Sisarukset eivät ole mikään elämän ilo ja onni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneet 2 veljeä vei suurimman osan perinnöstä 😡

Miten se on mahdollista? Ei jakoa nyt ihan tonnin tarkkuudella välttämättä tehdä mutta ei se kovin epäreilu voi olla.

Totta kai voi olla ja veikkaan että Isossa tapauksessa onkin. Yhdelle lapsista voidaan maksaa hänen elämänsä ajalta vaikka kaikki, autoista lähtien. Voidaan taata talo lainat ja maksaa ne, maksaa sähkölaskuja ihan mitä tahansa laskuja vain yhdelle . Yhden lapsen lapset voivat olla isovanhempien silmäterä ja heille ostetaan ja maksetaan kaikki ja muiden lapset eivät saa mitään. On hyvin monta tapaa jakaa perintö epäoikeudenmukaisesti.

Tuo ei mun mielestä olevarsinaisesti perinnönjakoa vaan epäreilua kohtelua vanhempien ja isovanhempien puolelta. Sillä kyllä rikkoo sisarusten välejä, mutta miksi kukaan vanhempi tekisi niin? Joskus epätasainen kohtelu voi kyllä olla reiluakin (toisella hyväpalkkainen työ ja toinen työkyvytön tms.) mutta vain jos kaikki sisarukset ovat samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Se on sinun kokemukseksi. Minun, mieheni, lasten ja lastenlasten tapauksessa on toisin.

 

Olen tosi pahoillani, että sulla on ikävät kokemukset tuosta. Sisarus on usein pisin ihmissuhde ja voi olla iso tuki, turva ja ilo elämässä.

Pisin ihmissuhde? Riippuu niin. Itse synnyin kun veli oli jo muuttanut pois kotoa, ei mitään välejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sinun kokemukseksi. Minun, mieheni, lasten ja lastenlasten tapauksessa on toisin.

 

Olen tosi pahoillani, että sulla on ikävät kokemukset tuosta. Sisarus on usein pisin ihmissuhde ja voi olla iso tuki, turva ja ilo elämässä.

Pisin ihmissuhde? Riippuu niin. Itse synnyin kun veli oli jo muuttanut pois kotoa, ei mitään välejä. 

Toisaalta mun isoäiti ja veljensä soittelivat toisilleen viikoittain vielä vanhemman ollessa 95-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneet 2 veljeä vei suurimman osan perinnöstä 😡

Miten se on mahdollista? Ei jakoa nyt ihan tonnin tarkkuudella välttämättä tehdä mutta ei se kovin epäreilu voi olla.

Maasta ja sen arvosta juuri mitään ymmärtämättöminä me muutama saimme lähinnä suota ja avohakkuualueita kun taas nämä kaksi velikultaa saivat hakkuukelposta metsää ja rantaa huomattavasti muita enemmän. Alueiden arvo oli määritetty (mukamas) asiantuntijavoimin ja jakokirjassa oli vain muutaman kymppitonnin eroja. Paperilla kaikki näytti hyvältä mitä nyt poikien saamat ennakkoperinnöt. . Allekirjoitettiin paperit kun luultiin että kaikki on ok. Totuus valkeni vasta myöhemmin. Ok, osin omaa tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja typerää luottamusta. Päätin lähteä käräjille, mutta toinen typerys eli sisareni ei siihen suostunut vaan tyytyi siihen mitä sai. En sitten lähtenyt sotapolulle yksin, mutta välit laitoin poikki veljiini. Jos elän kun toinenkin vanhempani kuolee, niin perintöä jaettaessa minulla on mukana asianajaja. 

Sisarrukset on mitä on, jotkut osaa rakastaa, ja jotkut ei, rakkaus on voimista suurin

No, sittenpä perinnön jaossa voi tulla ikävä. En aio jättää senttiäkään omaisuudestani sisaruksilleni. Hei eivät halua pitää yhteyttä, saavatpahan olla rauhassa. Eivät myöskään saa osaa heidän lapsetkaan. 

mitä nyt poikien saamat ennakkoperinnöt oli jätetty kirjaamatta. 

Näin piti kirjoittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneet 2 veljeä vei suurimman osan perinnöstä 😡

Miten se on mahdollista? Ei jakoa nyt ihan tonnin tarkkuudella välttämättä tehdä mutta ei se kovin epäreilu voi olla.

Maasta ja sen arvosta juuri mitään ymmärtämättöminä me muutama saimme lähinnä suota ja avohakkuualueita kun taas nämä kaksi velikultaa saivat hakkuukelposta metsää ja rantaa huomattavasti muita enemmän. Alueiden arvo oli määritetty (mukamas) asiantuntijavoimin ja jakokirjassa oli vain muutaman kymppitonnin eroja. Paperilla kaikki näytti hyvältä mitä nyt poikien saamat ennakkoperinnöt. . Allekirjoitettiin paperit kun luultiin että kaikki on ok. Totuus valkeni vasta myöhemmin. Ok, osin omaa tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja typerää luottamusta. Päätin lähteä käräjille, mutta toinen typerys eli sisareni ei siihen suostunut vaan tyytyi siihen mitä sai. En sitten lähtenyt sotapolulle yksin, mutta välit laitoin poikki veljiini. Jos elän kun toinenkin vanhempani kuolee, niin perintöä jaettaessa minulla on mukana asianajaja. 

Haluaisin omistaa nuo kaikki

Ollaan niin eri luonteisia. Siskollani varmaan synkkaa paremmin äitini kanssa ja mummoni oli aikanaan enempi itseni kaltainen.

