Lapsen serkku käyttäytyy ikävästi, miten voisin toimia?

No siis jos ei asiasta keskustelu auta niin ei varmaan ole muuta kuin ottaa vähän välimatkaa. Ei kaikkien kanssa onnistu tiivis yhdessäolo.

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Älä pakota yhteyksiin serkun kanssa, jos ei suju. Älytöntä tuollainen.

Jos kyse pienistä lapsista niin voisitko käyttää aikaa siihen että järjestät yhteisiä leikkejä ja olet mukana opettamassa miten toimitaan. Jos yhdessä toimiminen onnistuu valvotusti niin ehkä jatkossa itsenäisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Keski-ikää lähestyvä. 

Ap

Siis nyt tapailu sen mielenvikaisen penskan kans vihellettävä poikki.

Mä vihelsin. Nyt se penska on aikuinen, ja kyllä instan teksteistä päätellen viiraa edelleen. Ikää sillä on jo lähemmös 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

Ap

Sitten vaan vähän etäisyyttä. Yhteys syntyy myöhemmin, jos on syntyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Keski-ikää lähestyvä. 

 

Ap

eiköhän ton ikäinen osaa itse välttää toista

Millä tavalla ikävästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Sitten yksi aikuinen lasten liepeille auttamaan hankalista tilanteista eteenpäin. Osa lapsista on luonnostaan sovittelijoita, osa tarvitsee apua ja mallia.

Järjestäisin niin, että lapset eivät joudu olemaan keskenään. Kunnioita lapsesi tunteita.

Koivuniemen herra hoitaa tappelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Kuinka vakavista riidoista kyse ja onko välillånne todella isoja kasvatuseroja sitten?

Jos serkku suorastaan kiusaa, nolaa ja käyttää epäsopivia keinoja saada oma tahto läpi (esim. uhkailee, pitää mykkäkoulua) niin sitten on syytå ottaa etäisyyttä.

Jos taas kyse on pienemmistä ja jollain tapaa ikään kuuluvista asioista, mitä lapsi voisi kohdata koulukaverinkin kanssa, niin en puuttuisi heidän yhdessäoloon, mutta muuten toki opastaisin  Kynnys puuttua suhteeseen ja yhdessäoloon olisi aika iso tuollaisessa tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole sisaruksia.

Eli ehkä siihen kontekstiin, että kuinka haitallista serkun käytös lopulta on lapsesi itsetunnolle ja kehitykselle.

Ei todellakaan tarvitse tulla toimeen, kunnioita lapsesi tunteita.

Joo, ovat serkkuja, mitä sitten? Ajatus läheisistä serkuksista oli teidän vanhempienne toive, ei lasten. Se toive ei nyt toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Kuinka vakavista riidoista kyse ja onko välillånne todella isoja kasvatuseroja sitten?

 

Jos serkku suorastaan kiusaa, nolaa ja käyttää epäsopivia keinoja saada oma tahto läpi (esim. uhkailee, pitää mykkäkoulua) niin sitten on syytå ottaa etäisyyttä.

 

Jos taas kyse on pienemmistä ja jollain tapaa ikään kuuluvista asioista, mitä lapsi voisi kohdata koulukaverinkin kanssa, niin en puuttuisi heidän yhdessäoloon, mutta muuten toki opastaisin  Kynnys puuttua suhteeseen ja yhdessäoloon olisi aika iso tuollaisessa tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole sisaruksia.

 

Eli ehkä siihen kontekstiin, että kuinka haitallista serkun käytös lopulta on lapsesi itsetunnolle ja kehitykselle.

Hyviä pohdintoja kiitos!

esimerkit ikävästä käytöksestä eiliseltä:

Lapset rupeavat touhuamaan yhdessä ja sitten tulee kiistaa vaikka jostain tavarasta. 

Lapseni ehdottaa, että vuorotellen ja toinen repii tavaran kädestä ja ottaa näin oman vuoronsa, toinen jää sitten odottamaan vuoroa ja pyytää sen aikana että saisiko jo ja hänen käsketään odottaa. 

Sitten tulee vanhemmat mukaan ohjeitamaan ja neuvomaan, josta serkku sitten suuttuu, haukkuu toisen tyhmäksi ja sanoo ettei halua olla toisen kanssa tai että toinen ei saa olla mukana yhteisessä tekemisessä. No siitä päästään yli, mutta seuraavaksi oma lapseni turhautuu odottamiseen ja toisen huutoon. 

