Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?
Itseäni järkytti mustavalkoinen elokuva Pikku-Heidistä. Siinä Rottenmeier yritti myydä Heidin katunaiselle mutta Alppivaari pieksi kummankin naisen, otti Heidin ja ajoi varastetulla hevosvaljakolla karkuun. En uskaltanut katsoa loppuun kun tiesin että vaari jää kiinni ja huonosti käy.
Kommentit (664)
rosemaryn painajainen
mia farrov pääosassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikkojen jäiden varoitus Pikku-Kakkosessa.
Tupla tai kuitti. Se vanha harppu oli pelottava.
Käsinukke Kasperi ja Eulaalia Kankkunen
Vieläkin inhoan yli kaiken klovneja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se järkyttänyt mutta kummastutti. Kasarilla jokin tietovisa jota juonsi joku harlekiiniksi tällätty nainen. Oli mielestäni hyvin väkinäinen kameran edessä. Kilpailijoina oli jotakin tavallisten joukkueita, yhdistyksiä, seuroja jne. Muistan kun ekassa jaksossa oli Aatun pallo-joukkue mutta tämä harlekiini luki väärin että Aatun palli. 🥝 Huvitti kun kysyi joukkueen ukoilta että "millainen tämä Aatun palli on?"
Vierailija kirjoitti:
Käsinukke Kasperi ja Eulaalia Kankkunen
Vieläkin inhoan yli kaiken klovneja
Se on Eulaalia Kenkkunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tupla tai kuitti. Se vanha harppu oli pelottava.
Eipäs haukuta eleganttia ja miellyttävää Kirsti Rautiaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tao Tao piirrosanimaatio, jossa karhunpoikanen joutuu eroon emostaan.
Tuon kyllä muistat väärin. Tao Taon äiti kertoi eläinlapsille iltasadun jokaisessa jaksossa, jossa oli jokin opetus. Kyllä se äiti ihan läsnä oli.
Ei, kyllä sellainen elokuva oli. Tao Tao joutuu yksin eläintarhaan ja onnellista loppua ei tule vaan joutuu lopussakin jäämään sinne. Kyseessä tämä:
Joo tämä järkytti valtavasti pienempänä. Tao Taon äiti *mmutaan ja Tao Tao viedään loppuelämäkseen eläntarhaan. Alkuperäisessä versiossa hän kuolee yksin häkkiinsä.
Että sellainen lopetus sille ihanalle lastenohjelmalle. Wtf?!
Bim Mustakorva on toinen, jonka loppu järkytti.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan elokuva on ilmestynyt ennen sarjaa: "Prior to the TV series, a feature-length animated film was released on December 26, 1981. It is not specified if the series was intended to be connected with the film and, if so, if the series takes place before the film or after it (e.g. in another realm)." Näin tuon elokuvan parikymppisenä, ja oli tosiaan aika erilainen kokemus siihen lapsuuden ystävällismieliseen sarjaan verrattuna! Erikoista, että elokuva oli Maikkarilla luokiteltu perheleffaksi, , vaikka alkuperäisestä versiosta olikin leikattu tässä tv-versiossa joitain kohtia pois (mm. Tao Taon salametsästetty emo verta vuotavana, viittaukset sotaan ja Tao Taon kuolema lopussa.) Leikkaamaton saksankielinen versio löytyy Youtubesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Don Camillo ja hänen laumansa, missä Fernandel juttelee ristiinnaulitun Jeesuksen kanssa tyhjässä kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tao Tao piirrosanimaatio, jossa karhunpoikanen joutuu eroon emostaan.
Tuon kyllä muistat väärin. Tao Taon äiti kertoi eläinlapsille iltasadun jokaisessa jaksossa, jossa oli jokin opetus. Kyllä se äiti ihan läsnä oli.
Ei, kyllä sellainen elokuva oli. Tao Tao joutuu yksin eläintarhaan ja onnellista loppua ei tule vaan joutuu lopussakin jäämään sinne. Kyseessä tämä:
Joo tämä järkytti valtavasti pienempänä. Tao Taon äiti *mmutaan ja Tao Tao viedään loppuelämäkseen eläntarhaan. Alkuperäisessä versiossa hän kuolee yksin häkkiinsä.
Että sellainen lopetus sille ihanalle lastenohjelmalle. Wtf?!
Bim Mustakorva on toinen, jonka loppu järkytti.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan elokuva on ilmestynyt ennen sarjaa: "Prior to the TV series, a feature-length animated film was released on December 26, 1981. It is not specified if the series was intended to be connected with the film and, if so, if the series takes place before the film or after it (e.g. in another realm)." Näin tuon elokuvan parikymppisenä, ja oli tosiaan aika erilainen kokemus siihen lapsuuden ystävällismieliseen sarjaan verrattuna! Erikoista, että elokuva oli Maikkarilla luokiteltu perheleffaksi, , vaikka alkuperäisestä versiosta olikin leikattu tässä tv-versiossa joitain kohtia pois (mm. Tao Taon salametsästetty emo verta vuotavana, viittaukset sotaan ja Tao Taon kuolema lopussa.) Leikkaamaton saksankielinen versio löytyy Youtubesta.