On kyllä ikävä kuulla, että monella on noin tulehtuneet sisarussuhteet. Minulla on yksi sisko ja meillä on iso ikäero. Kun olin lapsi, emme luonnollisesti olleet kauheasti tekemisissä toistemme kanssa, teini-ikäisellä oli varmasti parempaakin tekemistä, kun pikkusiskon kanssa leikkiminen. Nyt näin aikuisena siskoni on minun paras ystäväni ja hän on se ihminen maailmassa, jonka kanssa voin oikeasti jakaa kaikki surut ja murheet. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n suvussa monen sukupolven ajan toistunut sukurutsa aiheuttaa juurikin tuollaista kyräilevää ja kateellista ilmapiiriä. Ei kyvetä nousemaan pienten kinojen yli ja näkemään kokonaisuuden hyödyt ja ilot. 

 

Me viisi veljestä esimerkiksi emme asu mitenkään lähekkäin ja näemme pari kertaa vuodessa, mutta Whatsapin ja puheluiden avulla auttelemme toisiamme ja samankaltainen huumori pitää huolen että juttu lentää positiivisessa hengessä.

Ensimmäinen lauseesi kumoaa kaiken mitä kirjoitat.

Minäkin luulin pitkään, että meillä on sisarukseni kanssa hyvät välit, mutta nyt aikuisena olen tullut toiseen johtopäätökseen. Taitaa vielä sisarukseni puoliso lietsoa eripuraa taustalla. Vanhempien takia yritän pitää edes jonkinlaisia välejä, vaikka olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut… ja odotan ”innolla” millainen riita perinnöstä ja varsinkin kesämökistä aikanaan tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luulin pitkään, että meillä on sisarukseni kanssa hyvät välit, mutta nyt aikuisena olen tullut toiseen johtopäätökseen. Taitaa vielä sisarukseni puoliso lietsoa eripuraa taustalla. Vanhempien takia yritän pitää edes jonkinlaisia välejä, vaikka olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut… ja odotan ”innolla” millainen riita perinnöstä ja varsinkin kesämökistä aikanaan tulee. 

En ole koskaan ymmärtänyt miksi puoliso ei halua, että toisella on hyvät suhteet sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Outoa.

Jaa. Miksi yleistät ja puhut muiden puolesta? En mä oleta että kaikille se sisarus on paras ystävä, läheisin ja luotetuin ihminen tällä pallolla, mut esim mulle asia niin on. Ollaan oltu alusta asti, eli nyt se 40 vuotta parhaita ystäviä broidin kanssa enkä allekirjoita yhtään sanaa jota näppikseltäsi tuli, joten ole ystävällinen ja puhu vain itsestäsi kun se on ainoa mihin sulla on varaa.

Jos lapsia on kohdeltu eriarvoisesti, on luonnollista, ettei lasten välit ole läheiset aikuisena. 

Mulla on sitten käynyt hyvä mäihä kun on erittäin läheiset välit sekä isosiskooni, että pikkuveljeeni. Olemme kaikki eläkkeellä ja vanhemmat ovat kuolleet. Meillä on kaikilla lapsia ja lapsenlapsia. Autetaan toinen toisiamme aina kun vaan mahdollista. Olemme käyneet pari kertaa jopa etelänmatkoilla kolmisin, nyt aikuisena. Olemme yhteydessä joka viikko ainakin puhelimitse. Jos käyn kaupungilla, soitan veljelle, että ootko kotona, keitätkö kahvit jos tuon pullat? 

Jos herneet haluaisi vetää sieraimiin joka asiasta niin sekin olisi mahdollista, olemme kuitenkin aikuisia emmekä aina samaa mieltä kaikesta mutta suvaitsevaisuus auttaa ja hoksaa, että aha, voi tuon asian noinkin ajatella. Ja meillä on kuitenkin yhteiset lapsuusmuistot ja usein muistellaan vanhempiakin huumorin kautta. Elämä on lyhyt eikä sitä saa elää uudelleen.

Älkää luulko, että kaikilla joilla on huonot tai olemattomat välit sisarustensa kanssa, olisi välit sellaiset jonkun mitättömyyden tai pikkumaisuuden tai turhantarkkuuden tms. vuoksi. Moni tännekin kommentoijista on kertonut oikein hyvät syyt huonoille väleilleen, eikä ne korjaudu sillä että lakkaisi vetämästä herneet sieraimiin kaikesta.

Esim. itselläni on taustalla vuosien (lapsuudesta aikuisuuteen) eriarvoinen kohtelu, jossa sisartani on suosittu ja mua vähätelty ja haukuttu, vaikka objektiivisesti mä olin ja olen edelleen meistä se menestyneempi. Niin eikö olisi ihme, jos meillä olisi hyvät ja läheiset välit? Miten se olisi edes mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. En ole veljeni kansa missään tekemisissä. Ei mitään riitaa, mutta veljeni on kyllä tehnyt selväksi ettei minun seura kiinnosta. 

Minua alkoi pikkasen tympäisemään kun systeri on kertonut asioitani kaverilleen joka taas on kertonut asiat miehelleen joka on taas kertonut asiat vaikka kenelle. Että mietipä sitä, onko tullut vähän juoruiltua.

Ainut huoleni elämässä on että joutuu vanhempien hautajaisissa näkemään sisaruksia ja sukulaisia.

Ei ole pakko olla tekemisissä sisarusten kanssa. Suosittelen ottamaan etäisyyttä hyvissä ajoin ennen vanhempien perunkirjoituksia, jotta olisit edes muodollisissa puheväleissä heidän kanssaan siinä vaiheessa.