Laiminlöikö äitisi sinua kun olit lapsi?

No ei ihme jos jutut, aloitukset on täällä mitkä on kun luki noita äiti juttuja.  Oikeesti "noita äiti"

Itsellä ei valittamista kun vaatimattomista oloista maailmalle ponnistanut ja kohtalaisesti pärjännytkin elon tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Juu mutta äidilläni oli vielä kurjempi lapsuus ja äidin mallin puute, joten en ole katkera, muistan äitiä kyllä. Kun on itsekin äiti niin tietää kuinka raskasta sekin homma on.

Olen vastaaja 5. Äitiys on raskasta, mutta itse en millään muotoa voi ymmärtää oman äitini toimintaa. Omia lapsiani katsoessa en voi käsittää miten joku voi olla omille lapsilleen (tai lapsille ylipäätään) niin julma. Äidilläni oli kurja lapsuus aivan varmasti, mutta samaa kurjuutta ei olisi ollut mikään pakko jatkaa omien lasten kanssa. Minä katkaisin väkivallan kierteen enkä ole omia lapsiani tukistanut, saati lyönyt. Väittäisin että tämä on tahdosta kiinni ja äitini halusi satuttaa itseään heikompaa lasta. Hän nautti lapsen pelosta, kivusta ja kyyneleistä.

Ei oikeastaan, mutta tosi tunnekylmä oli/on. Ei ilkeä tai pahantahtoinen, mutta ei osannut jutella mistään tai olla läsnä jos kyseessä oli joku tunnetasolla haastavampi tilanne. Eli esimerkiksi jos lapsena itkin tai olin pahalla päällä. Sellaista toksista positiivisuutta viljeli ja viljelee edelleen, että kaikki väännetään väkisin niin päin että tämähän olikin oikeastaan ihan hyvä juttu ja ei mitään haittaa (vaikka jotain kurjaa olisi tapahtunut hänelle tai jollekin muulle). Sillä tavalla mitätöi muiden tunteet, kun mistään ei koskaan ollut syytä olla surullinen, pettynyt, vihainen tms.

Rutiköyhä nepsy, vaikeat olot.

Kyllä. 

Olen ottanut etäisyyttä äitiini nyt viimeiset 2 vuotta. Jokin alkoi hänessä ärsyttämään minua yhä enemmän, sain ahdistusta ja jopa paniikkikohtauksia. Nyt terapiassa vasta pikkuhiljaa alan ymmärtämään, että hän todellakin laiminlöi. Se ei ollut sellaista näkyvää, kuten huutamista tai pahoinpitelyä. Mutta tarpeeksi vakavaa ja pitkäkestoista kuitenkin, että minulle kehittyi persoonallisuus- ja dissosiaatiohäiriö.

Kai minä hänelle toivotan hyvää äitienpäivää viestillä. Ei hän ole paha ihminen, mutta ehkä äitiys ei sopinut hänelle.

Hän on jo kuollut. Oli teiniäiti. Joten kumpi kasvatti kumpaa.

Läheisyys/ toisesta välittämisen korvasi materiaalilla

Eipä häävi lapsuus ollut.

Yritti tappaa minut, koska KÖYHYYS

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut etäisyyttä äitiini nyt viimeiset 2 vuotta. Jokin alkoi hänessä ärsyttämään minua yhä enemmän, sain ahdistusta ja jopa paniikkikohtauksia. Nyt terapiassa vasta pikkuhiljaa alan ymmärtämään, että hän todellakin laiminlöi. Se ei ollut sellaista näkyvää, kuten huutamista tai pahoinpitelyä. Mutta tarpeeksi vakavaa ja pitkäkestoista kuitenkin, että minulle kehittyi persoonallisuus- ja dissosiaatiohäiriö.

Kai minä hänelle toivotan hyvää äitienpäivää viestillä. Ei hän ole paha ihminen, mutta ehkä äitiys ei sopinut hänelle.

Mitä vaille koit jääneesi?

Ei hoitanut  jätti meidät kahteen eri otteeseen. Suuri ikäluokka on ihmiskunnan itsekkäin ikäluokka.

Nuorempi uudesta avioliitosta syntynyt sisarpuoli sai kaiken, hän voi muistaa meidän puolesta.

Ei ole kaikkien kohdalla ite syntynyt 66 hyvin on huolehdittu. Oli läheiset välit molempiin.

Mun äiti oli yksinhuoltaja ja oli aina töissä. Jos oli kotona niin nukkui koska oli niin väsynyt. Kukaan ei perään katsonut millään lailla, moniin vaarallisiin tilanteisiin jouduin.  Eikä lapsi osaa esim hampaistaan huolehtia itsenäisesti. Ekalla luokalla oli eka hammaslääkäri ja paikkasi 8-9 hammasta, en muista tarkkaan. Ruuat tein itse, kävin kaupassa, hoidin koulun jne. En ole katkera, hän teki parhaansa. Muistaisin kyllä äitienpäivänä, mutta on jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikkien kohdalla ite syntynyt 66 hyvin on huolehdittu. Oli läheiset välit molempiin.

Mitään et siis tiedä ap:n kysymyksestä.

Juo kermaa ja ole hiljaa.

Mun äiti oli juoppo. Lähti monta kertaa 1-2 viikoksi johonkin ja jätti minut yksin kotiin. Ei jättänyt ruokarahaa edes joten varastin ruokaa kaupasta ja murtauduin myös kauppaan ja vei kassalippaan. Sitten joudduin lastenkotiin joku 9-10 vuotiaana eikä äitni kertaakaan tullut 10 vuoden aikana katsotan tai ei soittanut edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Minun lapsen ovat syntyneet -72 ja -75 ja molemmat olleet aina hyvässä hoidossa. Ensin kotona sitten päivähoidossa. Minulla onkin hyvät ja läheiset suhteet lapsiini.

Sama täällä. Kaikki tuntemani äidit rakastivat lapsiaan ja huolehtivat heistä hyvin. Ihan uskomattomia katkeria tarinoita täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Minun lapsen ovat syntyneet -72 ja -75 ja molemmat olleet aina hyvässä hoidossa. Ensin kotona sitten päivähoidossa. Minulla onkin hyvät ja läheiset suhteet lapsiini.

Sama täällä. Kaikki tuntemani äidit rakastivat lapsiaan ja huolehtivat heistä hyvin. Ihan uskomattomia katkeria tarinoita täällä. 

Ei sinun tuttavapiirisi ole koko totuus. 

Minä ja siskoni olemme  syntyneet 72/75, ja olot olivat silminnähden pielessä. Neuvola antoi sapiskaa muttei apua. Kuntaa ei kiinnostanut senkään vertaa.

Omin voimin nousimme koko perhe, niin hyvin kuin pystyimme.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli juoppo. Lähti monta kertaa 1-2 viikoksi johonkin ja jätti minut yksin kotiin. Ei jättänyt ruokarahaa edes joten varastin ruokaa kaupasta ja murtauduin myös kauppaan ja vei kassalippaan. Sitten joudduin lastenkotiin joku 9-10 vuotiaana eikä äitni kertaakaan tullut 10 vuoden aikana katsotan tai ei soittanut edes.

Surullista ja kauheaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Totta. Saatiin mennä miten sattuu. Eikä perään kyselty. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikkien kohdalla ite syntynyt 66 hyvin on huolehdittu. Oli läheiset välit molempiin.

Olet sekava.