Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni Downin syndrooma -henkilö on toiminkyvyltään yhtä hyvä kuin Peltsin Osmo?
03.05.2026 |
Mikko "Peltsi" Peltolan lapsi Osmohan on varsin toimintakykyinen ja pärjännee aikuisena varsin hyvin jossain tuetussa asumisyksikössä. Mietin vaan, että kuinka moni Downin syndrooma -henkilö on noin hyvä toimintakyvyltään? Siis prosentuaalisesti? Kun olen myös tavannut Downin syndrooma -aikuisia, jotka eivät osaa edes puhua. Eli se skaala voi olla käytännössä ihan mitä vaan .
Kommentit (116)
Ellie Goldstein on Daniel Laurien tavoin loistava näyttelijä. Hänet voi nähdä ainakin Yle:n areenalla Malory Towers -sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaisten ihannointi on hyvesignalointia.
Kuten tämän kuvottavan Topi Borgin.
Olet kamala
Downit on sosiaalisia ja iloisia joista on helppo pitää, autistit jöröjä joista ei ole yhtään helppo pitää.
Mitä noiden kanssa olen ollut tekemisissä ihan työni puolesta, niin en ole samaa mieltä. Lähden äkkiä kauas kun näen down ihmisen, autisti antaa muiden olla rauhassa eivät kuvittele että kaikki niistä tykkää.
Aloittaja ei normaalit lapsetkaan opi ajamaan pyörällä jos heillä ei sellaista ole
Sama. Eikä mitään käsitystä siitä, että vaikka hän nyt haluaisi rupatella tunnin tai pari, niin minä en todellakaan halua, enkä ole mielestäni velvollinen viihdyttämään seurankipeää downia. Ihan sama kuinka iloinen toinen on, en pidä väkisin seuraan tuppaantuvista henkilöistä joilla ei ole käsitystä rajoista eivätkä ymmärrä sanaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni osa hyvin taitavia, pieni osa vaikeasti vammaisia ja suurin osa ns keskitasoa.
Ei ne hyvin taitavia ole koskaan yhtään missään.
No kertokaa te alanuolittajat, missä ovat parempia?
Eikä nyt mitään ympäripyöreätä lässytystä, vaan konkretiaa.
Downeissa on savanteja, jotka ovat huipputaitavia joissakin asioissa.
"Savant on henkilö, jolla on kehitysvamma tai muu keskushermoston kehityshäiriö ja samalla siihen liittyviä yksittäisiä lahjakkuuden alueita, jotka poikkeavat henkilön muusta henkisestä suorituskyvystä. Nämä kyvyt voivat vaihdella hyvin lievästä tasosta aina sellaiseen, jota pidettäisiin neroutena terveellä ihmisellä. Kyvyt ovat usein kapea-alaisia ja liittyvät tyypillisesti kalenterilaskentaan, musiikkiin, matematiikkaan, taiteeseen tai tilan hahmottamiseen. Niitä yhdistää proseduraalisen muistin korostuminen ja mittavat muistisuoritukset, mutta ei aina ymmärrystä asiasisällöstä.[1]
Savantismi liittyy usein autismikirjoon. Noin puolet savanteista on autisteja, ja kaikista autisteista savant-ominaisuuksia esiintyy noin kymmenellä prosentilla.
Savantien älykkyysosamäärä vaihtelee alle 40:stä yli 140:n. Useimmilla se on välillä 40–70." https://fi.wikipedia.org/wiki/Savant
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan Peltsin kertoneen että heille on sanottu, ettei down-lapsi opi koskaan pyöräilemään tai muutenkaan harrastamaan liikuntaa. Mutta niin vaan harjoittelemalla on oppinut, pyöräilee pitkiä matkoja epätasaisessa maastossa, hiihtää jne.
Varmasti osa siitä ettei down-henkilö osaa, johtuu siitä ettei ole opetettu, ainakaan sinnikkäästi. Liikkuvassa aktiivisessa perheessä luonnistuu eri tavalla.
Varmasti näin, että toistoja vaatii 10 kertaa enemmän kuin muilla. Kaikilla vain ei ole samaa mahdollisuutta. Peltsi ylellä ollut töissä koko ikänsä ja melko vapaasti saa työkuviot hoitaa. Ei olisi siivooja-yh ja down-poika päässeet tv-sarjaan väitän.
On hyvä, että tällä tavoin jaetaan tietoutta vammaisuudesta ja siitä, ettei vammaisuus estä ihmistä oppimasta asioita. Tällä tavoin häntä harjaannutetaan selviytymään paremmin myös aikuistumisen mukanaan tuomista haasteista. Kuten ketä tahansa lasta ja nuorta.
Onneksi ovat takana ne ajat, jolloin vammaiset kätkettiin muulta maailmalta ja vammainen lapsi oli häpeän aihe.
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaislapsi on kaukana tuollaisista osmoista. Tyttö on aivan vahdittava ja niin pihalla ettei ymmärrä edes että aamuisin pitää pukea päälle. Jokainen aamu on kuulemma kuin ensimmäistä kertaa opettelisi asioita. Ikää 16 eli aika monta toistoa on.
