Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?
Itseäni järkytti mustavalkoinen elokuva Pikku-Heidistä. Siinä Rottenmeier yritti myydä Heidin katunaiselle mutta Alppivaari pieksi kummankin naisen, otti Heidin ja ajoi varastetulla hevosvaljakolla karkuun. En uskaltanut katsoa loppuun kun tiesin että vaari jää kiinni ja huonosti käy.
Kommentit (664)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks täällä kalistellaan pippeleitä jostain sisällissodasta joka sivulla?
typeryshän sinä olet.
Se kävi ilmi "viestistäsi".
Täällä puhutaan Suomen sisällissodasta koska se vaikuttaa olevan tärkeä asia vieläkin.
On se minullekin.
T. Punikki
...ja Suomen sisällissota liittyy otsikon aiheeseen miten?
No katsopas.
Otsikossa kysyttiin jotenkin näin: Mikä ei-kauhuelokuva tai tv-ohjelma pelotti sinua pienenä?
Monet vastasivat, että Täällä Pohjantähden alla trilogiaan perustuvat elokuvat. Täällä Pohjantähden alla sekä Akseli ja Elina.
Täällä Pohjantähden alla liittyy Suomen sisällissotaan.
Siinä on järkyttäviä ihmiskohtaloita, epäoikeuden mukaisia väkivalta-jopa tappamis-kohtauksia.
Nämä ovat järkyttäneet lapsena, niin järkytti minuakin.
Ymmärsithän nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman ympäti 80 päivässä oli ahdistava kun se Romia meinattiin polttaa kuolleen miehensä kanssa.
Nasse-setä. Se tunki nauloja päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Araknofobia elokuva
Kysymys ei koskenut kauhuelokuvia.
No eihän se nyt mikään OIKEA kauhuelokuva ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.
Ihmettelen tätä!
En tietenkään sano, että sinun on nyt pakko pitää Lumiukko animaatiosta koska me muutkin pidämme.
Mutta elokuvahan on värielokuva, mistä ja miten koit että elokuvassa on angstinen mustasävy?
Mitähän Peter Auty tuumaisi, että hänen suorastaan kulttimaineeseen noussut lauluesityksensä herättää sinussa ja lapsissasi pelkoa?
Ei siinä mitään, pelkäämme eri asioita, mutta soita nyt vaikka yhden kerran Youtubesta "Walkin in the air" lapsillesi, eihän sitä tiedä vaikka tykkäisivät.
Useatkin lapset haluavat esittää sen laulunkokeessa. En tiedä onko laulukokeita enää, mutta silloin kun oli.
Rautanaamio. Oli niin kamala ajatus, että joku elää vuosikaudet yksi ja sama rautainen naamio päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Solveigin laulu
Kukkakimppu piikkilankaa
Goldiz
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.
Ihmettelen tätä!
En tietenkään sano, että sinun on nyt pakko pitää Lumiukko animaatiosta koska me muutkin pidämme.
Mutta elokuvahan on värielokuva, mistä ja miten koit että elokuvassa on angstinen mustasävy?
Mitähän Peter Auty tuumaisi, että hänen suorastaan kulttimaineeseen noussut lauluesityksensä herättää sinussa ja lapsissasi pelkoa?
Ei siinä mitään, pelkäämme eri asioita, mutta soita nyt vaikka yhden kerran Youtubesta "Walkin in the air" lapsillesi, eihän sitä tiedä vaikka tykkäisivät.
Useatkin lapset haluavat esittää sen laulunkokeessa. En tiedä onko laulukokeita enää, mutta silloin kun oli.
Minulla nousee karvat pystyyn liikutuksesta kun ajattelenkin tuota laulua. Animaatiota en voi katsoa itkemättä, siihen liittyy niin kova nostalgia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks täällä kalistellaan pippeleitä jostain sisällissodasta joka sivulla?
Anteeksi off topic!
Mutta mitä tarkoittaa pippeleiden kalistelu?
Onko jollain niin kalahtavan kovakylkiset pippelit, että niitä voi kalistella?
Olen kyllä kuullut aseiden kalistelusta, kuvaannollisessa mielessä, kun tarkoitetaan kiivasta väittelyä.
Mutta että pippelit...Entäs sitten vaikkapa nenät? Sormet? Korvat?
Juu, en tainnut ymmärtää kommentoijan upeaa kielikuvaa.
Toivon, että hän tulisi tälle palstalle selittämään sen minulle.
Vierailija kirjoitti:
Maailman ympäti 80 päivässä oli ahdistava kun se Romia meinattiin polttaa kuolleen miehensä kanssa.
