Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pekka Töpöhäntä animaatio. Se ruttuinen piirrostyyli oli niin rumaa ja Monni ja se ilves pelottivat.

Oliks se Ulla se tyttökissa en muista mut mun mielestä se oli ärsyttävä prinsessa aina tarvitsi jonkun puolustamaan sitä

Se oli Arkadian Ulla, just sellainen diivaprinsessa.  Pekka Töpöhäntä meni naimisiin tai ainakin yhteen Maija Maitoparran kanssa, joka oli tosi mukava. 

Lapseni tykkäsi näistä Töpöhäntäjutuista, sekä kirjoista että piirretyistä elokuvista.  Nautti siitä, kun Monnin konnankoukut ei onnistunutkaan ja se sai kunnolla nenilleen.  Itsekin katsoin niitä mielelläni yhdessä lapseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, Neil Hardwickin nasaaliäääni:  Where's the cat?  The cat's in the moon!

Se oli on the moon. Väärin sanottu, mutta oli vain rajattu määrä sanoja käytössä.

Elämän vonkamies oli ahdistava. Joku pasko matoja ja se yks mies oli mielisairas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli tämä Pikku Kakkosen tietoisku "Varokaa heikkoa jäätä". Se nallen mörisevä ääni pelotti kauheasti. 

 

Järkkyä oli myös se Muumi-jakso, jossa Muumipeikko oli piiloleikin tiimellyksessä piiloutunut taikurin hattuun, muuttui kummituseläimeksi eikä kukaan uskonut hänen olevan Muumipeikko, paitsi oma äitinsä. Tämän myötä sitten lopulta Muumipeikko muuttui omaksi itsekseen, eli tarina onneksi päättyi onnellisesti. 

 

Alfred J. Kwakin Korppi on niin täysi psykopaatti, että kyllä pienempänä hirvitti. 

Muumien Taikurin hattu ja näkymätön Ninni ovat mielestäni muumien parhaita jaksoja. Aika järkkyjä ja surullidia kyllä, mutta lohduttavia, kun kaikki päätyi hyvin. 

Muumit ovat  olleet kaiken kaikkiaan ihanimmat lastenohjelmat, mitä on esitetty. Niiden  opettavainen sisältö, hahmojen käytös ja ystävällisyys toisiaan kohtaan, paha saa palkkansa, hahmot puhuvat ymmärrettävää suomenkieltä, eivät esitä luonnottomalla äänellä jotain avaruussankareita, niinkuin nykyisissä lastenohjelmissa.  Lapset olivat aivan lumoissaan, kun ensimmäiset muumit esitettiin. Ja niin minäkin äitinä. 

Muistakaa kertoa italialaisille, että mozzarella on muuminlihaa ( Moomin Meat ) suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Elämän vonkamies oli ahdistava. Joku pasko matoja ja se yks mies oli mielisairas. 

Ja Kallea piiskattiin (=pahoinpideltiin) kaiken aikaa mielivaltaisesti.

Muumipeikko ja pyrstötähti. Se maailmanlopun tunnelma oli tosi ahdistava ja piisamirotta filosofi pelottava hahmo. Mutta hieno elokuva silti ja nykyään aikuisenakin siitä löytää mielenkiintoisia nyansseja.

Yle tunnus 1995 

Yhtä aikaa hieno ja kammottava lapsen näkökulmasta katsottuna.