Itse osaa voidella leivän ja avata jogurttipurkin. Ei osaa lämmittää ruokaa tai tehdä vaikka salaattia. Ei osaa kulkea yksin. Ei osaa kirjoittaa selkeästi ja lukeminen vaivalloista. Ei juttele, vastaa vaan kysymyksiin. Vaikuttaa myös jotenkin tunteettomalta. Isovanhemmat kuoli. Ei reagoinut mitenkään, vaikka oli ollut läheinen suhde heihin. Ei yhtään itkua, ei mitään.
Kamala elämä koko perheellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli down aikuinen työkaverina, fysiikka on ihan normaali. Tultiin hyvin juttuun.
Pussititko nauloja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on henkisesti 4veen tasolla eli vakava down,ei auta vaikka miten olisi vanhemmat ottaneet mukaan hiihtämään ja vaelluksille.
Osmolla on lievä down.
Jotenkin vammainen nimikin. Vammaisen nimi.
Ja kuten sinun tekstistäsikin voi helposti havaita, vamman ei tarvi olla suuri, kun se on päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta puhumisesta on sanottava... Olen työssäni paljon tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Tulee mieleen eräs herra, joka ei osaa puhua kuin yksittäisiä sanoja ja tavuja, mutta hän on muutoin aika toimintakykyinen ja hauskasti erittäin hyvä kommunikoimaan omalla tavallaan. Kun häneen tutustuu, niin oppii aika nopeasti ymmärtämään häntä. (Tämä vain kommenttina siihen, kun avauksessa sanottiin, että kaikki downit eivät opi edes puhumaan. Automaattisesti puhuaan oppimattomuus ei siis tarkoita, etteikö ihminen olisi toimintakykyinen.)
En ole Peltsin ja Osmon ohjelmia katsonut, mutta olen kuullut Osmosta kyllä. Mulle tulee monen kehitysvammaisen kohdalla kyllä mieleen, että heiltä vaaditaan niin vähän. Luulen, että moni oppisi parempia taitoja, jos vaadittaisiin enemmän.
Luulen, että moni kehityshäiriöisen vanhempi ei vaan yksinkertaisesti viitsi nähdä sitä vaivaa, että yrittäisi opettaa ja kehittää lastaan. Onhan selvää, että kehityshäiriöisen opettaminen vaatii rutkasti kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Helpompi on vaan ajatella, että ei hän kuitenkaan tuohon kykene ja antaa olla.
Kehitysvammainen lapsi on usein jo syntymästään alkaen vaativa hoidettava. Vanhemmilla ei ole tarvittavia tietoja saati voimavaroja. Siksi näille vanhemmille olisi annettava riittävästi tukea ja ohjausta lapsensa harjoittamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni osa hyvin taitavia, pieni osa vaikeasti vammaisia ja suurin osa ns keskitasoa.
Ei ne hyvin taitavia ole koskaan yhtään missään.
No kertokaa te alanuolittajat, missä ovat parempia?
Eikä nyt mitään ympäripyöreätä lässytystä, vaan konkretiaa.
Downeissa on savanteja, jotka ovat huipputaitavia joissakin asioissa.
Kaverilla on down-lapsi. Tämä lapsi on joka asiassa savant, ainakin äidin mielestä. Kuulemma erinomainen laulaja. Ääntä lähtee paljon, mutta huutaa nuotinvierestä ja sanoista ei saa selvää edes kun lapsi puhuu, joten voitte kuvitella millaista mölinää se huutolaulu on. Mutta poikkeuksellinen lahjakkuus on.
Ei tuo vale todeksi muutu, vaikka sitä itselleen loputtomiin tolkuttaisi. Ei muuten aja polkupyörällä tämä, potkukelkkakin on liian vaikea menopeli.
On kyllä välit viilentyneet tuon kaverin kanssa, kauheasti olisi tukea vaille ja jatkuvasti valittaa, kun ei saa sitä, tätä ja tuota tukea lapselleen. Saa kyllä vaikka ja mitä, mutta mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normilapsia tuetaan huonommin kuin kehitysvammaisia. Autistejakin monesti huonommin kuin downeja.
Vierailija kirjoitti:
Normilapsia tuetaan huonommin kuin kehitysvammaisia. Autistejakin monesti huonommin kuin downeja.
Täähän se ois. Ties mihin olisivat yltäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Variaatiota löytyy aina syvästi kehitysvammaisista, laitoksissa elävistä täysin hoidettavista puhe- ja liikunta kyvyttömistä, taaperon tasolla olevista vain lievästi kehitysvammaisiin, normaali töissä käyviin, itsenäisesti asuviin. Naapurissa asuu omatoiminen päälle parikymppinen down nuori joka on duunissa meidän lähikauppassa ja asunut sujuvasti pari vuotta omillaan. Tunnen myös suht samanikäisen down pojan joka ei osaa sen enempää pukea kuin puhuakkaan, kuolaa ja kulkee vaipoissa ja syö hiekkaa pihalla muiden taaperoiden tavoin. On henkisesti noin 2 vuotiaan tasolla. Enemmistö menee johonkin näiden ääripäiden väliin.
