kun psykologi lässytti että "miltäs susta nyt tuntuu" pakollisissa tapaamisissa kun yritin opetella uudestaan kävelemään epäonnistuneen elämänlopetusyrityksen jälkeen.
Noin keskimäärin miehet kaipaavat enemmän konkreettisia ratkaisuja ongelmiin, yhdessä tekemistä jonkin päämäärän eteen, liikuntaa, jne.
Psykoterapialla ja keskusteluavulle on paikkansa, mutta se ei ole mikään panakeia edes nykyisessä terapiakulttuurissa, jota mm. arvostamani (nais) psykologi Keltikangas-Järvinen on kritisoinut.
Fakta on, että suurin osa psykologeista on naisia, jotka ovat suuntautuneet hoitamaan neurotyypillisiä naisia. Kaikkea erikoisosaamista löytyy lapsista vaikeavammaisiin, mutta heitä on suhteellisesti todella vähän, erityisesti pk-seudun ulkopuolella.
Sukupuolissa sekä yksilöissä on eroja, ja siitä keskusteluavusta voi olla jopa haittaa. Ja entä sitten, jos joku onkin stereotyyppinen Suomalainen tuppisuu-ukko, joka ratkoo ongelmansa hakkaamalla halkoja? Miksi tällainen henkilö on jotenkin lähtökohtaisesti vääränlainen, tai tulisi pakottaa johonkin terapiamuottiin? Kertoo paljon yhteiskunnan arvoista ja asenteista, koska tällaista keskustelua on paljon. Ei kukaan mediassa ehdota, että ekstrovertin naisen tulisi olla toisenlainen.
Itse en vetäisi oman yksittäisen kokemuksen perusteella ihan noin totaalisesti mutkia suoriksi, että ongelmana on naisterapeutit ja että terapia olisi kehitetty naisille. Kyseessä on enemmän se, että onnistuu löytämään itselleen sopivan terapeutin.
Omalla kohdallani terapiayritykset tyssäsivät alkuunsa siihen, kun en onnistunut luomaan terapeutin kanssa minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Olen ollut aina huono puhumaan asioistani ja terapiassa tämä jotenkin vain korostui. Toisen itsemurhayritykseni jälkeen minulla kävi tuuri ja pääsin todella hyvän terapeutin asiakkaaksi. Hän oli pitkänlinjan ammattilainen, jonka kanssa löytyi nopeasti yhteys. En näe, että tämä olisi ollut missään vaiheessa sukupuolikysymys, vaikka olen mies ja kohtaamani terapeutit naisia. Enemmänkin se oli juuri siitä itselleen sopivan henkilön löytämisestä kiinni.
Muuten, nykyään löytyy paljon terapeutteja, jotka ovat suuntautuneet juurikin neuroepätyypillisten kanssa työskentelyyn.
Toit tärkeän asian esille!
Kaikki terapeutit eivät sovi kaikille!
Et selvästikään ymmärrä masennuksesta, psyykkisistä sairauksista tai muistakaan sairauksista hylkäsin pöläystä!