Sisarukset eivät ole mikään elämän ilo ja onni.

Ei niin. En ole veljeni kansa missään tekemisissä. Ei mitään riitaa, mutta veljeni on kyllä tehnyt selväksi ettei minun seura kiinnosta. 

Mitä, veikö sisko perintösi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä, veikö sisko perintösi?

Ei vienyt, kun ei mitään perintöä edes ollut. Ap

Minulla monta sisarusta, kamalaa kateutta koko ajan .Se on vienyt meidät erilleen. Nyt kun ollaan vanhempia eikä elämää ole loputtomasti, on vaan niin ikävä olla erillään, mutta pakko. 

En olisi toivonut näion meidän sisarusten kesken. 

Tuttavaperheen lapset riitelevät aina kun heidät näkee. Uskomatonta.

Valtaosalla taitaa aikuisiällä olla kohteliaat, mutta etäiset välit sisaruksiinsa. Tai sitten voi olla sisarusparvesta yksi, jonka kanssa ollaan läheisempiä.

Ikävä kuulla. Mulla pikkuveli on se tuki ja turva johon voi aina luottaa, samoin hän minuun. Näemme harvakseltaan kun asumme eri maissa, mutta side on vahva. Ei olla riidelty perinnöistä, pikemminkin varmistettu että toinenkin on tyytyväinen jakoon.

Itselläni on veljeeni melko etäiset välit, kun suuri ikäero. Miehellä taas on veljiinsä todella läheiset välit ja itsekin pidän heistä paljon. Olen kadekin hieman ystävälleni, joilla on pienemmät ikäerot sisaruksiinsa ja ovat läheisissä väleissä.

Omilla lapsillani on nyt ainakin lapsuudessa tosin läheiset ja rakkaudelliset välit ja toivon, että ovat yhtä läheisiä vielä aikuisinakin.

Se on sinun kokemukseksi. Minun, mieheni, lasten ja lastenlasten tapauksessa on toisin.

Olen tosi pahoillani, että sulla on ikävät kokemukset tuosta. Sisarus on usein pisin ihmissuhde ja voi olla iso tuki, turva ja ilo elämässä.

Jatkuvaa nokittelua ja lastensa kehumista ja kilpailuttamista tyyliin meidän Eetu voitti koulujen välisen suunnistuskisan. Mutta meidänpä Neea voitti joukkueensa kanssa cheerleader mestaruuden.

Surullista, kun niin monella on hauras suhde jopa omiin perheenjäseniin. 

Joo, tiedän että heitä ei voi valita jne, mutta te voisitte itse valita, millaisen suhteen heihin rakennatte.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, kun niin monella on hauras suhde jopa omiin perheenjäseniin. 

Joo, tiedän että heitä ei voi valita jne, mutta te voisitte itse valita, millaisen suhteen heihin rakennatte.

Joskus ollaan vaan niin erilaisia, ettei ole mitään yhteistä. Yritä siinä nyt rakentaa jotain läheistä suhdetta?

Ei sisarusten kanssa ole pakko olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, kun niin monella on hauras suhde jopa omiin perheenjäseniin. 

Joo, tiedän että heitä ei voi valita jne, mutta te voisitte itse valita, millaisen suhteen heihin rakennatte.

Jos se sisar tekee sen valinnan ettei kiinnosta niin mitenpä siihen vaikuttaa. Omalla kohdalla sisar töykeästi on ilmoitti että ei aio olla tekemisissä, kun vanhempamme kuolivat. Sitä ennenkin on näyttänyt teoin ettei kiinnosta. En saanut kutsua hänen häihinkään. 

Sukulinja on saastunut.

Onneksi ihan itse voi määrittää miten on tekemisissä. Veljelläni on lapsia, ainoa asia jonka tiedän, on montako niitä on. En ole koskaan nähnyt niitä livenä, eikä tosiaan kiinnosta pätkääkään, itse olen vela.  

Vanhemmillakin on joskus vaikutusta millaiset sisarusten välit on ja varsinkin tulee olemaan aikuisena. Esim mieheni äiti on lietsonut eriarvoisuutta ja kateutta lastensa välille ja aikuisena viidestä sisaruksesta vain ne kaksi "kultalasta" on toistensa (ja äitinsä) kanssa tekemisissä. Mun perheessä painotettiin aina sisarusten ja ylipäätään toisten ihmisten auttamista, me aikuisena olemme toistemme turvaverkko vaikka varsinaisesti ei mitään ylimpiä ystäviä olla, kaikilla erilaiset luoneet, mutta ihanaa kun tietää että on tuki olemassa. 

Mikä lienee se ongelma?

En ymmärrä miksi pitää riidellä läheisten ihmisten kanssa? Mikä ne välit on rikkonut?

Itselläni on erinomaisen hyvät välit sisarusteni kanssa. Niin on vanhemmillanikin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillakin on joskus vaikutusta millaiset sisarusten välit on ja varsinkin tulee olemaan aikuisena. Esim mieheni äiti on lietsonut eriarvoisuutta ja kateutta lastensa välille ja aikuisena viidestä sisaruksesta vain ne kaksi "kultalasta" on toistensa (ja äitinsä) kanssa tekemisissä. Mun perheessä painotettiin aina sisarusten ja ylipäätään toisten ihmisten auttamista, me aikuisena olemme toistemme turvaverkko vaikka varsinaisesti ei mitään ylimpiä ystäviä olla, kaikilla erilaiset luoneet, mutta ihanaa kun tietää että on tuki olemassa. 

Joissakin perheissä ehdoton oikeudenmukaisuus tarkoittaa epäoikeudenmukaisuutta kaikkia kohtaan. 

Vanhempien on parempi tehdä kantansa selväksi alusta alkaen, kuten se, ettei Luna peri mitään, kuin tuntea itsensä järkyttyneeksi ja pettyneeksi odotettuaan perintöä, mutta lopulta jäädä saamatta.

Ap:n suvussa monen sukupolven ajan toistunut sukurutsa aiheuttaa juurikin tuollaista kyräilevää ja kateellista ilmapiiriä. Ei kyvetä nousemaan pienten kinojen yli ja näkemään kokonaisuuden hyödyt ja ilot. 

Me viisi veljestä esimerkiksi emme asu mitenkään lähekkäin ja näemme pari kertaa vuodessa, mutta Whatsapin ja puheluiden avulla auttelemme toisiamme ja samankaltainen huumori pitää huolen että juttu lentää positiivisessa hengessä.