Lukaisin ketjun läpi ja tämä oli ainakin neljäs maininta tästä kohtauksesta eli on näköjään järkyttänyt monia minut mukaan lukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaahteramäen Eemelissä oli sellainen vaivaistalo, mikä oli tosi kauhea paikka ja varsinkin joku koukkuselkäinen akka siellä oli tosi pelottava. AI kertoi, että vaivaistalossa oli kometoora Matildasta, johtajatar, joka oli tunnettu röyhkeydestään ja itsekkyydestään. Saattoi olla hän, jonka muistan.
Ja kyllä Katto-Kassinenkin sillä omituisella ulkonäöllään hiukan puistatti.
En ole varma oliko se Eemeli vai joku muu nulkki mutta joku unijakso oli missä poika kykeni jähmettämään kaikki aikuiset liikkumattomiksi ja kuori nahkaa jonkun rovastin kasvoista ja asetti nahanpalat päivällislautaselle. Hyi olkoon. Kait sen oli tarkoitus kuvastaa jotain lapsen aggressioiden käsittelyä tai muuta sontaa mutta inhotti silti.
Tämä EI voi olla Lindgrenin Vaahteramäen Eemelistä. Tai sitten olen jättänyt lukematta tiettyjä kohtauksia kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.
Ihmettelen tätä!
En tietenkään sano, että sinun on nyt pakko pitää Lumiukko animaatiosta koska me muutkin pidämme.
Mutta elokuvahan on värielokuva, mistä ja miten koit että elokuvassa on angstinen mustasävy?
Mitähän Peter Auty tuumaisi, että hänen suorastaan kulttimaineeseen noussut lauluesityksensä herättää sinussa ja lapsissasi pelkoa?
Ei siinä mitään, pelkäämme eri asioita, mutta soita nyt vaikka yhden kerran Youtubesta "Walkin in the air" lapsillesi, eihän sitä tiedä vaikka tykkäisivät.
Useatkin lapset haluavat esittää sen laulunkokeessa. En tiedä onko laulukokeita enää, mutta silloin kun oli.
Mä taas ihmettelen sitä, että kun joku kertoo, ettei pidä jostakin, niin miksi siitä pitää vetää herneet? Eiköhän se nyt ole ihan normaalia ja sanomattakin selvää, ettei tästä maailmasta löydy yhtäkään sellaista asiaa, josta kaikki tykkäävät. Jos joku kertoo, ettei pidä jostain mistä sinä pidät, niin turha sinun on sitä ihmetellä että miksei pidä. Pidä mistä pidät ja anna muiden joko pitää tai olla pitämättä. Tää on niin omituista kun pitää närkästyä ja ihmetellä sitä, miksei joku tykkää samasta kuin mistä itse tykkää tai vastaavasti sitä, miksi joku tykkää sellaisesta, josta ei itse tykkää. No, jokainen meistä on erilainen. Toisilla herättää suurta ihmetystä asiat, jotka ovat toisille ihan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onkalon vanki" !!! Siinä lapsi tippui onkaloon, ja häntä yritettiin kaikin voimin pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa vanhassa kotimaisessa mustavalkoelokuvassa oli pelottavia kohtauksia, veden pinnassa naurava haamu, häkämyrkytystä hiillojsen loisteessa järjestävä muori...
Tuo eka oli Juha (1956) joka oli ensimmäinen suomalainen värielokuva. Toinen on Riihalan valtias (myös 1956).
Saatoinpa katsoa "Juhan" mustavalkotelkkarista, siksi jäi mieleen mustavalkoisena.
Juhasta on kaksi eri versiota. Mustavalkoinen 1930-luvulta ja uudempi 1959-luvulta. Se veteen kuvastuva "haamu" oli Shemeikka, joka pilkkasi Juhaa.
Kaurismäkien Juha on sekä mustavalkoinen että mykkä.
Tästä tuli mieleen miten Aki Kaurismäki aikoinaan kuvaili tätä Juha-elokuvaansa.
"Tämä on mykkä filmi, olemme jättäneet äänen pois. Seuraavassa elokuvassa olemme suunnitelleet jättävämme myös kuvan pois."
Jotenkin noin hän sen sanoi ja nauratti,
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin monia Disney-leffoja, Ruususessa se missä Ruusunen seuraa valopalloa värttinän luo, Lumikin ilkeä äitipuoli noitamuodossaan, Dumbossa känni-painajaiskohtaus pinkkeine elefantteineen ja Hiidenpata oli kokonaisuudessaan ahdistava, mutta varsinkin kolme noitaa ja kuolleiden armeija.
Lisäksi pelkäsin mainosta jossa oli savua ja nainen nauroi käheästi, sekä ohjelmia joissa oli Hannele Lauri.
Itse laitellut jo useita pelkoja tänne joten kyllä noita on ollut. Ensin, että tuo tunnari ainakin on Broadcasters-yhtiön tunnari. Pelätty on myös.
