Lue keskustelun säännöt.
Miesten mielenterveysongelmat Suomessa
07.05.2026 |
Miesten mielenterveysongelmat Suomessa näkyvät usein päihteiden käyttöön, ärtyneisyyteen ja väkivaltaisuuteen kääntyvänä oireiluna, ja noin 70 % miehistä saa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön diagnoosin.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on tekosyysi aiheuttaa omat ongelmasi ja sitten kieltäytyä korjaamasta niitä itse vaikka apuakin on tarjottu?"
Mikä on tekosyysi olla osa ongelmaa, trollimode?
Kuka on trollimode?
Lukitsee ketjun kun siltä tuntuu
Mistä em. henkilön tunnistaa? Eikö tämä ole suht anonyymi palsta?
Jos kertoisin, voisit (ehkä) korjata asian. Eli voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi selvästi liikaa alkoholia käyttävä papparainen selitti miten puolison kanssa pystyi käsittelemään negatiivisia tunteita. Eli ei mitään tunnetaitoja. Kaikki on joko naisten syy tai ratkeaa heidän avullaan.
Sanoisin suomalainen itsesääli joka on jo itsekeskeisyyttä ja hyvin paljon narsismi esiintyy myös. Kun nämä aggressiiviset mieslapset "kasvattavat" poikia vinoon, tai siis eivät kasvata mitenkään, on tilastot kasvussa. Suomalaisen ja ruotsalaisen miehen erot ovat suuret jo mitä tulee kodista, lapsista ja itsestään huolehtimiseen. Suomen yhteiskunta on itseriittoista valittamista, johtoa myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluavat pärjätä ongelmiensa kanssa yksin
Miehet eivät siis saa apua mielenterveyden haasteisiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin, koska he eivät hae sitä. Oikea johtopäätös ei ole se, että miehet tarvitsisivat vähemmän apua kuin muut.
”Miesten kynnys hakea itselleen keskusteluapua kuormittavissa tilanteissa on korkeampi kuin muiden.
Tämä ilmiö näkyy niin terveydenhuollossa kuin meillä MIELI ry:n kriisiauttamisessakin”, Frans Horneman toteaa.
Tarkkaa syytä ilmiölle voi vain arvailla. Hornemanin mukaan miehet saattavat ajatella, että omat ongelmat eivät ole tarpeeksi suuria, että niitä kannattaisi lähteä purkamaan keskustelemalla.
Miksi ne miesten omat ongelmat on sitten niin suuria että niitä lähdetään "purkamaan" päihteillä, väkivallalla ja jopa itsemjurhalla? Voisi kuvitella että se puhuminen ja avun hakeminen olisi noita edeltävä, pehmeämpi ja helpompi lähestymistapa ongelmaan, mutta tosiaan moni mies mieluummin pilaa elämänsä tai jopa kuolee kuin myöntää ongelmansa. Helpotus ja pois pääsy vaikeasta tilanteesta on niin lähellä, ja silti turvaudutaan vain äärimmäisiin ja lopullisiin ratkaisuihin, ilman että ollaan edes yritetty. Tämän ajatuskuvion minä haluaisin ymmärtää.
Tyypillisesti itsetuhoinen vaikeasti masentunut henkilö ei juuri näe ongelmiinsa ratkaisuja. Lisäksi voi olla ihmissuhdeongelmia, velkakierrettä, päihdeongelmaa, jne., ja usein nämä kasautuvat samoille ihmisille. Pätee myös naisiin. Apu ei välttämättä ole lähellä, eikä sitä aina saa. Moni on kuollut oman käden kautta luukulta toiselle pompoteltaessa, näitä tarinoita on lehdissäkin.
Miehet ovat keskimäärin valmiimpia käyttämään väkivaltaisempia keinoja kun yrittävät itsemurhaa, ja onnistuvat siinä useammin.
Nyt ei puhuttu moniongelmaisista vaan siitä lähtöasetelmasta, miehestä jolla tulee yhdestä syystä mt-ongelmia, ja sen sijaan että hakisi siihen apua tai edes puhuisi jollekin, he yrittävät korjata sitä päihteillä, väkivallalla jne. - mikä ei tietenkään toimi vaan pahentaa mt-ongelmia ja ajaa siihen moniongelmaisuuteen.
Toki naisissakin on niitä jotka ajautuu moniongelmaisuuteen asti, mutta yleensä taustalla on jokin tosi paha trauma, pahempi kuin tavanomainen ahdistus/masennus (jota miesverrokkiryhmä lääkitsee päihteillä). Ja keskimäärin naiset hakevat apua ennenkuin tilanne pääsee eskaloitumaan moniongelmaisuudeksi.
Kaikilla ei ole luotettavia ystäviä, joille puhua, ja ammattilaisten kanssa puheille pääsy voi olla vaikeaa.
Syitä avun hakemattomuuteen ja sen saamattomuuteen on varmasti monia. Itse aikoinani päätin, että jos terveydenhuollon "apu" on tällaista, yritän sitten pärjätä yksin. En pärjännyt.
Ainakin tuttavapiirissä masennukset on työterveydessä hoidettu lääkkeillä ja terapialla ihan sukupuolesta riippumatta. Tuo stereotyyppi täysin syrjäytyneestä mt-ongelmaisesta, joka yksin päättää päivänsä, on nimenomaan usein moniongelmainen ihminen, jolla usein esim. diagnosoimaton ADHD tai lievä kehitysvamma.
Toki, jos haluat vastaukseksi sen, että miehet ovat sikoja, voin tällaisenkin antaa.
Sinä itse selvästi haluat tuon vastauksen. Minä en sitä sinulle anna. Saat tyydyttää itse itsesi.
Kaikki tietää ettei kaikilla ole ketään kenelle puhua ja että mt-hoitoon pääsyä haittaa terveydenhoidon resurssipula. Tämä koskee kaikkia hoitoa tarvitsevia sukupuolesta riippumatta. Kysymys kuuluu miksi juuri miehet eivät edes yritä kenelletahansa puhumista tai hoitoon hakeutumista, vaan valitsevat suoraan ne keinot jotka vain pahentaa niitä ongelmia.
Ps. Mt-hoitojen rahoituksesta ja leikkauksista ovat päättäneet pääasiassa kovia arvoja edustavat puolueet miesenemmistöllään. Eikö heitä kiinnosta miesten hyvinvointi edes sukupuolisolidaarisuuden/suosimisen nimissä, vai onko se eri asia koska he näkevät mieleltään sairaat miehet epäonnistuneina, heikkoina, samalla tavalla kuin näkevät naiset.
"Kysymys kuuluu miksi juuri miehet eivät edes yritä kenelletahansa puhumista tai hoitoon hakeutumista, vaan valitsevat suoraan ne keinot jotka vain pahentaa niitä ongelmia"
No jos kulttuuriset syyt ja yhteiskunnalliset syyt, joita tuossa aiemmin listasin eivät kelpaa, varmaan ihan vaan siksi valitsevat huonot keinot kun ovat sikoja. Ja tietysti pahoja ihmisiä myös, unohdin lisätä.
Voivoi, eikö vastaus miellyttänytkään feministiä?
Jep. Sai tuonkin "työn" varmaan säälistä