Syntyy uusi riita ja lapseni pyytää anteeksi, mutta serkku sanoo ettei hyväksy anteeksi pyyntöä ja lähtee pois eikä enää halua sitten jatkaa yhdessä tekemistä ollenkaan.

No tähän vielä lisätään, että siinä vaiheessa riitaa on neuvomassa ja sopimassa pahimmassa tapauksessa neljä vanhempaa ja vaari sekä isoäiti. Aikamoinen soppa siinä tilanteessa sitten ja ei niin temperamenttinen lapsi sitten joustaa.

Ja molemmilla lapsilla on ihan samoissa ikäluokissa olevia kavereita, eikä ainakaan tiedossa ole että niissä olisi isompia hankaluuksia.

Kasvatus tyyleistä ehkä sen verran eroja, että toisessa perheessä hyväksytään ilkeätkin sanat jos oma mieli on pahoitettu ja monesti lapsen ollessa tempperamenttinen niin aikuiset sitten enemmän ovat puolustelevia ja lohduttelevia.

Meillä taas perheessä ajatellaan että saa olla vihainen, mutta ei siinä muita lähdetä loukkaamaan ja tästäkin puhutaan sitten kotimatkalla, että perheiden toimintatavoissa voi olla eroja yms.

Ap

Oletko nyt ihan varma, että se on aina se serkku joka käyttäytyy ikävästi, vai olisiko myös omalla lapsellasi osuutta asiaan? Jos kumpikaan ei ole tottunut joustamaan tai jakamaan asioita, niin yhteentörmäykset ovat varmaan väistämättömiä. Puhut erilaisesta kasvatuksesta, mutta myös temperamenttieroista. Voisitko kenties rohkaista omaa lastasi pitämään paremmin puolensa, jos hän tuntee joutuvansa serkkunsa jyräämäksi. Tai päinvastoin, jos hän ei saa serkkuaan mukaan omiin juttuihinsa, huomioimaan myös serkkunsa mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse tulla toimeen, kunnioita lapsesi tunteita.

 

Joo, ovat serkkuja, mitä sitten? Ajatus läheisistä serkuksista oli teidän vanhempienne toive, ei lasten. Se toive ei nyt toteutunut.

Kyllä! Ymmärrän ja tiedostan tämän odotuksen vanhempien puolelta ongelmalliseksi, mutta miten sitten yhteiset perhetapahtumat ja juhlat jossei tulla tai tarvitse tulla toimeen toisen kanssa? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse tulla toimeen, kunnioita lapsesi tunteita.

 

Joo, ovat serkkuja, mitä sitten? Ajatus läheisistä serkuksista oli teidän vanhempienne toive, ei lasten. Se toive ei nyt toteutunut.

Kyllä! Ymmärrän ja tiedostan tämän odotuksen vanhempien puolelta ongelmalliseksi, mutta miten sitten yhteiset perhetapahtumat ja juhlat jossei tulla tai tarvitse tulla toimeen toisen kanssa? 

 

 

Ap

No juhlissa ei olla ihan kahdestaan jonkun kanssa ja kun ikääkin tulee lisää niin kai siinä aina yhdet päivälliset lusii.

Vierailija kirjoitti:

Oletko nyt ihan varma, että se on aina se serkku joka käyttäytyy ikävästi, vai olisiko myös omalla lapsellasi osuutta asiaan? Jos kumpikaan ei ole tottunut joustamaan tai jakamaan asioita, niin yhteentörmäykset ovat varmaan väistämättömiä. Puhut erilaisesta kasvatuksesta, mutta myös temperamenttieroista. Voisitko kenties rohkaista omaa lastasi pitämään paremmin puolensa, jos hän tuntee joutuvansa serkkunsa jyräämäksi. Tai päinvastoin, jos hän ei saa serkkuaan mukaan omiin juttuihinsa, huomioimaan myös serkkunsa mielipiteet.

Tottakai yritän nähdä asian kaikkien kannalta ja varmasti niitä värittää "vanhemmanlinssi", mutta kuten tuossa edellä viestissä mainitsin kyllä oma lapseni yrittää edes saada yhteistä tekemistä jatkumaan vaikkakin turhautuu ja on mukana riidassa.

Mutta kuten kirjoitin aikaisemmin siinä on sitten jo useampi aikuinen selvittämässä tilannetta, ehkä sekin on omiaan kärjistämääm sitten riitaa vaikka kaikilla siinä hyvät tarkoitusperät.

Ap