Syvästi kehitysvammaisia ei downeissa ole. Ei ole laitoksiakaan.
On äärimmäisen törkeää valehdella ja vähätellä tätä asiaa. En tiedä mikä on motiivisi, oletko tietämätön vai sairas? Mutta koen tuon valheesi levittämisen hyvin loukkaavana, sekä meitä syvästi kehitysvammaisten down lasten vanhempia että lapsia itseään kohtaan, sekä heidän hoitajiaan. Valheesi eivät palvele ketään, mutta loukkaavat monia. Häpeäisit. Tunnen suorastaan vihaa sinunlaisiasi kohtaan jotka kehtaavat valehdella ja pelleillä vakavilla asioilla. Suorataan pilkkaat väittämälläsi niitä ihmisiä jotka tämän asian kanssa joutuvat elämään päivästä toiseen, aivan helvetin raskasta elämää.
- Vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisen down pojan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni osa hyvin taitavia, pieni osa vaikeasti vammaisia ja suurin osa ns keskitasoa.
Ei ne hyvin taitavia ole koskaan yhtään missään.
No kertokaa te alanuolittajat, missä ovat parempia?
Eikä nyt mitään ympäripyöreätä lässytystä, vaan konkretiaa.
Missä kohtaa muille muodostui velvollisuus vastata omaan olkinukkeesi? Muitakin kognitiivisia haasteita tuntuu löytyvän ihmisiltä kuin downin syndrooma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin oikein toivoisitte vammaisia lapsia, että niillä saa sairaalla tavalla päteä.
Kuulostat ihan kaverilta jonka tilalle joku voisi jopa toivoa vammaista lasta....
Kehitysvammaisten kanssa työskentelevä erkkaope täällä haluaa oikaista joitain asioita keskustelussa.
On totta, että vanhemmilta vaaditaan paljon. Väitän, että suurin osa vanhemmista tuntee lapsensa ja tämän osaamisen rajat hyvin. Täällä on väitetty, että oppiminen on vanhempien panoksesta kiinni. Ymmärrän ajatuksen, mutta pääosin niin tavallinen kuin downlapsikin oppii jonkun taidon silloin kun hän on siihen kypsä. Jos yksi down oppii pyöräilemään 10 tunnin harjoittelun jälkeen, toinen ei välttämättä opi sadassakaan tunnissa. On turhaa yrittää opettaa taitoa joka on vielä hyvin kaukana, kun yleensä aina on satoja taitoja jotka olisivat hyvin opittavissa. Osmo voi hiihtää hienosti, toiselle yhtä hieno saavutus on saada kengät itsenäisesti jalkaan.
Toisena on nostettu esille, että downlapsilta ei vaadita osaamista. Uskon, että koulunkäynti on historiassa ollut enemmän säilömistä, mutta nykyään se on hyvin tavoitteellista. Jokainen ei opi lukemaan, mutta jokaisen kohdalla siihen kyllä tarjotaan mahdollisuus jos siihen tarvittavat taustataidot vaan löytyvät. Tässä on oppinut pilkkomaan taitojen oppimista todella pieniin ja tarkkoihin osa-alueisiin, ja siitä itse huomaa etenemisen vaikka itse lukitaito olisikin vielä kaukana (mm. työmuisti, kirjaintunnisteet, äänne-erottelu). Jollekin on tärkeä laittaa enemmän paukkuja vaikkapa kommunikointiin tai arjen taitoihin kuten pukemiseen ja wc-käynteihin. Jokainen edistysaskel säästää jollain tavalla yhteiskunnalta rahaa tulevaisuudessa, puhumattakaan henkilön elämän mielekkyydestä. Siksi yksilölliseen etenemiseen on tärkeää panostaa, ja uskon että tämä tarve tunnistetaan muuallakin kun vain meidän kunnassa.
Mun sukulaislapsi on kaukana tuollaisista osmoista. Tyttö on aivan vahdittava ja niin pihalla ettei ymmärrä edes että aamuisin pitää pukea päälle. Jokainen aamu on kuulemma kuin ensimmäistä kertaa opettelisi asioita. Ikää 16 eli aika monta toistoa on.
Itse osaa voidella leivän ja avata jogurttipurkin. Ei osaa lämmittää ruokaa tai tehdä vaikka salaattia. Ei osaa kulkea yksin. Ei osaa kirjoittaa selkeästi ja lukeminen vaivalloista. Ei juttele, vastaa vaan kysymyksiin. Vaikuttaa myös jotenkin tunteettomalta. Isovanhemmat kuoli. Ei reagoinut mitenkään, vaikka oli ollut läheinen suhde heihin. Ei yhtään itkua, ei mitään.