Olikin näköjään japaniksi puhuttu tuo pidempi versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jörö-Jukka. Erityisen järkyttävä oli se pitkäraajainen mieshahmo, joka leikkasi peukalot saksilla poikki. Sellainen lastenkirja se...
Sellainen lastenkirja se julkaistiin vuonna 1845.
Jörö Jukan oli lapsilleen kirjoittanut /piirtänyt saksalainen (sic!) lääkäri.
Luin sen ensimmäisiä kertoja 70-luvun alussa kunnes Suuri Suomalainen Kirjakerho joskus 90-luvulla julkaisi näköispainoksen.
Äiti kerhon jäsenenä tilasi sen pyynnöstämme meille.
Olin yli kolmenkymmenen ja sisarukset vuosia vanhempia, mutta silti nousi tukka pystyyn.
Peukalon imemisestä: " Äiti sanoi: Konrad näät, kylään lähden, kotiin jäät. (sitten seuraa uhkaus, jos Konrad imee peukaloa, tulee räätäli ja leikkaa peukalot pois)
"Tuskin äiti mennyt on, pisti suuhun peukalon. Pau! jo ovi aukeaa! Räätäl huippaa harppaa pojan luo, jollon tuhma tapa tuo. Sakset sanoo niks ja naks, peukaloiset riks ja raks!
Voih, huus poika onneton, peukaloiset poissa on!"
Siiten oli tarina tytöstä, joka kiellosta huolimatta leikki tulitikuilla. Kissatkin yrittivät varoittaa. Ja niin tuli tarttui mekkoon ja tyttö paloi pieneksi tuhkäläjäksi.
Kissat istuivat tuhkan vieressä ja itkivät kyyneleet suihkuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks täällä kalistellaan pippeleitä jostain sisällissodasta joka sivulla?
Anteeksi off topic!
Mutta mitä tarkoittaa pippeleiden kalistelu?
Onko jollain niin kalahtavan kovakylkiset pippelit, että niitä voi kalistella?
Olen kyllä kuullut aseiden kalistelusta, kuvaannollisessa mielessä, kun tarkoitetaan kiivasta väittelyä.
Mutta että pippelit...Entäs sitten vaikkapa nenät? Sormet? Korvat?
Juu, en tainnut ymmärtää kommentoijan upeaa kielikuvaa.
Toivon, että hän tulisi tälle palstalle selittämään sen minulle.
Toki voin selittää. Käytin tuota kyseistä mielikuvaa, koska (kuten minulle selitettiin toisen käyttäjän toimesta) nuo sisällissotajutut ovat ainakin välillisesti liittyneet Väinö Linna -filmatisointeihin, mutta viime aikoina ei ole näkynyt puhetta itse elokuvista tai TV-sarjasta, vaan ainoastaan turhaa vänkäämistä siitä, oliko sisällissodan ylilyönnit kenenkin toimesta oikeutettuja tai väärin tai mitä lie. Tuollaisesta täysin turhasta "sinä olet väärässä ja minä olen oikeassa" -ikiliikkujasta käytän usein sanontaa pippelien kalistelu, koska A) sitä tekevät usein sellaiset joilta pippeli löytyy ja B) sillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin "voittaa" väittely, eli olla se, jolla on kuvaannollisesti isompi pippeli.
Vai sil viisii? Kaikkii sanontoi miekii oon kuult vaan tuota en.
En mie ihan usko , et se on kovin ylleinen. Vai mitä työ muut ootta mielt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jörö-Jukka. Erityisen järkyttävä oli se pitkäraajainen mieshahmo, joka leikkasi peukalot saksilla poikki. Sellainen lastenkirja se...
Sellainen lastenkirja se julkaistiin vuonna 1845.
Ja tarkoitettu absurdiksi huumoriksi.
Jörö-jukka keksittiin alkujaan lasten iloksi, kun vanhemmat pelottelivat lapsensa shokkiin jo ennen toimenpiteitä. Lääkäri piirsi sellaisen saadakseen lapsen huomion muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.
Ihmettelen tätä!
En tietenkään sano, että sinun on nyt pakko pitää Lumiukko animaatiosta koska me muutkin pidämme.
Mutta elokuvahan on värielokuva, mistä ja miten koit että elokuvassa on angstinen mustasävy?
