Lue keskustelun säännöt.
Elätkö sitku-elämää vai oletko jo perillä?
07.05.2026 |
Itse olen jo viiskymppinen ja huomaan edelleen eläväni suurimmalta osin sitku-elämää. Sitku on parempi terveys, sitku on uusi asunto, sitku pääsee sinne lomamatkalle, sitku on saavuttanut tavoitteet x, y ja z.
Joskus tulee hetkiä, kun pystyy katsomaan omaa ja muidenkin elämää ikään kuin ulkopuolelta ja huomaa kuinka kaikki on matkalla johonkin. Mutta mihin??? Miten on niin vaikea olla perillä nyt ja tässä?
Kuitenkaan lopulta meillä ei ole kellään muuta kuin tämä hetki. Typerää haaskata se jatkuvasti olemalla mielessään jossain paremmassa tulevassa hetkessä.
Kommentit (32)
aika huonosti on asiat siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää unelmoi ja ajattelee elämän olevan enää alamäkeä ja kuoleman odottelua. Se näkyy myös mielialassa. Toki kannattaa opetella nauttimaan aina tästä hetkestä, mutta ei siinä ole mitään pahaa, että odottaa edelleen tulevaisuutta ja suunnittelee tekevänsä tiettyjä asioita ”sitku”. Toki kaikki unelmat eivät ehkä toteudu, mutta tuovat ne virtaa ja iloa nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan Ismo Leikola, joka sanoi fiksusti, että menestyminen on lopulta "vain" sitä että tekee samaa mitä aiemminkin mutta enemmän ja isommin (ja se enemmän ja isommin tuo tullessaan myös negatiivisia puolia).
Eli käytännössä nuori mies joka treenaa kitaraa autotallissa ja haaveilee menestyksestä ja suosikkibändin kitaristi tekevät täsmälleen samaa: soittavat kitaraa.
Tuli tämä mieleen, kun itsellä yksi iso sitku on tuo menestyksen haave.
Vierailija kirjoitti:
aika huonosti on asiat siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää unelmoi ja ajattelee elämän olevan enää alamäkeä ja kuoleman odottelua. Se näkyy myös mielialassa. Toki kannattaa opetella nauttimaan aina tästä hetkestä, mutta ei siinä ole mitään pahaa, että odottaa edelleen tulevaisuutta ja suunnittelee tekevänsä tiettyjä asioita ”sitku”. Toki kaikki unelmat eivät ehkä toteudu, mutta tuovat ne virtaa ja iloa nykyhetkeen.
Eihän se perilläolo tarkoita sitä, että ajattelisi elämän olevan alamäkeä saati kuoleman odottelua. Itse koen että se olisi tyytyväisyyttä siihen mitä nyt on ja että pystyisi iloitsemaan pienistä asioista ja ihan vaan arjesta. Toki voi unelmoida, mutta perilläollessa ei ole enää niin väliä toteutuvatko ne unelmat vai ei, koska on jo nyt tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä hetkessä oleminen on todella vaikeaa.
Missä hetkessä oleminen on helpompaa? Menneessä vai tulevassa?
En ole matkalla minnekään, en ainakaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se matka juuri ole pääasia? Mulla on ainakin aina joitain tavoiteltavia haaveita. Elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä 🙂
Ihmiselle lienee tyypillistä haaveilla ja mennä ajatuksissaan milloin minnekin - tulevaan, menneeseen. Mulla jooga ja kehonhuolto parhaita keinoja päästä tähän hetkeen. Hengitys ja liike yhdessä tekevät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän "mutku" -elämää
Mitä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvisin hengissä perille!
Tottakai ruuhkavuosina laittoi omat haaveet ja unelmat sitku-säilöön koska oli työt, lasten jutut eikä ikinä rahaakaan liikaa.
Tai ainakin muokkasi "tässä ja nyt"-elämän mukaisiksi - tokihan jokainen päivä on tullut elettyä niin hyvin kuin osasi.
Nyt eläkkeellä nautin elämästä maailmalla sellaisena kuin siitä itselleni unelmoin. Mieheni kanssa ja yksin.
Minua on pyydetty vanhoihin hommiin, joista läksin ennen kuin tympäännyin. Been there and done that, kirjaimellisesti uusiin haasteisiin eli nytkuilemaan, vaikka rättiovia on ainakin lähtöpuheissa mainostettu.
Mitäs jos alat miettimään noususuhdannetta, suunta ylöspäin.