Yhdistää myös tuo Hannelen pelko. Ainakin silloin jos roolit oli niitä temperamenttisia eli jos vaikka huusi Veskulle tai Spedelle sketseissä, joskus silloinkin lähti huutoitkien keittiöön piiloon. Toinen kenet koin epämiellyttäväksi niin Jukka Virtanen, sekin vain pikkuisena, aivan kuin Hannelen kanssa. Jukassa ei miellyttänyt se nariseva puhetyyli ja ehkei ulkonäkökään. Levyraati oli siksi niin epämiellyttävä ohjelma katsoa. Muistan kun noin 6-vuotiaana oltiin serkuilla ja katsoivat ohjelmaa niin minä silloinkin lähden keittiöön piiloon ja yksi serkku kysyy, että etkö sä tykkää Jukan parrasta ja sanon vaan, että mä en oikein muuten tykkää tuosta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.
Ihmettelen tätä!
En tietenkään sano, että sinun on nyt pakko pitää Lumiukko animaatiosta koska me muutkin pidämme.
Mutta elokuvahan on värielokuva, mistä ja miten koit että elokuvassa on angstinen mustasävy?
Mitähän Peter Auty tuumaisi, että hänen suorastaan kulttimaineeseen noussut lauluesityksensä herättää sinussa ja lapsissasi pelkoa?
Ei siinä mitään, pelkäämme eri asioita, mutta soita nyt vaikka yhden kerran Youtubesta "Walkin in the air" lapsillesi, eihän sitä tiedä vaikka tykkäisivät.
Useatkin lapset haluavat esittää sen laulunkokeessa. En tiedä onko laulukokeita enää, mutta silloin kun oli.
Mä taas ihmettelen sitä, että kun joku kertoo, ettei pidä jostakin, niin miksi siitä pitää vetää herneet? Eiköhän se nyt ole ihan normaalia ja sanomattakin selvää, ettei tästä maailmasta löydy yhtäkään sellaista asiaa, josta kaikki tykkäävät. Jos joku kertoo, ettei pidä jostain mistä sinä pidät, niin turha sinun on sitä ihmetellä että miksei pidä. Pidä mistä pidät ja anna muiden joko pitää tai olla pitämättä. Tää on niin omituista kun pitää närkästyä ja ihmetellä sitä, miksei joku tykkää samasta kuin mistä itse tykkää tai vastaavasti sitä, miksi joku tykkää sellaisesta, josta ei itse tykkää. No, jokainen meistä on erilainen. Toisilla herättää suurta ihmetystä asiat, jotka ovat toisille ihan selvää.
Huomasithan varmaan, etten mitenkään vetänyt hernettä nenään tai närkästynyt?
Se, että ihmettelin, ei tarkoita että olisin jotenkin suuttunut.
Ymmärrän (vaikka ihmettelen) että joku voi pelätä Lumiukko-elokuvaa.
Itsekin itken lopussa kun lumiukko on sulannut.
Mutta miksipä poika löytää aamutakin taskustaan oudon kaulaliinaan....?
70-luvun lapsi täällä. Muistaisikohan kukaan aikalainen sellaista TV-sarjaa, ehkä ruotsalaista, jossa oli maaseudulla asuva perhe ja se sijoittui ehkä jonnekin 1800-luvulle tai sitä kauemmas historiassa. Sitä perhettä ja/tai heidän taloaan vainosi joku yliluonnollinen voima jollaiseen siihen aikaan uskottiin, peikot, maahiset tai joku muu vastaava, paha kuitenkin.
Jossain jaksossa se perhe oli jo päässyt siitä pahasta, talossa vallitsi rauha ja kaikki oli valtavan helpottuneita tilanteesta. En muista miten tämä oli saatu aikaan, kävikö siellä joku manaajan tyyppinen tai oliko se paha siirtynyt riivaamaan jo seuraavia uhreja. Sitten kuitenkin jotain tapahtui josta kävi selvästi ilmi että näin ei ollutkaan vaan paha oli palannut heitä kiusaamaan/riivaamaan.
Muistan sen epätoivon hetken, se tuntui ihan kauhealta.
En millään muista mikä tämä sarja oli, ja on mahdollista että oli elokuva, tästä on niin paljon aikaa ja olin ehkä just ja just kouluikäinen tuolloin. Olisi mahtavaa jos joku muistaisi!
Alue: Aihe vapaa
Osasto 10. Lasta pidettiin kiinni väkisin ja tehtiin luuydinpunktio, varmaan puuduttamatta.
Ohjelma oli erittäin tärkeä, mutta minä pelkään edelleen 6-kymppisenä joutuvani tuohon toimenpiteeseen.
Ohjelma on yle areenassa ja katsoin sen kohdan nyt. Ihan kuin ohimennen lääkäri kertoo toimenpiteestä, kun näytetään miten se tehdään. Lapsi kirkuu ihan hirveästi. Itkin edelleen. Monta hoitajaa pitelee kiinni ja ihan hirveän näköistä runttaamista se neulan työntäminen.