Mitähän Peter Auty tuumaisi, että hänen suorastaan kulttimaineeseen noussut lauluesityksensä herättää sinussa ja lapsissasi pelkoa?
Ei siinä mitään, pelkäämme eri asioita, mutta soita nyt vaikka yhden kerran Youtubesta "Walkin in the air" lapsillesi, eihän sitä tiedä vaikka tykkäisivät.
Useatkin lapset haluavat esittää sen laulunkokeessa. En tiedä onko laulukokeita enää, mutta silloin kun oli.
Mä taas ihmettelen sitä, että kun joku kertoo, ettei pidä jostakin, niin miksi siitä pitää vetää herneet? Eiköhän se nyt ole ihan normaalia ja sanomattakin selvää, ettei tästä maailmasta löydy yhtäkään sellaista asiaa, josta kaikki tykkäävät. Jos joku kertoo, ettei pidä jostain mistä sinä pidät, niin turha sinun on sitä ihmetellä että miksei pidä. Pidä mistä pidät ja anna muiden joko pitää tai olla pitämättä. Tää on niin omituista kun pitää närkästyä ja ihmetellä sitä, miksei joku tykkää samasta kuin mistä itse tykkää tai vastaavasti sitä, miksi joku tykkää sellaisesta, josta ei itse tykkää. No, jokainen meistä on erilainen. Toisilla herättää suurta ihmetystä asiat, jotka ovat toisille ihan selvää.
Huomasithan varmaan, etten mitenkään vetänyt hernettä nenään tai närkästynyt?
Se, että ihmettelin, ei tarkoita että olisin jotenkin suuttunut.
Ymmärrän (vaikka ihmettelen) että joku voi pelätä Lumiukko-elokuvaa.
Itsekin itken lopussa kun lumiukko on sulannut.
Mutta miksipä poika löytää aamutakin taskustaan oudon kaulaliinaan....?
Kysymykseni kaulaliinasta oli lähinnä retorinen.
Mutta Joulupukin antama kaulaliina on tärkeä: se antaa toivoa siitä, että seikkailu Lumiukon kanssa ei ollutkaan unta ja vaikka Lumiukko suli, jäi sentään lohduksi (myös itkeville katsojille) tuo kaulaliina ja että ihmeitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Joku toiseen maailmansotaan sijoittuva elokuva tai sarja. Juutalainen tyttö piilotetaan vainoojilta nunnaluostariin missä toimii joku koulu/lastenkoti. Kun sota on ohi on aika lähteä mutta tytön perhe on kuollut ja abbedissa on lähinnä äitiä. Abbedissa saattaa tytön tien varteen mistä tämä nousee poisvievään autoon. Tyttö katsoo ikkunasta kun abbedissa seisoo tien reunassa ja katoaa näkyvistä. Siitä tuli kamalan surullinen olo.
Tämän muistan. Tyttö pääsi ainoan henkiin jääneen sukulaisen, katkeroituneen sedän luokse asumaan. Tästä oli tullut ateisti eikä hän arvostanut nunniakaan.
Taisi perustua jonkun muistelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki luonto-ohjelmat, en pystynyt katsomaan, kun pedot jahtasivat saalista. Enkä pysty vieläkään, itse asiassa.
Näin entisenä maatalon lapsena, sikojen, nautojen, hanhien, ankkojen, kanojen sekä kalkkunoiden tappaminen ruuaksi
ei ollut loppujen lopuksi hirveätä.
Siihen tottui, koska tiesi, että eläinten tappaminen tiesi liharuokaa eivätkä eläimet tienneet, että heitä ruvetaan tappamaan. Sen sijaan söivät jotain herkkuruokaansa samalla
ja sitte paineilmapistoolilla päälakeen, Asia oli aina kerralla selvä.
Esim. nuo teuraslinnut lokkasimme ja suolistimme ihan penskoina, eikä tehnyt pahaa, Päinvastoin, tiesimme sitten että on lintupaistia illaksi.
Varmaan senkään takia luonto-ohjelmien pedot jahtaavat saalista, ei tuntunut pahalta, koska tiesi että se leijona, pantteri, susi tms saa kohta ruokaa pennuillekin, joka on elintärkeätä,
Olet sairas hůora kun leuhkit moisella.
Mitä leuhkimista tuossa oli? Ihan normaalia maataloissa, joissa oli kotiteurastusta, useissa taloissa oli.
Siksipä luontodokumentit saalis-eläimineen ei pelottanut. Sehän oli vain ravinnon hankkimista.
Mitä s e k siin tulee, en ole ikinä veloittanut siitä.
Hauskaa illanjatkoa Sinulle,
Alue: Aihe vapaa
Maailman ympäri 80 päivässä piirretyssä prinsessa aiottiin polttaa elävältä