Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko täällä ketään, joka ei pidä enää työstään?

Vierailija
11.05.2007 |

Mä olen tullut tulokseen, että nykyinen työni ei enää motivoi enkä koe työniloa enää. Aikoinaa pidin työstäni todella paljon.



Jos olet ajatellut samoin mitä teit?



Mielipiteitä mitä kannattaa tehdä? Työpaikkani on vakituinen ja työnanatajana kunta. Joten siltä osin työtä ei kannata vaihtaa ihan mihin vaan.



Pitäsiskö pysyä duunissa, joka ei enää motivoi vai etsiä jotain muuta. Vaikea on kuitenkin ajatella lähtevänsäkään tuolta, koska olen siellä monta vuotta ollut.



Mä en tiedä mitä tekisin... Onko ihmiset yleensä unelmahommissaan? Vai tyytyvätkö muutkin vaan hoitamaan hommansa, vaikkei työ tuntuisikaan kivalta?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
11.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen hakeutumassa muualle.



Olen työskennellyt jo yli 8 vuotta saman yksityisen työnantajan palveluksessa. Perusasioissa on työnantajan kanssa mättänyt aina, tietynlainen arvotus ja kunnioitus meitä työntekijöitä kohtaan puuttuu. Lisäksi työn sisältö ei juurikaan tarjoa haasteita ja kehittymismahdollisuuksia.



Olen hakenut paikkaa, jossa palkka on huonompi, mutta työn sisältö haasteellisempi ja omia osaamisalueitani hyödyntävä. Omat hyvät puolensa palkan lisäksi nykyisessä työssäkin on, mutta olen ajatellut, että en kuitenkaan nykyisessä työssäni eläkeikään saakka ole. Tuntuisi hyvältä saada laajempaa työkokemusta ammatillista osaamista ja etenemistä ajatellen.

Vierailija
2/5 |
11.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka kauan harkitsit halemuksen tekemistä?

Mä yritän listata nykyisen homman plussia ja miinuksia. Mutta mullakin on juuri toi, että en kyllä haluaisi olla hommassani eläkeikään asti.



Mutta sitten jotenkin, on siellä jotain hyvääkin. Vaikea " jättää" työnsä. Työkaveritkin on mukavia.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
11.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, itse kypsyin totaalisesti tänä keväänä työhöni ja irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta. Hui, kolmenkympin kriisiä vissiinkin. Olen sairaanhoitaja ja kolmivuorotyö ja kaksi pientä lasta yhdistelmä ei meillä enää vaan toiminut, sen lisäksi kävi kypsyttämään kaikki ne yleisessä tiedossa olevat hoitoalan ongelmat ja huono osaston ilmapiiri. Tulin siihen tulokseen, että kun työuraa jäljelläyli 30 vuotta ja lähentelen jo työuupumusta, niin suunta ei ole oikea. Nyt n. 3 kk kokemuksella en ole katunut tippaakaan ja uskon hoitoalalle takaisin töihin pääseväni, jos siltä alkaa tuntua. Työllistän nyt kotona itseni nettikaupalla ja pystyn samalla hoitamaan lapseni. Nyt meidän perheessä on palikat kohdallaan!

Vierailija
4/5 |
11.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hain jo toista työpaikkaa talvella, mutten saanut. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo päätös lähtemisestä tehty. Jos tämäkään ei nappaa, jatkan silti uuden työn etsimistä. Toisaalta on ihan hyvä tilanne hakea töitä, kun ei iske kamala epätoivo vaikkei onnistuisikaan.



Mulla on myös aivan kamalan mukavat työkaverit ja käytännön asiat kuten työmatka yms ovat nykyisessä työpaikassa ehdotonta plussaa. Mutta työ ei sisällöllisesti tarjoa mitään haastetta tai imua ja ilman noita ei ole myöskään työniloa. Menee ammattitaito hukkaan, jos töissä on lähinnä työkavereiden mukavien juttujen takia.

Vierailija
5/5 |
11.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotona olen vahvasti sitä mieltä, että nykyinen homma ei kiinosta nykyään yhtään.

Töissä on niin kiireistä, että päivä hujahtaa turhia miettimättä. Mitä nyt moni asia aina ärsyttää, mutta siis kuitenkin löydän sielläjotain hyvääkin.



Kyllä on vaikeaa tietää mitä haluaa ja uskaltaa tehdä.

-ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kaksi